Maanantaimoodista jo tänään aikaisemmin kirjoittelinkin (kiitos vastauksistanne, palailen niihin myöhemmin, ja nyt mulla on listaa sekä apteekkiin, että superfood-hyllylle :)), mutta ihan pakko vielä tuohon jaksamiseen ja pimeän kauden ylipääsemiseen tarttua vähän toisellakin tavalla. Nimittäin tunnelmalla ja kynttilätunnelmallakin on aika iso merkitys syksyn siedettävyyteen!

Itselläni on hauska (tai no, se niin hauska ole, mutta kuitenkin) muisto tuoksukynttilöistä. Nimittäin joulukuussa 2008 kun olin juuri palannut esikoisen kanssa sairaalasta kotiin, ja byby blues iski vasten kasvoja oikein kunnolla, soitti ystävä ovikelloa tuodakseen tekemäni PartyLite -tilauksen. Mieheni mennessä avaamaan ovea, minä istuin makuuhuoneessa vauva sylissäni ja itkin minkä pystyin. Niin no, tietenkin annoin ohjeet, joissa piti valehdella, että olin juuri saanut vauvan rauhoittumaan, eikä missään tapauksessa saa kertoa, että itken. Jälkeenpäin taisin ymmärtää itsekin, että ystäväni, tuolloin jo kahden lapsen äiti, varmaankin tajusi tilanteen oikein hyvin.

No, sellainen se baby blues on, mutta niillä itse knttilöillä olikin sitten paljon suurempi merkitys. Elettiin joulukuuta, ja tilauksessani oli erilaisia jouluntuoksuisia tuikkuja, joiden voimalla elin ensimmäiset vauvaviikot. Joka ikinen aamu sytytin yhden joululta tuoksuvan tuikun, ja pidin lähes ikuista tulta yllä. Ja tuolloin ne tuikut, ja se kynttilän tuoma tunnelma, olivat hirvittävän tärkeitä. Ne pitivät jollakin tapaa elämänsyrjässä kiinni, toivat päivääni rytmiä ja sitä jotain, mikä puuttui elämästä koliikkivauvan kanssa. Paljon ei ole noilta viikoilta mieleen jäänyt, ja hassulta jopa tuntuu, että muistan ne kynttilät varmaan paljon paremmin kuin monet vauvaan liittyvät asiat.

Tuolloin kuitenkin mulle jäi jokin kynttiläfiksaatio, ja joka ikinen syksy, ja sen pimeimmät päivät, yritän polttaa kynttilöitä, minkä pystyn. Kynttilänvalo ja sen tuoma tunnelma kompensoivat muuten niin lohdutonta ja pimeää vuodenaikaa. Ja, vaikka toki sillä liikunnalla, ravinnolla ja unella on osuutensa jaksamisen kanssa, niin väitän, että oikeanlaisen tunnelman luominen ja pimeyden “hyväksikäyttäminen” ovat tärkeitä siinä, missä nuo edellämainitutkin. Meillä, itse asiassa, poltetaan kynttilöitä niinkin paljon, että muistan hyvin appiukkoni joskus tokaisseen, että “tapa se on lämmittää tuokin”. Tästä onkin jäänyt elämään vitsi, ja aina kun tarkoitukseni on sytytellä kynttilöitä, kerron ryhtyväni lämmityspuuhiin.

Pidän kovasti noista Tine K:n tuoksukynttilöistä, niissä on jotenkin niin luonnollinen ja lämmittävä tuoksu. Mutta, jostain voisi kyllä koittaa hommata niitä PartyLite tuikkujakin, ihan vaikka vain verestämään vanhoja muistoja, jotka aika on onneksi jo ehtinyt kullata.

Tunnelmallista (kynttilöiden valaisemaa) iltaa!