Tässä kohtaa viikkoa on viimeistään hyvä aika jollakin tapaa valmistautua uuteen koitokseen; uuteen viikkoon ja uuteen maanantaipäivään. Me ollaan tänään juhlistettu miehen isoisän syntymäpäiviä, ja päivä on kulunut paitsi seurustellen, myös syöden. Sunnuntaisin on kuitenkin mukava palata kotiin ajoissa, rauhoittua, ja tehdä henkistä siirtymistä uuden viikon haasteisiin. Omalla kohdallani se tarkoittaa niinkin arkipäiväisiä juttuja, kuin pyykkihuollon päivitystä ja seuraavan aamun vaatekertojen valmiiksi katsomista. Mulle on myös äärettömän tärkeää, että sunnuntai-iltana koti jää suhteellisen siistiin kuntoon. Maanantaiaamuun on huomattavasti miellyttävämpää herätä, kun koti on viihtyisä, ja tavarat omilla paikoillaan.
Omaan sunnuntai-iltaani kuuluu myös pieni rauhallinen lenkki syksyisen raikkaassa säässä, lämmin suihku ja ehkä pieni hetki sohvan uumeniin kääriytyneenä. Sunnuntaina on kuitenkin hyvä siirtyä untenmaille hyvissä ajoin, jotta maanantaiaamun 04.45 herätys ei iskisi niin julmasti päin kasvoja.
Mukavaa sunnuntai-iltaa teillekin. Ladatkaa akut täyteen ja herätkää huomiseen hyvillä mielin!
Akkuja on ladattu täälläkin, jotta uusi viikko on hyvä aloittaa…
Ihania kuvia kodistasi, josta tykkään ihan hirmuisesti!
Kiitos, Sari! 🙂
Hei! Viikko lähtee tosiaan paljon paremmin käyntiin, jos siihen valmistautuu jo sunnuntaina. Onpa muuten kaunis tuo pöytä!! Aivan ihana.
Kiitos, bambu miellyttää nyt silmää ihan hirmuisesti! 🙂
Toivottavsti siellä on taas valmistauduttu uuteen viikkoaan ja korjataan nyt hyvää satoa! 🙂
Akut ladattu. Oltiin vkl miehen kanssa kahdestaan Oslossa. Uusi vko saa alkaa. Huh… Onpas sulla aikainen herätys! Mulla vp. Mutta normaalisti kello soi 6.20.
Oioi, tuollaiset viikonloput jos mitkä lataavat akkuja! 🙂
En mä suinkaan joka aamu noin aikaisin herää! 🙂
Saako kysyä: Miksi ihmeessä heräät noin julmetun aikaisin? Treenaatko aamulla…? 🙂
Jep! Jostain on sekin aika otettava! 🙂
Mulla on samat fiilikset su-iltaisin. Usein just sunnuntai on se kyläilypäivä ja toki kirkkopäivä. Mut silti kuitenkin su ilta olis hyvä viettää rauhassa kotosalla..
Kuulostaa hurjalta sun aamuheräämisaika. Mä herään joka aamu klo 6.30, vaikka menisin kahdeksaks töihin. Pieni hoppu tulee ainoastaan niinä aamuina ku isommat lapsetkin menevät kasiks kouluun ja pienin pitää viedä tarhaan..
Mä vihaan aamulla kiirettä ja hoppua. Pelkään että lapsi lähtee kouluun, eikä oo kuullut kuin hoputusta aamulla. Aamuissa on myös jotain hirvittävän energistä. Kaikki on vielä edessä, ja uusi päivä voi olla vaikka mitä! 🙂
Kotiäitinähän olet eikös? Voisit nauttia pidemmistä, ekaluokkalaiset harvemmin joutuvat menemään kahdeksaksikaan? Vai käytkö salilla noin aikaisin, eikö teidän suunnalla salilla ole lapsiparkkia jonne voisit tyttäresi päivällä viedä esim? 🙂 itse olen onnesta soikeana sitä palvelua hyödyntänyt.
Joo, ei kuljetusoppilaat mene meillä ollenkaan kasiksi.
Mä käyn välillä aamulla salilla. Meillä päin saa olla tyytyväinen, että on edes se sali, lapsiparkkia en ole koskaan nähnytkään. 😀
Mutta mä tykkään aamuista, että ei se nyt mulle mikään rangaistus ole aamulla herätä. Onpa ainakin saanut aloittaa päivänsä ihan omassa seurassaan ja kunnolla virkistäytyen. 🙂
Miehesi isoisä? Vau! Teitä on siis neljä sukupolvea yhtaikaa, miten upeeta! Saako kysyä minkä ikäinen tämä isoisoisä on? Surullisena mutta kiitollisena muistelen miten meillä oli vain pienen hetken neljä sukupolvea; minun isoäitini ja vanhin tyttäreni ehtivät onneksi kohtaamaan <3
Jep, meillä on molemmilla vielä omia isovanhempia, ja isomummu (81) välillä jopa hoitelee Niiloa ja Klaaraa. Meidän molempian isovanhemmat ovat tuosta 81-86 ikähaarukasta. Minä olen menettänyt isäni isän, ja mieheni isänsä moelmmat vanhemmat. Mutta Joo, ei vissiin ihan tavallista. Paljon on niitä, joilla ei enää neljättä polvea ole.