Perjantai perjantai! Ja täällä myöskin syyslomaviikko edessä!
Kirjoittelin eilen lastenhuoneen sisustuksesta, ja samalla mainitsin, kuinka keksin selättää verho-ongelman pesukonevärjäämällä parin valkoisia puuvillaverhoja. No, lupasin palata asiaan tuloksien kanssa ja tässä sitä nyt tulisi.
Tähän nyt pienenä alustuksena sen verran, että olen mielestäni tottunut pesukonevärjääjä (koneessa on pyörinyt suuret päiväpeitteet, verhokankaat ja vaatteet), enkä muuten ole koskaan onnistunut epäonnistumaan kyseisessä lajissa. Paitsi nyt! Olen aina aikaisemmin käyttänyt Dylon -merkkisiä tekstiilivärejä, mutta paikallinen “tavaratalo” on vaihtanut kyseisen valikoiman uuteen merkkiin, joten sen enempää ajattelematta tartuin näihin mulle uusiin Nitor -väreihin.
Värjäystapa oli pikkuisen erilainen (väri nestemäistä), mutta ohjeet olivat mielestäni selkeät ja noudatin niitä. Kahta verhoa kohden ostin kaksi väripakettia, ja lisäksi tarvittiin kiinnityssuola. Koska ohje oli kastella kangas ensin, päätin pestä kolme vuotta kaapissa viruneet verhot 60 asteessa. Hetkeäkään en siis epäile, etteikö kangas olisi ollut puhdasta! Oikeastaan mun ei käynyt mielessäkään, etteikö värjäys onnistuisi. Lähinnä jännitin lopullista väriä.
No, sävy oli jo märkänä lupaava, ja kun verhot kuivuivat, hyppelin innosta, sillä tuo sävy on just ihana, rusehtavaan taittava, eli lämmin, harmaa. Mutta, siinä vaiheessa kun tajusin, ettei laikukkuus johtunutkaan kosteasta kankaasta, oli pakko myöntää, että pieleen meni ja kunnolla!
Lopputulos viittaa vähän siihen, että väriaine on päässyt kankaan sekaan epätasaisesti ja jämähtänyt heti paikalleen, jättäen ikävät laikut pitkin verhoa. Värin sävystä täysi kymppi, lopputuloksessa jäädään ilman pisteitä! Ääneeni asiaa harmitellessa, mieheni muistutti, ettei vahinko nyt niin kovin suuri ole, kun projekti vaati alle kahden kympin väriaineet, mutta en mä sitä rahaa harmitellutkaan. Jos väri olisi ollut liian tumma tai muuten kamala, laikukkuus ei olisi harmittanut varmaan niin paljon. Mutta kun se väri olisi ollut ihan täydellinen ilman laikkuja, harmittaa, että pääsin niin lähelle, kuitenkaan onnistumatta projektissa.
Eli pieleen meni ja kunnolla. No, syyslomaviikolle ainakin jotain ohjelmaa, kun metsästetään lastenhuoneeseen uusia verhoja! Ne mustavalkoiset lähtevät nimittäin joka tapauksessa! 🙂
Kivaa perjantaita!
Siis eikä, nyt on pakko kommentoida.
Itse ostin tuon saman värin joskus loppukesällä
ja nimenomaan siksi kun tuo väri oli just eikä melkein se mitä hain, enkä muista sarjoista löytänyt sinnepäinkään olevaa sävyä.
Lopputulos itselläni myös likaisen laikukas,
kaukana tyylikkäästä myyränsävystä jota lähdin hakemaan.
Vähänkö ketutti:-(
Onpas lohduttavaa kuulla, että joku muukin on saanut näin yksinkertaisen jutun epäonnistumaan. Nopealla googlettelulla en löytänyt tuotteesta mitään isompaa moitetta, ja väkisin jäin miettimään, että vika oli värjääjässä.
Toscana tuo sävy olisi ollut ihana. Kaikki harmaat on yleensä sellaisia kovia ja kylmiä teräksenharmaita, ja tämä olisi ollut ihan täydellinen.
Myös itse petyin Nitor-väriin kesällä, kun koetin värjätä Marimekon laukkua. Ongelmana oli juurikin tuo värin epätasainen leviäminen. Minäkin olen Dylonilla värjäillyt aiemmin, ja lopputulos on ollut aina hyvä. Enää en siis Nitoria osta.
No en osta minäkään. Mulla olis noita verhoja lisää, mutta kun nyt oikein googlella tutkin, niin aika paljon löysin lopulta vastaavia kokemuksia. Tosi pettymys! 🙁
Dylonin harmaa on kiven alla, esim. Turun Stockmann ei edes tiennyt, milloin ko. väriä olisi tulossa heille… Hyvä tietää tuosta Nitorista – hypistelin jo pakettia, mutta jäi kuitenkin kaupan hyllylle!
Dylonin harmaalla olen itsekin värjäillyt, se on myös kiva, mutta ihan erilainen väri kuitenkin. Näitä nitoreja en kyllä enää koskaan taida käyttää. 🙁
Voi että! tosi sääli et noin meni 🙁
Jep, ketuttaa kyllä, koska ehdin jo riemuita uusista verhoista. 🙁
Jaan ja komppaan harmiasi. Itse värjäsin samalla matonkuteita jokunen viikko sitten ja sain kirjavaa jälkeä (ja paljon tummempaa kuin mielestäni olisi pitänyt) eli seuraavalla kerralla toinen merkki väristä! Onnea uusien verhojen etsintään!
Kiitos, Helmi. Ei näköjään olla ainoita, joilla on tämä kokemus. 🙁
Äsh,
ei kiva! Mä en ole ikinä uskaltanut noilla väreillä mitään värjätä, mutta suunnitelmissa oli värjätä pesukoneessa mökin kesähuoneen tuolien irtopäälliset harmaiksi.Sieluni silmin näin jo tämänkaltaisen lopputuloksen ja viime tingassa luovuin ajatuksesta. Tosin pahemmannäköiset ne meidän tuolit on näin ilman värjäystä kuin sun verhot…onneks on taljat keksitty 😀
Ihanaa viikonloppua Emilia <3
Dylonit on hyviä ja luotettavia. Tasaista väriä saa, kun noudattaa ohjeita, joten niitä ei kannata pelätä. Ovat niin vanha merkki, ja toimineet moitteetta aina. Että ihan rohkeasti vain! Yksi päälinen per koneellinen, niin saat tasaisen!
Ihanaa viikonloppua! ❤︎
No jopas! On nimittäin tullut noita värejä katseltua sillä silmällä, ja nimen omaan tuota harmaata, että kokeiluun menee. Nyt en tiedäkään enää uskaltaako sitä..Mikähän lie on vikana? Toivottavasti uudet verhot löytyy, ehkä pitää mietiskellä tätä värjäyskokeilua itse vielä 🙂
Googlella kun etsin, niin löysin samankaltaisia kokemuksia muitakin. Kaikkien epäilys oli, että nestemäinen väri on loiskunut kankaalle epätasaisesti ja napannut heti kiinni niihin kohtiin voimakkaammin.
Harmi, että niissä dyloneissa ei ole näitä kauniita, vähän rauhallisempia, sävyjä. Niillä kun saa takuuvarmasti hyvää jälkeä.
Ei muuta kuin verhoja metsästämään. 🙂
Ihanaa viikonloppua! 🙂
Ehdottomasti palautetta myös tuotteen valmistajalle!
No nyt kun selvisi, että vika ei ehkä olekaan värjääjissä, vaan väriaineessa, täytyy kyllä kääntyä valmistajan puoleen!
Tuolla samaisella värillä värjäsin Ikean valkoisen nojatuolinpäällisen ja sama juttu kävi minullakin, läikykäs lopputulos… Eli vika ei siis ollutkaan minussa, kuten epäilin…
En ole vahingoniloinen, mutta on huojentavaa kuulla, että muutkin ovat epäonnistuneet tällä värillä.
Tosi ärsyttävää, koska pilallehan nuo tekstiilit menevät. 🙁
Dyloneita kai voi ainakin periaatteessa sekoittaakin, vaikka määrät voi olla tietysti vaikeat arvioida mutu-tuntumalla… helpompi keino lienee värjätä ensin yhdellä värillä ja toisella sävyllä päälle kankaiden kuivettua siis, kun dylonhan käytetään kuivaan kankaaseen, jos oikein muistan. Tämä idea tuli mieleen, koska joskus nuoruudessani värjäsin yhden vaaleansinisen takin vihreäksi,lopputulos ei ollut sitä, mitä oli paketissa luvattu, mutta just oikean sävyinen mun makuun… Eli siis ainakin periaatteessa sävyjen pitäisi “murtua,” jos pohjalla on toista sävyä valmiina. Toinen kikka voisi olla, että laittaa vähemmän sitä väriainetta tai vastaavasti painavampi määrä kangasta samalle määrälle väriä, jolloin lopputuloksesta tuli ainakin ennenvanhaan vaaleampi… no, kokeilee kuka uskaltaa, en mene takuuseen näistä ideoista, mutta tosiaan toimivat pari kymmentä vuotta sitten ainakin. Nyt tuli kyllä vanha olo! 😀
Dyloneita voi sekoittaa ja niillä voi värjätä päällekäin. Olen itsekin tehnyt niin, ja ihan tässä muutaman vuoden sisällä. Tekstiiliväri kun ei ole peittävä, lopputos syntyy siitä, että pohjaväri kuultaa läpi. Tässä on nyt se ongelma, että mikäli haluisin noi läikät peittoon, mun pitäis käyttää niin tummaa väriä, että ne peittysi. Kun taas värin puolesta oikea tulos tulis dylonin harmaalla ja hitusella ruskeaa. Iso määrä kangasta, jotta pysyy tarpeeksi vaaleana. Mutta tuota sävyä on turha näihin verhoihin enää tavoitella, sillä läikät paistaisivat läpi. 🙁
Kyllä mä tulevaisuudessakin vain luotan niihin Dyloneihin. Ne on takuuvarmoja ja just tuo niiden kanssa pelaaminen on helppoa.
Kiitos,kun sain luotettavan merkin Dylonin nimittäin. Taidan uskaltaa kokeilla.
Voisitko yrittää pelastaa verhot vielä pesemällä ne kloriitissa ja sitten uusi värjäys Dylonilla?
Teillä on todella kaunista ja seesteistä!