Tervehdys!

Palasin tosiaan reissultani jo myöhään keskiviikkoiltana, mutta eilinen meni jokseenkin laukkuja purkaessa ja lapsia halaillessa. Eilisen illan olinkin jo taas omilla teilläni, ja täytyy sanoa, että nyt tuntuu jotenkin ihanan rauhalliselta olla kotona. Ja se on muuten hassu juttu, tuo “olla kotona”. Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa kodiksi on muodostunut hyvinkin väliaikaiset ratkaisut, ja ihan vain juuri siitä syystä, että ihminen kaipaa sitä kodin tunnetta. Että on se jokin, mihin palata ja josta taas lähteä. Toki nykyään koti on siellä, missä ovat lapset, ja tietenkin kliseisesti myös se sydän. Niin kiva kun on välillä käydäkin jossain, on kotiin kuitenkin aina turvallista palata.

Tämä helmikuu on ehkä elämäni kiireisin, eikä asiaa tietenkään helpota se, että alusta meni heti yksi viikko sairasteluun. Koko kuukausi on buukattu täyteen menoa, ihania juttuja, töitä, kulttuuria ja kaikkea siltä väliltä, mutta tämä viikonloppu on ehkä koko kuukauden huipentuma. Luvassa on nimittäin spesiaalia siskoaikaa, ja tämä on oikeasti tosi spesiaalia sitten reiluun seitsemään vuoteen, kun meistä molemmista tuli äitejä. Sen sijaan, että siskoni olisi körötellyt tänne auto täynnä lapsia, hän hyppäsi tänään Kampista onnibussin kyytiin yksin! Huh, tuntuu oikeasti tosi hassulta! Vähän myöhemmin tänään me noudetaan lasten kanssa täti mummulasta meille yökylään (mikä on meidän lapsista jo ihan älyttömän jännittävää sekin), ja huomenna me siskokset sitten vietämme laatuaikaa ihan ilman lapsia, hyvän ruuan ja teatterin parissa.

Koska me  olemme siskoni kanssa molemmat salapoliisiromaanien suurkuluttajia, ja koulun kesälomat kuluivat kuunnellessa Lars Svedbergin ääntä ja Agatha Christien tarinoita, aiotaan me ratkoa tietenkin myös yksi murha viikonlopun kunniaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan nyt selvitetään se uhrikin ensin. Jäinkin miettimään, että pitääkö murhaillalliselle ottaa suurennuslasi mukaan, vai pärjätäänkö me vain pienillä harmailla aivosoluillamme. 😉

Yritän viikonlopun aikana vastailla myös kommentteihinne, mutta ensisijaisesti nautin laatuajasta oman siskon kanssa. Oli ihana lukea myös ajatuksianne tuosta sinisestä väristä, jota muuten ehdin fiilistellä Tukholman NK:lla vielä paljon enemmän.

Mutta sinisestä, Tukholmasta, siskoajasta ja murhistakin enemmän vielä toisella kertaa. Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa viikonloppua ja ihanaa ystävänpäiväviikonloppua!

Tallenna