Hiphei, ja keväistä lauantaita!
Torstai ja perjantai olivat sen verran haipakkaa, ettei ehtinyt edes blogia päivittämään, mutta nyt ajattelin jakaa muutaman keväisen kuvan viikonlopun kunniaksi.
Sipulikasvit viihtyvät kuistilla hyvin, ja kestävät näillä keleillä myös pitkään viileässä lämpötilassa. Aamulla lähdimme Klaaran kanssa vielä pajunkissoja hakemaan, ja keli olikin hyvä yöllisten pakkasten jäljiltä, kun täällä pajut viihtyvät tosi syvissä ojissa, joihin ilman kohtalaisen kantavaa jäätä olisi tarvittu kahluuhousut. Jokunen vähän haaraisempi oksa napsaistiin vitsoja varten, mutta muuten kissat pääsevät aika hillitysti koristeltuna ilahduttamaan olohuonetta ja osa viedään huomenna äidilleni.
Olin torstaina koko päivän Helsingissä, ja täytyy sanoa, että aamulla kaupunkimaisema oli todella keväinen. Täällä maalla kun lunta on kertynyt ihan erilaisesti varjopaikkoihin. No, illalla kotiinpäin saikin jo matkustaa vesisateessa, ja perjantaiaamuna ikkunasta tervehti luminen maisema. Uusi lumi on vanhan surma, ja niinhän se keväisin menee. Nyt meillä ollaan jälleen alkuviikon lumitilanteessa, joten mistään varsinaisesta takatalvesta ei kannata puhua. Ja ollaanhan tosiaan vasta maaliskuussa!
Purnaan usein sitä, että pääsiäinen ajoittuu liian lähelle vappua, mutta tänä vuonna kun juhlapyhät ajoittuvat mukavasti vielä maaliskuun puolelle tuntuu, että pääsiäinen pääsee melkein yllättämään. No, onneksi ei ole tarvetta sen suuremmille valmisteluille, ja lähinnä nyt enää tarvitsee laittaa ohrat itämään.
Seuraavaksi silkkipaperikukkia vääntämään. Lasten vitsojen kanssa ei ehkä kannata puhua hillitystä. Veikkaan, että överit on paljon parempi termi. 😉
Mutta ihanaa viikonloppua teille myös! Nautitaan valosta ja keväisistä keleistä!
Överit on parempi kun vajarit! 🙂 Kivaa viikonloppua!
No juu, virpomisvitsoissa ainakin överit on parempi. Sama pätee varmaan tuohon suklaamunien syöntiin… 😮
Muistan usein saaneeni ensimmäiset kevätfiilikset täältä blogistasi, niin kuin nytkin. Ihanan raikkaita ja arinkoisia kuvia!
No kyllä nyt on aikakin jo olla keväinen. 🙂
Kulen aika paljon marinaa siitä, että ilma kylmeni ja sää talvistui, mutta valon määrä ei petä, ja kun luonnossa pitää vain silmänsä auki, huomaa, että lämpimät päivät tuovat kevättä koko ajan lähemmäs.
Tänään juuri sanoin pojalle autossa, että katso nyt, miten kaunista. Ja kohta tuo kaikki harmaa ja ruskea maa on kevään ja alkukesän vihreää. Laskettiin jopa viikot kesäloman alkuun. Mulle tuli ihan tippa silmään siitä kevään ajattelemisesta. Koko maa herää henkiin, ja ihminen syntyy taas jollakin tapaa ihan uudelleen. 🙂
No nythän inspiroiduin minäkin pajunkissoista! Olen tässä odotellut, josko joku tulisi virpomaan vaan ei vieläkään näy ketään. Täytyy vissiin hakea itse .
Kaikki mahdolliset vitsat ja varvut nyt äkkiä maljakkoon. Niin ihania ovat nuo hiirenkorvat, joista tulee mieleen alkukesän pienet koivulehdet ja sinivalkea taivas.
Pajunkissat on mun pääsiäissuosikki. Jotenkin niin koristeellinen, mutta samalla kauniin hillitty! 🙂 Eli ei kun kissoja hakemaan!