Jestas, edellisestä kampaajakäynnistä oli päässyt kulumaan jo ihan liian pitkä aika. Ehkä se oli myös osasyy siihen, että nyt piti saada jotain isompaa muutosta. Nips ja naps, ja johan keveni. Nyt tuntuu tosi ihanalta, kevyeltä ja helpolta. Vähän on sellainen olo, että hiukset loppuvat kesken, mutta kaipa tähän tottuu.

“Long bob” tuntuu olevan käsite, johon mahtuu vähän joka sortin latvanpituutta, mutta näytin kampaajalleni, mikä on oma käsitykseni pituudesta, ja pyysin ottamaan kuitenkin sen verran, että kuivat latvat saavat kunnolla kyytiä. Värin suhteen mentiin viileämpään, eli oma tyvi ja sinne tummempaa ja vaaleampaa kevyesti liukuen. Ihan täydellinenhän siitä sitten tuli! 🙂

Miehelle tuossa jo tovi sitten puhuin, että leikkaisin hiukset lyhyeksi, ja kyselin vähän mielipidettäkin asiaan. Sopisi kuulemma lyhyempikin hyvin, mutta kun näytin Pinterestistä kuvia pitkästä polkasta, sain kuulla, että kyseinen malli ei kyllä ole millään tavalla lyhyt. No, makuasia jälleen tämäkin. Ja vaikka itsestä muutos tuntuukin ihan hurjan suurelta aamuiseen verrattuna, niin en nyt sitten tiedä, miten muut asian näkevät. Äidille ja siskolle kun pistin kuvaa, sain vastaukseksi “kiva kuva” ja “onko uusi paita”. Että näin…

Uusi kampaus, aurinko paistaa, ja kaiken lisäksi on perjantai. Mahtava päivä!

Muistakaahan osallistua Sokoksen Kutsu kauneuteen -arvontaan. Lahjakorttia voi tavoitella vielä tämän päivän ajan!