Se on tämä! Villasukat, kynttilät, hyvä kirja ja tuhti annos kahvia. Elämän pienet ilot, jotka tuovat päivään tietynlaista luksusta! Yhdenlainen tapa rentoutua ja heittää kaikki tylsät jutut hetkeksi mielestään.
Kuten eilenkin, nousin tänään jo ennen seitsemää ja oivalsin, miksi aikoinaan olin hyvinkin vannoutunut aamuihminen. Aamuissa ja aamupäivissä on jotakin ihan erilaista kuin iltapainotteisessa elämässä, johon viime keväänä liu’uin. Jotenkin en saanut itseäni niskasta kiinni aikaiseen nukkumaanmenoon, mutta nyt arjen alkaessa päätin, että tämä on asia jonka suhteen haluan kehittyä. Myönnän, että mies vähän viime viikolla pyöritteli silmiään, kun tuumasin ilta yhdeksän jälkeen, että eiköhän mennä nukkumaan. Mutta kyllä sen sitten seuraavana aamuna nahoissaan tuntee, että unta on tullut nautittua kunnolla. Loistava fiilis, josta en halua luopua edes viikonloppuna.
Tulin miettineeksi muutenkin tätä “puhtaalta pöydältä” asiaa, josta viikolla kirjoittelin Parempia ihmisiä -postauksessa. Ehkä sitä tosiaan joskus piti tärkeänä tulla paremmaksi ihmiseksi aivan toisessa mielessä. Ulkoisestikin joka suhteessa piti pyrkiä parempaan, kun nykyisin sitä tulee enemmänkin ajatelleeksi asioita sen kautta mikä tuntuu hyvälle. Oma hyvinvointi ajaa monessakin suhteessa nykyisin edelle, ja itseään voi näemmä opetella myös kuuntelemaan. Ja kaipa siinä jollakin tapaa paremmaksi muuttuu, kun voi hyvin. Kunhan muistaa, että itseään voi verrata vain itseensä. Muunlainen vertailu ei pidemmän päälle hyödytä ketään.
Tänään tuntui taas ihanalta kääriytyä villapaitaan. Nauttia kiireettömästä aamusta ja viritellä kaikessa rauhassa mieltään tulevaan viikkoon. Kontaktimuovin kanssa taistelu ja pulpettipaperin valmiiksi taittelu eivät nekään jää roikkumaan sunnuntai-illan viimeiseksi koitokseksi.
Näistä tunnelmista on ihan kiva ponnistaa tuohon sunnuntain aikataulutetumpaan osuuteen.
Rentouttavaa päivää!
Kyllä hyvin nukuttu yö palkitsee itsensä, on niin ihana herätä aamuun virkeänä, tarpeeksi levänneenä. Meillä on vähän nämä viikonloppujen nukkumaanmenot lipsuneet turhan myöhäisiksi, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja ensi viikonloppuna kyllä nukutaan kunnon yöunet!
Se on muuten hassu juttu, että viikonloppuna kun pitäisi juuri levätä, sitä helposti venyttää iltaa pidemmäksi ja kas, ei sitä uniaikaa tullutkaan niin kauheasti. Itse olen kyllä nauttinut nyt siitä, että keho on ollut ihan luonnollisesti valmis heräilemään viikonloppunakin ajoissa, mikä kai tarkoittaa, että se on leponsa saanut.
Kyllä niillä hyvillä unilla ja varsinkin iltayön unella on hurja merkitys. Ei siis jatkossa nipistetä ainakaan niistä!
Tuo sun harmaa villapaita on täydellinen! Ihastelin sitä jo aiemmassakin postauksessasi tällä viikolla
Kiitos, Suvi.
Tämä on itse asiassa eri neule, enemmänkin mekkopituinen, mutta ihana vaate kuitenkin.
“Villasukat, kynttilät, hyvä kirja ja tuhti annos kahvia. Elämän pienet ilot, jotka tuovat päivään tietynlaista luksusta!” Niin totta! Liian harvoin tulee kyllä otettua kirjaa käteen ja sytytettyä kynttilää, mutta varmasti syksyn tullessa nekin yleistyvät.
Joskus sain ystävältäni lahjaksi Myrskyluodon Maija kirjan ja otin tavaksi lukea sitä yhden luvun töistä kotiin tultua. Pieni rentoutumishetki, jonka jälkeen päivä jatkui aina hyy huulilla.
Lukeminen on loistava tapa heittää itsensä ulos vallitsevasta arjesta. Itse luen paljon, pari kirjaa viikossa yleensä, ja se tarkoittaa, että kirja kulkee aina vieressäni. Saatan lukea seisaaltaan muutaman sivun, kun odotan perunakattilan kiehuvan.
Ja aina illalla viimeiseksi kirja löytyy kädestä. Jos arkiaamuisin satun heräämään kovin aikaisin, eikä mitään ihmeellistä hommaa ole huutamassa tekijää, saatan lukea pari sivua. Se on mulle tapa rentoutua, vähän kuin jooga toisille.
Mutta ehdottomasi nyt se lukuhetki takaisin arkirutiiniin. Ihan pienikin pako arjesta hyvän kirjan parissa antaa kummasti voimaa.
Täällä on myös yksi aamuihminen. Se iltaisin nukkumaan meneminen tuntuu välillä vaikealta, etenkin kun on vielä iltaisinkin suht valoisaa. Mutta kyllä se aamulla virkeänä herääminen ja se aamupäivien puuhastelu on kivaa. Päivätkin tuntuvat pidemmiltä.
Tuo “päivätkin tuntuvat pidemmiltä” on kuin mun suusta! Jos nukun viikonloppuna kymmeneen harmittaa vietävästi kun koko päivä on jo ohi.
Tämä naurattaa joitakin tuttaviani, mutta mulle ne aamun tunnit on just tärkeimpiä! 
Nuo pienet omat hetket ovat kyllä sitä arjen ja elämän luksusta <3
Itseään kuunnellen ja niitä asioita tehden, jotka tuntuu hyvältä ja mistä tulee onnelliseksi.
Vaikka ne olisivatkin ihan tavallisia ja tylsiä jonkun muun mielestä
Rentoa sunnuntai-iltaa sinne!
Taitaa olla itsekin aika kaivaa pikkuhiljaa kynttilöitä esiin ja sytytellä niitä ihan omaksi iloksi <3
Siinähän se onkin. Jokainen saa nautintonsa ja rentoutumisensa eri asioista. Itse olen sellainen fiilistelijä. Rakennan tunnelmaa ja rentoudun sellaisessa paremmin. Toisaalta esimerkiksi miehelleni on aivan yksi ja sama, laitetaanko illalla paikat kuntoon päivän päätteeksi ja sytytelläänkö kynttilöitä.
Mutta kukin tavallaan. 
Kivaa uutta viikkoa sinne!
Ennen oli vannoutunut illanvirkku aamuntorkku, mutta nyt vanhemmiten alan todella olemaan vanha, kun ole illanvrikku aamunvirkku. Mutta kyllä sitä vaan saa aamuisin erilaisia hommia aikaiseksi kuin illalla.
Vielä en osaa asettua syksymoodiin, joten kynttilät saavat vielä hetken odotella. Mutta villasukat kuuluvat mulla joka päivään, kesät talvet.
Mukavaa uutta viikkoa
Sanotaan, että iltayön uni on laadukkampaa, ja se varmaan on se syy myös iihen, että aamun tunnit tuntuvat paremmilta puuhasteluun.
Itse olin ennen lapsia oikein illantorkku, saatoin pujahtaa sänkyyn jo kahdeksalta. Lasten synnyttyä illasta muodostui oma aika, mutta nyt pikkuväen kasvaessa se ei ehkä enää ole samalla tapaa tärkeää.
Täällä myös kesät talvet ja joka päivä villasukissa! En osaa olla ilman.