Iltaa ihanat!
Tänään on tullut vietettyä oikein leppoisan rento kotipäivä esikoisen kanssa. Aamulla pieni operaatio, ja loppu päivästä toipumista, mikä tarkoitti pojan kohdalla nukkumista. Siinä hiljaisuudessa, jota rytmitti vain lapsen tasainen hengitys, ihastelin nukkuvaa lasta ja tuli jotenkin kauhean haikea olo. Muistelin niitä aikoja kun oltiin päivät kaksin juuri tämän pikkumiehen kanssa. Niin, ja aika paljon pienemmän “miehen” kanssa. Ja vaikka toki olen iloinen ja onnellinen nykyisestä perheestämme, tänään jotenkin konkretisoitui se, että niitä aikoja ei koskaan enää saa takaisin.
Mutta joskus on hyvä valahtaa sinne haikeuteen arjen kiireen keskellä. Herätellä itsensä muistamaan, että jokainen päivä on arvokas, ja yhteiset hetket ainutlaatuisia arkisuudestaan huolimatta. Että se mikä nyt tuntuu joskus jopa puuduttavalta, on tulevaisuudessa sitä, mitä muistellaan tippa silmäkulmassa. Haikeudella, koska menneet päivät eivät palaa.
“Sä maailmaani katsot kummallista niin. Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin. Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat. En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan. Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin. Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan. Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.” -MAARIT
Mutta vuodet vierii ja lapset kasvaa. Niin se on aina mennyt, ja samaan tapaan elämä jatkaa kulkuaan. Eli nautitaan jokaisesta hetkestä, eletään jokainen päivä täysillä. ♡
Kiitos, kaunis teksti. Samaa haikeutta olen tuntenut tänä syksynä kun esikoinen lähti ekaluolalle.
Niin se aika rientää. Mutta onhan lapset vanhemmilleen aina lapsia. Onneksi. ♡
Ihana kirjoitus Elämä on juuri niin ja ehkä tai en ole varma,olen hiukan syventynytkin , poika täyttää äidin sydämen nk tytötkin mutta joku hemmetin yhteys on ollut minun ja poikani välillä. Vaikka minulla on kaksi maailman ihaninta ja rakkainta tyttöä
Puhutaan tuosta äitien ja poikien yhteydestä, en itse tiedä. Meillä kun poika on esikoinen ja ikäeroakin muutama vuosi lapsilla, poikaan ehti muodostua ihan erilainen suhde. Kuten sanoit, rakkauden määrällä ei ole eroa, mutta toki ne yhteydet voi olla erilaisia.
Hei, tätä on näemmä ilmoilla. Itsekin kirjoittelin juuri eilen samankaltaisia ajatuksia. Kun sitä tosiaan aina välillä tässä arjen kiireessä havahtuu muistamaan, kuinka nopeasti se aika kiiriikin ohi, ja näistä pienistä miehistä kasvaa jo niin suuria. 🙂
Niinpä. Ja kuinka usein sitä pienten lasten kanssa sortuukin ajattelemaan, että kunpa nyt kasvaisivat, tulisivat omatoimisemmiksi. Mutta samalla häipyy lapsuus, vuosi vuodelta kaikki mennyt katoaa kauemmaksi ja se vetää mielen haikeaksi.
Kiitos tekstistä, näitä asioita on itsekin tullut mietittyä. Kirjotin luonnoksiin itsekin tästä aiheesta, linkkasin tähän tekstiin. 🙂
Varmasti ovat sellaisia aika yleisiä äitien ajatuksia, mutta joskus se ajatus vain menee hetkessä ohi, kun arki puskee päälle. Olen todella kiitollinen, että sain tuon yhden päivän aikaa herätellä itseäni ja nähdä asiat selkeämmin.
Kiitos linkkauksesta. Mielenkiinnolla luen tekstisi. 🙂
Oi, miten ihana kirjoitus! Eilen just katselin lasten vauva-albumeja, nyyh.
Nautitaan joka hetkestä!!
Jep, nyyh todellakin!
Mutta nautitaan. 🙂
Ihanaa viikonloppua teille! ♡