Aurinkoista tiistaita!
Tiedättekö kun joskus pitää ihan tietoisesti kaivaa esiin kaikki mahdollinen kiva ja positiivinen. Ei sillä, että niitä ikäviä asioita pitäisi kieltää tai torjua, mutta ihan sillä, etteivät nuo jälkimmäiset valtaa mielestä kaikkea tilaa. No, tänään on sellainen tietoisen kivan päivä. Katsellaan valoa kohti ja ajatellaan positiivisia juttuja.
Onni, että lokakuun neljäs on kansainvälinen kanelipullapäivä, ja ulkona tosiaankin paistaa aurinko. Ja onnihan elää pienissä jutuissa, kuten auringonsäteissä ja uunituoreessa pullassa!
Muistatteko projekti nukkekodin, jonka aloitin innoissani tammikuussa? Mikäli ei muistu mieleen, nukkekodista ja sen historiasta voit lukea enemmän Nukkekodin uusi elämä -postauksesta. No, nukkekoti valmistui remonttinsa suhteen, mutta sen käyttöönotto varsinaiseen tarkoitukseensa venyi ja paukkui. Tämä lähinnä siitä syystä, ettei Klaaran leikkiminen vielä ihan ollut siinä vaiheessa, jossa talon kalustaminen ja asuttamien olisi kannattanut. Äitini virkkasi heti remontin jälkeen lattioille matot, mutta niiden kohtalona oli enemmänkin tupsahdella esiin sohvan raoista ja kaikista muista paikoista, joista niitä ei olisi pitänyt löytyä. Niinpä annettiin nukkekodin olla osa lastenhuonetta ja odoteltiin että varsinaisten leikkien aika tulisi.
Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, talon ei ole tarkoitus toimia mittasuhteiltaan täydellisenä nukkekotina, vaan helposti leikittävänä talona, jossa asukkaat ja kalusteet saavat olla lapsen käsiin sopivia. Niinpä päädyimme Mailegin leluihin, ja rautasänky, -penkki ja sitteri olivat ensimmäiset kalustehankinnat taloon. Ehkä askartelen vähän verhoja piristämään huoneita ja sitten katsotaan, josko joulupukki muistaisi talon asukkaita joillakin kalusteilla. Aika moni noista Mailegin huonekaluistakin näytti olevan kokonsa puolesta vähän liian isoja taloon, vaikka tässä kyseisessä yksilössä korkeat huoneet onkin.
Aurinkoisia ajatuksia ja mukavaa tiistain jatkoa!
