Ihanaa ihanaa uutta viikkoa!
Tänään ajattelin kiduttaa teitä miljoonalla kuvalla lastenhuoneesta.  Heh, kuvia tuli tosiaan paljon, mutta josko sitten ei taas hetkeen käydä tässä huoneessa. 🙂

Meillä tosiaan lapset nukkuvat samassa huoneessa, ja järjestely toimii edelleen oikein hyvin. Piirtämiset, askartelut, värittämiset, muovailuvahahommat, hamahelmipuuhat ja monet leikit sijoittuvat alakertaan ja keittiöön, joten välillä tuntuu, ettei tässä huoneessa juuri nukkumisen lisäksi tehdä muuta kuin säilytetä tavaroita ja vaatteita. Ja toisaalta kiva niin, tykkään, että keittiössä ollaan kaikki yhdessä vaikka jokainen omiaan puuhaisikin. Niilo saattaa välillä sulkeutua tuonne alasänkyynsä kännykkänsä kanssa, tai levittää ne miljoona pikku Legoa sängynaluslaatikosta keskelle huonetta. Klaarakin tietysti välillä leikkii nukkekodillaan, mutta pääasiassa tämä on kyllä edelleen unihuone. Kolme makuupaikkaakin on osoittautunut näppäräksi, ja taas lauantaina pääsi ylimääräinenkin vuode käyttöön, kun sisko tyttärineen tuli meille yökylään poikien jäädessä mummulaan saunomaan. Meillä on myös sellainen ilmatäytteinen varavuode, joka sopii lastenhuoneeseen, ja silloin kaikki viisi serkusta mahtuvat hyvin majoittumaan yhteen huoneeseen.

Lastenhuoneessa lelut säilytetään erilaisissa säkeissä ja koreissa, joihin ne on helppo leikkien päättyessä siivota takaisin. Säkit on myös näppärä nostella ylös siivouksen ajaksi. Huoneen oviaukossa on lisäksi tuo pieni välikkö, jossa kaksi vanhaa kiinteää komeroa nielevät sisäänsä valtavan määrän tavaraa – lähinnä kirjoja, pelejä ja askartelutarvikkeita. Vanha armeijan puulaatikko maalattiin aikoinaan vaaleansiniseksi Niilon huoneeseen, ja sen sisälle mahtuu mukavasti varavuodevaatteet ja ylimääräiset torkkupeitot.

Lastenhuoneen ainoa uutena ostettu huonekalu on toinen vaatekaapeista. Ikean kaappi oli sellainen ruskeaksi petsattu, kun se hankittiin niille ensimmäislle vauvanvaatteille, mutta sudin sen edelliseen kotiimme valkoiseksi ja saman tein toiselle kaapille, joka ostettiin siskoltani tänne Klaaran synnyttyä. Kerrossänky, pyörällinen taso, nukkekoti ja vanha pulpetti ovat minun lapsuudenaikaisia juttujani, ja vanha tuoli sekä sivusta levitettävä puusohva mieheni mummolasta.

Koristetyynyt, viirinauhat, vuodekatos ja Niilon päiväpeite ovat merkiltä Numero 74 ja ostettu Nougatista, samoin kuin Tellkiddon paperisäkit. Raidalliset säilytyskorit nahkaisilla kädensijoilla ovat Mifukon ja ne on saatu blogin kautta. Suuri pehmolelukori on Ikeasta, ja kori Niilon kaapin päällä Tine K:n. Huoneen seinät, sekä nukkekodin ulkoseinät, on maalattu Kalklitir kalkkimaalin sävyllä Nougat.

Oikein ihanaa ja keväistä maanantaita! ♡

Muita lastenhuonepostauksia löydät täältä.

Tallenna

Aurinkoista perjantaita!

Tänään pidettiin tosiaan aamuisen neuvolakäynnin jälkeen vähän tyttöjenpäivää ja leivottiin lupaamani kuppikakut. Meillä lapset tulevat selkeästi äitiinsä, sillä molemmat ovat innokkaita leipojia ja keittiöpuuhailijoita. Toki tavallisessa arjessakin yritetään mahdollisimman paljon antaa lapsille tilaa keittiössä, mutta kyllähän te tiedätte, että arki on mitä on, ja silloin monesti asiat tehdään vain nopeasti ja sen enempää keskittymättä. Vaikka itse pääsääntöisesti pidän ruuanlaitosta, niin kyllä sen arkiruokailun kohdalla vähän sekin puuha välillä tökkii. Kuitenkin eilen illalla kun palasin kotiin, vastassa oli valmis iltapalapöytä, jonka esikoinen oli laittanut nopeuttaakseen iltatoimia. Niin, että kun antaa lasten puuhailla keittiössä, siitä sitten jossain kohtaa kyllä ihan hyötyykin! 😉

Kuppikakkujen lisäksi päivään on mahtunut puputalon leikit. Muistanette äitini vanhan nukkekodin, ja projektin, jossa se sai uuden elämän ja tehtävän toimia kotina Maileg pupuille. Taloa kalustettiin syksyllä, ja joulupukkikin toi vielä muutaman jutun lisää. Nyt talon jokainen huone on kalustettu, ja pupuperhe taitaa elellä siinä ihan auvoista elämää.

Överikoristeet kuppikakuille lapset tekivät yhdessä. Tässä kohtaa enemmän on vissiin yksinkertaisesti enemmän!

Sellainen perjantai täällä. Toivottavasti auringonpaiste on kuulunut päivääsi, ja viikonloppu lähestyy hyvissä fiiliksissä!

Tallenna

Aurinkoista tiistaita!

Tiedättekö kun joskus pitää ihan tietoisesti kaivaa esiin kaikki mahdollinen kiva ja positiivinen. Ei sillä, että niitä ikäviä asioita pitäisi kieltää tai torjua, mutta ihan sillä, etteivät nuo jälkimmäiset valtaa mielestä kaikkea tilaa. No, tänään on sellainen tietoisen kivan päivä. Katsellaan valoa kohti ja ajatellaan positiivisia juttuja.

Onni, että lokakuun neljäs on kansainvälinen kanelipullapäivä, ja ulkona tosiaankin paistaa aurinko. Ja onnihan elää pienissä jutuissa, kuten auringonsäteissä ja uunituoreessa pullassa!

Muistatteko projekti nukkekodin, jonka aloitin innoissani tammikuussa? Mikäli ei muistu mieleen, nukkekodista ja sen historiasta voit lukea enemmän Nukkekodin uusi elämä -postauksesta. No, nukkekoti valmistui remonttinsa suhteen, mutta sen käyttöönotto varsinaiseen tarkoitukseensa venyi ja paukkui. Tämä lähinnä siitä syystä, ettei Klaaran leikkiminen vielä ihan ollut siinä vaiheessa, jossa talon kalustaminen ja asuttamien olisi kannattanut. Äitini virkkasi heti remontin jälkeen lattioille matot, mutta niiden kohtalona oli enemmänkin tupsahdella esiin sohvan raoista ja kaikista muista paikoista, joista niitä ei olisi pitänyt löytyä. Niinpä annettiin nukkekodin olla osa lastenhuonetta ja odoteltiin että varsinaisten leikkien aika tulisi.

Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, talon ei ole tarkoitus toimia mittasuhteiltaan täydellisenä nukkekotina, vaan helposti leikittävänä talona, jossa asukkaat ja kalusteet saavat olla lapsen käsiin sopivia. Niinpä päädyimme Mailegin leluihin, ja rautasänky, -penkki ja sitteri olivat ensimmäiset kalustehankinnat taloon. Ehkä askartelen vähän verhoja piristämään huoneita ja sitten katsotaan, josko joulupukki muistaisi talon asukkaita joillakin kalusteilla. Aika moni noista Mailegin huonekaluistakin näytti olevan kokonsa puolesta vähän liian isoja taloon, vaikka tässä kyseisessä yksilössä korkeat huoneet onkin.

Aurinkoisia ajatuksia ja mukavaa tiistain jatkoa!

Tallenna

No nyt se alkaa olla valmis. Siis projekti nukkekoti. Tosin talo on yhä tyhjä, joten seuraava vaihe on luonnollisesti hankkia sen sisälle elämää, ja sitä myöden myös leikkiä.

Talo on tosiaan äitini vanha, ja se on aikoinaan teetetty sellaisella kylän nikkarimiehellä silloisen “tee se itse -lehden” ohjeiden mukaan. Äiti muistaa, että säästi lapsena pikku askareista tienaamiaan rahoja, ja lehden nähtyään pyysi nukkekotia. Ihan ei tainnut palkkarahat riittää, mutta nukkekoti kuitenkin valmistui ja pääsi maitokärryn kyydissä äitini leikkeihin.
Tämä samainen pikkutalo toimi myös minun ja siskoni leikeissä, ja koska talo on mittasuhteiltaan perinteistä nukkekotia suurempi, tässä on leikitty monet Barbie-leikit lapsuudessani. Juuri kokonsa vuoksi nukkekoti onkin hieno, sillä se on “helposti leikittävä” ja kalusteiksikin kelpaa vähän perinteisiä nukkekodin tavaroita isommat jutut.

Tuosta katon oikeasta kulmasta puuttuu pieni palanen, mutta se ei suinkaan ole vika, vaan ominaisuus. Muistan nimittäin kun siskoni kanssa tulimme joskus koulusta kotiin, ja vastassa odotti kirje nokipojalta. Nukkekotia säilytettiin pannuhuoneen oven vieressä, ja nokikolari oli vahingossa lohkaissut irti palan kattoa. Ajatella, että sitä jääkin kaikki tuollaiset erikoisuudet mieleen vaikka aikaa on kulunut jo melkein 25 vuotta!

Varsinaisesti rahaa nukkekodin kunnostukseen ei mennyt euroakaan, sillä kaikki maalit ja tapetit löytyivät varastosta. Maalasin talon kauttaaltaan ensin valkoisella tartuntapohjamaalilla, sudin sisäpinnat valkoisella puolihimmeällä kalustemaalilla ja ikkunan puitteet kiiltävällä kalustemaalilla. Ulkoseinät saivat kerroksen Kalklitirin kalkkimaalia (makuuhuoneremontin ylijäämää) ja katto vaaleanmustaa kalustemaalia, jota ostin olohuoneen pöydän uudistukseen. Tapetti on Ikean, ja ylijäämää taannoisesta vaatehuoneen uudistuksesta.

Tuo Ikean tapetti oli aikoinaan älyttömän ihanaa kiinnittää, mutta täytyy sanoa, ettei tavallista tapetointia ja nukkekodin tapetointia voi verrata toisiinsa. Kyllä isoja pintoja vain on helpompi vedellä, kuin näitä pieniä seiniä. Ensimmäinen tapetointikierrokseni päätyi itkuun, ja seuraavaan sain miehenkin avuksi. Pieni määrä liimaa toimi huomattavasti liisteriä paremmin, ja vaikka tapetti nytkin kupruilee, ei se silti näytä niin pahalta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Eilen illalla kun lapset jo nukkuivat, me mittailtiin ja leikeltiin keittiössä tapetinpaloja, ja tänään taloon ei sitten tarvinnut tehdäkään muuta kuin katon maalaus.

Ikkunoiden suhteen olin vähän kahden vaiheilla, sillä nuo muovit on tosiaan alkuperäiset, eivätkä tahdo kovin kirkkaiksi muuttua millään. Annoin niiden kuitenkin vielä jäädä, ne kun on vaivalla taloon aikoinaan tehty.

Koska talo on kauttaaltaan aika vaalea ja neutraali, väreillä voi leikitellä sitten muilla tavoin. Mattoja ja verhoja taidan suunnitella seuraavaksi. Kalusteita ja asukkaita katselin Mailegin valikoimista, sillä sieltä nuo pienemmät jutut voisivat toimia talossa hyvin. Mitään miniatyyriä tästä ei ole tarkoitus rakentaa, vaan talo, jossa on helppo ja mukava leikkiä. Mittasuhteet saavat siis mennä vähän sinnepäin.

Nyt kun lastenhuoneessa on tosiaan jo vanha kahdenistuttava pulpetti ja kerrossänky, jotka ovat nekin lapsuudenperujani, tulee väkisinkin aika nostalginen olo. Kenties noille kaikille löytyy käyttöä vielä tulevissakin polvissa.

Mutta nyt sämpylöitä pyörittämään ja sitten urheilukouluun. Tämä torstai alkaa olla jo kohtalaisen taputeltu!

Tallenna

Hiphei, ja ollaankin jo keskiviikossa! Välillä tuntuu, että yhtenä päivänä voi sattua ja tapahtua enemmän kuin usein kokonaisessa viikossa. Mutta onneksi myös nukkekoti projektille on tapahtunut jotakin. Vitsit kun osaisin selittää, miten innoissani tästä olen. Se entinen Emilia, joka istui ompelukoneen edessä, ja rakasti kaikkea pientä näpräämistä, katosi jonnekin vuosien saatossa. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen saanut jonkinlaisen otteen taas siitä puolestani. Tai jos ei otetta, niin ainakin innostusta! Hassu fiilis, mutta löysin osan kadonnutta minääni nukkekodin lattioita hioessani!

Tässä tunteita ja fiiliksiä analysoidessani tajusin, että kolmen vuoden remontin ajan ollaan tehty asioita jotka valmistuvat hitaasti. Kokonaisuuksia, joiden kanssa menee aikaa ajan perään. Ja siinä samalla ei vain ole ollut intoa niille pienille DIY-projekteille, joita ennen rakastin. Niille pikku puhteille, jotka valmistuvat illaksi. Ja, vaikka nukkekoti nyt ei ihan illassa (tai päivässäkään) valmistu, tulee tällaisesta pikku näpräämisestä hirvittävän palkitseva olo. Ajatella, että voit saman päivän aikana maalata koko talon lattiat, katot ja seinät, puhumattakaan talon ulkoseinistä ja ikkunanpuitteista. Johan se on selvääkin, että siinä “remonttifiilis” pysyy katossa! 🙂

Haaveissa olisi, että pikkuinen leikkitalo valmistuisi sunnuntaihin mennessä. Silloin nimittäin juhlitaan kolmevuotiasta, ja olisi kiva jos talon voisi antaa vähän kuin synttärilahjana Klaaran leikkeihin. No, nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää!

Ja hei, kiitos osallistumisesta Elovena -kisaan! Mahtava määrä kommentteja!
Onnekkain oli tällä kertaa Annika, kommentilla:
Voi Elovena pelastaa minun jokapäiväiset aamuni. Rakastan kaurapuuroa ja ainoa oikea kaurapuuro tulee Elovenan kaurahiutaleista 🙂 Silloin tällöin nappaan kaupasta mukaan myös välipalaksi Elovenan välipalajuoman, näistä suosikkini on se aurinkoinen. Aion kyllä testata myös nämä patukat ihan ehdottomasti. Niin ja siis mukana arvonnassa 🙂

Onnea Annikalle (laitan meiliä asap), ja ihanaa aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Lauantai-iltaa!

Täällä on vietetty viikonloppua talvisessa säässä ja siitä nauttien. Yhteistä aikaa, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Perusjuttuja, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. On tehty pitsaa, syöty yhdessä aamupalaa, vierailtu mummulassa isäni syntymäpäivillä ja hankittu yksi pieni remonttiprojekti lisää.

Kaksikerroksinen talo 50-luvulta kaipaa kipeästi remonttia, mutta onneksi tämä mummulatuliainen on talo pienessä koossa. Olen niin innoissani, etten tahdo nahoissani pysyä. Tästä projektista tulette kuulemaan lisää! 🙂

Nyt kuitenkin lauantai-illan viettoon, ja rentoutumaan. Mukavaa iltaa!

Tallenna

Tallenna