Ja kiitos, syyskuulle, olit harvinaisen hyvä ollaksesi… no, syyskuu! Pidin erityisesti eilisestä, lomaviikon viimeisestä, johon mahtui kirjastossa käymistä, vanhempieni vierailua ja kaupunkimatka. Illalla pysäytimme auton hiljaisen tien sivuun ja ihastelimme koko perheen voimin taivaalla leiskuvia revontulia. Luonnon oma ilotulitus alkavan lokakuun ja päättyvän syyskuun kunniaksi.

Ihan kohta on juhlan aika, totesi huonekalujätti, kun lähetti pressitiedotteen joulumallistostaan. Minä elän kuitenkin jo tulevassa keväässä – tai ainakin sen kukkasissa. Nyt on nimittäin muutama sata kukkasipulia istutettavana. Krookuksia, tulppaaneja, helmililjoja, idänsinililjoja, kirjopikarililjoja, ukkolaukkoja, narsisseja…. Syyspuhteita, jotka opettavat kärsivällisyyttä!

Muistan joskus todenneeni, että olen aina vihannut lokakuuta. Juuri nyt se tuntuu etäiseltä, jopa oudolta ajatukselta. Kuukausi kuukausien joukossa. Ja miten hyvä se sitten onkaan, riippuu kai paljolti meistä itsestämme. Nyt ainakin paistaa aurinko, en valita yhtään!

Ihanaa viikonloppua ja ihanaa lokakuun alkua!