Perjantai, eli melkein jo viikonloppu ja sekös ainakin itseäni ilahduttaa. Viimeinen viikko on ollut blogin kannalta älyttömän ankea, mutta uskokaa pois, paljon on tapahtunut, vaikka se ei nyt juuri näy täällä. Viime aikoina haastetta bloggaamiseen on tuonut myös sairas lapsi, ja sitä omaa riittämättömyyttä on joutunut kohtaamaan enemmän kuin välttämättä olisi ollut tarpeen. Päivät ovat yksinkertaisesti tuntuneet aivan liian lyhyiltä. Niin monta kivaa postausideaa ja -aihetta muhii kuitenkin korvien välissä, joten kyllä täältä taas pesee, kun saadaan elämä mallilleen ja arki rullaamaan. 🙂
Tässä viimeisen viikon aikana olen ajautunut pariinkin otteeseen keskustelemaan blogien aitoudesta ja siitä, miten blogeja nykyisin luetaan. Aihe on juuri nyt kiehtonut hyvinkin paljon, ja puhtaasti juuri siitä syystä, että blogiin on tullut viime päivinä valikoitua elämää aika kapealta saralta. Mikä sitten on aitoa ja mikä epäaitoa, siihen en edelleenkään osaa vastata. Koko aitouskeskusteluhan periaatteessa pohjautuu tapaamme lukea eri medioita, ja siitä syystä aihetta onkin ollut ilo pyöritellä niin printtimedianedustajan, kuin toisen bloggaajankin kanssa.
Aitoudessa ja epäaitoudessa olemme jokainen mielestäni oman elämämme asiantuntujoita, sillä melko pitkälle päätämme itse mitä ulospäin elämästämme näytämme. Jokainen kun tietää, että ne oikeasti läheiset ihmiset ovat niitä ainoita, jotka näkevät sen leveimmänkin hymyn takana piilevän pahan olon. Joskus käy kuitenkin niinkin surullisesti, että osan taakastamme kannamme aivan yksin. Tämä julkinen/yksityinen -asettelu pätee siis ihan meidän jokaisen elämässä, kirjoitti sitten blogia tai ei. Blogien suhteen Suomessakin on jo mielestäni aika hyvin päästy tästä verkkopäiväkirja -käsitteestä, ja blogit itse ovat muovanneet kyseistä mediaa siihen tilaan missä se nykyisin näyttäytyy. Edelleen on toki näkyvillä kaksi erilaista ääripään ajattelutapaa: Toisia hiertää siivotun lastenhuoneen kuvat tai liian rajatut kuvakulmat. Toiset taas eivät halua lukea bloggaajan inhimillisistä tuntemuksista yhtään mitään, saati katsella edes kuvia, joita ei ole jälkikäsittelyllä suoristettu. Onneksi valinnanvaraa kuitenkin on, eikä blogeillekaan tarvitse puristaa yhtä yhtenäistä muottia, vaan jokainen saa itse valita itselleen sopivan tavan niin blogin tekemiseen kuin lukemiseenkin. Pitää vain muistaa se sama, mikä pätee kaikkeen mediaan: Sisältö on aina valikoitua!
Koska tämä blogi on aikoinaan jo syntynytkin omaksi positiiviseksi henkireiäkseni, jatketaan valitulla linjalla ja jätetään kuntavaalit, sote-uudistukset ja Syyria muiden medioiden ruodittavaksi. Ei sillä, että ne olisivat aiheina jotenkin huulipunaa vähäpätöisempiä, vaan puhtaasti sillä, että huulipuna on aiheena huomattavasti kepeämpi. Huulipunaa myöskin siitä syystä, että olen jo pitkään halunnut tehdä vähän kattavampaa meikkipostausta, mutta sen odottaessa parempia aikoja, halusin kuitenkin esitellä keväisen värilöytöni.
Tehän tiedätte, etten juuri osaa käyttää huulipunia tai ylipäätään väriä huulissani, joten mistään shokkiväristä ei ole kyse (mies totesikin taas, että samalla rahalla olisi voinut ostaa myös värin). Tähän asti ne parhaat hennot sävyt ovat löytyneet Chanelilta, ja viime aikoina olen jumittanut kyseisen merkin Rouge Coco Shine -huulipunissa, jotka eivät sisällä suuria pigmenttimääriä, vaan tuntuvat ja näyttävät enemmänkin sävyttäviltä huulirasvoilta. Tämä YSL Rouge Volupte Shine -huulipuna löytyi kosmetiikkamyyjän avustuksella kun pyysin jotakin missä olisi ehkä ihan hintsusti enemmän väriä. Sävy Corail Intuitive (15) oli sekin myyjän valinta, ja korallisuudessaan itselleni jotakin ihan uutta. Ja kylläpä muuten piristää! Koko ihonsävy saa ihan uuden hehkun kun sipaisee korallia vähän poskille ja huulille. Ainakin oma nuutunut naamataulu tykkäsi väristä.
Liki kesäinen fiilishän noista sinisen ja korallin sävyistä tulee. Varsinkin kun väreihin vielä osuu ihanat auringonsäteet.
Huomiseksi olisi vielä työpäivää, mutta me taidetaan silti tehdä sellainen perjantain perinteinen pikkusiivous ja asetella koti vastaanottamaan viikonloppua. Ohjelmassa on myös pajunkissojen hakua, jotta saadaan palmusunnuntain tunnelma kohdilleen.
Ihanaa perjantaita ja viikonlopun aloitusta!
Niin kauniita kuvia, seesteisiä ja rauhallisia ❤ Kauniin värinen huulipuna ja toi paita on i h a n a , mistä se on? Oikein hyvää viikonloppua, minä täällä aloittelen reilun viikon mittaista lomaa, pääsiäisen jälkeen vasta töihin
Oi, oikein ihanaa viikonloppua ja lomaa!!! ♡ Juuri miehen kanssa juteltiin, että muuten tämä yrittäjyys on ihan jees, mutta olisi se kiva jos jostain joskus ehtisi kertymään myös lomaa. 😀 Olen ehkä oikeasti sellaisen tarpeessa juuri nyt. 🙂
Paita on H&M:n valikoimista ja mielestäni aivan ihana! Sopivasti tyttömäinen. 🙂
Kiitos ❤ Yrittäjyyden miinus puoli onkin varmaan juurikin tuo, että lomia ei kerry. Toivottavasti vapaa-aikaa on kuiten lähitulevaisuudessa tulossa! Tilasin muuten ton paidan, se näyttää niin ihanalta
Miten kaunis paita, mistä olet löytänyt?
Kiitos!
Paita on H&M:ltä. 🙂
Hei, ei liity tähän postaukseen ollenkaan, mutta joko oli se suklaa-arvonta? Mukavaa kevättä! Sari
Hei, Sari. Joo, en enää ole laittanut noita voittajia tänne blogiin, kun heihin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Tämä siis lähinnä näissä arvonnoissa, joissa kilpailusivun säännöt oikeastaan määrittävä sen, miten prosessi kulkee. 🙂
Ihanaa viikonloppua!
Tosi hyvän sävyinen huulipuna!Ei mulla muuta. 🙂
Kiitos, tykkään myös tuosta sävystä ihan valtavasti! 🙂
Ihanaa pääsiäisen aikaa sinne! ♡♡♡♡
Kuinka satuinkin vilkaisemaan tämän kommentin vielä. Ihanaa pääsiäisen aikaa sinne! Meillä yhtä rennot suunnitelmat. Jouluna kaiken oltava justiinsa, pääsiäisenä ei niinkään. <3
No nyt sitten nautitaan siitä, että on juhlapyhät, joiden vuoksi ei tarvitse stressata ihan hirveästi! 🙂