Tunnelmallista sadeiltaa! Aukesi kyllä tuo luonnon oma kastelujärjestelmä ihan oikeaan aikaan. Pelkäsin nimittäin jo, että tässä ehtii koko kaivo kuivua, kun puutarhaletkua on jouduttu käyttämään aika ahkerasti. Kun nyt sitten ei jäisi kolea sadesää liian pitkäksi aikaa päälle. Mutta on tuo kesäsateen tuoksu vaan niin mahdottoman ihana!

Välillä tuntuu, että jokainen nurkka tästäkin talosta on nähty tässä blogissa jo liian moneen kertaan. Vähän sisältöä vaihdellakseni (ja kyllästymistänne estääkseni) räpsin aamulla muutaman kuvan työhuoneesta, jota ei ole tainnut vähään aikaan kuvissa vilahtaa. Ja ei, tämä järjestys ja siisteys ei todellakaan ole mikään alati vallitseva tila! Välillä näppäimistöä pitää ihan oikeasti kaivaa mappipinon alta esiin, ja hiirelläkään ei ole tilaa liikkua, mutta mitäs sitä nyt sekasortoa kuvaamaan. Kuvissa kuitenkin se tilanne, jota työhuoneessa pyritään ylläpitämään. 🙂

Huonekuusi ja kilpipiilea piristävät työpöytää, ja ikkunan edessä on sitten vähän muitakin viherkasveja, ja se puoli huonetta näkyy ehkä parhaiten tässä helmikuun postauksessa. Noin ylipäätään työhuone on meillä varmaankin se huone, joka fiilikseltään eroaa muista, mutta toisaalta tykkään siitä, että se saakin olla erilainen. Tosin tuosta Hayn about a chair -tuolista olen vähän miettinyt luopuvani, mutta etenen rauhassa senkin päätöksen suhteen.

Kuten tuosta alakerran pohjapiirroksestakin näkee, työhuone on se, minkä läpi meillä kuljetaan peremmälle, ja kaiken järjen mukaan tämä huona olisikin pidettävä tiptop kunnossa. Totuus on kuitenkin, että tähän tilaan jää paljon tavaraa sellaiseen väliaikaiseen sijoitukseen. Jotkin jutut ovat menossa ja jotkin tulossa. Mutta koti on koti, ja elämän kai vähän kuuluukin näkyä. 🙂

Tänään on ollut jotenkin ihan hötkyilypäivä, mutta nyt ajattelin oikaista itseni sohvalle tai sänkyyn ja painaa nenäni hetkeksi kirjaan. Sateen ropina tuo ihanaa taustaääntä siihenkin hommaan.

Rentouttavaa iltaa!