Uutta viikkoa ihanaiset!
Kylläpä tuntuukin kivalta, kun kukkakimppuja saa taiottua oman pihan antimista ja koko koti on taas kukitettu uuteen viikkoon. Pionit saivat seurakseen poimulehtiä, ja olo on kuin juuri kukkakaupasta tulleella. Tämän omavaraisuuden kun saisi pidettyä ympäri vuoden! Vaikka kaipa sitä jossain kohtaa pioneihinkin turtuisi, jos niitä olisi jatkuvasti saatavilla.
Neiti Marple toimi eilen juuri kuten olin suunnitellut, ja jalkapallossakin taisi käydä niin kuin poika oli toivonut. Tänä aamuna olin kuitenkin älyttömän huojentunut siitä, ettei kello soinut kukonlaulunaikaan, ja nyt tuntuu univelatkin olevan kuitattuna. Mitä enemmän ikää karttuu, huomaan unen määrän merkityksen korostuvan. Valvominen ei ehdottomasti ole se minun juttuni, ja se tuli jälleen kerran todistettua. 🙂
Maanantai on muuten kulunut melko arkisten aktiviteettien parissa. Pyykkiä ja ruuanlaittoa, mutta mikäs siinä, oikeastaan tykkään noista molemmista. Ja kesäisen viikonlopun jälkeen tällainen vähän harmaampi päivä sopii vallan mainiosti kotitöiden tekemiseen. Päivän kohokohta on kuitenkin ehdottomasti se, että poika pääsi taas tauon jälkeen itsekin jalkapallokentälle. Kaikenlainen urheilu oli kesäkuun tauolla, mutta tänään oli ilo nähdä pienten silmien kirkastuvan, kun päälle sai taas vetää oman pelipaidan ja jalkaan tutut nappikset.
Arkiset askareet, tuoreet kukat ja lapsen ilo. Näinkin pienistä asioista on mahdollista koostaa aika täydellinen aloitus viikolle. Ja eihän se elämänilo lopulta niin isoista tekijöistä kiinni olekaan. 🙂
Kaunista aloitusta viikollenne! ♡
Leikokukat ovat kyllä ihana lisä sisutukseen, harmi etteivät ole ikuisia, kun tuppaavat kuolemaan niin nopeasti :/ P.S ihana keittiö!
https://veeramatilda.blogspot.fi/
Kiitos. 🙂
Ehkä se kauneus piileekin juuri siinä katoavaisuudessa. 🙂
Kaunista viikonloppua! ♡