mitä jäi käteen?

02.1.2020

Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Jos harrastankin jonkinlaisen tilinpäätöksen tekemistä aina vuoden vaihtuessa, niin täytyy sanoa, että tämä joulun jälkeinen sairastelu antoi asialle mitä parhaimmat puitteet. Mieli on ahkeroinut ja työstänyt ja jonkinlainen tilinpäätös on syntynytkin.

Edelliset kaksi vuosikymmentä on ollut astumista aikuisuuteen. Molempiin osui lapsen syntymä ja mittava remontti. Tämä päättynyt vuosikymmen oli ennen kaikkea sellainen perheeksi kasvamisen vuosikymmen. Kaksi pientä lasta ja elämä, joka mukautui myös sen mukana. Me saatiin uudenvuodenaattona vihdoin meidän uusi sänky ja mietinkin, että seuraava vuosikymmen on sitten parempia unia. Joskaan lapset eivät ole meitä juuri viime vuosina valvottaneet ja uusi vähän erilaisen valvomisen vuosikymmen on edessä, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Samaan aikaan kun lapset kasvavat on aikaa ja voimia kasvattaa taas omaa keskeneräistä itseään. Miettiä, mitä kaikkea vuosiin on mahtunut, ja mikä minusta on tullut. Ja ehkä ennen kaikkea miettiä sitä, mitä haluan olla ja millaiseksi kasvaa.

Noin äkkiseltään olisin vuoden viimeisinä päivinä voinut todeta, että olipa paska vuosi. Mutta kuten tilinpäätökseeni kuuluu, jaoin vuoden kvartaaleiksi ja kävin läpi jokaisen neljänneksen omana erillisenä kokonaisuuteenaan. Ja tiedättekö, tulin siihen lopputulokseen, että vain tuo viimeinen pätkä vuotta 2019 oikeasti oli se mikä tökki. Ja vaikka se tökkikin henkkoht elämässä tosi pahasti, sekin piti sisällään myös tosi paljon hyvää. Joten viivan alle ja käteen jäi paljon positiivista, paljon keskeneräistä ja paljon korjattavaa. Ja mitä tulee niihin latteuksiin ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”, ”kaikella on tarkoituksensa” ja ”lopulta kaikki kyllä järjestyy”, allekirjoitan ihan jokaisen kliseen. Näin se vain tuppaa elämässä menemään. Joskin minäkin tarvitsen välillä lähelleni jonkun, joka muistuttaa, että kaikesta selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, ja jonkun, joka kääntää tappiomielialan sisuksi ja epäonnistumisen haluksi onnistua. Silti haluan uskoa, että se jokin, mikä tuohon kykenee on minussa itsessäni. Sisäänrakennettuna, joskin joskus herättelyä kaipaavana.

Niin että jos tilinpäätökseni jälkeen mietin, mitä minusta on tullut ja mitä minä olen, nousee sisukas kärkipaikalle. Ja tuon ominaisuuden kanssa on oikeastaan ihan kiva käydä uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen kimppuun. Antaa itselleen jonkinlainen positiivinen leima ja identiteetti.

Tässä lomaillessa olen toki miettinyt montaa muutakin asiaa, mutta jätetään osa näistä ajatuksista myöhempään käsittelyyn. Nyt ajattelin tarjoilla blogivuoden pikaisella kuvakelauksella. Taidanpa muuten käydä pikaisesti moikkaamassa daalioiden mukuloita kellarissa! :D

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


6 Responses to “mitä jäi käteen?”

  1. Avatar Lisbeth sanoo:

    Valtavan upeita kuvia, oikeasti. Ihana katsoa.

    Mulla oli rehellisesti sanottuna paska vuosi. Olen ollut niin isojen asioiden äärellä, että voimavarat ovat olleet välillä hyvin vähissä. Päivä kerrallaan eteenpäin.

    Kaikkea hyvää tähän vuoteen!

    • Joskus tuntuu siltä, että se shitti kasaantuu liian pieneen aikaväliin (joka vuosikin oikeasti on) ja kasa on kohtuuton yhden ihmisen lapioitavaksi. Toivon todella, että uusi vuosi tuo sinne parempia asioita ja palauttaa voimaa ja elämäniloa. Elämä kuitenkin yleensä on ylä- ja alamäkeä, joten toivotaan mukavampaa vaihetta tulevaan! ❤️

      Hurjasti tsemppiä ja parempaa vuotta 2020! ❤️

  2. Avatar Heidi sanoo:

    Hienoja kuvia!
    Voitko joskus esitellä teidän kellarin? Olisi kiva nähdä myös se teidän kodista 😊
    Heidi

  3. Avatar Lepo on tärkeää! sanoo:

    Hyvää alkanutta vuotta! :)

    Kerran jo kysäisin, jälleen tässäkin, kertomastasi uudesta sängystä; voisitko tehdä siitä postauksen? Välillä jotain erilaistakin sinällään ihan mukavien keittiö- ja pihakuvien jälkeen. Vai etkö kirjoittele siitä kun ei ole yhteistyövuode? ;)
    Olet mun kanssa saman pituisia ja kokoisia, ja meillä kotona ollaan ostamassa uutta vuodekokonaisuutta. Hyvät vinkit ja kokemukset pitkän ajan hankintaan on oikein tervetulleita ja haluttuja, ennen kuin tehdään päätöstä. Dux ykkössuosikki, mutta melkoisen hintava joten edullisemmista kuulisi mielellään. :D

    • Pahoittelut, jäi tosiaan vastaamatta, että meille riittää kyllä 180 leveä sänky.
      Mitä taasen tulee tähän kauniisti muotoiltuun kysymykseesi, pohdin mahtaako blogini olla laisinkaan se paikka, josta sinun kannattaa etsiä vinkkiä yhtään mihinkään. Ehkä löydät jatkoa ajatellen jotakin muuta luettavaa ja katseltavaa.