Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

19.3.2020

Maaliskuun alussa sanoin, että kevätpäiväntasausta voisi ihan erityisesti juhlistaa ja niin kaukaiselta kuin tuo silloin tuntuikin, niin se kevätpäiväntasaus on huomenna! Ja vaikka tässä on nyt monella muut asiat mielessä, niin liputan edelleen pienen juhlallisuuden puolesta. Lasi kuohuvaa (jos skumppapullo jääkaapista löytyy) tai kuppi kahvia terassilla tai parvekkeella. Jotain pientä keväistä, kuten vaikka lämmössä herääviä oksia maljakkoon ja katse tulevaan kesään. Mieleen aurinkoisia ja iloisia juttuja. Ei huono idea, eihän?

Nautin aamulla kun lenkille pääsi auringonpaisteessa. Lasten kanssa on kuljettu metsässä, kiivetty kiville ja hypitty ojien yli. Koko perhe syö yhdessä kaksi kertaa päivässä ja aamupalan ja iltapalan. Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia ja joka-aamuisen herätyksen olen säätänyt vasta seitsemäksi. Vaikka tilanteessa on paljon kurjaakin, olen yrittänyt nyt kiinnittää huomioni myös niihin hyviin juttuihin. Kirjoitinkin eilen instagramissa siitä, miten kaikki tuntui hetken jotenkin niin suurelta ja huoli musertavalta. Kerroin itkusta, stressistä ja pienestä paniikista.  Mutta kirjoitin myös siitä, miten tärkeää rutiinit itselleni on, ja miten juuri niiden avulla ajattelin tästäkin tilanteesta selvitä. Ja niinpä mä olen kehittänyt rutiinin paitsi lasten kotikouluun, myös itselleni. Aamulla lenkille, kaurapuuron keittoon ja päivää aloittamaan. Koulutyötä, ulkoilua ja ruokaa. Mutta päivään mahtuu myös niitä omia hetkiä, ja tänään nautin sellaisesta kasvihuoneessa. Pesin kalusteet, siivosin jouluvalot pois, laitoin ruukkuihin kevätkukkia ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Nautin auringosta ja valosta, joutsenten ylilennosta ja maasta puskevista kasveista. Ihan niistä samoista asioista, joista nautin joka päivä. Luonnosta ja rauhasta. Huomenna ajattelin leipoa sämpylöitä. Tai ehkä pullaa. Tai vaikka molempia!

Kerrankin ei ole kiire minnekään. Ei hätä eikä hoppu. Saa ihan luvan kanssa olla möllöttää kotona, eikä kukaan leimaa erakoksi. Nukkumaan pääsee ajoissa ja iltapäivän ulkoilu on perusteltua kasvatustyötä. Tuossa alla pari kuvaa myös toisenlaisesta työmaasta. Kerrankin on aikaa myös tehdä näitäkin juttuja ajoissa. 🙂

Olisi kiva kuulla millaisia positiivisia juttuja te olette tilanteesta löytäneet! Vanha sanonta, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, osuu mielestäni tähän oikein hyvin! Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


4 Responses to “Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”

  1. Jarna says:

    Itse pompin toimiston ja kotitoimiston väliä. Kotikoulu hakee vielä iloista rutiiniaan (ekaluokkalainen vähän nurisee vielä vastaan). Mutta ulkoilu! Sitä on tullut harrastettua porukalla nyt joka päivä. Ihan eri tavalla aikaa, kun normaalisti ollaan kotona ennen viittä ja sitten on ruoat ja menot. Jotenkin ihana fiilis kun kaikki ylimääräinen on karsittu minimiin. Ainakin toistaiseksi.:)

    • No just tämä. Nyt on aikaa yksinkertaisille jutuille ja siitä pitää nauttia. Huomasin myös, että se kunnon ulkoilu vie sopivasti lapsistakin mehuja ja illalla ei tarvitse kinastella nukkumaanmenosta. 🙂
      Kyllä se kotikoulukin siitä rullaamaan lähtee. Jaksamista uudenlaiseen arkeen! ❤️

  2. Jarna says:

    Kyllä se siitä kun rutiinit on saatu luotua. Pienet ilot ja kotoilu.<3

Kommentoi