Me vietettiin perjantaina jo perinteeksi muodostuneet rapujuhlat ystäväperheen kanssa. Näihin juhliin ei kuulu snapsit ja snapsilaulut, koska osallistujista puolet on lapsia, mutta hauskaa on aina ollut ja niin oli tänäkin vuonna. Alkon suosittelema rapuviini oli just passeli ja kasa rapuja ja toinen valmiiksi kuorittuja ravunpyrstöjä hupeni nopeasti nälkäisiin suihin. Viikon päätteeksi kaikki oli enemmän tai vähemmän väsyneitä ja kellahdin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä sänkyyn kirjani kanssa. Rapuveitsetkin olin onnistunut kadottamaan vuodessa ja leivänpaahdin sanoi sopimuksensa irti, mutta kyllä ne veitset sitten vain lopulta löytyivät ja paahdin noudettiin ystävien luota. Kivaa oli ja jälleen, ja taas saatiin hyvä muistutus siitä, että arjen keskelle pitää järjestää aina jotakin mukavaa. Varsinkin kun syksy tuntuu hyökyvän niskaan.

Helpon kaavan mukaan kun mentiin, jälkkäriksi valikoitui työpäivän päätteeksi tehty mustikkapiirakka. Vanha hyvä resepti on niin helppo ja nopea, että tämä oli oikeastaan jo viikon toinen piirakka, sillä alkuviikosta leivoin työpäivän päätteeksi myös yhden kokouspiirakan. Eilen oltiin äidin luona kaiken muun herkun lisäksi syötiin myös äidin omenakakkua ja siitä inspiroituneena taidan ensi viikolla leipoa itsekin pari kakkusta. Jos innostut, niin omenakakun reseptin löydät täältä.

Rapujen lisäksi elokuun lopun ilonaiheita on daaliat ja auringonkukat. Meinasin jo daalioiden suhteen luopua kesällä toivosta, mutta työ vaiva palkittiin jälleen. Nyt vain pitää toivoa, ettei yöt muutu kovin kylmiksi ja ilo jää lyhyeksi.

Niin se vain meni tämäkin viikonloppu taas aivan liian nopeasti, mutta kun on rentoutunut ja nollannut kunnollla, niin mikäs siinä. Tänään on keitetty viikkosoppa ja pesty pyykkikorit tyhjiksi. Vielä lupaamani vohvelit iltapalaksi, hiukan kynttilätunnelmaa ja sitten saa kunnon yöunien jälkeen uusi viikko saapua.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sulle!