Kuten olen kertonut, sininen väri on pikkuhiljaa hiipinyt takaisin sydämeeni oltuaan ensin vuosia jonkinlaisella yliannostuslistalla. Aikoinaan yliannostusta tuli jopa siinäkin määrin, että sinisen uudelleen ottaminen osaksi sisustusta on tuntunut jopa vähän jännittävältä. Nyt tarjoutui kuitenkin tilaisuus koittaa melko kivuttomasti, kuinka sinipesu vaikuttaa keittiömme perusilmeeseen. Sain nimittäin kunnian olla mukana Indedaysin ja Kodin1 kampanjassa, ja stailasin keittiötämme vähän kesäisempään kuntoon uudistuneelle Elämäni koti -sivustolle.

Elämäni Koti -sivuston tarkoitus on tarjota kuluttajille ideoita ja inspiraatiota oman kodin sisustamiseen. Sivustolta löydät vinkkejä esimerkiksi makuuhuoneen raikastamiseen tai pienen eteisen stailaukseen. Elämäni Koti -sivuilta voit siis nähdä myös minun ideoitani, mutta myös monia muita vierasblogeja kuten Mami Go Go ja Maiju Saw.

Koska keittiömme on vuodenajasta riippumatta näyttänyt jokseenkin samalta jo pitkään, halusin kokeilla minkälainen vaikutus värien lisäämisellä muuten neutraaliin pohjaan voisi olla. Koska keittiön peruspaletti pyörii valkoisen, harmaan ja luonnonsävyjen ympärillä, se toki toimii ympäri vuoden. Silti neutraali pohja on helppo myös värien lisäämiseen.

Kuvissa näkyvät siniset tyynynpäälliset ja tyynyt, torkkupeitto, taittokahvallinen kori, sinikuviolliset astiat, bambutabletit ja vihreä lasipullo ovat kaikki kuvauslainatuotteita ja löytyvät Anno -tuotesarjasta.

Luonnonsävyt ja materiaalit ovat jo pitkän aikaa olleet kodissamme ykkösjuttuina. Sävymaailman rauhallisuus on ehkä se, mikä itseäni noissa eniten kiehtoo. Muiden värien suhteen tulen aika usein pohtineeksi, että mitäpä jos kyllästyn? Itselleni nimittäin se ajattomuus on myös erittäin tärkeää siitäkin syystä, etten jaksa olla jatkuvasti päivittämässä kotimme fiilistä vaihtuvien trendien mukaan. Kun pohja on neutraali, koti virittäytyy eri vuodenaikoihin melko pienin elein. Kesällä enemmän kukkia ja luonnonvaloa, talvella lämpimiä tekstiilejä ja kynttilöitä. Maanläheisyys, ja tietynlainen rouheus, antavat molemmat kivasti särmää muuten aika valkoiselle pohjalle.

Ihastuin täysin, kun sain tilaisuuden kokeilla ja leikitellä sinisellä. Kun pohja on seesteinen ja neutraali, sininen raikastaa ja elävöittää sisustusta kivasti. Ja kieltämättä siinä on mielestäni kesäisempi fiilis, vai mitä mieltä olette?

Mutta hei, lisää mietteitäni sisustamisesta voitte lukea Elämäni koti -sivustolta. Siellä vastailen muutamiin kysymyksiin ja kerron enemmän omasta sisustusfilosofiastani.

Uudistuneet Elämäni koti -sivut löydät TÄÄLTÄ. Minä toivottelen teille kaikille huikeaa uuden viikon aloitusta!

Tallenna

Kieltämättä se näyttää vähän ufolta, vaikkakin se on oikeasti Paris au mois d´aout valaisin. Misha nimeltään, ja juurikin niin kaunis, kuin olin kuvien perustella ajatellut. Rakastuin näihin, bangladeshilaisen käsityöperinteen tekniikalla valmistettuihin herkkiin valaisimiin, jo viime keväänä, mutta kuten niin moni muukin, myös tämä hankinta joutui odottamaan vuoroaan. Oikeasti en ollut edes päässyt hipelöimääm kyseisiä valaisimia missään, mutta kun tämä ihanuus ilmestyi Nougatin nettikaupaan, en voinut vastustaa millään.

Mutta mihinkä ufo laskeutuu? Tai pitäisikö sanoa, jää leijumaan? Mulle paikka on ollut koko ajan selvillä, mutta enpäs paljasta sitä teille ihan vielä. Nyt on nimittäin johto hankittu, ja tämä ihanuus pääsee vihdoin kattoon!

Pojilla on kisastudio. Voipi olla että ängen itseni mukaan. 🙂

Sunnuntai. Kunnon unet takana, aamupäivään venytetty aamupala-aika, eikä niin mikään kiire yhtään minnekään!

Voisin tottua!

Apua! Se oli joskus maaliskuussa, kun vanha sänkymme löysi uuden kodin, ja päädyimme väliaikaisesti runkopatjoinemme lattialle, koska vanhat sängynjalat olivat muutoissa mystisesti kadonneet. Pari kertaa yritin mummulareissulla osua Jyskiin, mutta ovet olivat aina sunnuntaisin kiinni, ja luovutin sillä saralla. Eilen oli kuitenkin muutenkin asiaa Turkuun, ja Ikeahan tässäkin kohtaa meidät pelasti, sillä nyt on sängyissä jalat ja soittimet piilossa sängyn alla. Löysinpä vielä helmalakanankin piilottamaan isot rohjot laukut. Tosin lakanaksi olin ajatellut Elloksen pellavahelmalakanaa, mutta eikös kyseisestä mallista ja väristä ollutkin juuri se 180 senttiä leveä versio loppunut. Tällä mennään nyt siis toistaiseksi.

Koko sänkymuutosprosessin ajan mulle on ollut epäselvää, haluanko sänkyyn välttämättä minkäänlaista päätyä. Enhän olisi halunnut niitä jalkojakaan, mutta miehen soitinten vuoksi halusimme ottaa tuonkin tilan hyötykäyttöön. Mielessäni olen kuitenkin jo pidempään haaveillut penkistä sängyn toiseen päähän, ja nyt on sellainenkin hankittuna. Tine K:n bambuhuonekaluista tykkään edelleen ja bambupenkki (tilattu täältä) sopi tarkoitukseen mielestäni oikein hyvin – sopivan rento ja kevyt.

Ylipäätään olen kovasti pitänyt siitä, että varpaat eivät öisin hakkaa rautasängyn päätyä, enkä kyllä kadu vanhasta sängystä luopumista tippaakaan. Varsinaisen sängynpäädyn sijaan olen pohtinut, josko seinään hankkisi vaikka kivat julistetaulut tai jotain muuta katseenvangitsijaa. Sävyiltään ainakin Love Warriors -julisteet voisivat toimia oikein hyvin.

Vielä pitäisi löytää jotkin kivat lukuvalot sängyn molemmin puolin. Mielellään keskenään vähän erilaiset, koska vierastan hiukan sellaista harkittua yöpöytäsymmetriaa, jota makuuhuoneissa usein käytetään. No, onneksi nyt on tuota luonnonvaloa aika pitkälle iltaan tarjolla, joten ehdin rauhassa miettimään mieleisiäni.

Täällä aloitettiin lauantaiaamu reippaasti lasten frisbeegolf-kisoilla ja pitkästä aikaa palelin ulkona oikein kunnolla. Poika meni suoraan kentältä salibandytreeneihin lämmittelemään, mutta me muut tulimme kotiin ja vedimme villasukat jalkaan ja puita pesään. Sitä jotenkin jo tottui kivaan lämpöiseen keliin. Luonto (ja kutiseva nenäni sekä vuotavat silmäni) kuitenkin kiittää vesisateesta, joten osataan iloita siitäkin.

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Aika ison eron teki pelkkä sängyn vaihtaminen, nyt kun noita vanhempia makkarikuvia katselee. Vai mitä olette mieltä?

Tallenna

Tämä pekoni-parsapiirakka syntyi tänään jonkinlaiseksi lounaan korvikkeeksi ja välipalaksi, koska ohjelmaa on koko päivälle niin, ettei varsinaisista ruokailuajoista pystytä millään pitämään kiinni. Ajatus puolestaan lähti siitä, että jääkaapistä löytyi valmiiksi jo kaikki ainekset parsaa lukuun ottamatta, mutta koska pelkkä pekonipiirakka kuulosti vähän rujolta, päätin lisätä kylkeen kauden herkkua, eli parsaa.

Piirakka on toteutettu varsin ysäri henkisesti, eli pyöreä piirakka, jonka pohjan päällä on kananmunalla hyydytetty täyte. Valmispohjia löytyy kaupan pakastealtaasta yllin kyllin, mutta itse tykkään tehdä pohjan itse. Käytän samaa ohjetta aina suolaisen piirakan pohjassa, eikä se ole pettänyt koskaan. Mukaan heitän usein vielä vähän juustoraastetta ja niin tein myös tällä kertaa.

Pekoni-parsapiirakka

Pohja:

Kaupan valmis suolaisen piirakan pohja tai

150g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl vettä

Yhdistä kulhoon voi, suola  ja vehnäjauhot. Nypi ne sormin murumaiseksi seokseksi. Lisää halutessasi juustoraaste ja lopuksi vesi. Sekoita käsin ja painele taikina piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia (200°C-215°C)

Täyte:

Kaksi pakettia pekonia (2x n. 170g)
punasipuli
3dl mustapippuriruokakermaa
2kpl kananmunia
1-2dl juustoraastetta (esim. emmental)

Hienonna sipuli ja pekoni (jos et käytä valmista pekonisilppua.) Nakkaa molemmat pannulla ja ruskista kevyesti. Painele pannulta suurimmat rasvat talouspaperiin.Vatkaa munat kulhossa ja lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste.

Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Kuori ja puhdista parsat, ja laita ne muutamaksi minuutiksi kiehumaan.

Yhdistä muna-kerma-juustoseos, sekä sipulit ja pekonit. Nosta parsat kattilasta pyyhkeen päälle kuivumaan ja kaada pekonitäyte esipaistetulle pohjalle. Asettele parsat päälle ja nosta piirakka uuniin.

Paista noin 30 minuuttia ja peitä pinta leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.

Tarjoile piirakka salaatin ja siementen kanssa, ja kesäateria on kuitattu! Täytettä voi varioida vaikka pinaatilla tai lehtikaalilla. Piirakka on helppo myös paistaa jo kotona, ja kuljettaa vaikka kylmänä mökille.

Nyt toivottelen oikein ihanat ja aurinkoiset perjantait (ja menen siivoamaan keittiön)!

“Tällä kertaa kaikki muuttuu…”
“Oon ollut tosi tyhmä ja ymmärrän sen nyt. Mutta lupaan, ettet enää koskaan joudu kärsimään”
“Mä muutun, lupaan!”
“Nyt laitan asiat kuntoon, saatpa nähdä!”

Nämä ja tuhannet muut tyhjät lupaukset olet vuosien varrella kuullut. Jo vuosia olet järjelläsi ne myös tyhjiksi ymmärtänyt, mutta ihmisellä on luontainen taipumus uskoa asioiden paranevan. Luontainen taipumus kuitenkin ajatella toisesta ihmisestä hyvää. Varsinkin kun kyse on läheisestä, rakkaasta ihmisestä.

Entä kun yksikään tuhansista lupauksista ei toteudu? Sanat jäävät helisemään tyhjinä ja onttoina. Tämäkään kerta ei muuttanut mitään, kaikki on kuten ennenkin. Mutta silti tulee uudet lupaukset, tai oikeastaan ne samat, mutta tällä kertaa täynnä uutta toivoa ja uutta uskoa. Ehkä tällä kertaa se toinen ihan oikeasti tarkoittaakin sanomaansa, ja jos et usko, mitä sitten käy? Näet, miten paljon toinen on pahoillaan, pyytelee anteeksi, soimaa itseään… Olisi sydämetöntä olla uskomatta, antamatta uutta mahdollisuutta. Eikö?

Joka kerta tajuat menneesi lankaan. Alat pitämään itseäsi typeränä ja tyhmänä. Helppona narrattavana, joka uskoo kaiken. Mietit mikä sinussa on vikana. Löydät läjän syitä itsestäsi, et selvästikään ole muutoksen arvoinen. Kenties pyydät liikaa, vaadit toiselta mahdottomia? Ehkä olet ansainnut pettymyksesi omalla käytökselläsi? Kun asiaa tarpeeksi kääntelee, vika todella on sinussa itsessäsi.

Mutta samaan tapaan kuin järjen ääni varoitteli tyhjistä lupauksista, se kuiskii välillä korvaasi, ettei vika ole sinussa. Että olet tyhjiä lupauksia arvokkaampi, ansainnut jotakin parempaa. Ymmärrät, että uskominen suureen muutokseen vaatii pieniä tekoja – jonkinlaisen todisteen edistymisestä. Ja, kun mitään ei tapahdu, asiat avautuvat eteesi uudessa valossa.

“Aina pitää yrittää loppuun asti, ei saa luovuttaa.”
“Lopussa kiitos seisoo, ja sitkeys kyllä palkitaan.”

Näin meille opetetaan jo lapsena, mutta kenen loppua pitää odottaa? Kenen sitkeydestä oikeastaan on edes kyse? Kuinka monta kertaa ihmisen pitää pettyä, syyttää itseään ja antaa anteeksi? Kenen paha olo ja syyllisyys on etusijalla?

Niin kaunis kuin ajatus muutoksesta voikin olla, se menettää lopulta hohtonsa, ja ymmärrät, että kaiken sen ajan ja energian, jonka olet haaskannut haaveisiisi, olisit voinut käyttää elämiseen: Toteuttaa muita unelmia, sekä suojella itseäsi tyhjiltä lupauksilta ja turhilta pettymyksiltä.

Koska jossain kohtaa totuus valkenee sinulle. Tajuat asioiden muuttumattomuuden ja huomaat, että se tekee paljon kipeämpää kuin petetyt lupaukset. Ja se sattuu eniten juuri siitä syystä, että ymmärrät itse satuttaneesi itseäsi kaikkein eniten. Kun lopulta anelet anteeksiantoa itseltäsi, ymmärrät, että se loppu tarkoitti juuri tätä.

Se, että päästää irti, ei automaattisesti tarkoita luovuttamista. Joskus asioiden todellinen tila pitää vain hyväksyä ja jatkaa elämää eteenpäin. Eikä loppukaan koskaan ole pelkästään loppu. Samaan aikaan se on aina jonkin uuden alkua, ja joskus uusi voi olla parempaa, kuin vanha. Se mahdollisuus kannattaa ainakin katsoa!

Tänään piti päästää ulos nämä ajatukset. Ulkoilutin myös pellavamekkoa, jolla juuri ja juuri aamulla tarkeni nahkatakin ja ison huivin kanssa. Hurrr, kun oli kylmä!

Toivorikasta torstaita!

Tallenna

Erilaisia kauneusihanteita on, ja tulee aina olemaan. Hius- ja meikkitrendit muuttuvat, ja valkoiseksi puuteroidun ihon sijaan moni haluaa tänä päivänä vähintäänkin ”terveesti päivettyneen” hipiän. Mutta, vaikka trendit kulkevat aallonharjalta seuraavalle, yksi asia tuskin tulee muuttumaan; Nimittäin terveet hampaat ja terve suu ovat paitsi iso osa yleistä terveyttämme, myös tavoiteltu ulkonäköseikka.

Muistanette ehkä Hymyile itsesi Madridiin –postaukseni, jossa kehotin osallistumaan huikeaan Instagram -(malli)kisaan. Nyt jatketaan tämän Indiedaysin ja Yotuelin yhteistyökampanjan merkeissä, ja poraudutaan hampaidenhoidon faktapuoleen!

Puhuttaessa hampaiden hoidosta, moni ajattelee mielessään, että ”Plaa plaa, tätä on jo kuultu”. Onhan suun terveydestä ja hampaiden hoitamisesta puhuttu meille lapsesta saakka, paasattu ja valistettu. Kun taas puhutaan hampaiden valkaisusta ja valkoisuudesta, moni höristää korviaan: Kukapa ei tahtoisi valkoisia hampaita! Yotuel on kuitenkin lyönyt nämä kaksi asiaa tiukasti yhteen; Ei vain valkoiset hampaat, vaan terveet ja valkoiset hampaat!

Yotuelin kampanja on toteutettu ”Ei mitään salattavaa” –henkisesti, ja tarkoitus onkin kertoa kuluttajalle valkaisevista tuotteista mitään salaamatta tai asioita kaunistelematta.

Yhdessä hammaslääkäreiden kanssa kehitetty Yotuel paitsi valkaisee ja puhdistaa, tekee sen myös hammasta kuluttamatta tai suun terveyttä riskeeraamatta.

Erilaisiin valkaiseviin totuuksiin voit perehtyä paremmin kampanjasivulla. Vai tiesitkö esimerkiksi jo, että hammastahnan hankausarvon pitää päivittäin käytetyssä tuotteessa olla alle 100. Tai että Natriumlauryylisulfaatti eli SLS, paitsi saa hammastahnan vaahtoamaan, myös pesee luontaisen rasvan pois niin hampaan pinnalta kuin limakalvoiltakin, ja provosoi esimerkiksi aftojen syntyä. Täysin tarpeeton ainesosa suun ja hampaiden puhtauden kannalta, mutta yleinen ainesosa perushammastahanaa.

Reikiintymistä vastaan Yotuel taistelee xylitolin,  fluorin ja papaiinientsyymin  avulla. Lisäksi vaahtoamaton tahna hakeutuu hammasväleihin, ja se on helppo jättää suuhun harjauksen päätteeksi. Hampaan kiillettä Yotuel varjelee edellä mainitun hankausarvon avulla ja ihanteellisella ph-arvolla.

Olen itse nyt noin kuukauden ajan pessyt hampaani Yotuelin tahnoilla. Aloitin ensin saamillani Pharma ja Classic tahnoilla, jotka lupaavat puhdistaa hampaan pinnalta tehokkaasti tummentumia. Nyt käytössäni on testipaketissa tulleet Yotuelin All in One –tahnat, joiden valkaisu ylettyy jo pintaa syvemmälle. Muutosta on jo havaittavissa, vaikkakin tiedostan, että nyt ei haeta sitä nopeaa (ja nopeasti ohimenevää) valkaisua, vaan pidemmällä tähtäimellä valkoisempia hampaita. Itseäni tuotteissa viehättääkin juuri se, että hampaita voi valkaista ihan vain tavallisen hampaiden pesun yhteydessä, eikä päivään tarvitse mahduttaa liuskojen tai muottien käyttöä. All in one –tahnoissa kerrotaan, että tahnalla voi pestä hampaita kolmestikin päivässä, mutta itse olen vielä tyytynyt kahteen pesukertaan. Aamuin illoin, kun muutenkin harjaa hampaansa, tämä valkaisuprojekti ei aiheuta sen enempää vaivaa tai ylimääräistä toimintaa.

Myös vaahtoamattomaan tahnaan tottuminen ottaa aikansa, mutta nyt olen jo saanut opeteltua tuon suun huuhtelematta jättämisen, mikä tavistahnan kanssa tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta.

Haluaisitko itse päästä testaamaan Yotuelin hammastahnoja?

Mikäli kiinnostuit (tai vastaavasti olet skeptinen ja haluat todeta hyödyt itse), hae mukaan Yotuel-testiryhmään. Täytä hakulomake, ja kenties olet yksi testiryhmän jäsen!

 

Ai niin, se edellisellä kerralla mainitsemani mallikisa; Voittajiksi selvisivät Katri Ajanto-Lumisalo ja Aino Väli-Klemelä. Onnittelut täältäkin!

Huisia keskiviikkoa!

Vaikka tämän ihanan lämpöaallon aikana on tullut vietettyä paljon aikaa pihahommissa ja mitä ihmeellisemmissä vaatevalinnoissa, ne kaikki “fiksummat hetket” on tullut vedettyä uudessa suosikissani Niinmun -pellavamekossa.

Muistanette, kun esittelin Support your local -paitani, jonka tilasin Virpin My Country Home -putiikista. No, tuolloin Virpi kysyi, josko haluaisin testata hänen omaa Niinmun -pellavamallistoaan, ja koska en (hävettävää kyllä) omista yhtään kunnollista pellavamekkoa, vastasin tietysti myöntävästi.

Kuten hyvin tiedättte, on vaatteita ja sitten vaatteita. Niitä toisia tulee hankittua hetken mielijohteesta, ja vaikka vaatekaappi pullisteleekin, sieltä ei tunnu ikinä löytyvän mitään päällepantavaa. Ja sitten on vaatteita, jotka sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja nyt musta tuntuu, että pellavamekko on juuri tätä jälkimmäsitä sorttia.
Tässä mekossa kivaa on väljä leikkaus, vilpoinen materiaali, ja se, että olo ei kesämekosta huolimatta ole alaston. Huomaan nimittäin iän tuoneen jonkinlaista “verhoutumisen tarvetta”. Joka paikkaan ei vain halua mennä olkapäät paljaina. Alastoman olon välttämisen lisäksi, kesämekko hihoilla kiinnostaa myös siitä syystä, että se suojaa auringon haitallisilta säteiltä. Tämäkin ajatusmaailma kuvastaa varmasti jonkinlaista iän tuomaa viisautta.

Jäin oikein pohtimaan, miksei vaatekaappini sisältöön aiemmin ole kuulunut vastaavanlaista vaatetta. Toki suurin syy viime vuosina on ollut se, että valmismekot ovat yleensä itselleni liian lyhyitä, ja säädyllistä mekkoa on lähes mahdoton löytää (tämä mekko valmistettiin toivomaani pituuteen).
Mutta, myönnän, että vielä muutama vuosi sitten karsastin “telttaan” pukeutumista. Kyllä, minä oikeasti nuorempana ajattelin, että kenenkään itsetunto ei voi parantua siitä, että vartalonsa piilottaa liian väljään vaatteeseen. Muistan myös hyvin aikoinani (varmaankin iltapäivälehdestä) lukemani varoitukset tunika + legginsit -muodista. Ihminen kuulemma lihoaa huomaamattaan kun pukeutuu liian mukavasti, eikä kiristävät vaatteet muistuta linjojen vartioinnista. Miettikää nyt oikeasti, mitä soopaa meille naisille syötetään – siitäkin huolimatta, että varsinaiset kureliivit poltettiin jo melkein sata vuotta sitten!

Niinpä koen nykyään väljän mekon (tai muun vaatteen) enemmänkin tapana korostaa vaikkapa sääriä (tai muuta kehonkohtaa, jota kukin haluaa korostaa), kuin peittäää sen enempää mitään muotoja tai muodottomuutta!

Niinmun -tekstiilit ovat täysin kotimaista suunnittelutyötä, mutta mikä parasta, koko mallisto myös tehdään ihan alusta loppuun Suomessa. Ja, vaikka tuotanto onkin kasvamassa, pääpointti koko Niinmun -tuotemerkissä on kotimaisuus ja siitä Virpi haluaa pitää myös kiinni. Ihailtavaa, sanon minä!

Musta tässä on myös tosi ihanaa se, että aviopari lyö osaamisensa yhteen ja Virpin valikoimista löytyy myös kotimaista puusepänosaamista. Loistavaa!

mekko⎮niinmun /saatu
laukku⎮Marc by Marc Jacobs
sandaalit⎮Sophie Snoor
koru⎮Pernille Corydon /saatu

Ei ne suuret juhlallisuudet, vaan ne pienet ilot ja yhdessä oleminen.

Äitienpäivä vaihtui iltaa. Koska kävimme vanhempieni luona jo eilen, tämä päivä vietettiin tavallisen rauhallisen sunnuntaipäivän tapaan ilman sen ihmeellisempiä juhlia. Oma toiveeni olikin, että ollaan kotona, syödään kotona ja ollaan ennen kaikkea yhdessä.

Niinpä tähän päivään on mahtunut jätskiannoksia ja muita pikkuisen spesiaalimpia juttuja, jotka tekevät kesäpäivästä kuin kesäpäivästä juhlaa. Vai mitä sanotte meidän superiltapalasta: Vohveleita, kermavaahtoa ja marjoja!

Koululaisella alkaa aamulla neljän päivän loman jälkeen taas arki. Arkeen yritän toki myös itse palailla (blogi, ja se hemmetin siivoaminen), mutta koska Klaara lomailee vielä koko ensi viikon, aiomme todellakin myös nauttia ulkoilmasta, ja ehkä joistakin vähemmän terveellisistä välipaloista myös. Mutta hei, elämä on elämistä varten, ja joskus sen pitää maistua myös kermavaahdolta!

Ihanaa iltaa!

Täällä jatketaan edelleen kesäkeleistä nauttimista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden kuvan päivän ohjelmasta, ja mukaan tuolta Karimaalta tarttui tosiaan hedelmäpuiden taimia, joita tänään päästiin istuttamaan. Pari omenaa ja yksi kirsikkapuu, jonka oikeasti “sain” nimipäivälahjaksi vanhemmiltani jo muutama vuosi sitten. Silloin kuitenkin tuntui, ettei se oma piha ollut vielä se “oikea”, joten pitkitin ja vetkutin taimen hankkimista ja nyt kun omasta pihasta on karsittu havupuut minimiin, uusille hedelmäpuillekin löytyi täydellinen tila.

Koko perhehän siinä tarvittiin kolmen puun istuttamisessa, mutta mikäs sen mukavampaa tekemistä näin kauniina päivänä. Puiden juurille siirreltiin vielä sipulikasveja joita on levinnyt pihan perille puutarhajätteen mukana mitä erikoisempiin paikkoihin. Nyt on vähintäänkin onnellinen olo, sillä puiden hankkiminen on ollut mulle se juurtumisen syvin olemus. Puut juurtuvat ja minä juurrun – juuri tänne, sillä näin on hyvä.

Istuttamisen lisäksi myös kitkeminen on ollut tämänkin päivän sana. Sitä riittää, eikä työ tekemällä lopu.

Ihanaa, aurinkoista ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille. ♡