Ihan oikein arvasitte, vatipään vati todellakin oli valaisin, ja tarkemmin Ikean Hektar, jonka olin spreijannut harmaaksi.

Etsin pitkään keittiön ruokapöydän päälle kahta isokokoista valaisinta. Koska tämä on keittiö, eikä vain ruokailutila, karsin tekstiilivalaisimet heti pois pelistä. Mitään ihan hirmuista rakastumista en kokenut löytämieni yksilöiden kanssa, ja 250€ per valaisin tuntui aika kalliilta. Se olisi kertaheitolla 500 euron paukku. Ja, entä jos ei ole ihan varma!?
Ikean isokokoinen Hektar -valaisin oli malliltaan kiva, mutta kaksi mattamustaa valaisinta keskellä huonetta veisivät kaiken huomion, eikä ne nyt niin hienoja kuitenkaan olleet.

Sinkkimaalia olen spreijaillut vähän sinne sun tänne, se on ihan kelpo tavaraa, ja esim. säilykepeltipurkista taikoo äkkiä kivan istutusastian sinkkimaalin avulla. Todellinen sinkkimaalihurmos tuli viime keväänä, kun spreijasimme nykyisen työhuoneen tulisijan kipinäalustan (vai mikä se on viralliselta nimeltää?!), joka oli sellainen kuparinvärinen ja  rumaksi hapettunut. Mun tehtävä oli ollut hommata se uusi alusta siihen mennessä, kun uuni kannetaan paikalleen. Tietysti olin unohtanut koko jutun, ja kiireessä keksin komerossa lymyilevän maalipurkin.

Sinkkimaalin sävy on kaunis mattaharmaa, ja ajan myötä se saa myös hiukan eloa pintaansa. Niinpä nappasimme pari suurta Hektaria mukaamme samalla, kun haimme keittiön altaan, ja eilisen päivän suhauttelin maalia menemään. Ihan ei riittänyt yksi pullo per valaisin, tosin joku parempi maalari varmaan osaisi maalata vähemmälläkin maalilla. Hintaa tuli siis kahdelle valaismelle n. 170 euroa, ja sinkkimaaliakin jäi melkein täysi pullo.

Vasta yksi valaisin on katossa, sillä toiselle pitää sähkömiehen vielä vedellä virtaa. Eikä tämä yksikään ole ihan lopullisella paikallaan, mutta halusin mallata valaisinta kattoon. Ne nimittäin näyttivät lattialla niin hurjan suurilta, että pelkäsin jo tehneeni virhearvion. Katossa tuo näyttää kuitenkin ihan kivalta ja kolmemetrisen ruokapöydän päälle kaksi valaisinta sopii oikein hyvin. Pidämpä myös siitäkin, että vaaleanharmaa valaisin ei vie huomiota noilta Tine K:n mustilta seinätarjottimilta. Ainoastaan tuota valaisinten ketjuosaa jäin miettimään. Ehkä siihen sopisi jokin paksumpi ja raffimpi kettinki. No, pitää mutustella!

Mutta nyt toivottelen kivaa iltaa teille!

Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että keittiö on ollut toistaiseksi ilman vetimiä. En nyt muista, miten tarkkaan keittiö täällä blogissa on näkynyt, mutta instaseuraajille joitakin kuvia olen ainakin jakanut. Vedinten puute taasen, on johtunut niinkin yksinkertaisesta jutusta, kuin valinnan vaikeus.
Mulle oli alunperinkin selvää, että keittiöön tulee perinteiset kuppivetimet. Kun sitten jossain kohtaa mieheni kuullen selitin tulevia vetimiä ystävälleni, mieheni tyrmäsi koko ajatuksen. Ei kuppivetimiä ainakaan!

No, eipä auttanut muu kuin alkaa miettimään vedinasiaa uudelleen. Pakotin mieheni katselemaan kymmeniä eri vedinmalleja niin netistä, kuin rautakaupoistakin. Jossain kohtaa väsytystaktiikka tuotti tulosta ja ääni muuttui kellossa; Valitset kulta juuri sellaiset vetimet kuin haluat! Kyllä ne kuppivetimetkin käyvät.
Ja, kas näin, sain tahtoni jälleen läpi! 🙂

No, mutta sitten alkoikin niiden täydellisten kuppivedinten metsästys. Harmaan sävyä, ei liian kiiltävää tai uuden oloista. Ei messinkiä, ei teräviä reunoja, ei liian pienet jne… Netistä löytyi kauniita oikeasti vanhojakin vetimiä, mutta tarpeeksi monta samanlaista olikin sitten mahdotonta löytää. Vanhat vetimet ovat myös nykymittoihin nähden aika pieniä.
Jatkuvasti palasin selailemaan Helakaupan valikoimaa, muistin, että äidin kanssa oltiin tuolta joskus joitakin antiikkiheloja tilattukin. Nettisivuilla ei ollut hintatietoja, mutta nopeasti sain ne meilillä, ja parin kuukauden mietinnän jälkeen meillä on nyt siis vihdoin vetimet keittiöön. Hintaa vetimillä oli tuplasti verrattuna esim. Ikean tai Clas Ohlsonin vastaaviin, mutta koska silti puhuttiin muutamista euroista, en pitänyt tätä lainakaan kalliina sijoituksena. Nyt vedinten ruuviväli on sekin standardin mukainen, joten kyllästymisen sattuessa ne on helppo vaihtaa.

Tasojen puuttuessa laatikostot on ollut helppo avata myös ilman vetimiä, mutta nyt ollaan siinä kohtaa remonttia, että jonkinlaisilla hantaakeilla on ihan oikeasti jo tarvetta! Näitä siis ruuvaillaan tänään!

Kyllähän ne vähän taas tuovat uutta ilmettä. Ja, tuntuu vihdoin siltä, että asiat etenevät!

Tai ehkä höyrypää mielummin. Olen nimittäin jotakuinkin koko päivän maalannut, ja hengitellyt samalla maalin huuruja tasaiseen tahtiin. Yök. Tiedän, että pitäisi käyttää maskia, mutta mulla tulee suojaimen kanssa ahtaanpaikankammo. Joo, kuulostaa hullulta, mutta sellainen minä olen! 🙂

Ja että mitäkö mä olen maalannut? No tätä vatia. Ja muutamaa muutakin sen kaveria. Ohuita kerroksia kärsivällisesti spreijaillessa ehdin jo hetken kuvitella itseni vääntämään graffiteja julkisille paikoille. Sellainen pikkukriminaali, kotiäidin toinen persoona. Tosin en mä osaisi varmaan tehdä mitään kivoja kuviota. Sellaista tasaista väriä vain, eikä sillä, tai parilla vadilla, kai tuossa skenessä suureksikaan mestariksi nousisi.

Joo, kaikkea sellaista pyörii päässä. Liekö huuruista johtuvaa, vai synnynnäistä hulluutta. Tiedättekö muuten mikä tää vati on? No, mä näytän teille jossain vaiheessa. Kunhan saan kaikki valmiiksi – ja pääni selväksi! 😉

Vielä pari tehokasta työtuntia ja sitten nukkumaan. Kivaa iltaa!

En tiedä teistä, mutta minä ainakin odottelen lunta jo kärsimättömänä. Kura, ja märät lehdet, kulkevat jaloissa joka paikkaan, ja olen kyllästynyt niihin totaalisesti. Piha ei näytä oikeastaan miltään, tai jos joltain, niin lähinnä kamalalta. Kaunis valkoinen lumihuntu olisi siis enemmän kuin tervetullut!

Tänään mulla on ollut pieni maalauspaja piharakennuksen vintillä (liityen keittiöön tietysti), ja samalla kun tuossa olen kulkenut toppatakki päällä, edestakaisin sisään ja ulos, päätin napsaista muutaman kuvan myös ulkoa.

Olen koittanut laittaa molempien sisäänkäyntien yhteyteen hiukan talvimaista ja ehkä joluistakin tunnelmaa, mutta kyllä kaunis lumi ehkä viimeistelisi paikat paljon paremmin. Piilottaisi rumat yksityiskohdat, lian ja mudan.
Edelleenkään en pidä noista kaiteista yhtään, ja viime jouluna toivoinkin, että vuoden päästä niitä ei enää olisi. Vaan nyt ei kyllä revetä millään kaidehommiin, joten odotellaan kevättä. Tarkoitus on siis laittaa sellaiset hyvin perinteiset valkoiset puukaiteet niin tähän tasanteelle, kuin toisen sisäänkäynnin rappuihinkin.

Sisällä vallitseekin sitten täyskaaos. Hermoja kiristää ja pinna venyy, mutta koitan tsempata itseäni ajatuksilla valmiista keittiöstä. Kaaos on väliaikaista, ja jossain kohtaa sen on pakko helpottaa!

Eli ei mulla oikeastaan ollut muuta. Kuraisen likaisia terveisiä tiistaille!

Nyt kuppi kuumaa, ja sitten taas hommiin!

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, kuinka olen julistautunut vuosittain joulukonservatiiviksi. Tällä olen tarkoittanut sitä, että pidän joulun perinteistä ja perinteiden vaalimisesta. Jouluruoka ja joulunajan herkut ovat vahvasti osa joulun perinteitä, samoin tavat ja traditiot, tuoksut ja tunnelmat.

Tänä vuonna olen lupautunut perinteisen joulun puolestapuhujaksi Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa. Käytännössä tämä tarkoittaa perinteisen luumumarmeladin ja modernin omenamarmeladin leikkimielistä kilpailua, jonka taistelutanner on Instagramin ihmeellisessä maailmassa. Vaikka taisteluparina ovatkin marmeladit, kisa on levitetty koskemaan koko joulua, ja vastaikkain on aseteltu perinteinen ja moderni.

Joulun tähdet -kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät Dronningholmin instagramista. Lyhykäisyydessään ne ovat kuitenkin yksinkertaiset: Lataa instagramiin jouluisia kuvia ja merkitse ne tyyliisi sopivalla hastagilla. Joko #perinteinenluumu tai #moderniomena. Eniten kuvia kerännyt tiimi voittaa, ja voittajajoukkueen kesken arvotaan matkalahjakortti!

Mutta entä se perinteinen joulu?
Itselleni joulun tunnelma syntyy juuri perinteistä. Tuoksut ja maut kuljettavat lapsuuteen, laittavat perhosia vatsaan ja  tekevät mahdottomastakin mahdollista. Koen, että joulussa on taikaa, ja sen tunnelma herkistää. Joulu on kaunis päätös vuodelle, valo pimeän talven keskelle ja juhla joka syntyy sydämessä. Vaalimalla perinteitä, koen itse kunnioittavani myös edellisiä polvia. Valmistan jouluruokaa suvun vanhoilla resepteillä, ja yritän antaa myös lapsilleni niitä samoja muistoja, joita itselleni on jouluista jäänyt. Kynttilän ja piparkakun tuoksu yhdistettynä vasta tuuletettujen mattojen tuoksuun. Joulukuusen tuoksu, ja uunissa paistuva kinkku. Kaikki nämä ovat osa omia jouluperinteitäni.

Tälle joulukonservatiiville on itsestään selvää, että joulutortuissa on luumusydän. Enhän syö jouluna riisipuuroakaan mansikkasopan kanssa! Yhtälailla ihmettelisin jos rapujuhlissa olisi yhtenä ruokalajina lasagnea tai juhannuksena syötäisiin uusien perunoiden sijaan mummonmuusia. Jotkin asiat vain on tarkoitettu olemaan juuri näin. Vuoden ajan voi kokeilla uutta, kokata ja leipoa exoottisia herkkuja, syödä kansainvälisesti ja kokeilla uutta, mutta joulu on joulu ja pääosiltaan sen kuuluu säilyä perinteineen ja tapoineen. Toki uuusia juttuja syntyy sukupolvien vaihtuessa, mutta ne perusasiat pysykööt samoina.

Näpertelin eilen tähtitorttuja kahdellakin tapaa. Perinteisiä suuria torttuja ja pienempiä brie-juustolla höystettyjä cocktailpaloja, jotka sopivat hyvin pikkujoulujen tarjoiluihin glögin kanssa nautittavaksi. Makuja, jotka yhdistyvät vahvasti jouluun.

Vielä pari linkkiä:
Instagramista löytyy seuraavat käyttäjätilit; @dronningholm ja @perinteinenluumu.
Ainoa, mitä teidän kuitenkin täytyy muistaa, on tägätä kaikki jouluiset, ja joulun tunnelmaan viittaavat, kuvanne hastagilla #perinteinenluumu. Kuvien ei tarvitse olla joulutortuista, vaan ylipäätään asioista, jotka mielestänne ovat jouluisia ja kuvastavat jouluista tunnelmaa.

Eli eiköhän räjäytetä koko Instagram, ja laiteta joulun perinteiden sanomaa eteenpäin!
Tästä se lähtee, nimittäin lähtölaskenta vuoden odotetuimpaan juhlaan!

Huomenta ihanat ja loistavaa maanantaiaamua!

By Pia’s pipoarvonta on saanut huikea vastaanoton, ja moni olisi valmis antamaan myssylle uuden kodin, ja pään, jota lämmittää. Koska arpaonni kolhaisee vain yhtä onnekasta, ajattelin, että alennuskoodi voisi olla kiva. Koodi tosin koskee kaikkia nettiputiikin tuotteita, eikä pelkästään By Pia’s -mallistoa.

Kokosin alle kollaasin By Pia’s nettikaupan valikoimista. Lähinnä siis juttuja, joita itse voisin hankkia enemmän kuin mielelläni, ja joista voisin vaikka vinkata joulupukillle.

Koodilla UUSIKUU14 saat -10%:n alennuksen koko By pia’s verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa vain tänään maanantaina ja huomenna tiistaina (17.-18.11. 2014).
Verkkokaupassa on kohta “Alennuskuponki”, jossa lukee “Lisää koodi, jos sinulla on käyttämättömiä lahjakortteja tai alennuskuponkeja”. Syötä koodi tähän kohtaan!
Paina “lisää kupongin koodi” -nappulaa, jolloin ale aktivoituu.

Minä odottelen täällä, että pääsisin labraan ja saisin vihdoin nauttia päivän ensimmäiset lattemukilliset. Jospa sitä sitten lähtisi käyntiikin! 🙂

Ihanaa uuttaa viikkoa!

Kyllä vain, perjantain jälkeen hymy on ollut herkässä, ja mieli iloinen. Nimittäin se perjantainen reissu pääkaupunkiseudulle ei ollut ollenkaan turha, vaan pikemminkin välttämätön keittiöremontin etenemisen suhteen. Takaisin kotiin ajelimme myöhään ilalla, mutta iloisina, sillä vihdoin meillä on se kauan kaivattu allas!

Allashan on viivästyttänyt projektia todella pahasti. Meille lupailtiin ensin Ikeasta, että allas tulisi lokakuun puolivälissä, mutta sen jälkeen saapumisajankohta siirtyi kuukaudella eteenpäin. Ikean sivuilta kirjasin itselleni tuotteen valvottavaksi, eli, siinä vaiheessa kun allasta taas olisi varastossa, saisin asiasta ilmoituksen. Vaan sitten kävikin niin, että koko hemmetin allas poistui Ikean sivuilta, eikä sitä ollut enää valikoimissa. Ilmoitusta ei siis tulisi.Koska allas on malliltaan sen verran erikoinen, vaatii se keittiön tasoilta omanlaisensa muodon. Kun alkoi olla epävarmaa tuleeko allasta ollenkaan, tai ainakaan tämän vuoden puolella, olisi ollut aika riskipeliä tehdä työtaso vain tätä kyseistä tiskiallasta varten. Niinpä hommat seisoivat, ja oikeastaan vaan odotimme, jotta jokin asia varmistuisi.

Torstaina mieheni sitten lopulta soitti Ikean asiakaspalveluun, ja kyseli, että onko sitä allasta lopultakaan tulossa, koska emme voineet seurata asiaa Ikean nettisivuilta. Ja mitäpä muutakaan asiakaspalvelu kertoo, kuin että Espoon myymälään on tullut allasta, ja varastossa on 11 kappaletta! Vantaaltakin löytyisi pari. Tosin, näiden jälkeen ei taas ole tietoa, koska uusia on saatavilla.

Espooseen ja takaisin. Ehkä vähän hulluakin, mutta nytpä me päästään eteenpäin! Ja, voi että mä olen iloinen! Eilen ajeltiin taas, ja käytiin hakemassa myös “välitilan” laatat. 8 neliötä kaakelia, jota en jaksanut pitkään aikaan edes miettiä, sillä koko keittiö sai mut vaan kiukkuiseksi. Mutta ei enää, sillä nyt mä tiedän, että me saadaan keittiö valmiiksi ennen joulua. Ainakin melkein! 🙂

Ikeasta nappasin mukaani hyasintteja ja Kodin Terrasta laattakaupoilla amarylliksen. Ostin myös itselleni joululukemista, Hus & Hem, Lantliv ja Landhaus Living, kaikista ihana jouluinen numero, joita olen selaillut hassussa, iloisessa ja jouluisessa, hurmoksessani.

Sellainen viikonloppu täällä siis. Entä mitenkäs hyvinvointiviikko? Oikein hyvin, vaikka perjantaille mahtuikin nopea mäkkärireissu ja irtokarkkia. Mutta voiko tälläisenä aurinkoisena päivänä, yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen, olla muuta kuin iloinen ja hyvinvoiva?! Ei millään!

Suloista sunnuntaita!

Mukavaa viikonlopun aloitusta kaikille! Mulla on ihan töttöröö olo, sillä nousin sängystä vasta kymmeneltä! Eilinen reissaaminen veti niin myöhäiseksi, että Klaarankin rytmi hiukan venähti toisesta päästä. Eka ajatus tietty aamulla oli, että päivää on mennyt hukkaan, mutta ei kai se niin vaarallista ole, vaikka lauantaipäivän aloittaakin pari kolme tuntia jäljessä.

Eilinen automatka oli kuitenkin kaiken vaivansa arvoinen, ja kotiin päin köröteltiin tosi iloisella mielellä. Miksi, sen mä kerron teille hiukan myöhemmin.

Mutta, nyt olisi tarjolla yksi kappale By Pia’s cashmere pipoa. Sävyssä nutria, eli samainen väri, joka mulla on huivissani. Pipo on beanie-mallia ja yhtä kokoa, eli sopii päähän kuin päähän.

Huikkaa jotain kommenttiboksiin, jos haluat pipon itsellesi. Sovitaanko vaikka, että viimeistään maanantaina!

Kivaa viikonloppua kaikille!

Aloin ihan omaksi huvikseni selata blogin joulu -tunnisteen alla olevia postauksia. Oikeastaan ihan hauska palata mielessään taaksepäin, kun kuitenkin jokaiseen kuvaan sisältyy ne omat muistonsa. Mieleen tuli aamuvarhaisen lahjapaketoinnit, kun loppuraskaudessa ei enää uni maittanut. Muistin yhdessä leivotut piparkakut, joulunajan vieraat jne.

Niinpä kokosin joitakin kuvia ihan näin vaan omaa, ja ehkä jonkun muunkin, joulumieltä kohottamaan. Pari viikkoa vielä, ja sitten onkin ensimmäinen adventti ja joulukuu pyörähtää käyntiin!

Joulua on meillä näköjään vietetty parissakin eri väriskaalassa, ja varmaan sama tulee jatkumaan. Oma mieli rauhoittuu nykyään niukemmasta värimaailmasta , mutta lapset rakastavat tonttuja ja possuja, joten mihinkäs niistä päästäisiin. Isoon taloon mahtuu kyllä monenlaista koristetta, eikä joulun tunnelman tarkoitus kai ole olla sisustuslehdestä repäisty, vaan sellainen hyvän mielen juttu, jossa kaikille on jotakin kivaa.

Ensimmäiset oikeat jouluvalmistelutkin ovat jo käyneet mielessä. Lanttuja ja porkkanoita voisi vaikka alkaa jo keittelemään, ja tehdä mahdollisimman paljon muutenkin ajoissa valmiiksi, ettei stressi pilaa tunnelmaa. Joululahjoille en ole ,jokavuotisista uhkauksista huolimatta, suonut vielä yhtään ajatusta, mutta lahjapaperia ja teippiä olen kyllä hamstrannut hyvissä ajoin. Ensimmäiset piparitkin on yhä paistamatta, mutta se asia pitää korjata pikapuoliin. Luulen, että innokkaita apulaisia kyllä löytyy! 🙂

Rentouttavan eilisillan jälkeen, tämä päivä onkin ollut sitten ihan täynnä ohjelmaa. Kohta auton nokka laitetaan kohti pääkaupunkiseutua, joten istumalihaksille on taas käyttöä.

Suloista perjantaita ja viikonlopun aloitusta. Pysykää kuulolla, sillä tulossa on sekä arvontaa, että alekoodia!

Hiphei ja hauskaa torstaita!
Asioiden hoitoa tämä päivä, kaikenlaista rästijuttua pois jaloista, ja mieltä stressaamasta. Silti ihanaa kun on syy välillä laittaa hiukset ja meikatakin, sillä pari päivää olen hipsinyt menemään aika rähjäisen näköisenä.

Tarkoituksella jätin mustat vaatteet kaappiin ja päätin synkistelyn sijaan vetäistä ylleni vaaleaa sinistä. Kiva välillä näinkin, ja mukavan rentoa! Mustat laukut ja kengätkin vaihdoin välillä ruskeisiin, josko ne keventäisivät oloa ja mieltä.

Mulla on tänään pitkästä aikaa vapaailta. Anoppi tulee lasten seuraksi ja pääsen vähän ulos nollailemaan. Tuntuu superhienolta ja tekee varmasti hyvää.

Kaulassa uusi By Pia’s cashmereshaali, jonka sain blogin kautta. Aivan ihana ja laadukkaan oloinen huivi, ja värikin oli jopa parempi, mitä osasin odottaa. Tämä huiviaddikti sai taas yhden uuden suosikin.

Kivaa torstaita kaikille!