En ehkä tule saamaan vuoden vastuullisimman äidin palkintoa, kun kerron, että jääkaapin ovea iltapäivästä availlessani (ja todetessani tarjonnan kovin tylsäksi), ehdotin lapsille, että välipala kuitataan suklaakekseillä. Ja niinhän me tehtiin; Leivottiin keksejä, ja mutusteltiin niitä kylmän maidon kanssa.

Muutaman päivän jauhopeukaloani on poltellut sunnuntaina Granitista ostamani keksileimasin eli Cookie stamp. Kiitosta vaan Esmeralda’s ja Retromoderni kaivuuavusta. Hyvä että osuttiin ostoksille samaan aikaan, rauhanmerkit olivat tosiaankin visusti korin pohjalla! 🙂

Mulla on hyvä suklainen ohje pikkuleiville. Sellainen muotonsa pitävä taikina, jota on kiva käyttää esim. piparimuottien kanssa. No, tällä kertaa keittiöremontti vakeutti asioita, sillä pyöreä muotti ja ohutreunaiset viinilasit olivat molemmat ulllakolla, ja ympyrät piti painaa ihan tavallisella juomalasilla, eikä reunoista näin tullut ollenkaan niin kauniit. Leimasimen kuviokin oli hiukan pettymys, tuossa kumissa kun se näyttää kivalta, mutta itse keksissä idea ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kuvio pitäisi olla leimassa ikään kuin toisin päin!

No, mutta olipa hyvä syy leipoa! Ja, koska eilen tehtiin suolaista, niin pysyy tasapaino leipomusten välillä!

Leppoisaa torstai-iltaa!

EDIT: Ohje keksitaikinaan löytyy nyt täältä.

Jestas, mikä ihana auringonpaiste! Tätä lisää, eikä ollenkaan sellaisia eilisen kaltaisia sumppupäiviä.

Toisin kuin viikko sitten, nyt tarkenee myös ilman untuvatakkia, joten talvivarusteista saa taas hetkeksi siirtyä syysvetimiin. Sopii kyllä mulle. Vaihteeksi asukuvia, mustanpuhuvaa syystyyliä, joka on nyt tarttunut muhun aika tiukasti.

Kaulassa uusi huivi, Becksöndergaardin ihana Longboard -villahuivi, jossa silkin sijaan onkin lisänä kashmiria. Tämä huivi on myös malliltaan neliskanttinen, eli poikkeaa siinäkin mielessä totutuista Becksun villa/silkkihuiveista.

Candy olkalaukku (joka siis tässä mulla hihnatta) on sekin Becksöndergaardin. Tämä on samaa ankeriaanahkaa, kuin pienempikin clutch-laukkuni, mutta siis kooltaan jonkin verran isompi. Tämä käy samalla laukusta ja lompakosta, mukaan mahtuu puhelin ja vähän meikkejäkin.

huivi ja laukku|Becksöndergaard*
paita|H&M
takki|Ellos
housut Filippa K
kengät|Sixtyseven

*saatu

Myönnän, olen jo aikoja sitten luopunut iltakuvaamisesta, enkä oikeastaan koskaan kuvaa kotiani blogiin keinovalossa, mikä tietenkin tekee koko bloggaamisesta haastavaa näin pimeään vuodenaikaan. Valokuva, valo ja ennenkaikkea luonnonvalo, ovat asioita, joita olen napakasti sitonut toisiinsa. Toki edelleen liputan Suomen valoisalle kesälle ja luonnonvalolle, mutta selvitäkseni tästä vuoden pimeimmästä ajasta haluan saada kuvata myös nyt. Vaikka ennen puolta päivää pitäisi olla se paras hetki valon kannalta, on sisällä pimeää ja kameraan joutuu säätämään ihan tolkkutomia valotusaikoja. Kun ISO-luvunkin haluaa pitää kohtalaisen pienenä, tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että kameran on oltava jalustimella, ja aina tämäkään ei täysin riitä, sillä pieni napin painaminenkin aiheuttaa huterammassa jalustassa kameran tärähdyksen.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Tämä ei nyt ole mikään Olympus yhteistyöpostaus vaan puhtaasti oma “hitto vie, mitä kuvia” -oivallukseni. Katselin näet keittiön työtasoa “sillä silmällä”, ja mietin, että tuostahan nappaisi kauniin kuvan. No joo, ehkä joku insatkuva enintään, oli ensimmäinen ajatukseni, mutta päätin kokeilla Olympuksen lainakameraa näin iltaolosuhteissa keittiön ikävässä keinovalossa.

Ja mitäpä vielä, vapaalla kädellä (kiitos vakaimen!!!!) ISO 250, ja kuvat ovat tässä! Voinen sanoa, että meillä on keittiössä oikeasti tosi pimeää, kun pari kattovalaisinta puuttuu. Nämä kuvat ovat siis ihan vain hetken mielijohteessa räpsäistyjä, ilman jalustaa ja huom: Ilman jälkimuokkausta!

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/40

Mä en tiedä voiko valokuvausta tästä enää helpottaa. Jos siis olet etsimässä itsellesi laadukasta kameraa, mutta parin tonnin jämerä kalusto kauhistuttaa, suosittelen testaamaan Olympuksen minikokoiset järkkärit! Vaikka olen ollut kamerasta tosi innoissani, niin nyt kyllä veti viimeistään suun messingille! Ja, nyt siis ihan jokaiselle kotikuvaajalle: Tälläiset kuvat osaa ottaa jokainen!
Tuo mulla oleva kamera löytyy tästä linkistä.

Kamera ja objektiivi: Olympus OM-D E-M 10 / 45mm F1.8 Kuva: ISO 250, 45mm, valo -0,7ev, F/1,8, sulkimen nopeus 1/20 

Niin, että ehkä blogissa tulee jatkossa näkymään enemmänkin näitä iltakuvia. Nytkin olisin voinut vaikka kuvata chorizopiirakan lopun, ja serkkuni tuoman ihanan höttöleivoksen, mutta jämähdin tuohon yhteen kohteeseen. 🙂

Ihanaa iltaa!

Käytän harvoin käsilaukkua mennessäni ruokakauppaan. Ihan vain lompakko, jonka sisään mahtuu myös puhelin, riittää mulle ihan hyvin. Useimmiten mukana on myös lapset, joten pyrin pitämään kädet ja olkapäät vapaina mahdolisten ostosten ja lasten vuoksi. Mutta, silloin kun lähden jonnekin kotikylää kauemmas asioimaan mulla on aina laukku mukana. Olen nainen joka raahaa mukanaan suurta laukkua ja tuhottomasti tarpeetontakin tavaraa – ihan vain varmuuden vuoksi!

Laukkuni ovat aina täynnä erilaisia pussukoita. On pussukkaa piuhoille, meikeillä, huulimeikeille, puhdistuspyyhkeille, laastareille sekä muille suojille jne… Silmälasia, aurinkolasia, kalenteria, mahdollista lisävaatetta, jokin lelu ym., mitä sitä nyt äidin laukussa voikaan olla.

Lähiaikoina laukkukaaokseeni on tullut kaksikin helpotusta. Tärkein Olympuksen minijärkkäri, jota olen saanut kuljettaa mukanani ison ja painavan Canonin sijaan. Tässä kohtaa olkapäältä on pudonnut tiiliskiven verran painoa pois, ja tunne on vapauttava! Jopa niin erilainen, että kameraa tulee otettua herkemmin mukaan, koska se ei paina, eikä vie tilaa.
Toinen kaaoksen kesyttäjä on blogin kautta saamani Insjö baginbag, eli laukku laukun sisälle.

Valitsin Insjön suurimman Saimaa Tuuli -sisälaukun mustana. Se sopii suuren laukun pohjalle ison meikkisäkkini kanssa, ja pienempiin malleihin kassit sujahtavat päällekäin. Musta laukku ei huuda oikeastaan minkään käsilaukun sisältä, vaan sulahtaa kauniisti ja huomiota herättämättä tavarapaljouden järjestelijäksi.

Insjön sisälaukku on täynnä pieniä taskuja, joihin saa tavarat kätevästi omille paikoilleen. Näin säästyn siltä, että joudun penkomaan laukun sisältöä ja availemaan erilaisia pussukoita kiiressä jossa tarvitaan puhdistusliinaa ja käsirasvaa. Insjön keskelle jää kuiten vielä sopiva tila kameralle, joka pysyy tukevasti ja turvallisesti paikallaan. Lisäobjektiivi on turvallisesti toisen päädyn taskussa omassa suojapussissaan, eikä ole pelkoa, että objektiivi pyörii käsilaukun pohjalla.

Koodilla LIARU saatte Insjön nettikaupasta tilauksen ilman toimituskuluja. Koodi on voimassa 31. 12. 2014 asti, eli kannattaa hyödyntää esimerkiksi joululahjaostoksia tehdessä!

Käsilaukkukaaoksen sijaan mulla olis täällä nyt vähän toisenlainen kaaos selätettävänä. Pieni hetki rauhaa, joten tartun härkää sarvista.

Sateista ja harmaista huolimatta, mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Hiphei!

Laitoinkin jo Instagramiin jonkun seinäkuvan lauantain päivätapahtumasta ja illalta myös, mutta tässä nyt muutama iltaposeeraus

vielä tännekin muistoksi. Seurana upeat Rilla ja Sanni, vielä kiitos molemmille tytöille, ja ryhmän miespuoliselle osiolle tietenkin myös!

Kuvia tapahtumista löydät Indiedaysin Facebook-sivulta.

Photos by: Pauli Siuruainen

Mä olen tässä lahjonut lapsia olemaan kiltisti pannarin avulla. Pitää ottaa seuraavaksi mummun mansikkahillo sulamaan!

Ihanaa iltaa!

Sen sijaan, että kirjoittaisin joihinkin ravinnollisiin seikkoihin liittyvästä ryhtiliikkeestä, ajattelin mennä ihan sisustuslinjalla tänäkin aamuna. Pahoittelut siis mahdollisesti harhaanjohtavasta otsikoinnista.

Keittiön yleisilme alkaa olla aika valkoinen verrattuna siihen, mitä se oli muuttaessamme taloon. Tumma laminaattilattia on poissa, samoin toisen päätyseinän musta-hopeinen tapetti. Seinissä on uusi valkoinen pinta, ja vanha puolikiiltävä puukatto on muuttunut rauhallisen himmeäksi.
Samalla kun maalasimme keittiön suuren ruokapöydän valkoiseksi, sudittiin myös mieheni nikkaroima sivupöytä samalla maalilla. Molemmista löytyy ennen-kuvat mukavuusalueen ulkopuolelta -postauksesta.

Vaikka olenkin valkoisen ystävä, ja suosin vaaleita pintoja, pitää valkoisella olla myös kontrastia, jottei lopputulos ole pliisu tai liian romanttinen. Olen pitkään pyöritellyt mielessäni Tine K:n mustia seinätarjottimia, joita halusin ripustaa seinälle kaksi päällekäin. No, nuo olivat toisessa eilisistä paketeista, ja nakuttelin ne illalla seinään, juuri kuten olin ajatellutkin. Ja, kylläpä tuli ryhtiä! Ihan mahtavat – ainakin omasta mielestäni!

En ole liian graafisen mustavalkoisen ystävä, ja siksi mustaa ei meillä sisustuksessa ole paljon. Valkoisen ja mustan lisäksi pidän harmaasta, joka luonnonsävyjen ohella lämmittää mustan ja valkoisen liittoa. Niinpä meillä on paljon myös Tine K:n koritavaraa, jota tilasin jälleen lisää. Suuri korikassi ja basmarket-korit sopivat työtason alle ja toimivat meillä jonkinlaisena “lajitteluastioina”. Paperinkeräykseen menevät lehdet ja mainokset, sekä kierrätyspullot on helppo heittää tuonne tason alle omiin koreihinsa. Myös isot lisäravinnepakkaukset on kauniisti piilossa yhdessä korissa.

Keittiöremontti on nyt siinä pisteessä, että tarvitsisin mieheni kotiin, jotta voimme jatkaa hommia. Yksin on oikeastaan aika mahdotonta tehdä nyt mitään. Tai siis ei yksin, vaan kahden apulaisen kanssa. Tiedättehän…? Niinpä tuolla työtason alla näkyy esimerkiksi liesitaso, joka on yhä visusti paketissaan. 🙁

Mutta pieniä kivoja yksityiskohtia oli pakko hankkia keittiöön jo. Nicolas Vahen pakkaukset ovat niin kauniita, että ihan käyttöelintarvikkeitakin on ilo pitää esillä. Tine K:n mustavalkoinen marokkolaispurkki kätkee sisäänsä teepussit, ja se on kiva nostaa pöydälle teeaikaan.

Eli, muunmuassa sellaisia juttuja se postipoika eilen Homenordista tänne kuljetti. Jotain vähän jouluistakin siellä oli seassa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Kivaa tiistaipäivää teille!

Kunnon flunssahan siitä sitten kehkeytyi, tai olisiko niin, että edellinen sai uutta tuulta purjeisiinsa. Ei auta kuin kärsiä.
Mutta, tänään on niin hyvä postipäivä, että hetken jopa mietin, olenko vahingossa mennyt perustamaan sisustusliikeen. Hiukan harmitti, kun en ehtinyt perjantaina aikaisen lähdön vuoksi postiin, mutta sain odottamani paketin kuitenkin tänään, ja Rouva Postinkantaja toi vielä toisen ison pahvilaatikon ovelle. Niinpä maanantai on kulunut pyykinpesun, ruuanlaiton, niistämisen  ja “kuorman purkamisen” parissa. Pieni nuhanenäinen apulaiseni kyllästyi puuhiin ja simahti keittiön sohvalle jo aamupäivästä, ja siinä tuo onkin nyt sitten kuorsannut jo pari tuntia.

Ihanat ihanat Hobstar -lasit ovat vihdoin mulla! Tilasin nämä oikeastaan joulukattausta ajatellen. Meillä kun on lähinnä vain nättejä jalallisia laseja, mutta ei mitään matalampaa ja samaan aikaan vähän juhlavaa. Ja kyllä, mun mieli vaeltaa jo aika pitkällä joulussa. Ehkä tämä vuoden pimein aika vaatii seurakseen sen joulunodotuksen; jokin valo tunnelin päässä. 🙂

Konepestävät lasit on tarkoitettu sekä kylmälle, että kuumalle juomalle, joten voihan näistä tarjoilla vaikka mitkä glögit ja totit. Ensimmäiseksi ajattelin kuitenkin kokeilla ihan vain lattelasina, vaikka kahvinjuonti sai pohtimaan, olisiko sittenkin pitänyt hankkia myös korkeampaa mallia…

Anyway, taas yksi syy lisää odottaa keittiön valmistumista ja avohyllyjä.

Nyt hetkeksi keittiön divaanille pötköttämään, ennen kuin eskarilainen tulee kotiin!

Kivaa maanantaita!

Kotiinpaluu vanhaan taloon ei ehkä tunnelmaltaan ole niin lämmin, kuin voisi toivoa. Kun kipinävahdit ovat olleet reissussa sisälämpötila on laskenut melkoisen alas, ja Sensain kolmekasin irrottamiseen tarvitaan vedenkeitintä. Siitä huolimatta, onpas taas kiva olla kotona! Ja, kyllä mun ihan oikeasti oli lapsiakin hirveä ikävä jo, vaikka toki aikuistenaikakin joskus tulee tarpeeseen.

Hurjasti kiitoksia kaikille Apple TV:n arvontaan osallistuneille. Varmasti Netflixin porukka sai kommenteistanne vinkkejä, ja palvelua pystytään näin parantamaan entisestään. Tavoitteena kun on, että Netflix olisi koko perheen viihdepaketti.
Vain yksi voi kuitenkin voittaa, ja tällä kertaa onnekkain oli Annika. Voittaja saa multa meiliä ASAP!

Kiitos kaikille osallistuneille, ja onnea voittajalle! Kiitos myös Netflixille, joka tarjosi mukavan palkinnon.

Lämmittämisen lisäksi, tänään aikaa on kulunut laukkujen purkamiseen, ja huomenna homma jatkuu pyykkivuoren selätyksellä. Nyt kuitenkin rentoudutaan, ja nautitaan paitsi tietysti kohoavasta lämpötilasta, myös sunnuntai-illasta.

Leppoisaa ja rentouttavaa viikon viimeistä, ja energiaa uuteen viikkoon!

Eilisen asusta vielä kuva kokonaisuudessaan. Pahemmin ei kameraan mitään laatuotoksia tallentunut, olkoon vika sitten valossa, kuvausolosuhteissa tai kuvaajien kädenvakaudessa.

Hauskaa oli, kiitos Rillan ja Sannin, ja tietty poikien myös. Kurkku on käheänä, ja flunssa palkkana paljain jaloin kulkemisesta. Mutta kaipa tuo oli kaiken sen arvoista!

Tällä kertaa jatkot olivat mäkkärin sijaan burger kingissä, ja untakin tuli nukuttua kymmenen tuntia, joten aika pirteä olo kaikesta juhlimisesta huolimatta.

Palaan viikonloppuun vielä myöhemmin. Nyt joitakin ostoksia ja sitten kotimatkalle. Kieltämättä jo pikkuisen ikäväkin ihan tavalliseen arkeen!

Kepeää sunnuntaita!

Poks, sanoi Fresita-pullon korkki. Tänään juhlitaan!

Olin jo torstaina ihan innoissani uusista bilekynsistäni, ja rakas kynsiteknikkonikin nauroi, että nyt on vähän totuttua räväkämpi sävy. Mätsää kivasti yhteen Alexander McQueenin pääkallolaukkun kanssa, jonka lainasin Designistolta. Pikkumustaksi valikoitui Day Birger et Mikkelsenin trikoinen versio, josta kirjoitinkin jo kesällä trikoomekossa -postauksessa.

Laukku on kuin koru, joten se ei ihmeitä seurakseen kaipaa.

Näillä mennään, ja toivotaan tietenkin, että edessä on hauska ilta.

Ihanaa lauantaita!

PUS!