Niin se vain on, että toiset syyspuuhat innostavat enemmän ja toiset vähemmän. Mun sisällä asuu sellainen näpertelijä, joka paljon mieluummin näpräisi kaikkea pientä kivaa, kuin haravoisi puolen hehtaarin metsää. Niinpä päätin tänään karsia villiviiniä, ja kieputella siitä vähän kranssia ja kynttiläkruunun koristetta. Oikeastaan villiviinien leikkely oli siinäkin mielessä tarpeen, että ne on kesän aikana haudannut mun parvekekorit rapunkaiteelta. Ja koska niissä koreissa on edelleen lumihiutaleet (hyvässä kukassa tosin), jotka pitäisi kai päivittää johonkin talvisempaan. Päätin siis puuduttavan haravoinnin sijaan tarttua enemmän innostaviin hommiin.
Mä olen yleensä joka vuosi karsinut villiviinä. Vanha imukärhivilliviini kestää kyllä syksyistäkin leikkelyä, kunhan ei ihan juuresta ala pilkkomaan. Viime syksynä tämä kuitenkin jäi tekemättä, ja siksi ehkä tilanne menikin jo kesällä niin pahaksi. Joka tapauksessa näistä on kiva kieputella kaikenlaista, ja ajanmyötä kranssit vain kaunistuvat.
Ostin Jotexilta tuollaisen aika perus kynttiläkruunun (mainoslinkki) kasvihuoneeseen ja ajattelin, että sitä on kiva koristella hiukan vuodenajan mukaan. Noista notkeista villiviineistä kun kieputtaa siihen ensin pari kierrosta, joukkoon on myöhemmin helppo saada ujutettua kaikenlaista kivaa.
Täytyy sanoa, että täällä on ollut sen verran kylmä ilma, että jos kasvaria ei olisi, olisi saattanut jäädä askartelut tekemättä. Ja olen aika tyytyväinen muuten tuohon betonilattiaan, koska se on ihan äärettömän helppo lakaista puhtaaksi. Ihanaa kun paikka, jossa voi toteuttaa itseään ja roskata ja sotkea ihan rauhassa!
Siitä tuli ihan kiva. Joulun tullen ehkä vielä jotain pientä koristetta, mutta kelpaa noinkin.
Oikein ihanaa lauantain jatkoa ja leppoisaa iltaa! ♡
Kasvihuone kasattu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa. Kasvihuonepostaukset löydät täältä.
Tarvikevyö/-essu saatu blogin kautta / Univormu
Tiedättekö, olen kuuluisa erittäin huonosta suuntavaistostani ja tipahdan aika usein niin sanotusti kartalta. Tällä kertaa edes loistava näkömuistini ei pelastanut, kun viikko sitten pääsin testaamaan uuden, tamperelaisen Scandic City -hotellin yhteyteen avatun, Be calm and buzz on -ravintolan. Vaikka kyseessä on sama ravintolatila, jossa on tullut vietettyä useampiakin hetkiä, tilan uudistunut ulkonäkö sekoitti pääni täysin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Scandicin kanssa.
Ehkä se johtui siitä, että astuimme ystäväni kanssa ravintolaan hotellin puolelta, emmekä suoraan kadulta kuten yleensä. Joka tapauksessa tokaisin miltei heti ravintolaan päästyämme, että täällä en sitten olekaan koskaan ennen käynyt. Periaatteessa olin oikeassa, sillä ravintola on uudistettu nimeään, ulkonäköään ja menuta myöden. Mutta ystäväni koki tämän hivenen liioiteltuna ja totesikin heti, että olin kyllä ruokaillut samaisessa tilassa ja todistetusti myös hänenkin seurassaan. Hups! 🙂
Vastapäätä rautatieasemaa sijaitseva ravintola on kaltaiselleni Tampereella vaihtavalle luonnollinen taukopaikka. Junamatkaajien ja Tampereella piipahtavien lisäksi Be calm and buzz on tarjoaa nimensä mukaan viihtyisän ja rauhallisen ravintolaympäristön keskellä kaupungin sykettä myös paikallisille.
Illalisen lisäksi ravintolassa on lounaspöytä, Coffee Shop nopeasti mukaan napattavine tai paikallaan syötävine suolaisine ja makeine pikkuherkkuineen. Ja tietenkin ravintolasali, jossa tarjoillaan niin hotellin aamupalat kuin Ala Carte illallinenkin. Ravintolassa on myös Allday Menu, josta löytyy valikoimaa isompaan ja pienempään nälkään pitkin päivää.
Loungebaarissa voi istahtaa ihan vain viinlasilliselle tai antaa baarimestarin loihtia coctailit ja moctailit. Erityisesti silmiin pisti talon omat limonadit ja Kyrö Cornerin Gin & Tonic -listan cocktailit.
Be calm and buzz on -ravintolassa listalle on lisätty rohkeasti kasvispainotteisia ja vegaanisia ruokia, unohtamatta kuitenkin puuhiiligrillissä valmistuvia kala- ja liharuokia. Paikallisesti tuotettu ruoka, kotimaiset lihat ja kalat, sekä kauden kasvikset (kuten esimerkiksi sienet) tekevät hyvän pohjan menulle. Mukaan mahtuu kuitenkin myös aasialaisia vivahteita ja esimerkiksi friteerattuja sirkkoja.
Avajaisiltana pääsimme maistelemaan menun pieninä annoksina aina sirkoista bortobello-hampurilaisiin ja Chai latte creme bruleehen. Itseäni miellyttää erityisesti se, että ravintolan illallislistallakin on edelleen paljon pieniä ja vähemmän raskaita ruokalajeja. Sellaisia viinilasillisen kanssa nautittavia rentoja ruokia, jotka yhdessä viihtyisän ympäristön kanssa irrottavat hetkeksi kiireestä ja kaupungin hulinasta.
Extrapisteet pöytien yrtteihin ja yrttisaksiin, sekä erityisesti hotelliketjun sisältä kerättyihin vanhoihin aterimiin. Aivan ihania pieniä yksityiskohtia!
Avajaisilta oli oikein mukava, ja jazz-musiikin loputtua ja ravintolan hiljennyttyä, jäimme ystäväni kanssa nauttimaan viinilasilliset vielä Loungebaarin puolelle. Ravintolan lisäksi koko Scandic Tampere City on saamassa uutta ilmettä aina hotellihuoneista aulaan asti.
Ja hei, loppuvuoden irtiottoja ajatellen kannattaa napata hyvä ravintolaetu. Kun tutustut uuteen Be Calm & Buzz On -ravintolaan ja varaat pöydän etukäteen, saat 30% alennuksen pääruoastasi kertomalla koodin BCBO. Pöytävaraukset puh. 03 24462132 . Tarjous on voimassa vuoden loppuun (31.12.2018) asti.
No johan, torstai jo! Mennyt taas viikko että humpsista vain. Lapsilla on ollut kavereita kylässä ja juuri yksi yökyläilijä saateltiin matkaan. Kaveripäivä tänäänkin, mutta tasapuolisuuden nimissä saan itsekin ystävän kylään. Pakko sanoa, että tällainen harrastusvapaa viikko on kyllä mahdollistanut ihan erilaisen sosiaalisen elämän. Niin kivoja kun nuo lasten harrastukset onkin, niin kyllähän ne sitovat ja asettavat arki-illoille omat raaminsa.
Viime aikoina somessa on ollut paljonkin juttua harrastamisesta ja siitä, miten paljon niitä harrastuksia lapsella ylipäätään tulisi olla tai mikä määrä puolestaan on ehdottomasti liikaa. Kasvottomassa nettikeskustelussa ehdottomuus kukoistaa aina, vaikka oikeasti nämäkin on niitä juttuja, joihin on yhtä monta vastausta kuin perhettäkin. Mun mielestä on tosi hienoa, että lapseni tykkäävät liikkua ja heillä liikunnallisia harrastuksia. Jokaisen lajin ovat itse saaneet valita, joten olen iloinen siitäkin, että se liikunnallisuus tulee heistä itsestään, eikä siihen ole koskaan tarvinnut tuupata tai usuttaa. Tykkään myös, että musiikki kuuluu lasteni elämään, sillä vaikka itselläni ei ole minkäänlaista musikaalisuutta, enkä ole koskaan edes opetellut soittamaan mitään soitinta (no ehkä pakosta nokkahuilua), olen kuitenkin aika läheltä saanut seurata sitä, miten paljon musiikki voi jollekulle antaa, ja miten tärkeä asia siitä saattaa vuosien mittaan muodostua.
Yhtä iloinen olisin kuitenkin, vaikka lapseni ilmoittaisi, että hänen harrastuksensa ovat tästä lähin piirtäminen tai lukeminen. Toki ehkä tässäkin tapauksessa yrittäisin löytää “lajeihin” jonkinlaisen sosiaalisen aspektin, mikäli lapsi kokisi yksinäisyyttä tai kuulumattomuutta jonkinlaiseen porukkaan. Kaikki eivät sitä tarvitse, ja toisaalta olen nyt vasta itsekin löytänyt ilon ryhmässä liikkumisesta, jota olen aina ennen vihannut. Toisaalta harrastaminen on tapa juurikin löytää itsestään niitä erilaisia puolia ja kenties elämäntapoja. Me aikuiset useimmiten liikumme, emme harrasta liikuntaa, luemme, emme harrasta lukemista jne. Näin mä ainakin itse koen asian.
Tänne muuttaessamme olimme varsin tietoisia siitä, että lapsemme jäävät paitsi sellaisesta asutusalueiden ja taajamien sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Siitä, että asutaan rauhallisen kadun varrella, jossa naapureina asuu saman ikäisiä lapsia ja aina on kavereita kun vain astuu ovesta ulos. Teimme tietoisen valinnan muuttaa taloon, josta kulkuyhteydet keskustaan on ainakin sen verran huonot, että talvella fillarit saavat rauhassa nukkua talviuntaan ja lasten kulkeminen on vielä vuosia täysin vastuullamme. En siis valita. Huokailen lähinnä sitä muutosta, jota yksi tällainen viikko voi saada aikaan.
Ei kyllä ollut tarkoitus ajautua aiheeseen harrastaminen, mutta tulipa nyt sekin ajatuksen virta rykäistyä ulos. Olin nimittäin ajatellut pysytellä turvallisesti vähän pinnallisemmissa asioissa. Kuten vaikkapa hameenhelmoissa ja sitä lajia. On nimittäin aika ihana tuo kohtalomekkoni, tykkään siitä ihan hirveän paljon. En ole mikään printtitrikoon suosija, mutta tällaisessa vaatteessa kuviot toimivat paremmin kuin hyvin. Ja värimaailmakin on kuitenkin kohtalaisen turvallinen.
Tuo sininen neule on vastaava, mutta lyhyempi malli siitä vihreästä neuleestä, jota käytin viime talvena ehkä neljänä päivänä seitsemästä. Ihana sekin!
Mutta nyt kauppaan! Toivotaan, että aurinko on jo sulattanut tiet, koska mullahan on tietenkin edelleen kesärenkaat.
Neule⎮Samsøe & Samsøe
mekko⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals
Eilinen räntäsade yltyi sen verran kovaksi, että maa oli aamulla paikoitellen vielä valkoinen. Tuntuu jotenkin hirvittävän aikaiselta lumelle tai rännälle, mutta niinhän sitä satoi oikein kunnolla vuosi sittenkin. Olin nimittäin vuosi sitten juurikin tällä samaisella viikolla äidin kanssa Ikeassa ja lapset olivat sillä aikaa tehneet isänsä kanssa lumiukkoja. Tänä vuonna asiat hetettiin nurinpäin, ja lapset lähtivät tänään käymään isänsä kanssa Ikeassa ja minä jäin kotiin. En toki tekemään lumiukkoja, ihan vain töitä. Mutta hetkellinen työrauhakin on ihan luksusta ja laskee omalta osaltaan stressitasoja. Eilen pidin sellaisen säläpäivän. Tein kaikki ne pienet kirjalliset työt, jotka olen työntänyt aina vain eteenpäin parempaa ajankohtaa odottamaan. Puhdistavaa kun saa viivata yli rivejä to do -listastaan!
Mulla on edelleen ulkona lumihiutaleet ruukuissa ja kaikki lehdetkin on yhä maassa ja kukkapenkit siistimättä. Luotan siihen, että talvi ei ole tulossa ihan hetkeen, ja ehdin vielä laittamaan pihaakin talviteloille. Ja jos nyt kuitenkin sattuisi niin, että pysyvä lumi sataisi jo, kaiken tekemättä jätetyn löytää kyllä sitten keväälläkin! 🙂
Vehreä jokimaisema makkarin ikkunoiden takana on vaihtunut syksyiseen ja vain naapurin suuli ja kanala värittävät näkymää. Vaikka kesällä makuuhuoneeseen tulee kannettua kukkia ja kesäiltoina sängyssä saa köllötellä vailoisaan aikaan ympärilleen katsellen, koen, että makuuhuoneen merkitys itselleni kasvaa kuitenkin juuri tässä kohtaa vuotta. Miten ihanaa on oikeasti illalla kömpiä sijattuun vuoteeseen ja sujahtaa peiton alle lämpimään. Koen joka syksy, että unentarpeeni nousee entisestään ja sänkyyn sujahtaminen iltaisin on päiväni kohokohta. Tosin tämän syksyn aikana olen huomannut muutoksen ja luulen tulleeni vanhaksi; Unta ei nimittäin enää vapaapäiväaamuina riitäkään kovin pitkään. Olen myös huomannut selkeän yhteyden liian pitkillä yöunilla ja päänsäryllä. Joten ehkä olen vain sitä lajia, jonka on päästävä vuoteeseen illalla aikaisin ja oikeassa mielentilassa. Niin tai näin, makuuhuoneen viihtyvyys korostuu juurikin näin syksyllä, vaikka voisi ajatella, että se on vain pimeä paikka jossa käydään nukkumassa.
Tiedä sitten johtuuko räntäsateesta vai mistä, mutta nyt on sellainen olo, että tekisi mieli vähän joulustella ja ainakin suunnitella kaikkea joulujuttua. Eilen iski myös ihan hirveä riisipuuron himo! Uusi Lantliv taisi ilmestyä myös eilen ja siinä tietenkin olisi joulua. Pitäisi kai päästä pikaisesti jonnekin mistä saisi irtonumeron. Olo on nimittäin juurikin sellainen, että joululehden selailu tekisi enemmän kuin terää!
Maanantai-iltaa. Täältä pukkaa jo toista postausta samalle päivälle, mutta nyt piirun verran karvaisempaa aihetta. Maanantai-illan valokeilassa on nimittäin meidän valkoinen pumpulitukko, eli Alma. Koirajuttuja ja vähän koiran ikääntymisestäkin kirjoittelen kaupallisessa yhteistyössä Evidensian kassa.
Blogiani pitkään seuranneet saattavat vielä muistaakin ajan, kun perheemme kasvoi cotonin pennulla. Mulle itselleni tuo aika lukeutuu niihin “sumuisiin vuosiin” esikoisen syntymän jälkeen, mutta lapsen ja koiran ensimmäinen kohtaaminen on jäänyt ikiajoiksi mieleen. En tiedä, ehkä nyt jälkeenpäin voisi jopa ajatella, että koiran myötä se oma sumunikin (synnytyksen jälkeinen masennus) alkoi hälvenemään. Yhtä kaikki, edelleen olen sitä mieltä, että teimme rodun suhteen oikean päätöksen. Coton de Tulear on koirarotu joka sopii meidän perheeseen. Alma on sellainen rauhallinen ja rauhaa rakastava koira, jonka pelkkä läsnäolo lievittää stressiä. Kuten tietysti lemmikkien läsnäolo aina tekee.
Toki tässä viimeisten vuosien aikana ollaan aikuisten kesken myös käyty keskustelua Alman iästä. Niin kaukaiselta kuin nuo ajatukset välillä tuntuukin, joskus päädymme keskusteluissamme väkisinkin siihen, ettei koira ole luonamme loputtomiin. Alkuvuodesta Alman mittariin rapsahtaa nimittäin jo 9 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että Alma alkaa olla jo seniori. Ja vaikka äkkiseltään ajattelisi, että Alma on Alma, niin onhan koiran luonnekin toki muuttunut vuosien varrella kun asiaa oikein alkaa ajatella. Niinsanotusti “pahojaan” Alma ei ole tehnyt koskaan, mutta sitten on sellaisia pieniä juttuja kuten satunnaiset ärähtelyt. Näitä tulee nykyisin aina välillä jos Alman rauhaa liiaksi rikotaan. Varsinaista epäluottamusta nauttii kuitenkin edelleen vain jäteauto, jonka perutusääni on jostakin syystä päässyt mustalle listalle.
Mitä tulee Coton de tulearin turkin hoitoon, meillä koira on aina trimmattu lyhyeen turkkiin. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät sulata tätä päätöstä, mutta onneksi se on asia, joka on jokaisen omistajan omissa käsissä. Meille koira on enemmänkin sitä, mitä on siellä turkin alla, ei niinkään koiran ulkoinen olemus. Meille ei siis hankittu kyseisen rodun koiraa vain näyttävän turkkinsa vuoksi. Toki olen itse jopa sitä mieltä, että lyhyemmässä turkissa Alma näyttääkin suloisemmalta, kun kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin. Lyhyt turkki on kuitenkin myös huomattavasti helpompi hoitaa ja tämä ratkaisu on sopinut meille.
Luonteensa ja kokonsa vuoksi Almalle on myös ollut aina helppoa löytää hoitopaikka. Isomummu ottaa Alman enemmän kuin mielellään seurakseen pidemmäksikin aikaa ja käyttää koiraa myös “kauneussalongissa”. Myös ystäväperheestä löytyy hoitopaikka ja kaksi innokasta pikkuherraa koiraa leikittämään. Toki hoitopaikalta vaaditaan se, että sängyssä on tilaa yhdelle pienelle pumpulille. Alma ei nimittäin halua nukkua yksin, vaan hakeutuu ihmisen lähelle. Huokailee muutaman kerran syvään ennen nukahtamista ja nukkuu sitten ihan sikeästi niin pitkään kuin sängyssä on edes yksi unikaveri.
Edelleen, yli kahdeksan vuoden jälkeenkin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme juuri oikean koirarodun. Oikeastaan en osaa ajatella, että meille mikään muukaan koira sopisi! Alma ymmärtää puhetta ja osaa avistaa tulevan ihan vaikka vain pukemieni vaatteiden mukaan. Turha laittaa tuulihousuja salaa jalkaan, ne ovat selva merkki tulevasti lenkistä. Vaikka olisi ihan uudetkin housut. 😀
Näiden vuosien aikana koira on myös antanut elämäämme paljon, ja jossakin määrin se takaisin maksun tärkeys korostuukin juuri tässä kohtaa kun Alma vanhenee. Nimittäin niiden laadukkaiden elinvuosien antaminen koiralle on edelleen meidän käsissämme, mutta vanha koira myös vaatii erilaista hoitoa ja koiran terveyttäkin on syytä seurata. Evidensialla on menossa eläinten senioritarkastus -kampanja, jota pääsemme Alman kanssa kokeilemaan. Toki tähän sisältyy, ainakin minun osaltani, jonkinlaista pelkoakin (entä jos kaikki ei olekaan hyvin!?), mutta toisaalta ihan ennen kaikkea toivon kättä pidempää sen suhteen, miten meidän tulisi koiran tarpeita tulevina vuosina huomioida, ja miten sitä lemmikin elinikää voisi pidentää ja elämänlaatua parantaa. Alma on kuitenkin meille se ensimmäinen koira, jonka kanssa näitä asioita mietitään.
Mutta kirjoittelen lisää tuosta senioritarkastuksesta kunhan ehdimme siellä käydä. Nyt oikein mukavaa maanantai-iltaa ja laatuaikaa karvakavereiden seurassa! ♡
Täällä alkoi tosiaankin syysloma ja olen tässä viikonlopun ajan koittanut saada flunssa taittumaan, jotta lomaohjelmaan saadaan muutakin kuin pyjamassa haahuilua. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa, mutta sormet syhyävät jo syyspuuhiin ulos. Mutta tänään nyt ainakin otetaan vielä suhteellisen rauhallisesti. Huomenna onkin jo pakko päästä ulos!
Kun tuo Morris & Co X HM mallisto ilmestyi, mulla olis siitä heti selvä suosikki. Koska asutaan aika kaukana vaatekaupoista, yritin toki heti saada tuon mekon itselleni netin kautta. No niin yritti vissiin aika moni muukin. Harmitti joka kerta kun näin mekon jossakin kuvassa. Se oli se vaatehalutus joka mulla tälle syksylle oli. Vielä useaan kertaan yritin nettikaupasta mekkoa saada ja välillä näyttikin, että sitä on jäljellä muutama kappale, mutta sitten kyseistä tuotetta ei voinutkaan lisätä ostoskoriin. Luovutin.
Mutta sitten seuraavan äivänä oli työnreissussa Tamperella, ja kipitin ystävälle mekkoa H&M:n sovituskoppiin. Siinä pari myyjää järjesteli juuri rekille sovituskopeista siivottuja vaatteita ja iskin silmäni tietenkin heti tähän kuosiin. Kysyin, että onko tuo ainoa kappale ja selvisi, että se tosiaan on se viimeinen jäljelle jäänyt. Javielä mun kokoa! Siis mikä tuuri! Pikainen sovitus, ja kun myymälässä vielä kuulutettiin 20% alennuksesta, koin sen olevan viesti jostakin korkeammalta. Hintaa mekolle jäi pikkuisen yli 30 euroa ja voi että kun tulin iloiseksi! Välillä on pakko uskoa kohtaloon! 😀
Toistaiseksi mekko saa ilahduttaa ihan vain läsnäolollaan, mutta kun tästä saadaan flunssa voitettua, alan hulmutella noita helmoja oikein urakalla. Ja hei, tapettikuume on sekin hetkeksi ratkaistu. Ja tuli muuten halvaksi. 🙂
Mutta nyt on vuorossa lomalaisten ruokinta. Luvassa on tosin jonkinlainen nyhjäise tyhjästä -menu, koska kukaan ei ole käynyt kaupassa.
Voi että miten vaikeaa oli valita kuvia tähän postaukseen! Niin paljon kaikkea, ja muistikorttikin aika piukassa tavaraa. Kyseessä on siis viikon takainen matka Ahvenanmaalle, 24 tuntia aikaa kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Yritin nyt kuitenkin kasata kuvia, joissa näkyisi meidän monipuolinen ohjelmamme ja toisaalta Saaristomeren luonto ja Maarianhaminan monipuolisuus vielä turistikauden jälkeenkin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.
Meidän matka starttasi torstaiaamuna Turun satamasta, Viking Linen terminaalista. Mulla oli matkaseuranani ystäväni Kaisa, ja meidän olikin tarkoitus tutustua Ahvenanmaahan matkakohteena juurikin tällä ystäväkulmalla. Eli mitä Ahvenanmaa tarjoaa irtiottoa kaipaaville naisille. Itse olen huomannut, että silloin kun kaveriporukalla mietitään reissua, aika usein matkakohteen etäisyys vaikuttaa suunnitelmiin. Yhden yön matka kun on kaikille paljon helpompi toteuttaa ja se yhteinen aika on helpompi raapia kasaan, kun kyse ei ole useammasta päivästä. Meillä oli reissulla todella tiukka aikataulu, joten en väitä, että kaikkia vinkkejäni välttämättä saisi mahdutettua minilomaan, mutta toivottavasti löydätte tästä ainakin jokusen tärpin! Erityiskiitos myös jälleen kerran Kokit ja Potit -blogin Hannelelle, jonka seura ei petä koskaan! Kaikki postauksen kuvat, joissa esiinnyn itse, ovat Hannelen ottamia.
Muutaman tunnin merimatkan ja erikoisaamiaisen jälkeen Saavuimme Maarianhaminaan pikkuisen kahden jälkeen. Koska kyse on pienestä saaresta, myös välimatkat on lyhyitä ja satamakin on ihan hoodeilla. Sitten sisäänkirjautuminen Hotelli Arkipelagiin, jonka huoneesta meillä oli suora näkymä Ahvenanmaan itäsatamaan. Huoneissa on muuten parvekkeet, joten upeaa merinäköalaa pääsee ihastelemaan sieltäkin käsin. Tuo venesatama on kesäsesongin aikana täynnä elämää ja ravintoloita, mutta lokakuussa se ihastutti juurikin eteerisyydellään.
Itäsätamassa meitä odotti Vilhelm, tuttavallisemmin Ville, joka toimi iltapäivän kipparinamme. Shipland on yritys joka tarjoaa venematkoja ja opastettuja kierroksia saaristossa ympäri vuoden. Villen tietämys saariston historiasta olikin aika huima ja saapuessamme Rödhamnin kodikkaaseen satamaan kuulimme tarinoita luotsisaarten historiasta ja pääsimme merikartan avulla näkemään laivaliikenteen muuttuneet reitit. Tällaiselle kuivalla maalla kasvaneelle kaikki tuo luotsiasia oli jokseenkin uutta ja olisin oikein hyvin voinut kuvitella itseni vaikka 1900-alkuun luotsiaseman emännäksi. Toisaalta Villen kertomusten jälkeen koko saaristoasumiseen osasi suhtautua ihan uudella tavalla. Meillä oli vene- ja saarimatkalla seuranamme myös Visit Ålandin edustaja, joka kertoi käytännön kulmasta, mitä Ahvenanmaalla asuminen on verrattuna Manner-Suomessa asumiseen.
Rödhamn oli ennen kaikkea kokemus, jota ei voi sanoin, eikä edes kuvin välittää. Kauneutta silmän kantamattomiin. Karua, mutta ruskan värittämää luontoa ja koko paikka huokui täydellistä rauhaa. Saari on kuitenkin kesäaikaan erittäin suosittu venesatama ja kesäkahviloineen se on tunnettu pysäkki niin veneilijöille kuin mökkiasukkaillekin. Saari on asuttu ainoastaan kesäaikaan, tähän aikaan vuodesta se on tyhjillään lukuunottamatta satunnaisia veneilijöitä. Pelkästään Rödhamnista olisin voinut ottaa tuhat kuvaa. Paikka johon on ehdottomasti palattava, ja väitänpä, että juuri näin, ruskan ollessa parhaimmillaan, maisemakin on varmasti kauneimmillaan!
Venematkan jälkeen hieraistiin pipon painaumat otsasta ja vaihdettiin vähän vaatetta. Seuraava kohteemme oli olutmaistelu ja päivällinen Stallhagenissa. Pienpanimo ja panimoravintola sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä Maarianhaminasta, Godbyssä. Tämä oli paikka, joka olisi ehkä tarvinnut kokea päivänvalolla, sillä panimon miljöö (melkein keskellä ei mitään) näytti kauniilta ja tunnelmalliselta. Saimme kuitenkin pienen panimokierroksen ja käytin tässä kohtaa myös mahdollisuuden hankkia hieman kotiinviemisiä. En itse juo olutta, mutta meille oli Kaisan kanssa varattu erilaisia Ahvenanmaalaisia limonadeja. Ahvenanmaalla muuten limsat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Oikeita makuja ja värejä ilman tuhottomia sokerimääriä tai ylipäätään mitään ylimääräistä. Ravintolassa söimme myös illallisen ja sitten olikin aika ajella takaisin hotellille ja painua pehkuihin. Aikainen aamuherätys vaati veronsa ja varsinainen yöelämä jäi tälläkin kertaa näkemättä. 🙂
Perjantaiaamuna hotellihuoneen ikkunasta avautui uskomattoman kaunis auringonnousu jota piti tietenkin mennä kuvaamaan ennen Ahvenanmaalaista aamupalaa. Maisema ja sen värit muuttuivat niin nopeasti, että kameraani taisi tallentua vain pari samansävyistä ruutua. Siina laiturilla kykkiessä ja kalastajien lähtiessä veneillään, tuli todettua myös tuo saaren avoin ja helposti lähestyttävä ilmapiiri. Hyvien huomenten toivottaminen ventovieraillekin kuuluu ehdottomasti asiaan!
Kun aamupala ja asiaan kuuluvat ahvenamaalaiset pannarit oli nautittu, vuorossa oli perjantain ensimmäinen vierailukohde. Pääsimme tutusmaan paikalliseen kultasepänliikkeeseen. Guldviva on saanut nimensä Ahvenanmaan maakuntakukan, kevätesikon, mukaan (gullviva) ja tunnetuin korumalli onkin hopeinen kukka, joka on suosittu matkamuisto saarelta. En ehkä ollut itse tajunnut, miten aikaavievää yhden korun valmistus on, kun kaikki tehdään alusta loppuun itse, mutta ammattilaisen työskentelyä oli ilo seurata. Kultaseppä ja yrityksen omistaja Maria Karlström on kerännyt liikkeeseen myös pienen museon saaren kultaseppähistoriasta ja juurikin ajoilta, jolloin kultasepät koulutettiin vielä oppipoika periaatteella. Kauniit huonekalut on Pietarissa oppinsa saaneen kultasepän ajoilta, mutta myös koruverstaan huonekalut ovat palvelleet Marian edeltäjiä.
Kuten tämä Guldvivan rakennus, kaikki muutkin merikorttelin liikkeet ovat aivan ihania punaisia puutaloja!
Seuraavaksi oli vuorossa meidän päivän hemmotteluosuus. Ja hei, jos menet Ahvenanmaalle ja haluat pysytellä visusti Maarianhaminassa, käy ainakin täällä! Lustans ekologiska, on ekologinen kauneushoitola Maarianhaminan keskustassa. Liike käsittää myymälän, kampaamon/kauneushoitolan ja barber shopin (jonne mun on ehkä pakko kiikuttaa tuo omakin karvanaamani vielä joskus). Tässä paikassa kaikki huonekalut ja sisustus, ja tarkoitan siis KAIKKI on second handia. Eikun ei. Pieni pyörällinen kampaamokärry on ostettu uutena Ikeasta. Mutta jopa valospotit katossa on hankittu käytettynä. Ovet, vetimet, peilit… Myymälän hyllyt on hankittu englantilaisesta teehuoneesta ja osa aarteista on tarttunut matkaan Pariisilaisilta kirpputoreilta. Ja tietenkin siis kaikki hoidotkin tehdään ekologisesti ilman ylimääräisiä kemikaaleja.
Pääsimme Kaisan kanssa päähierontaan ja hiustenpesuun, mikä ehkä kuulostaa tässä kohtaa vaatimattomalta. Hoito kuitenkin aloitettiin hartioista asti ja välillä tuntui, että päänahkani leijailee jossakin korkealla yläpuolellani. Hiukset saivat erilaisia pesuja, ja hoitoja, jotka stimuloivat niin päänahan verenkiertoa kuin omaa rentoutumistakin. Taisin muutaman kerran valahtaa hoidon aikana ihan veltoksi. Kun oli aika nousta ylös, piti hiukan varovasti kokeilla, että kannattelevatko ne jalat oikeasti. Sitten päästiinkin kampaamotuoliin ja föönin jälkeen oltiinkin kuin uudesti syntyneitä.
Jos siis ajatuksena on tehdä Ahvenanmaalle reissu tyttöporukassa tai jopa juhlia polttareita tai synttärisankaria, Lustans ekologiska on just se paikka minne pitää mennä! Ja koska mitään kemikaaleja ei käytetä paikka tarjoaa ihanat puitteet myös lasten kanssa vietetylle laatuajalle. Äiti-tytäraikaa parhaimmillaan. Ja tosiaan, partasuut ja viiksivallut saavat hekin hoitonsa samasta osoitteesta.
Nina ja Thomas ovat yrittäjiä, joille ekologisuus ja kierrättäminen on elämäntapa. He myös tietävät koko saaren parhaat mestat. Missä syödä, missä shoppailla. Sain jopa vinkit kauneimpiin vanhoihin puutaloihin.
Ihana paikka, ja kiitos, että päästiin vierailulle. Ja kiitos kampaamon tytöille, joiden ansiosta univelkainen ja silmäpussinen olo virkistyi, ja loppupäivän olikin taas jo askel kevyempi!
Niin paljon kuin saatiinkin vinkkejä totuus oli, että aikataulun tiukkuus tuli tässä kohtaa vastaan. Niinpä ihailimmekin hetken verran ihan rauhassa katuelämää ja ihania liikkeitä. Viktor Crafts & Design myy esimerkiksi paikallisia käsitöitä ja kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita. Vieressä on myös ihana kukkakauppa, jonka tarjonta levittäytyy ulos kadulle saakka.
Meidän lounaspaikka Iwa Konditori & Cafe oli tässä kohtaa päivää todella täynnä paikallisia, mikä sekin kertoo, että ravintola on todella suosittu!
Sitten olikin jo aika napata Hannele mukaan ja suunnata kohti satamaa. Kotimatka päästiin tekemään Viking Linen uudehkolla Grace -laivalla ja matkalla nautittiin tuhti illallinen jälkkäreineen kaikkineen. Paljon olisi ollut vielä nähtävää ja koettavaa, mutta ehkä ensi kerralla ehditään taas kokea jotakin uutta. Ennen kaikkea mieleen jäi saariston kauneus ja rauhallisuus. Samoin joka puolelta huokuva ekologisuus ja paikallisten kunnioitus luontoa kohtaa.
Palasin tänään juuri toisesta reissusta ja nyt perinteinen kotiviikonloppu on kyllä ihan paikallaan. Leppoisan mukavaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta! ♡
Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.
Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.
Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.
Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin. 🙂
Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.
Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on! 🙂
Sain viikonlopun päätteeksi kuin tyhjästä korkean kuumeen, joka kaatoi äkkiä ja aika totaalisesti. Kävin jo eilen antamassa pissanäytteenkin, kun kuumeen lisäksi ei tullut minkäänlaisia flunssaoireita, vain kova selkäkipu. No näyte oli puhdas, mutta jos on joskus sairastanut pahan munuaisallastulehduksen, tuon mahdollisuuden haluaa kyllä sulkea heti pois laskuista. Tänään oli aamulla vielä pikkuisen kuumeinen olo ja edelleen vähän huterakin, mutta ykskaks kuume on nyt poissa! Hassu juttu, vaikka tosin meillä tuo vanhempi lapsista on varsinainen salamasairastaja ja sairastaa ne harvat sairastumisensa juurikin näin – jotakuinkin vuorokaudessa.
En edes muista, millainen sää täällä oli eilen, mutta tänään on ollut oikein sellainen synkän samea päivä. Ei missään kohtaa valoisaa. Ja kun yksi lamppu paloi loppuun, oli aivan pakko hakea kaupasta heti uusi tilalle. Ei auta vaikka kuinka tihrustaisi tietokoneen näyttöä, keskellä päivääkin on piemää. Mutta onneksi koneella on nyt melkein kolmesataa aurinkoista kuvaa loppuviikolta, joiden kimppuun on ihan miellyttäväkin käydä.
En ole koskaan harrastanut koristekaaleja syysistutuksissa, ne kun ovat aina pakkasyön jäljiltä ihan kamalan näköisiä. (Enkä muuten hoksannut laittaa niitä edes kasvihuoneeseen, syynä ehkä tämä lämmin syksy johon ei oikein ole osannut edes suhtautua.) Mutta leikkona nuo kaalit ovat juurikin tämän vuodenajan ihanuuksia. Vaikka aika pian saisi kyllä tulla tarjolle jo hyasintit ja amarylliksetkin. Tai en ainakaan laittaisi pahakseni.
Jumppa täytynee vielä tänään jättää välistä, ja yrittää palauttaa keho sellaiseen normaaliolotilaan. Täällä koulujen syyslomat ovat vasta ensi viikolla, joten onneksi tässä ehtii vielä toipua oikein hienosti.
Tänään pikkuisen asiaa oman navan ympäriltä, eli toisin sanoen vatsan hyvinvointia. Jo pitkään on puhuttu siitä, miten suolisto on kehomme toiset aivot herkän yhteytensä vuoksi. Jos joku vielä sattui pitämään ajatusta huuhaana, niin viimeistään tämän syksyn uutisoinnista on voinnut lukea, että aivo-suolistoyhteys on nyt jopa ihan tieteellisesti todistettu! Mutta onhan se ihan selvää, että vatsan hyvinvointi vaikuttaa niin mielialaamme kuin elämänlaatuummekin, ja tänään muutamia vinkkejä hyvinvoivan vatsan, sitä kautta ja paremman mielen saavuttamiseen. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.
Kuten olenkin jo aikaisemmin kertonut, olen itse joutunut taistelemaan vatsavaivojen kanssa joskus ihan todenteolla ja päätynyt jopa leikkauspöydälle jatkuvan ongelmani kanssa. Nuo ajat on onneksi takana päin, eikä vatsavaivat enää sulje elämää neljän seinän sisään, mutta tuo koetteleva vaihe elämästä on kuitenkin aika vahvasti muistoissa. Niin pieneltä kuin sana “vatsavaivoja” kuulostaakin, kyse on oikeasti elämänlaadusta, mielen ja ihan koko kehon hyvinvoinnista.
Ruokavaliolla on tietenkin ihan äärettömän merkittävä vaikutus siihen, miten vatsamme voi. Ihan yhtälailla kuin raskas ateria väsyttää ja tekee olon nuutuneeksi, suolistoa ärsyttävät ruoka-aineet alentavat mielialaa ja aiheuttavat kipuja ja stressiä. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Hyvä esimerkki on kansallisherkkumme ruisleipä. Täynnä kuitua ja terveellistä ruista, mutta omalle vatsalleni liian suuri pala purtavaksi. Se mikä lopulta on omaa napaa ajatellen paras vaihtoehto löytyy usein vain kokeilemalla. FODMAP-ruokavalio on aika hyvä keino tilanteen rauhoittamiseksi ja sen avulla pystyy myös etsimään niitä oman suoliston ja vatsan “kipupisteitä”.
Henkilökohtaisesti olen aivan ihastunut kauraan, jota vatsani sietää oikein hyvin ja jopa tarvitsee säännöllisesti. Myös maitotuotteiden vähentäminen minimiin on tuonut hyviä tuloksia. Samalla tiedostan, että ongelmia tuottaa sekä vehnä, että sokeri, ja noiden kahden jälkimmäisen yhdistelmä on ehkä se kaikkein pahin. Toisaalta asian tiedostamalla osaa myös vältää ne pahimmat hairahdukset. Vaikka itse tehty pulla taivaallisen hyvää onkin, ei se voi olla jokapäiväinen herkku. Vaikka vehnä-sokeriherkut koukuttavatkin, on putki syytä katkaista ennen kuin tilanne äityy liian pahaksi.
Tykkään ihan hirmuisesti kaurapuurosta ja voin vallan mainiosti syödä sitä aamupalan lisäksi myös välipalana. Toisaalta vaihtelu virkistää, ja joskus välipala saisi olla jotakin muutakin kuin kuuma puuro. Tuorepuuro on helppo välipala kun sen valmistaa vain tarpeeksi ajoissa. Vähintään 12 tunnin turvotus takaa sen, että puuro ei kipristele vatsassa, mutta välipalan voi vallan mainiosti valmistaa vaikka vuorokautta aikaisemmin tekeytymään. Helppo napata mukaan vaikka töihin ja lisukkeilla välipalasta saa aikaan monia eri variaatioita.
Markkinoilla on myös erilaisia vatsan hyvinvointiin tarkoitettuja jugurtteja, mutta avattu, ja tuorepuuroon sekoitettu probioottikapseli tekee kylmästä puuroannoksesta ihan varmasti paremman vaihtoehdon!
Herkullinen tuorepuuro
2 annosta
2dl kaurahiutaleita 2rkl chian siemeniä 2rkl kookoshiutaleita 3,5dl kauramaitoa
( vaihtoehtoisesti sokeroimatonta kookos- tai mantelimaitoa) ripaus aitovaniljaa
(tai pari pyöräytystä myllystä) (suolaa)
(Makeutusta)
(probiootit)
Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita tiivissä astiassa jääkaappiin tekeytymään vähintään 12 tunniksi. Lisää päälle maapähkinä- tai mantelivoita, rouhittuja pähkinöitä tai manteleita, marjoja, helmäsosettä tai hilloa. Nopeasti kookosrasvassa paistetut ja kanelilla maustetut banaaniviipaleet kruunavaat tuorepuurosta jälkkärimäisen välipalaelämyksen! Chia on hyvä kuitulisä joka hellii vatsaa luonnolisella geelimäisellä olemuksellaan. Muista kuitenkin liottaa hyvin ja pidä päivittäinen annos kohtuuksien rajoissa. Muista myös, että kuitu vatsassa vaatii seurakseen nestettä. Riittävä veden juonti on siis myös vatsan kannalta tärkeää. Lifen Chiasta saat vielä vuoden loppuun sen 20% alennuksen koodilla uusikuu.
Probioottikuuri silloin tällöin on paikallaan ihan jokaiselle, mutta joskus suolisto-oireet äityvät pahoiksi ja pitkittyvät. Tilanteen katkaisuun hyvä apu on Lifen Sporebiotic. Itiömuotoiset bakteerit selviytyvät paremmin suolistoon ja kestävät esimerkiksi mahahappoja. Olen itse käyttänyt tätä ihan muutaman päivänkin kuureina, kun vatsa alkaa temppuilla, mutta tuotetta voi käyttää myös pitkäaikaisesti. Hyvä apu myös esimerkiksi matkailijan käyttöön!
Puhdas+ Saccharomyces Boulardii on probioottihiiva, eli eräänlainen hyvä hiiva, joka voitelee ja rauhoittaa vatsaa. Sopii oikein hyvin kuuriluontoiseen tai jatkuvaan käyttöön. Tämä eroaa maitohappobakteereista sillä, että tuote ei ole bakteeri. Joten mikäli haluat hoitaa vatsaa ja suolistoa jo antibioottikuurin aikana, Boulardii on tuote juurikin siihen!
Me suomalaiset ollaan ehdotonta kahvikansaa ja itsekin tunnustaudun jonkinlaiseksi kahviriippuaiseksi. Olen kuitenkin aika kranttu kahvini suhteen, ja suomalaisten suosimat vaaleapaahtoiset kahvit eivät sovi suuhuni ja vielä vähemmän vatsalleni. Paahdettaessa kahvista poistuu sen luontaisia happoja ja mitä tummemmaksi paahdettu kahvi, sen vähemmän näitä happoja tulee nautittua. Aika usein asian oletetaan muuten olevan juurikin toisin päin. Tummaa kahvia pidetään vatsalle pahana, vaikka moni suomalainen hyötyisi juurikin siitä, että vaihtaisi perinteiset kahvilaadut tummaan ja vahvaan kahviin. Koska olen totuttanut vatsani laadukkaaseen ja vahvasti paahdettuun kahviin, ns. huoltoasema kahvi ei tule kuuloonkaan. Koska edelleen hyvän kahvin saaminen on Suomessa keskittynyt kaupunkikahviloihin, juon kahvini useimmiten kotona. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, kun kroppa ja pää kaipaisi kofeiinia ja silloin tulee helposti nautittua kupillinen vaikka hampaat irvessä.
Pääsin testaamaan uusia Coffee Pixels kahvipatukoita ja olin kieltämättä vähän skeptinen ensimmäisen kokeiluni kanssa. Makuja on kaksi Coffee Pixels Cascara ja Coffee Pixels Milk. Testasin ensin tuota vahvempaa Cascara-makua ja se oli kyllä sen verran jytyä, että koko patukkaa en saanut millään syötyä. Mutta jonkin ajan päästä huomasin kyllä ne perinteiset kahvin vaikutukset ja iltaunisena jaksoin juhlia oikein hyvin yli puolen yön. Omaan suuhuni Milk-maku sopi paremmin ja kahvin hyödyt irtosivat kyllä siitäkin. Casarassa kofeiinia on ison espresson verran ja Milkissä puolikkaan. Koska kahvi on diureetti, kannattaa muistaa, että kahvittelijan on syytä juoda päivän aikana myös runsaasti vettä!
Koska nämä suolisto- ja vatsajutut on aika henkilökohtaisia voin oikeastaan kirjoittaa asiasta vain oman näkökulmani. Toisaalta, jos vinkeistäni on jotakin hyötyä edes jollekulle, päästään heti plussan puolelle. Mikäli kuitenkin kärsit jonkinlaisista vatsavaivoista niihin kannattaa hakea apua henkilökohtaisesti. Näistä ollaan juteltu paljon Porin Lifen Tiinan kanssa ja vatsaongelmat ovat kuulemma nykyisin yksi yleisimmistä vaivoista joiden vuoksi myymälään astutaan. Apua kannattaakin hakea, sillä kärsi sitten kovasta vatsasta, tai vaikkapa närästyksestä, elämänlaatuaan ei kannata uhrata asialle joka on korjattavissa!
Arvonta
Kerro kommenttiboksissa oma vinkkisi vatsan hyvinvointiin ja voit voittaa Lifen Sporebiotic tuotteen. Palkintoja arvotaan kolme kappaletta. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 21.10 ja olet mukana arvonnassa! Arvonnan säännöt löydät täältä.
PS: Muistattehan, että saatte vuoden loppuun saakka -20% alennuksen Lifen oman valikoiman tuotteista niin kivijalassa kuin nettikaupassakin koodilla uusikuu!
Life juhlii nyt lokakuussa myös synttäreitään ja sen kunniaksi onkin kivoja tarjouksia. Kannattaa siis piipahtaa myymälässä!
Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon! ♡
