“Oma sänky…” huokaistiin mieheni kanssa illalla, kun lapset oli saatu omiin peteihinsä, pyykkikone jylläämään, pesällinen puita poltettua kylmän talon lämmikkeeksi ja vihdoin koitti se hetki kun sai oikaista raajansa tutulle sängylle (joka tosin on edelleen mallia futon). Kauhean yleväähän olisi sanoa, että maailman paras paikka olisi vaikka oman rakkaan kainalo, mutta ehei, mulle se on kyllä koti. Toki kiva sielläkin ottaa joku kainaloonsa tai olla vastaavasti jonkun kainalossa. Mutta koti on koti, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.
Vuosi vuodelta huomaan, miten kotikeskeisyyteni vain kasvaa. Oma sänky, oma tyyny, oma suihku, tavarat omilla paikoillaan ja ympärillä rauha. No mutta tästä on juteltu ennenkin. Toiset vain viihtyvät paremmin rauhallisessa ympäristössä ja toiset sitten taas nauttivat menosta ja hulinasta. Hyvä niin, pysyypä tasapaino! 🙂

Tämän päivän ihanuuksia on kotoinen rauha ja jostakin pilvimassan takaa sukeltanut kevätaurinko. Läjäpäin vastapestyjä vaatteita, kotona olemisen helppoutta ja sitä ihan tavallista arkea. Saapa tässä vielä iloita pääsiäisohrastakin, jonka tämä “kätevä emäntä” tuikkasi multaan ihan liian myöhään. Mies nauroi lauantaina, että se on parhaimmillaan juuri kun ollaan poissa, mutta onneksi olin kylvöpuuhissa niin paljon myöhässä, että meidän pääsiäisruoho kukoistaa vasta nyt. Jokseenkin nautin siitäkin, että pääsiäisen koristelut jäivät tänä vuonna vähiin. Eipä ole ainakaan paljoa siivottavaa!

Mieletön valo sai kaiken arkisenkin näyttämään tänään superkauniilta. Tai ehkä se oli sittenkin vain oman kodin tuttu ja turvallinen tunnelma. Niin tai näin, toivottelen kaunista keskiviikkoa teillekin. Palailen vielä illemmalla Iittala X Issey Miyake -arvonnan voittajalla. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin. 🙂

Tallenna

Hiiohoi, täällä ollaan taas!

Yksi risteily takana, toinen edessä. Lähdin lasten kanssa viettämään pääsiäistä laivalle, ja samalla saatiin hiukan perheaikaakin mahdutettua tähän lomaan.

Ollaan syöty hyvin, tanssittu, pelattu bingoa, suunnistettu – ja ennen kaikkea oltu rennosti yhdessä.

Me jatketaan tätä meidän merimatkailua vielä tovi, mutta käykää te osallistumassa Iittala X Issey Miyake -arvontaan. Jos haluat päästä valitsemaan 180 euron arvosta malliston tuotteita itsellesi, nyt jos koskaan kannattaa olla kärppänä! Arvonta-aika nimittäin on käymässä loppuun, samoin kuin pääsiäinenkin.

Mukavaa toisen pääsiäispäivän iltaa teille, ja kaikkea hyvää alkavaan uuteen viikkoon!

Hiphei, ja keväistä lauantaita!

Torstai ja perjantai olivat sen verran haipakkaa, ettei ehtinyt edes blogia päivittämään, mutta nyt ajattelin jakaa muutaman keväisen kuvan viikonlopun kunniaksi.

Sipulikasvit viihtyvät kuistilla hyvin, ja kestävät näillä keleillä myös pitkään viileässä lämpötilassa. Aamulla lähdimme Klaaran kanssa vielä pajunkissoja hakemaan, ja keli olikin hyvä yöllisten pakkasten jäljiltä, kun täällä pajut viihtyvät tosi syvissä ojissa, joihin ilman kohtalaisen kantavaa jäätä olisi tarvittu kahluuhousut. Jokunen vähän haaraisempi oksa napsaistiin vitsoja varten, mutta muuten kissat pääsevät aika hillitysti koristeltuna ilahduttamaan olohuonetta ja osa viedään huomenna äidilleni.

Olin torstaina koko päivän Helsingissä, ja täytyy sanoa, että aamulla kaupunkimaisema oli todella keväinen. Täällä maalla kun lunta on kertynyt ihan erilaisesti varjopaikkoihin. No, illalla kotiinpäin saikin jo matkustaa vesisateessa, ja perjantaiaamuna ikkunasta tervehti luminen maisema. Uusi lumi on vanhan surma, ja niinhän se keväisin menee. Nyt meillä ollaan jälleen alkuviikon lumitilanteessa, joten mistään varsinaisesta takatalvesta ei kannata puhua. Ja ollaanhan tosiaan vasta maaliskuussa!

Purnaan usein sitä, että pääsiäinen ajoittuu liian lähelle vappua, mutta tänä vuonna kun juhlapyhät ajoittuvat mukavasti vielä maaliskuun puolelle tuntuu, että pääsiäinen pääsee melkein yllättämään. No, onneksi ei ole tarvetta sen suuremmille valmisteluille, ja lähinnä nyt enää tarvitsee laittaa ohrat itämään.

Seuraavaksi silkkipaperikukkia vääntämään. Lasten vitsojen kanssa ei ehkä kannata puhua hillitystä. Veikkaan, että överit on paljon parempi termi. 😉

Mutta ihanaa viikonloppua teille myös! Nautitaan valosta ja keväisistä keleistä!

Aina vähän väliä blogeissa kiertää erilaisia haasteita, eikä ihan jokaiseen millään aina tule tartuttua. Nyt viime aikoina minulle on kolahtanut kaksikin mielenkiintoista haastetta, joihin ajattelin tässä kevään aikana tarrata. Aloitetaan blogitarina -haasteesta, jonka sain ihanalta Inspirations -blogilta. Kiitos siis siitä!
Viisi kysymystä, joiden avulla avaan vähän omaa suhdettani bloggailuun ja tietysti siihen blogikirjoittamisen aloittamiseen.

Miksi perustin blogin?

No tätähän on aika ajoin tullut täällä pohdittuakin. Blogini pohja sai alkunsa jo vuonna 2007, kun olin reilu vuosi sitten löytänyt blogimaailman ihmeellisyyden. Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että blogit (siis nämä nykyaikaiset visuaaliset blogit (bloggit olivat tosiaan ennen enemmän verkkopäiväkirjatyyliin toteutettuja mielipidekirjoituksia)) olivat varsin uusi juttu Suomessa, eikä niiden määrä tainnut olla kuin promillen luokkaa nykyisestä.
Anyway, ihastuin, rakastuin inspiroiduin – ja lopulta halusin tehdä jotain vastaavaa itsekin. Kyllä, kuvata kivoja juttuja lähinnä omaksi iloksi, sillä eihän pieneen mieleenikään tullut, että blogit olisivat oikeasti joku kasvava juttu.

Vaan oma bloggaamiseni ei sitten lähtenytkään käyntiin niin nousukkaasti kuin olin ajatellut. Esteeksi muodostui se, etten osannut käyttää bloggeria, enkä siirtää kuvia kamerasta koneelle. Sitten tuli aika kun aloimme odottaa esikoistamme, ja niin kaunis ja hieno asia kuin tuo olikin, se myllersi elämäämme todella paljon. Ensin tuli raskausmasennus, lopulta synnytyksen jälkeinen masennus, ja siihen vielä muutto pois kotikaupungista (ja omien vanhempieni läheisyydestä) puolivuotiaan vauvan kanssa.

Viimeinen niitti oli kuitenkin varmasti se blogin kannalta merkittävin, sillä ymmärsin, että suosta oli noustava, ja halusin keksiä itselleni jotakin mielekästä puuhaa kaiken muun vastapainoksi. Opettelin kaiken lähinnä itsekseni ja salaa, enkä oikein kehdannut kertoa edes miehelleni puuhistani. Kuvailin kukkia, ja niitä näitä, purin ajatuksiani  ja lopulta tuntui, että tekninen puoli oli välttävästi hallussani.
Olin edelleen ahkera blogien lukija, ja kommenttien jättäminen lopulta toi jotakin liikennettä myös omaan blogiini. Muistan yhä, kuinka hassua oli lukea ensimmäinen, tuiki tuntemattoman ihmisen, jättämä teksti kommenttiboksista.

Mikä on blogini aihepiiri?

Blogillani ei taida olla niin ihmeellistä aihepiiriä. Aiheet valikoituvat lähinnä oman elämäni ympäriltä, ja niitä on laidasta laitaan. Jossain kohtaa törmäsin blogeihin, joissa pääpaino oli lastenvaatteissa, ja muistan kokeneeni pienen huonoäiti -fiiliksen. Lopulta tajusin, että on ihan ok, jos ei halua turista kurahousuista, vaan kaipaa siihen omaan juttuunsa jotakin muuta. Meillä kullakin on omat intohimomme, ja blogeissa ihanaa on juuri se, että sen kun toteutat ja kirjoitat siitä mikä tuntuu kivalta. Toiset kuvaavat koristetyynyjä, toiset lasten välikausivaatteita, ja molemmille on tilaa ihan yhtäläisesti.

Blogini aihepiiri on kietoutunut vahvasti myös minuun itseeni. Tällä tarkoitan sitä, etten juuri halua blogissani nostaa esiin muiden asioita. En silloinkaan, kun niillä on suuri vaikutus omaan elämääni. Läheisteni sairaudet tai kriisit eivät ole asioita, joita haluan riepotella julkisesti. Perheeni on blogini taustalla, mutta en koe asiakseni kirjoittaa heistä sen enempää. Lasteni kasvu, terveydentila ja kehitys eivät ole asioita, joista koen olevani edes oikeutettu kirjoittamaan. Minua ei kuitenkaan millään muotoa haittaa, jos joku määrittelee bloginsa sisällön rajat täysin toisin. Tiedän, että osalle tämä linjani merkitsee itsekkyyttä, ja osa näkee elämäni täydellisen huolettomana. Koen silti, että valtaosa lukijoistani osaa lukea blogeja ymmärtäen, että sisältö ei tosiaankaan paljasta ihmisen elämästä kuin pintaraapaisun.

Miten läheiseni suhtautuvat blogiini? 

Kysymys, joka pitäisi ehkä esittää ennemmin heille! 🙂
Joitakin johtopäätöksiä voisin kuitenkin vetää siitä, että saan heiltä tukea. Mieheni on kannustava, ja vanhemmiltani saamme usein lastenhoitoapua, kun minulla on ns. etäpäivä. Luulen, että mieheni on tyytyväinen siihen, että saan tehdä juttua, josta nautin, ja veikkaan, että jokainen vanhempi tahtoo sitä omalle lapselleen. Välillä vastaillessani kommentteihin, hymyilen itsekseni tai naurahdan kivalle kommentille. Tällöin saan usein “mä rakastan sua” -fraasin mieheltäni, joka kuulemma pitää siitä, että hymyilen ja teen asiaa, joka saa minut hymyilemään.
Kenties se, että läheiseni eivät ole blogini pääasiallista sisältöä merkitsee tässä kohtaa paljon. Tuskin ystävämme tulisivat kovin pitkään meille istumaan iltaa, jos seurauksena olisi aina oman pärstän pyöriminen sosiaalisessa mediassa.

Tästä aiheesta tulee kuitenkin mieleeni yksi hassu tapaus, joka sattui kun odotimme Klaara. Raskauteni oikeasti todettiin vasta ensimmäisen kolmanneksen lopussa, ja kerroin syyn pyöristyneeseen vatsanseutuuni vasta reilun viikon päästä siitä, kun syy oli selvinnyt itselleni. Toki läheisille ilmoitettiin vähän aikaisemmin, mutta uudella iPhonella kun lähetin siskolleni masukuvaa, viesti ei mennytkään perille, enkä tajunnut sitä. Pahoitin toki kauheasti mieleni, kun iloista uutista ei noteerattu, ja vastaavasti siskoni taisi tuohtua hetkeksi, kun sai lukea kyseisen uutisen blogistani. No, asia selvisi, eikä siitä jäänyt kuin hauska muisto. Tosin myöhemmin siskoni törmäsi jossain Facebookin kirppisryhmässä myynti-ilmoitukseen jossa myytiin takkia, ja kuvana oli blogistani otettu kuvani, jossa takin alta pilkotti pyöristynyt vatsani. Ensimmäinen ajatus oli kuulemma ollut, että “ai se on taas raskaana, eikä ole kertonut mitään”. 🙂

Mitä blogille kuuluu juuri nyt?

Kiitos, blogille kuuluu nyt hyvää. Kevät tekee aina kuvaamisesta mielekkäämpää, ja energiaa blogille riittää enemmän. Kevään aikana on ollut myös muutamia tosi erilaisia yhteistyöjuttuja, joiden seurauksena olen päässyt kokemaan asioita, joita tuskin ilman blogia koskaan kokisin. Bloggaaminen tuntuu kivalta, ja juuri nyt en osaisi kuvitella elämääni ilman sitä.

Toki aika ajoin myös omaa blogiaan tulee kyseenalaistettua, mutta katson senkin positiiviseksi asiaksi. Taisi olla ystäväni Hercule Poirot, joka totesi, että lääkäriä, joka ei kyseenalaista koskaan diagnoosiaan, kutsutaan murhaajaksi. Oli asia mikä hyvänsä, omaa tekemistään on välillä syytä pohtia. Tätä samaahan minulle on esimerkiksi äitiys. Välillä on hyvä kyseenalaistaa myös omaa käytöstään äitinä ja pohtia, olisiko siinäkin parantamisen varaa. Samaa yritän kovasti harjoittaa myös puolison roolissa, mutta en sitten tiedä, että minkälaisin tuloksin. 😉

Mitkä ovat lempipostaukseni?

Lempipostauksiani ovat edelleen pienten yksityiskohtien kuvat ja positiivisten ajatusten luominen. Toki tätä en itsekään ihan tauotta jaksaisi. Kosmetiikasta on välillä kova palo kirjoittaa, mutta arastelen aihetta, kun en ole mikään kosmetiikkaguru. Ja sama pätee varmasti moneen muuhunkin aiheeseen. Sekoitus vähän kaikkea sopii siis oikeastaan itsellenikin parhaiten.
Mikäli taas katselen teidän mieltymyksiänne, luetuimmat postaukset ovat juurikin niitä omaan elämääni (ja napaani) liittyviä. Kauneudenhoito, hiustenhoito, liikunta, terveys, pukeutuminen ja yleinen onnellisuuden pohtiminen ovat tilastollisesti luetuimpia juttujani.
Minusta tärkeintä bloggaamisessa on juuri se, että tehdään juttuja, jotka itsestä tuntuvat kivoilta niin kirjoittaa, kuin kuvata. Toki niiden läheisten asioiden riepottelemisella saisi jokainen blogiinsa hurjat kävijämäärät, mutta se on totaalisen toisarvoista. Kuten kesällä 2009, tavoittelen edelleen bloggaamisella hyvää mieltä. Ainoanan erona se, että toivon tuottavani sitä nykyään myös edes osalle teistä.

Tällä kertaa kuvituksesta vastaa viimekesäiset muistot. Tänään aamulla paistoi nimittäin niin ihanasti, että ulkona tuoksuikin ihan kevät. Aika siis aloittaa puutarhahaaveilut oikein urakalla!

Kivaa tiistaita!

Ihana ilma, vaikkei läheskään niin aurinkoinen taaskaan, mitä jo odottaisin.

Mulla on tapana kuvailla kännykällä vähän kaikenlaista. Yleensä maisemia ja kasveja, mutta toki käytän puhelimen kameraa nopeana skannerina ja tietysti lasten kuviakin päätyy puhelimen muistiin valtavasti. Aika ajoin pitää siis tuokin kapistus tyhjentää, ja parhaat kuvat arkistoida jatkokäyttöä varten. Tänään puhelimeen tallentui talvisia maisemia lenkkipolun varrelta. Alman kanssa haisteltiin raikasta aamuilmaa ja tutkittiin kevään etenemistä, joka on vielä aika pientä täällä päin.

No mutta, välillä puhelinkuvia blogiinkin. Tässäpä meidän hoodit tänä aamuna!

Ja pakollinen selfie tietysti myös. Minä ja Alma. Toinen puhtaampi – ja toinen vähemmän puhdas.

Kivaa uutta viikkoa!

32

Ei paha, oikeastaan tuntuu ihan parhaalta iältä tämäkin.

Aamulla sain mieheni tekemän vihersmoothien, lapset lauloivat ja Tallinnasta (täältä) ostetut pari kassillistakin sai virallisesti avata tänään. Päivä toi mukanaan lisää lahjoja, ihania onnitteluja ja kukkiakin vielä.

Pernille Corydonin Kolibri korvakorut (täältä) olivat lahja minulta minulle, sillä saman sarjan kaulakoru on yksi ehdottomista suosikeistani. Olen huono vaihtelemaan korvakoruja, ja Pernillen niitit ovat jumittaneet korvissani jo ehkä liiankin pitkään. Kevään tullen on kiva vaihtaa, ja lintuaihe sopii ainakin vuodenaikaan.

Palailen huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä, jotenkin tsemppaavaa kuulla myös teidän tarinoitanne.

Mulle tämä päivä on syntymäpäivä, mutta meille kaikille se on myös naistenpäivä. Niinpä toivottelen oikein ihanaa naistenpäivää ja leppoisaa iltaa.

Aurinko paistaa ja loma jatkuu!

Mies lähti sunnuntaina työmatkalle, ja mehän saatiin pojan opettajalta lupa jatkaa vielä lomaa, joten hypättiin lasten kanssa mukaan. Laatuaikaa on vietetty yhdessä, ja oikeastaan ihan hyväkin välillä olla vähemmällä netinkäytöllä, vaikka laivoissakin tosin on nykyään Wi-Fi -yhteydet. No, mutta ei kuitenkaan niin hyvät.

Tänään shoppailtiin vähän vaatteita Tallinnassa, ja löysinpä itselleni pari aikaista synttärilahjaakin. Tänään olisi vielä kotimatka edessä, ja huomenna sitten karuun arkeen palaaminen. Huh, mitähän siitäkin tulee. 🙂

Joka tapauksessa, aurinkoiset terkut teille kaikille!

Tiistain piristykseksi hiukan kuvia ja tunnelmia viime viikon torstailta, jolloin juhlistettiin jälleen kahden ajattoman designin ja maailman eri laitojen yhdistymistä. Pari viikkoa sitten Indiedaysin ja Iittalan yhteistyö vei minut Tukholmaan Iitala X Issey Miyake -malliston kansainväliseen lehdistölanseeraukseen, ja viime viikolla sain (yhteistyön nimissä) olla mukana juhlistamassa malliston virallista kotimaanlanseerausta Helsingissä.

Ittalan flagship store Esplanadilla täyttyi nopeasti ihmisistä, puheensorinasta, kuplivista laseista ja kukista. Koska mallisto on alunperinkin saanut innoituksensa luonnosta ja kirsikan kukista, oli pala luontoa tuotu mielestäni hauskalla tavalla mukaan juhlaan. Paikalla oli kukkabändi (Anarkofloristit Ilona Valkonen ja Vieno Motors) joka improvisoi juhlaväelle seppeleitä ja vieheitä. Ja vaikka Iittala X Issey Miyake malliston kohdalla puhutaankin kirsikankukista, oli mielestäni sidonnassa mukana ihanasti japanilaista ikebana-henkeä.

Meillä Suomessa ei vielä riittävästi irrotella kukkasilla ja luonnolla sisätiloissa, mutta nyt mentiin kyllä niin oikeaan suuntaan. Juhlakansa sai tilata itselleen kukkakoristeet, ja taidokkaan tekemisen ihailun lisäksi, kukat toivat ehdottomasti lisää juhlavuutta niin tilaisuuteen, kuin juhlijoihinkin. Loistava idea, joka samalla kielii uuden malliston kansainvälisyydestä; Uusia tuulia, uusia ajattelutapoja ja uutta suuntaa!

Juhlatunnelman keskellä ääneen pääsi toki myös Iittalan väki, joka kertoi malliston ideasta ja suunnitteluprosessin etenemisestä. Nyt kun kansainvälisestä lanseerauksesta oli jo viikon verran aikaa, tuntui hienolta kuulla, että malliston vastaanotto maailmalla on ollut varsin positiivinen. Iittala X Issey Miyake -mallisto on osa Iittalan kansainvälistymisstrategiaa, joka todellakin tuntuu ottaneen niin uuden suunnan, kuin hurjan vauhdinkin.

Keskelle arkista torstai-iltaa oli todellakin taiottu pala keväisen huumaavaa juhlatunnelmaa. Oli ihana päästä paikalle, nähdä tuttuja ja olla osana tätä juhlaa.

Itselleni on jäänyt aika hyvä fiilis tästä yhteistyöstä ja Iittalan rohkeudesta tehdä uutta, unohtamatta kuitenkaan perinteistä suomalaista muotoilua. Ylpeys suomalaisesta osaamisesta näkyy paitsi Iittalan itsensä toiminnassa, mutta samalla se huokui koko tilaisuudesta. Arvostetaan vanhaa, mutta pyritään luomaan uutta. Siinä mielestäni kiteytyy hyvin ajatukseni uudesta mallistosta.

Gluteeniton ruokavalio on noussut niinkin suureen suosioon, että sitä voi jo pitää muodikkaana. Muistanette ehkä, kun minäkin pyörsin puheeni trendiruokavalioiden suhteen ja löysin gluteenittomasta avun moneen vaivaan, mutta ennen kaikkea ikuisiin särkyihin. Vähemmän gluteenia, vähemmän kipeitä niveliä.
En ole kuitenkaan viime aikoina ollut ruokavalioni suhteen ehdoton. Viitsimättömyys ja laiskuus ovat usein ajaneet turvautumaan vanhoihin tuttuihin viljatuotteisiin, eikä jälkiviisauden voima juurikaan ole suistanut takaisin oikeille raiteille. Nyt kuitenkin Indiedaysin ja Provenan yhteistyökampanjan myötä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hioa ruokavaliota taas hiukan parempaan suuntaan.

Yksi syy gluteenittoman hankaluuteen on ollut ehdottomasti se, etten ole turvautunut gluteenittomiin tuotteisiin, joilla voisin korvata perinteiset leivät ja pastat. Olen vain vältellyt viljatuotteita sen verran kuin olen jaksanut, mutta kokenut gluteenittomat “korvikkeet” jotenkin turhaksi. Kun eihän mulla ole todettu edes keliakiaa. Niin, ja onpa mielessäni myös se, miltä gluteeniton valmisleipä maistui joskus 15 vuotta sitten.

Provena -tuotteet (Raisio), ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat niin keliaakikoille, kuin gluteenitonta ruokavaliota muista syistä noudattaville. Leivät löytyvät kaupan pakastealtaasta, ja pussin voi joko sulattaa kerralla tai pakastimesta voi kaivaa leipäviipaleen tarvittaessa. Provenan tuotteet on valmistettu puhtaasta kaurasta. Puhdas kaura on kauraa, joka on kasvatettu, käsitelty ja pakattu täysin erillään gluteenia sisältävistä viljoista. Tarkasti kontrolloidulla tuotantoketjulla varmistetaan, että Provena-tuotteet ovat gluteenittomia ja keliaakikoille turvallisia. Puhtaassa kaurassa on silti kaikki kauran hyvät puolet: maku, terveellisyys ja ravitsevuus.

Kaura sisältää terveellistä betaglukaania, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Tutkimukset osoittavat betaglukaanin laskevan haitallista LDL-kolesterolia jopa 5-6 %. Kaura on on siis varsin sydänystävällinen vilja. Lisäksi sen kuitu suojaa vatsavaivoilta ja huoltaa ruuansulatuselimistöä. Kauran betaglukaanilla on todettu myös prebioottisia vaikutuksia, sillä se lisää hyödyllisten bakteerien kasvua paksusuolessa ja edesauttaa näin elimistön terveyttä ja suoliston tasapainoa.

Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa suomalaisistakin noin kaksi prosenttia. Toki jokaista keliakiatapausta ei ole todettu, joten esiintyvyyden tarkka määrittäminen on senkin vuoksi vaikeaa. Gluteeniton ruokavalio (siis muun kuin keliakian hoitoon) rantautui suomeen kuten muutkin trendit ja trendiruokavaliot. Toiset tarttuivat gluteenittomaan heti, ja osalle (kuten itselleni) trendiin lämpeneminen vei pikkuisen kauemmin. Noin vuosi sitten kokeilin itse ensimmäisen kerran gluteenitonta ruokavaliota. Olin tosin ollut viljattomalla vuosia sitten suolistovaivojeni vuoksi, mutta tuolta ajalta en juuri muista ruokavalioasioita, lähinnä tavallisen elämisen vaikeuden ja taudin rajoittavat tekijät. Jonkin aikaa kuitenkin jaksoin viime keväänä gluteenitonta ruokavaliota ja sainkin kokea pienen enrgiapiikin kun olotila koheni ja säryt hellittivät. Silti luisuin nopeasti tutulle vanhalle polulle. Vaikka voin olla pitkäänkin syömättä viljatuotteita, myönnän, että leivättömyys teki ruokavaliosta itselleni hankalan. Kyllä, halusin istua iltapalapöytään ja syödä muun perheen kanssa sämpylän. Katkarapuleipä ilman leipää, ei sekään houkutellut kovin pitkään. Virheeni oli, etten tutustunut paremmin gluteenittomaan tarjontaan.

Gluteenittoman ruokavalion eduista puhutaan paljon, ja yhä useampi haluaa muuttaa ruokavaliotaan puhtaampaan suuntaan jättämällä gluteenia sisältävät viljat pois ruokavaliostaan. Gluteenilla uskotaan olevan vaikutusta ihon kuntoon, suoliston tasapainoon ja ravintoaineiden imeytymiseen, painonhallintaan ja ennen kaikkea vehnäriippuvuuteen. Gluteenitonta ruokavaliota käytetään nykyään myös yleisesti reuman ja reumaperäisten sairauksien hoitoon. Vaikka gluteeniton ruokavalio sai suurimman boostinsa hoikistuneista julkkiksista, gluteeniton ei varsinaisesti ole mikään laihdutuskikka. Monesti kuitenkin ihminen kärsii viljatuotteiden tuomasta turvotuksesta ja ainakin itselläni gluteeniton vei pois juurikin tuota turvotusta, minkä seurauksena myös vaatteet istuivat mukavammin päälle ja vaakalukemakin lähti laskemaan. Vehnän mättääminen ruokavalioon aiheuttaa meille myös jonkinlaista riippuvuutta, joten toki karsimalla ravintoköyhien viljojen määrää, voimme sitä kautta vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseemme.

Meillä testattiin tänä aamuna kahta erilaista Provenan gluteenitonta leipää. Kaura-porkkanasämpylä oli jo pelkästään ulkonäöltään tosi kotitekoisen näköinen, eikä maku todellakaan kielinyt mielestäni gluteenittomuudesta, päinvastoin. Viipaloitu kauraleipä maistui sekin ihan tavalliselle herkulliselle leivälle, ja paahdettuna tästä leivästä tuli ehdoton suosikkini. Paahtoleipää en ole syönyt aikoihin, joten viipaloitua kauraleipää tulee tästedes löytymään pakastimestamme aivan varmasti. Koko gluteeniton tuntuu jotenkin paljon helpommalta, kun tietää, että tarpeen tullen kaapista löytyy myös korvike leivälle.

Nyt jää pullat ja muut hötöt itselläni syömättä. Kaipaan niin sitä viime keväistä fiilistä ja hyvää oloa, että olen valmis opettelemaan uutta saadakseni sen olon takaisin!

Lisää tietoa Provena -tuotteista ja puhtaasta kaurasta löydät täältä. Vinkkejä gluteenittomaan ruokavalioon löytyy myös Provenan Facebook-sivulta.

PS. Myös Instagramista löytyy kiva arvonta, jossa palkintona on Provenan tuotepaketti!

Koko helmikuu on meinannut mennä kiireineen ja sairasteluineen ikään kuin ohi, mutta tänään tarrasin kiinni jostakin vähän keväisemmästä fiiliksestä. Lapsille uusia vaatteita, kotiin kukkia ja kirsikan oksia. Ja johan auttoikin!

Keltaiset narsissit eivät tosin vielä jaksa innostaa, mutta perunanarsisseissa (“Bridal Crown” ) on aina ollut jotain tosi kaunista. Harmi, etteivät ne yleisesti kuulu suomalaisten joulukukkiin, minä nimittäin ostaisin näitä oikein mielelläni myös jouluksi. Joulun viimeinen amarylliskin muuten avasi suuret kukkansa viikonlopun kunniaksi, joten nautin kukkaterapiastani koko rahalla.

Illaksi olisi tiedossa poppareita ja leffaa. Ei ollenkaan paha sekään. Täytyy sanoa, että tämä viikonloppu tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Rauhallista lauantai-iltaa.

Tallenna