Oletteko huomanneet, että joskus tosi tavalliset ja arkisetkin asiat näyttävät kauniilta? Oikeat värit, oikea valo ja oikea tunnelma. Jopa tiskaamisessa voi olla jotain tosi kaunista, kuten mun mielestä näissä lasten aamu- ja iltapala-astioissa.
Muistan blogin alkuaikoina kuvanneeni enemmänkin juuri tällä ajatuksella, mutta vuosien saatossa myönnän taktiikan muuttuneen. Sitä tulee itse kriittisemmäksi, yrittää väillä liikaakin. Yleisö toivoo laajempaa kuvakulmaa, ja itse ehkä sokaistuu niille pienillekin jutuille. Sinänsä sääli, koska niitä pieniä ja arkisia asioita ajatellen koko blogi on aikoinaan saanut alkunsa. Että jokaisessa päivässä on hyvää ja kaunista, oli se sitten kahvikupin, tai vesipisaran kokoinen juttu.

Ja se, miksi itse suosittelen kaikille blogin “kirjoittamista” perustuu juuri tähän; Kuvatessa saat katsoa linssin läpi juuri sitä mitä haluat, ja poistaa ympäriltä kaiken sen, mikä ei miellytä silmää. Voit unohtaa täyteen lastatun keittiön työtason ja keskittyä siihen pieneen kohtaan, jossa asiat ovat “kohdallaan”. Se, tekeekö blogia julkisesti vai omaksi ilokseen, tai käyttääkö bloggaamisen sijaan muita sosiaalisen median kanavia, on lopulta harkintakysymys. Jonkinlainen kuvapäiväkirja voi kuitenkin olla älyttömän voimaannuttava harrastus; Mahdollisuus nähdä kaunista hyvinkin epätoivoisessa tilassa, ja tallentaa se muistoksi ja opetukseksi itselleen.

Toisille vastaava hyöty tulee esimerkiksi positiivisten asioiden listaamisesta. Ranskalaisilla viivoilla kasattu lista päivän mukavista jutuista on paljon käytetty terapeuttinenkin tapa, mutta nykyään se on levinnyt yleisesti sosiaalisessa mediassa. Harva on välttynyt saamasta haasteen listata Facebookissa kolme positiivista asiaa viikon ajan. Itse pidän valokuvaamista jopa vielä tehokkaampana. Se jättää jälkeensä konkreettisen todisteen, ja mahdollistaa paljon pienempienkin asioiden hahmottamista. Harva listaisi Facebook-seinälleen märän tiskiainepullon yhtenä päivän kolmesta positiivisesta asiasta.

Niin, että sellainen ajatusketju syntyi tänään tiskatessa. Voi olla, että olen täysin hakoteillä, ja omituinen yksilö, jonka aivot käyvät täysin erilaisella radalla lajitovereihin verraten. Silti suosittelen koittamaan, sillä eihän siinä ainakaan mitään häviä. Kamera taitaa kulkea jo nykyisin melkein jokaisen matkassa puhelimen muodossa, joten sen isompaa investointiakaan ei tarvita. Riittää, että pitää silmänsä auki, ja tutkii ympäröivää arkea.

Mennään kohti viikonloppua. Edessä lukematon määrä kauniit asioita ja positiiviasia juttuja! ❤

Kuten varmaan jo tiedätte, Indiedays Blog Awards lähestyy, ja yleisöllä on valta äänestää suosikkejaan kuudessa eri kategoriassa. Haussa on voittaja sarjoihin lumoavat kuvat, edelläkävijä, luonnollisen upea, viihdyttävin, sekä blogitulokas. Lisäksi teillä on myös mahdollisuus äänestää mielestänne kiinnostavinta kampanjaa.

Suuri kiitos kaikille teille, jotka annoitte äänenne ehdokashaussa. On iso kunnia olla mukana kategoriassa luonnollisen upea. Vielä isommaksi kunnian tekee tietenkin se, että oma blogini on yltänyt noin mahtavien blogien joukkoon.

Luonnollisen upea blogi -kategorian kuvaus kuuluu seuraavasti:  “Tässä blogissa on selittämätöntä vetovoimaa. Blogi hurmaa ainutlaatuisuudellaanja koukuttaa lukijansa.”
Oma blogini taasen on saanut seuraavanlaisen kuvauksen: “Maanläheinen bloggaaja valloittaa vahvalla, mutta mutkattomalla tyylillään. Rehellisestä blogista välittyy arvostettavan aito tunnelma – vaatimattomuus todella kaunistaa.”

Eli, jos susta yhtään tuntuu siltä, että blogini on ansainnut äänesi, äänestämään pääset tästä linkistä.

Niin, ja tietysti ihanaa, jos villiinnytte äänestelemään muuutenkin. Jälleen tuolla äänestäneiden kesken arvotaan lippupaketteja vuoden 2015 Indiedays Blog Awrds -bileisiin.

Kiitokset ja kumarrukset.

Nyt minä kuitenkin lähden tiskivuoreni kimppuun. Jep, ihan pikku vika, ja ihan pikku osa. Sitä pientä osaa vaan kun ei ole maahantuojallakaan, joten pari viikkoa on kone pois pelistä. Mutta ihan näin vain meidän kesken: Jollain hassulla tavalla olen alkanut nauttia tiskaamisesta! Tuntuu mukavalta lämmitellä alati viluisia sormiaan kuumassa vedessä. 🙂

Huhhuh, viikonloppu todellakin hujahti ohi!
Olin päässyt totaalisesti unohtamaan, kuinka raskasta muuttaminen ja tavaroiden pakkaaminen on. Ihan kiva palauttaa ajan kultaamat muistot maan pinnalle, ja ravistella omia hamstraajan taipumuksiaan. Karsiminen, se tulee olemaan osa tämän vuoden toimintasuunnitelmaa! Vaikka täytyy kyllä sanoa, että useampi muutto muutamassa vuodessa, väliaikaisasuminen ja omaisuuden varastosijoittaminen ovat kyllä karsineetkin tavaranpaljoutta ihan mukavasti. Silti tuossa keittiöremontin yhteydessä tuli todistettua, että vuodessakin sitä kaikkea turhaa tulee tungettua kaappeihin ihan kohtuuttoman paljon.

Vähän kaksipiippuinen juttu silti, sillä pari peräkärryllistä ei riitä kuvamaan sitä tavaramäärää, joka meille muutti viikonlopun aikana, ja paljon on vielä kuljettamatta. Toisaalta, tasapainon nimissä, laitoimme myös saman verran tavaraa pois. No, katsotaan, onko kaikki nyt muka ihan niin tarpeellista ja tunnearvoilla ladattua, miltä tässä parin päivän aikana tuntui.

Eilen saatiin huhkia ihan keväisessä säässä, juoda pillimehua lasten kanssa ulkona ja kulkea paitahihasilla. Tänään mentiin vähän vähemmän keväisessä säässä ja vesisateessa, mutta onneksi ehdin hiukan ikuistaa kameralle tuota kevään edistymistä. Siperiansinililjat, krookukset ja kevätkaihonkukat nostavat urheana päätään ja muistuttavat, että kevät saapuu tänäkin vuonna.

Raskas ja rankka viikonloppu takana, joten tänäänkin sänky kutsuu meitä väsyneitä ajoissa. Nyt vain odotellaan lauantain kaltaisia kevätpäiviä, että päästään kunnolla kruopsuttelemaan pihaa ja siivoilemaan myrskyn aikaansaannoksia.

Taidan sytytellä hiukan kynttilöitä luomaan rauhallista sunnuntai-illan tunnelmaa. Nautitaan, ja ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Sen lisäksi, että siivoilin tänään tosiaan sitä pääsiäsitä pois, on päivään mahtunut vähän toisenlaistakin siivousta. Viikonlopun aikana tyhjennämme appivanhempieni taloa, ja kuten jokainen tietää, muistoja ja tavaroitahan kertyy valtavasti vuosien aikana. Vaikka tälläiset jutut ovat usein vähän haikeita, surullisiakin tavallaan, silti mukavinta on kuitenkin noukkia joukosta ne kivat muistot ja hauskat hetket. Löysimme esimerkiksi mieheni vaatteita seurustelumme alkuajoilta, ja kaikenlaista muuta mikä nostatti hymyn huulille, ja muistoja mieleen. Miehelläni on kaksi pikkuveljeä, joista reilun kymmenen vuoden saatossa on tullut itselleni melkein kuin veljiä myös. Niinpä sen siivoilun joukkoon mahtui myös hyviä nauruja ja hauskoja muistoja menneiltä vuosilta.

Mikki Hiiri -kalsareita, seinäkello jossa komeilee Kermit ja Miss Piggy (kuulemma kuuluisi meille!) ja monia muita, vähemmän tunteita nostattavia, mutta silti viihdyttäviä löytöjä.

Mutta nyt on kyllä ihan väsy olo, ja huomenna pitäisi taas jatkaa heti aamusta. Niinpä painelen nopeasti suihkun kautta nukkumaan. Kenties Muppet-kellollekin vielä löytyy paikka! 😉

Tyhjensin eilen vanhan iPhone neloseni kaikki kuvatiedostot tietokoneelle ja jumituin tarkastelemaan noita hemmetin huonolaatuisia, mutta niin kovin suuren tunnearvon sisältäviä kuvia. Kesästä 2012 asti olin tallentanut puhelimeen satoja kuvia, joissa näkyi meidän jokapäiväistä elämää, silottelematta, kaunistelematta ja kuvakulmia miettimättä.

Aina välillä joku innostuu ruotimaan blogien liian siloteltua linjaa, ja liian hyviä kuvia. Itse mielelläni katselen blogeista kauniita kuvia, ja kieltämättä jopa inspiroidun enemmän siitä vähän silotellummasta linjasta, ja kauniista yksityiskohdista, kuin pyykkikasoista, joita löytyy kyllä ihan omastakin takaa.

Päätin silti kerätä tähän hiukan näitä silottelemattomampia kuvia,  kuin jonkinlaisena todisteena siitä, että ihan tavallista elämää jokainen bloggaajakin elää, eikä ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat kuvat ole välttämättä juuri niitä laadukkaimpia ja harkituimpia otoksia. Kas näin, olkaa hyvät! 🙂

Kollaasi 1
Kesä 2012. Asuimme väliaikaisasunnossamme, jossa kuvista on otettu kolme. Niilon munkkikuva on vanhempiani puutarhasta. Ensimmäinen kuva on vauvamahastani, ja lähetin sen aikoinaan siskolle kertoakseni, että meille tulee toinen lapsi. Kuva ei kuitenkaan koskaan mennyt perille, josta seurasi ikävä väärinkäsitys. Siskoni sai tietää raskaudestani kun kerroin asiasta blogissa. Väärinkäsitykset korjattiin, ja asia on kunnossa. 🙂
Väliaikaiskodissamme tietokone oli olohuoneen nurkassa. Kolme huonetta ja keittiö. Tuolloin vielä etsimme sitä oikeaa kotia. Keittiön ikkunan takana kasvoi villiviini, ja loppukesästä ikkunasta ei enää nähnyt ulos.

Kollaasi 2
Syksy 2012, koti löytyi, ja muutimme heti parin viikon loman jälkeen. Kaikki oli kaaosta, keittiön oleskelupääty näytti pitkään tuolta; Kenkiä ja kaikkea mahdollista irtoroinaa. Takana näkyy myös työhuoneen musta Upo-uuni. Kuvaa ruusutapetista ei koskaan tainnutkaan päätyä blogiin asti.  Elämämme rankin syksy. Onnellinen, mutta rankka. Tuntuu, että siitä on ikuisuus ja tavallaan se on ihan hyväkin. Vaikka remontti joskus vähän laittaa mieltä matalaksi, on välillä kuitenkin ihan hyvä katselle, mitä kaikkea sitä lopulta on saatukaan aikaiseksi. Elämään mahtui kuitenkin ihan tavallistakin arkea, kuten lihapullien pyörittämistä. 🙂

Kollaasi 3
Talvi 2012-2013. Joulu mentiin niin vähällä laittamisella, kuin vain mahdollista. Äitini tekemä piparkakkumuumitalo, ja joitakin joulukoristeita kuitenkin laitettiin esille. Joulukuussa olimme appivanhempieni juhlissa, joissa Niilo otti kuvan minusta. Istun äitini vieressä, ja mielestäni tuo on yksi tärkeimmistä omakuvistani, eikä vähiten kuvaajan vuoksi. Talvi oli luminen, ja tammikuussa saatiin pieni nyytti elämäämme. Pikkuinen poikani kasvoi yhdessä yössä (tai aamussa) isoveljeksi, ja meitä olikin kolmen sijaan neljä.

Miten nopeasti aika viliseekin ohi, kun sitä seuraa vanhan puhelimen kuvavirrasta. No, mutta näitä on kuulkaas hurjasti lisää, joten voi olla, että näytän teille joskus muitakin vähän silottelemattomampia juttuja! 🙂

Mutta nyt me jatketaan myrskyn ihmettelemistä. Tuosta ei enää kauheasti tarvitsisi yltyä!

Täällä on ollut aika hurja keli. Melkein koko yö meni valvoessa ja miettiessä, pysyykö katto paikoilaan, ja mikäli ei pysy, kuinka vakuutusyhtiö asian korvaa. Samalla pohdin, että onneksi, vanhat männyt tuli jo kaadettua. Sähkökatko saatiin onneksi korjattua jo aamulla, joten kahviannosta ei joutunut kovin pitkään odottelemaan. Toisaalta tuulen on luvattu vain yltyvän, joten nähtäväksi jää, mitä tästä vielä kehkeytyy.

Koska sää on arvaamaton, ja pelkään pahoin, että tässä vielä voi joku katkos sähköihin ilmaantua, laitan nyt nopeasti arvontavoittajista tietoa, sillä tiedän monen jännittävän, osuuko onni kohdalle. Valitettavasti kaikkia ei voi palkita, ja pelin henki on tuttu. Silti toki tulee hyvä fiilis, että ilouutisia saa toimittaa edes parille osallistujalle. Lämmin kiitos jällen kaikille osallistujille!

Eli;

Liput lapsimessuille voittivat Hanna, Pauliina ja M-K. Voittajille on jo ilmoitettu, ja kaikki kolme saavat siis kukin kaksi lippua lapsimessuille. Liput toimittaa ja tarjoaa me&i.

Beach House -arvonnassa onnekain oli tällä kertaa Laura. Myöskin hän sai jo postia asiaa koskien. Palkinnon toimittaa ja tarjoaa Beach House Company.

Myrskystä huolimatta, aurinkoista keskiviikkoa!

Arki, väsy ja vesisade. Voisi jopa kutsua kurjaksi tätä tiistaita, joka muistuttaa liikaa maanantaita. Mutta no, nyt vaan positiiviset jutut esiin, ja mieli kohti mukavampia ajatuksia.

En tiedä teistä, mutta meillä pääsiäinen oli aika syömispainotteinen. Tai ei aika, mehän syötiin jatkuvasti -ja paljon! Siitä muistutti myös maha, joka kurni aamupalaa heti sängystä noustessa. Tottunut raukka saamaan yllin kyllin ravintoa viimeisten päivien aikana. Samaan aikaan kun kroppa kaipaa ruokaa, olo on silti ähky. Ihan kuin joulunpyhien jälkeen. Liika on liikaa, ja nyt on pakko keventää. Herkuton viikko (jaiks) ja ateriavälit kuntoon. Aika yksinkertaista, mutta vaatii kieltämättä itsekuria, kun talo on edelleen täynnä jos jonkinlaista houkutusta. Olin selvästi silti pystynyt aliarvioimaan pääsiäisen syömiset tai sitten vain joutunut sen hyperhamstraamisen pauloihin, joka iskee, kun ennen juhlapyhiä katselee ihmisten ostoskärryjä ruokakaupassa.

Keventämisen lisäksi teimme mieheni kanssa yhden toisenkin lupauksen tätä alkanutta arkea ajatellen. Nimittäin iltakukkumiset saavat nyt hetkeksi jäädä, ja yritämme molemmat mennä ajoissa nukkumaan. Tämä on tietysti helpompi pitääkin silloin, kun molemmat ovat päätöksessä mukana. Keväällä pitenevät illat ovat hirmu petollisia, ja usein käykin niin, että kesää kohti yöunet lyhenevät entisestään.

Niin, että vähän kuin joulun jälkeinen uusi vuosi, tämäkin juhlapyhien jälkeinen aika motivoi ottamaan itseään niskasta kiinni, ja laittamaan elämäntavat taas pikkuiseen parempaan järjestykseen. 🙂

Mutta, nyt toivottelen teille mukavaa arkea! Ja, sehän lupaili keväänkin saapuvan sitten pääsiäisen jälkeen, joten sitä odotellessa!

Hei ihanat!

Pääsiäinen tekee loppuaan, mutta täällä ollaan oikein hyvillä mielin. Ihana pitkä viikonloppu takana, ja paljon ihania hetkiä siihen onkin mahtunut. Eilen istuttiin vielä iltaa hyvien ystävien kanssa tässä meillä, ja jollakin lailla se oikein kruunasi koko pääsiäisen.

Mutta, koska tässä ei enää olla mitään nuoria juhlijoita, osattiin onneksi päättää iltakin ajoissa ja kömpiä nukkumaan siinä kohtaa, kun monilla meno pääsee vasta kunnolla vauhtiin. Siinäkin mielessä kiva, että tämä päivä on sitten ollutkin oikein superhyödyllinen, sillä lähdimme heti aamupalojen jälkeen pihatöihin, ja siivosimme pihaa kevätkuntoon. Puiden kaatamisesta jäi hurja määrä risusilppua ja talvikin oli taas katkonut pihan täyteen oksia. Mutta nyt on taas paikat siistissä kunnossa ja marjapuskatkin vihdoin leikattu.

Olin varautunut pääsiäiseen aika isolla kukkamäärällä, ja nyt tuntuukin ihan miellyttävältä siirtyä arkeen, kun koti on kukitettu, ja pihassakin alkaa kevät puskea läpi maan.

Niin, että iloisen värikäs viikko on edessä, ja vielä aika lyhytkin sellainen. Me ei pidetä mitään kiirettä pääsiäisen poissiivoamisella. Iloisia juttuja, jotka saavat ilahduttaa meitä ainakin seuraavan viikon ajan.

Toivottelen teille leppoisaa toisen pääsiäispäivän iltaa. Arki häämöttää ihan nurkan takana, mutta se on vasta huomenna. Pidetään vielä kiinni tästä levollisesta tunnelmasta, joka muistuttaa huomattavasti enemmän sunnuntaita, kuin maanantai-iltaa!

Ps. Homenord -alennuskoodi voimassa vielä tämän illan ajan!

Ajattelin tulla nopeasti huikkailemaan muistutusta Beach House -arvonnasta. Osallistumisaikaa on tänään vielä ilta yhteentoista asti, joten jos on mennyt ohi, nyt kannattaa paikata!

Arvontaan pääset tästä linkistä.

Ihanaa päivää!

Lankalauantai, eikös?! Melko tavallinen lauantai meillä, täydennettiin jääkaappia ja käytiin muutenkin hiukan tekemässä pakollisia ostoksia. Vietettiin lasten kanssa mummula-aikaa vanhempieni luona ja syötiin tietysti kauhea määrä suklaamunia ja muita herkkuja. Onhan niistä jouluisista suklaaövereistä jo aikaakin! 🙂

Täytyy myöntää, että pääsiäinen tuli kyllä niin hyvään saumaan, ja parhaalla mahdollisella tavalla, eli useammalla vapaapäivällä. Eilen oikein jäin pohtimaan sitä, miten vähän arkena jää sitä yhteistä aikaa. Aikaa tarttua siihen hemmetin hetkeen, olla läsnä ja ilman mitään kiirettä. Niin monesti arki rullaa vain kauheaa vauhtia, ja kaikki kulkevat kellon tahtiin kuin aika loppuisi kesken ihan just. Ihan kuin arjen oravanpyörän hiljeneminen olisi maailmanloppu, ja vauhdin hiipuminen merkki lohduttomasta tuhosta.

Kamalan pieniä juttuja, kuten Hesarin, ja kaikkien sen liitteiden lukeminen, yhdessä aamukahvipöydässä.  Niin, että on aikaa lukea ne kulttuuripätkätkin, ja vielä vaikka kiinnostavat jutut toiselle ääneen. Että on aikaa lähteä lenkille, ja kulkea ja samoilla metsäpolulla ilman tarvetta nostaa sykettä tai suorittaa päivän aktiivisuutta täyteen. Aikaa tehdä poppareita se suurin kattilallinen, ahtautua samalle sohvalle koiraa myöden, ja olla vaikka välittämättä siitä, että niitä popcorneja löytyy kuitenkin sohvan uumenista vielä viikonkin kuluttua. Ajatella, että samana päivänä voi katsella Madagascarin pingviinit, Camilla Läckberg -leffan ja lukea vielä vähän kirjaakin.

Usein ne harvat vapaapäivät, mitä perheen kesken vietetään, täyttyvät odotuksista, tekemättömistä hommista ja valitettavasti myös kotitöistä. Himmaamiselle ja puhtaalle nauttimiselle jää arjen keskellä aivan liian vähän aikaa. Kun edessä on useampi vapaa, on helpompi antaa tunnelman viedä, ottaa rennosti ja nauraa jatkuvan pingottamisen sijaan. Naurulihakset vetreytyvät, mieli kevenee ja suupielet vetävät yhä helpommin hymyyn.

Yksi sana: Laatuaikaa. Ilman sitä kaikki muuttuu aika äkkiä ilottomaksi mössöksi, ja sitähän kukaan tuskin haluaa.

Nautitaan vapaista, ja annetaan arjen odottaa.

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!