Ei paha, oikeastaan tuntuu ihan parhaalta iältä tämäkin.
Aamulla sain mieheni tekemän vihersmoothien, lapset lauloivat ja Tallinnasta (täältä) ostetut pari kassillistakin sai virallisesti avata tänään. Päivä toi mukanaan lisää lahjoja, ihania onnitteluja ja kukkiakin vielä.
Pernille Corydonin Kolibri korvakorut (täältä) olivat lahja minulta minulle, sillä saman sarjan kaulakoru on yksi ehdottomista suosikeistani. Olen huono vaihtelemaan korvakoruja, ja Pernillen niitit ovat jumittaneet korvissani jo ehkä liiankin pitkään. Kevään tullen on kiva vaihtaa, ja lintuaihe sopii ainakin vuodenaikaan.
Palailen huomenna edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä, jotenkin tsemppaavaa kuulla myös teidän tarinoitanne.
Mulle tämä päivä on syntymäpäivä, mutta meille kaikille se on myös naistenpäivä. Niinpä toivottelen oikein ihanaa naistenpäivää ja leppoisaa iltaa.
Kyllä kotona vain onkin mukava olla!
Siitäkin huolimatta, että koti odotti meitä kylmänä ja kalseana, ja laukkujen purkamisen jälkeen eteen jäi lohduttoman suuri pyykkikasa. Noh, siinä sitten valvottiin eilen puolille öin kipinävahtina ja pyykkikoneen pyörittäjänä, ja tänään on jo huomattavasti mukavammat oltavat.
Instagramiin jo viikonloppuna latasinkin yhden asukuvan, mutta tässäpä kaksi lisää, ja ajatuksena tosiaan kolmen asun kopla, joiden kanssa ajattelin selvittää kolmen päivän reissaamisen lasten kanssa.
Sunnuntaista tiistaihin ohjelmassa oli siis leikkihuonetta, pelihuonetta, pallomerta ja kaikkea muuta siltä väliltä. Niinpä pakkasin mukaan vain helppoja ja rentoja vaatteita, joissa on hyvä mennä lasten tahtiin. Yhdet vaihtohousut ja collegepaita laukkuun. Vaihto teepaidat ja alusvaatteet tietenkin, ja kuvasta poiketen myös mustat paksut sukkahousut ja rento trikoomekko pääsivät mukaan, koska mahtuivat pieneen tilaan. Mutta jälkimmäiset olivat sinänsä ihan turha veto, sillä ilman olisi pärjännyt aivan mainiosti.
Olan yli heitettävä tilava laukku ja supermukavat tennarit osoittautuivat kaikkein tärkeimmiksi. Ilman niitä en olisi pärjännyt. Tai ainakaan pärjännyt niin hyvin.
Unohdin ainoastaan pakata mustat avokassukat vajaamittaisten farkunlahkeiden seuraksi, mutta sellaisetkin löytyivät onneksi. Muuten oli vaatetuksen puolesta oikein mukavaa, rentoa ja toimivaa!
mustat housut|Twist & Tango
farkut|Lindex harmaa college|Anecdote vaalenpunainen college|Even & Odd tossut|Nike laukku|Marc by Marc Jacobs
Aurinkoista keskiviikon jatkoa. Minä haaveilen, että päivällisen jälkeenkin ehtisi vielä ulkoilemaan auringonpaisteessa. Ihana kevät!
Ehkä vähän väritön ja mustavalkoinen, mutta kuitenkin sopivasti skarppi.
Kuten kerroinkin, olen mukana Indiedaysin ja Iittalan yhteistyössä ja tästä syystä osallistuin eilen Iittala X Issey Miyake -lanseeraustilaisuuteen Helsingissä. Asuksi valikoitui tällä kertaa yksinkertainen housu-puser- jakku -yhdistelmä. Koska matka oli pitkä ja istuminen vähintäänkin puuduttavaa, halusin ylleni jotakin mukavaa. Tiedän, että kapeat housut alkavat olla so last season, mutta enpä taida itsekään olla ihan tätä sesonkia. 🙂
Muistatte ehkä kun kerroin illasta meandin uuden malliston parissa. No, tuolloin saimme valita itsellemme mieleisimmän asun, ja tämä jakku oli ehdottomasti oma suosikkini. Siinä on tosi skarppi fiilis, mutta oikeasti materiaali on trikoota, eikä yksikään sauma kiristä. Jakussa ei ole vuorta, vaan se on puhtaasti ihan trikootakki. Ohut verkkaritakki. Ja, mukava kuin mikä!
Housut ovat Noisy may -merkiltä, jolta löytyy muuten ihanan piiiiitkiä lahkeita! Vinkiksi kaikille, joille lahkeenpituus tuottaa yleensä ongelmaa.
jakku|me&i (saatu), housut|Noisy may, kengät|Sixty Seven, pusero|H&M
Mutta hei, se olisi talvilomaviikko edessä! Meillä ainakin pikkumies odottaa innolla yökyläreissua taatan (mieheni isä) luokse. Myös uusin Risto Räppääjä olisi tarkoitus mennä katsomaan, mikä olisikin sitten Klaaralle ihan ensimmäinen leffareissu. Ei siis mitään ihmeellistä ja isoa lomamatkaa tiedossa, kun loma koskee lähinnä lapsia (ja minua?). Mutta otetaan ilo irti pienistä jutuista ja nautiskellaan kiireettömyydestä.
Mahtavaa lomaa kaikille loman aloittelijoille ja kärsivällisyyttä niille, joilla loma häämöttää vielä kauempana. Ihanaa perjantaita ihan jokaiselle!
Huomautteleeko teillä lapset usein vaatteistanne tai asuvalinnoistanne? Tai huomautellaanko teillä yleensäkään pukeutumisesta lasten toimesta? Meillä ei juurikaan, vaikka toki pari poikkeustakin löytyy. Esimerkiksi esikoinen saattaa heittää ilmaan kohteliaisuuden, kun ollaan lähdössä jonnekin, ja äiti on käyttänyt ennätysajan sopivaa vaatetta etsiessä, koko tekstiilisen omaisuutensa sovittamisessa ja ärräpäiden luettelemisessa. “Äiti, sä näytät kauniilta” kuulostaa ihanalle ehkä varsinaista asiasisältöään enemmän juuri kauniin ajatuksen vuoksi. Lapsi kun ei vielä ymmärrä (samoin kuin ehkä joku toinen) kehua ja ylistää vain jotta päästäisiin lähtemisessä eteenpäin. Ei, lapsi joko tarkoittaa sanomaansa, tai sanoo asiansa tehdäkseen toiselle hyvän mielen.
Muuten pukeutumiseen ja vaatetukseen liittyvät kommentit jäävät pieniin (tosin äänekkäisiin) huomautuksiin siitä, että jonkun sukassa on reikä, vaatteessa tahra jne. Nämä huomiot tekee yleensä nuorempi lapsista, ja mitä julkisempi paikka tai jäykempi tilaisuus, sitä äänekkäämmin tiedotus ja ongelman paikantaminen suoritetaan. Näiden esimerkkien lisäksi meillä saatetaan huomata äidin uusi vaate, mutta näissäkin tapauksissa itse vaatetta enemmän lasta yleensä kiinnostaa, mistä ja koska hankinta on tehty. Mikäli esille nousee kysymyksiä hinnasta, uskallan epäillä, että varsinainen kysyjä on lapsen sijaan ihan joku muu taho. Tyyli- ja makuseikat eivät yleensä siis puhuta, tai nostata tunteita, mutta poikkeuksen tekee yksi takki.
Jo parina aamuna takkivalintani on nostattanut kuumia tunteita. Viimeksi tänään, kun huikkasin ovea aukaiseville lapsille, että odottaisivat sen verran, että äiti saa itselleenkin takin päälleen. Ja mitä vielä! “Ei se ole takki, se on AAMUTAKKI!” Eikä siinä kuulemma kuulu lähteä ulos…
Siinä sitten puolihuolimattomasti vielä vilkaisin itseäni peilistä ikään kuin todistaakseni, että takkivalintani oli hyvä ja varsin oikeutettu, mutta samalla tajusin, että lapseni onkin äärettömän tarkkasilmäinen. Tässä palttoossa ei nimittäin ole vuorikangasta, nappilistaa, eikä vetoketjua. Pelkkä hemmetin saunatakinvyö! Ja kun mallia oikein tarkkaan katsoo, niin kyllähän se aamutakista menee. Vähän lyhyt ehkä, mutta varsin mukava muuten.
Niinpä pyörsin puheeni, sekä esimerkillisen käytökseni siitä, että talvella ei lähdetä takki auki minnekään, ja löysäsin vyöstä solmun pois. Yhtä aikaa toivoin, että tyylipoliisilapseni olisi tyytyväinen, eikä sääntöpoliisilapseni huomaisi ratkaisuani.
Sanoi lapsi sitten mitä tahansa, niin aion kyllä nauttia näistä keleistä edes ohuemman takin muodossa. Kivahan se on, ettei aina tarvitse sonnustautua kuin napajäätikölle lähtisi. Takki aukikaan ei palellu välttämättä ihan niin kovasti, kuin olen antanut lasten ymmärtää.
Seuraavaksi kohti viikonlopun ruokaostoksia. Tosin otsikosta poiketen, minä en lähde aamutakissani kaupungille, koska meillä päin käydään kylillä.
Tunnelmia ja paloja maanantailta. Kuvasimme siis meandin uutta mallistoa Helsingissä, ja kuvauspaikkana toimi persoonallinen ja viihtyisä Rupla. Porukka oli ihan mahtava, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia, ja juttu luisti koko illan iloisesti.
Ohjelmaan kuului toki hyvää ruokaakin, ja tällä kertaa päästiin itse hiukan osallistumaan keittiömeininkiin. Blini-ilta oli hauska ja todella antoisa. Ainakin juuressipsit menevät heti kokeiluun, ja paahdettu valkosuklaa pääsee varmasti myös jälkkäripöytään lähiaikoina. Kerrankin tilaisuus, jossa kehtaa oikeasti kysellä neuvoja ja vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.
Pääosassa hyvän seuran ja ruuan lisäksi oli tietysti me&i:n uusi mallisto, joka julkaistiin tänään. Naisten vaatteet jatkavat meandilla nousuaan, ja tässäkin mallistossa on sekä uutta, että joitakin hyväksi havaittuja klassikoita. Kannattaa tutustua!
Sain pyytää mukaani yhden blogikaverin, ja matkaan lähti White featherdream -blogin Hanna. Tuntui jopa hiukan hassulta, että ei olla koskaan aikaisemmin tavattu kasvokkain, mutta silti ollaan tekemisissä sen verran, että toisen tuntee kuitenkin jo kohtalaisen hyvin. Mulle illan paras juttu oli siis ehdottomasti se, että viimein tapasin Hannan. Kiitos siis seurasta! 🙂
Kuvat: Aki Rask / Akifoto Oy
Kiitos meandin tytöille, kaikille bloggaaja kollegoille ja meidän mahtavalle kokkipojalle.
Koitan vastailla kommentteihinne mahdollisimman pian. Vähän sairastelua ilmassa ja veto pois, mutta josko se tästä menisi ohi. Mukavaa iltaa kaikille!
Mihin se taas menikin!? Niin älyttömän nopeaan, vaikka onhan siihen mahtunut taas kaikenlaista. Vuosi vuodelta sitä onneksi tulee kokemusta siitäkin, ettei kaiken tarvitse muuttua juuri vuoden vaihteessa, vaan ihmisellä on oikeus kehittää taitojaan, tai itseään, ihan missä kuussa tahansa. Mitenkään siis väheksymättä kenenkään lupauksia, huokaan kuitenkin syvään, ja totean, että vuorokausi vaihtuu vuodessa yli 360 kertaa, joten ehtiihän sitä!
Meidän perheen yhteinen lupaus on syödä jatkossa terveellisemmin ja monipuolisemmin. Ei siksi, että niin ei tehtäisi jo, vaan ihan vain siksi, että jossain on aina hyvä vähän sparrata lisää. Niin, ja kun onhan sitä vain tapana jotain luvata. Henkilökohtaisesti toivon seuraavan vuoden opettavan mulle lisää rentoutta, hetkessä elämistä ja itsensä hyväksymistä. Toivon terveyttä, onnea, rakkautta ja hyviä hetkiä, sekä voimia niihin tilanteisiin, joissa elämä yllättää.
Kaiken kaikkiaan, vuodet vierivät eteenpäin, ja moni asia muuttuu matkan varrella. Ihmiset, ajatukset, välillä tunteetkin. Niinhän se on, ei me olla valmiita paketteja koskaan, eikä elämää juuri voi ennustaa. Niinpä mietin mieluummin tässä kohtaa vuotta, niitä kivoja hetkiä, ja sitä, miten niitä saisi sisällytettyä myös tulevaan vuoteen, enkä huonoja tapojani tai asioita joissa mun pitäisi kauheasti parantaa itseäni. Niitäkin toki on läjäpäin, mutta miksi tuijottaa vain heikkouksiin tai sättiä itseään muutokseen.
Meillä vietetään vuodenvaihdetta kerrankin koko perheen kesken, ja ohjelmassa on herkuttelua, raketteja ja varmaankin joku hyvä koko perheen elokuva. Rentoa olemista ja yhdessäoloa.
Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.
Viime viikonloppu meni jotenkin ihan täysin noiden synttäreiden kanssa, enkä ole vieläkään täysin toipunut maanantaisista bileistä. En tiedä olenko pitkään aikaan ollut näin tyytyväinen siitä, että on vihdoin perjantai. Tämä tuli nyt jotenkin todella tarpeeseen.
Meillä on tänään pitsaperjantai, ja sen lisäksi olen sytytellyt talon täyteen kynttilöitä. Punaviinilasillinenkin kuuluu perinteisesti perjantai-iltaan, ja kaapeissa on jos jonkinlaista herkkua vielä kemujen jäljiltä. Eli eiköhän tästä ihan kohtuullinen perjantai-illan fiilis saada aikaiseksi.
Juhlan, vai pitäisikö sanoa juhlattomuuden, kunniaksi nappasin tänään paljettihamosen kaapista. Vähän blingiä arkeen ja viikon viimeiseen päivään. Villatakki pehmittää kuitenkin yleisilmettä.
hame|Culture
neuletakki|Second Female
toppi ja sukkikset|H&M
kengät|SixtySeven
korut|Pernille Corydon
Jestas tätä pimeyttä. Ei auta kuin ajatella, että jossain kohtaa sen on käännyttävä taas valon puolelle, ja kai sitä luntakin vielä saadaan, niin ne ainakin jaksavat lupailla.
Koska syksy ei ole se pirtein mahdollisin vuodenaikani, uusi otsis piristää pikkuisen niin mieltä, kuin ulkonäköäkin. Sen taakse on myös äärettömän kätevä piilottaa rypyt ja väsymys. Pitkään tuli toki tätäkin ratkaisua pohdittua, enkä ollut ihan varma asiasta vielä kampaajalle mennessäkään, mutta kyllä se taas niin omalta tuntuu. Enhän mä siihen otsikseen itseensä ikinä kyllästynytkään, vaan sen sukimiseen ja laittamiseen.
Koska tänään on ehkä syksyn pimein päivä tähän mennessä, laadin jo aamulla toimintasuunnitelman syysväsymystä vastaan. Lepoa, liikuntaa, terveellistä ruokaa, vitamiineja ja kirkasvaloa tietenkin, mutta myös joulun tuoksuisia kynttilöitä ja joululimpun leipomista. Ajattelin jopa testata uuden, pohjaan palamattoman maidon, ja keittää ensimmäiset riisipuurot. Nyt on pakko kyllä repiä näitä arjen piristyksiä vähän joka lajista, jottei pimeys valtaa myös mieltä.
Me saatiin muuten eilen myös meidän uudet karmilistat, tai se toinen kuorma niitä, ja nyt päästään hommissakin taas eteenpäin. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada jotain valmista aikaiseksi, joten ehkä tämä tuleva joulu tosiaan on pitkän ja pimeän syksyn pelastus. Se tuo paitsi mukavaa tekemistä arkeen, myös jonkinlaista painetta omaan aktiivisuuteen ja sohvan vetovoiman vastustamiseen.
Yle jakoi eilen Facebookissa uutisen, jonka mukaan koko maahan olisi tiedossa valkea joulu. Jäinkin pohtimaan, että se lumi taitaa olla näin aikuisena vielä tärkeämpi, kuin silloin lapsena. Tai ehkä sitä lunta oli niinä lapsuuden talvina enemmän tarjolla, eikä kesäkuun ja joulukuun kelit muistuttaneet toisiaan ihan näin paljoa. Niin tai näin, jään odottelemaan että rapunpieliinkin saadaan tämä viimejouluinen tunnelma.
Nyt kunnon tsemppi päälle. Ei tämä pimeys ikuisuutta kestä!
takki|Second Female
housut|Noisy May
kengät|SixtySeven
huivi|Becksöndergaard
En ajatellutkaan tehdä minkäänlaista blogijoulukalenteria tänäkään vuonna, mutta 24 postausta kuitenkin ennen joulua. No, eilen kaikki mahdolliset taivaankappaleet olivat postaamistani vastaan. Ensin meni kone jumiin, sen jälkeen loppui virta hiirestä ja näppiksestä ja lopulta koneen käynnistyslevy oli niin täynnä, ettei mistään tullut mitään. Puolentoista vuoden kuvien siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei sitten ollutkaan mikään ihan pieni juttu. Olihan niitä jo ihan kiitettävästi taas kertynyt.
Se olisi kuitenkin tänään kampaajalle meno edessä. Tässä on nyt tosiaan jo tovi menty sillä “se tavallinen”, mutta tiedättekö kun jossain kohtaa vain alkaa kyllästyttämään, ja mieli kaipaa jotain uutta. Tai oikeastaan peilikuva kaipaa jotain uutta. Kuten kaikki muutkin ideat, myös frisyyri-inspiraatiot tallennan Pinterestiin. Lovely Hairstyle kansioon onkin muutaman päivän aikana tullut pinnailtua taas liuta uusia kuvia inspiroimaan ja ideoita antamaan kampaajakäyntiä silmällä pitäen. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, mikä viimeaikaisia kuvia yhdistää. Jep, oliskohan taas sen aika?!
Vaikka sitä odottaakin muuttuvansa kampaajan käsittelyssä joksikin ihan muuksi, tuo otsikko tulee kuitenkin neuletakista. Second Femalen villatakki on nimittäin yksi tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista. Ei liian pitkä, joten se sujahtaa kivasti talvitakin alle, ja materiaalikin on hauskan joustava, mutta lämmin.
Katsotaan, mitä sieltä kampaajalta lähtee mukaan. Pitkä polkkakin kutkuttaisi kovasti… Tai sitten päädyn tilaamaan jälleen “sen tavallisen”. Puh ja päh, kyllä on ihmisellä taas suuret ongelmat!
Muistakaa te kuitenkin osallistua Pernille Corydon -kisaan. Vielä ehditte suunnitella oman persoonallisen korunne ja kenties onni osuu kohdalle.
Se on nimittäin niin, että tänään päättyy tämä lattiapetielämä, ja patjat muuttavat takaisin makuuhuoneeseen. Valmista ei ole makuuhuoneessakaan vielä, mutta nyt oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: Puserretaanko tämä viikko remonttia, ja jätetään esikoisen syntymäpäivät vähemmälle ja patjat pianohuoneeseen, vai nostetaanko tavarat makkariin, ja laitetaan muuten paikkoja kuntoon synttäreiksi. No, valitsimme luonnollisesti jälkimmäisen, koska molempiin ei aika vain valitettavasti riitä. Ja, nyt kun makuuhuone on kuitenkin jo pohjamaalattu ja katto on maalattu valmiiksi, pärjäämme varmasti lopun remonttia vain suojaamalla kalusteet tarvittaessa.
Hassua, miten sitä jo ehtikin tottua siihen, että patjat on keskellä huonetta, ja paikat muutenkin poikkeustilassa. Eilen illalla jopa mietin, että osaako sitä enää yläkerrassa nukkuakaan. Kieltämättä ollut ihan kivakin, kun kamiinan lämpö on hellinyt viluisia varpaita iltaisin. No, ehkä siinä makuuhuoneessakin on puolensa, ja haaveilenhan sinnekin matalaa sänkyä.
Tekemistä olisi siis tälle viikolle enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi flunssakin alkaa hiukan hellittää, tai ainakin olen päättänyt, että mokoma tauti saa nyt lähteä. Tänä aamuna uskaltauduin jopa lenkille ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Aika raskaalta tuntui kevyt hölkkäkin, mutta josko se siitä taas lähtisi sujumaan. Tässä on nyt niin pitkään menty pyjamanhousuissa ja nenä Vitaliksella voideltuna, että kaipaan ihan oikeasti sellaista kunnon elämää. Sitä, että peilistä kurkkaisi jokin ihmistä muistuttava, ja sitä, että vaatteetkin olisivat joskus hiukan skarpimmasta päästä. Niin, ja tietty sitä, että jaksaisi ihan normaalia arkea puuskuttamatta. Loppuviikosta on onneksi treffit myös kampaajan kanssa, ja nyt pyöriikin mielessä aika radikaalit muutokset. Jos en nyt ihan siiliä tilaa, niin jotakin muutosta kuitenkin.
Lakanat on pesty, ja vuodevaatteet tuuletettu. Vielä kun pesisi makuuhuoneen lattian, niin päästäisiin muuttopuuhiin. Kaipa se tästä tämäkin projekti vielä valmiiksi saadaan.
