Hiphei ja ihanaa uutta viikkoa! Eilen jalkapallossa nilkkaan tullut tälli osoittautuikin vähän pahemmaksi. Jo illalla jalka alkoi turvota ja tänään turvotus on jo aikamoinen. Samoin mustelma. Päätin siis verhota jalkani pitkän pellavamekon helman alle. Huomattavasti farkkuja keveämpi ratkaisu.
Muistatte ehkä kun kirjoitin noista Nikkotakkolta saamistani vihreistä korvakoruista? Sain tuolloin korvakoruille myös kaverin, nimittäin ihanat mala-helmet. Ja tupsu tietenkin tässäkin, kuinkas muutenkaan! Mala-korut ovat jonkinlaisia rukousnauhoja, ja ne kuuluvat hindulaisuuden, buddhalaisuuden, meditaation ja joogan perinteisiin. Kuten perinteisissä mala-koruissa, myös Nikkotakko mala-koruissa on 108 puuvillalangalla yhteen solmittua helmeä ja erillinen “guruhelmi”. Luku 108 tulee mantrojen toistamisesta sarjoina. 108 helmeä, 108 toistoa. Korun materiaali, eli helmet valitaan sen mukaan, mikä kullekin on tärkeää tai elämässä korostettavaa.
Omat helmeni ovat sammalakaattia, jonka uskotaan auttavan luontoyhteyden muodostumisessa. Sammalakaatti on uudistava ja parantava kivi, joka vahvistaa ihmisen sisäistä kauneutta. Mutta lisäksi se on myös puutarhurin kivi, eräänlainen neuvonantaja, ja tämä kaikki sopii itselleni juuri nyt paremmin kuin koskaan. Täällä on nimittäin pieni puutarhakriisi, kun tuntuu, että aika ei riitä vauhdilla edenneen kesän hallitsemiseen. Ruoho kasvaa silmissä ja voikukat ovat vallanneet koko pihan. Samaan aikaan harmittaa, että juuri silloin kun puutarha puhkeaa kukkaan, sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aikaa rikkaruohoille, mutta ennen kaikkea aikaa nauttia kaikesta kukkivasta. Ja näillä keleillä kun nuo kukinta-ajatkin jäävät kovin lyhyiksi. Tänään päätin kuitenkin nakata ihan kaiken muun pois mielestäni ja vietin illan ulkona nyppimässää ja kitkemässä. Ja samalla tajusin, että jos jokin vähentää stressiä ja huonoa mieltä, niin juurikin tuo ulkona puuhailu. Jatkossa sille on raivattava yhä enemmän aikaa. Eikä suinkaan rikkaruohojen vuoksi, vaan ennen kaikkea oman mielen ja elämän mielekkyyden vuoksi. ♡ Nimittäin kun tekee sitä, mistä ihan oikeasti tykkää, moni muukin asia loksahtaa kyllä paikalleen.
Äiti, me ollaan kuin siskokset! Näin tuumasi Klaara kun pukeuduimme samanlaisiin röyhelöshortseihin. Jos jotakin olen oppinut tyttölapsen äitinä, niin ainakin sen, että olen jollekin näissä jutuissa esikuva. Ja samaan aikaan kun tuo esikuvana oleminen tietenkin pelottaa kaiken vastuunsa vuoksi, se tuntuu myös ihanalle. Toki ymmärrän myös, että tämäkin vaihe menee joskus ohi (ainakin hetkellisesti), joten juuri nyt on hyvä aika nauttia siitä, että tyttäreni haluaa olla jollakin tavalla kaltaiseni. Saimme Klaaran kanssa kunnian toimia teille Elloksen Mother & Child -kampanjan malleina ja tänään siis äidin ja tyttären yhteisiä asukuvia. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa.
Kuusi vuotta sitten, kun olin raskaana, mulla oli selvä tunne, että toinen lapsistamme tulisi olemaan tyttö. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikki väittivät vatsani olevan selkeä “poikamaha”, emmekä missään vaiheessa oikeasti tienneet tulevan lapsemme sukupuolta. En tiedä, johtuiko tuo vahva tunteeni siitä, että raskausaika oli niin erilaista kuin esikoista odottaessa, vai yksinkertaisesti jostakin äidinvaistosta, mutta kun kätilö ilmoitti lapsen sukupuolen, asia oli itselleni jo täysin selvä. Vaikka koko raskausajan tein henkistä työtä sen suhteen, että saisin tyttären, koin asian kuitenkin jollakin tapaa vaikeaksi. Ei sillä, että tyttölapsi olisi jotenkin vähemmän ihana asia, vaan ehkä juurikin sen vastuun vuoksi. Että miten pystyisin koskaan säästämään tyttäreni omilta kokemuksilta ja kasvattamaan lapseni terveeksi ja itseään ja omaa vartaloaan kunnioittavaksi naiseksi. Osaltaan kai kaikki se tyllin ja vaalenpunaisen vastustaminen johtui juuri tuosta. Toisaalta olin kai ehtinyt esikoisen kanssa profiloitua omasta mielestäni poikalapsen äidiksi. Mutta ihan kuten äidiksi kasvaminen muutenkin ottaa aikaa ja tapahtuu pikkuhiljaa, totuin rooliini ja itse asiassa jo sairaalassa näpyttelin tilaukseen kaksi ensimmäistä mekkoa. Nuo mekot ovat meillä edelleen tallessa, koska niillä on pelkästään vaatteita suurempi merkitys itselleni.
Koen olevani äärimmäisen onnekas siitä, että saan olla äiti niin tytölle, kuin pojallekin. Vaikka äitiys on aina äitiyttä lapsen sukupuolesta piittaamatta, ja lapsi on lapsi sukupuoleen katsomatta, on toki lapsissani myös eroja. Silti kaikkein tärkeintä on se, että saan olla lohduttava syli tai kainalo molemmille ja puhaltaa pipin pois haavoista. Sillä vielä, lasten ollessa kuitenkin pieniä, minä voin oikeasti puhaltaa ne haavat paremmaksi. Ja vaikka lasten kasvaessa myös haavojen luonne muuttuu, toivon että pystyn siihen jatkossakin.
En tiedä olenko koskaan, ainakaan ihan tietoisesti, pukenut itseäni ja lastani samanlaisiin vaatteisiin. Ja nyt siis puhutaan ihan samanlaisista vaatteista. Silti kuulen usein, että tehän olette Klaaran kanssa ihan samikset! Ja tottakai, sillä aivan varmasti tyylini vaikuttaa myös siihen, millaisia vaatteita lapselleni ostan. Ja tässä kohtaa luonnollisesti enemmän tuo vaikutus näkyy minun ja tyttäreni tyylissä. Me voidaan molemmat olla tyllihameessa tai tikkitakissa ja farkuissa. Ei kuitenkaan koskaan ihan täysin samanlaisissa vaatteissa. Ja mun mielestä lasten kanssa samaan tyylin pukeuduttaessa tärkeintä ei ole se, onko vaatteet ihan toistensa toisintoa, vaan kyse enemmänkin tyylistä ja fiiliksestä. Ei lasten ja aikuisten kuulukaan näyttää samalta, vaikka toki se, että lapsille on saatavana jotakin ihan muuta kuin omassa lapsuudessani, on ainoastaan pelkkää plussaa! Tykkäsin kovasti tuosta Elloksen Mother & Child -kampanjan sivusta ja hengestä. Ihana äiti-tytärtunnelma, vaikka siellä ei juuri samoja vaatetta äideille ja tyttärille olekaan. Samaa tyyliä kuitenkin!
Noissa ensimmäisissä, omenatarhakuvissa, mulla on Deborah-mekkoja Klaaralla saman henkinen, lasten Alma-mekko. Molemmat sinistä puuvillakambrikkia ja sopivasti folklore tyylisiä. Sellaisia tyttömäisiä hippimekkoja, joista meillä tykätään. Tyyliltään tosi samikset, vaikka täydelliset yhtäläisyydet jäävätkin kankaaseen ja koristenauhaan jolla mekkoja on viimeistelty.
Toisessa asussa on sitten nuo röyhelöshortsit – samaa sinistä puuvillakangasta kuin mekotkin. Minulla Karmen-shortsit ja Klaaralla Ines-shortsit. Pikkuisen erilaiset malliltaan ja röyhelöiltään. Ehdottomasti kauneimmat kesäpöksyt, jotka tiedän! Mutta koska samanlainen alaosa on mielestäni riittävä tiimipukeutumiseen, valitsin meille ihan erityyliset yläosat. Tuo minun Aviva-pusero on astetta naisellisempi (ja aikuismaisempi) kuin Klaaran Greta-pusero.
Minä harvoin saan enää puhuttua lapsia kuviini, sillä he ovat jokseenkin aika kyllästyneitä siihen, että tahtoisin jatkuvasti kuvailla. Meillä on läjäpäin lasten ilveilykuvia, jotka toki nekin tallettavat jotakin lastemme persoonista perhealbumin kätköihin. Tämän postauksen kuviin Klaara kuitenkin halusi enemmän kuin mielellään. Pelkästään jo vaatteet, joihin tyttö ihastui, olivat toki iso tekijä, mutta suurin innoittaja oli kuitenkin yhtenäinen pukeutuminen äidin kanssa. Tajusin oikeastaan vasta nyt, miten tärkeää tuo tyttärelleni on. Se, että ollaan iskälle ne iskän tytöt. Molemmat yhtä tärkeitä ja kauniita.
Molemmat kuuluvat kesään. Niin röyhelöt kuin pionitkin. Todellista onnea on oman pihan pionit ja kelit, jotka mahdollistavat tämän tyttömäisen röyhelömuodin.
Tuo kuolanpioni on toki paljon vaatimattomampi kuin Sarah Bernhardtit, Festiva Maximat tai muut jalopionit, mutta tämä ilahduttaa juurikin aikaisella kukinnallaan. Jos siis pihassasi on pionin mentävä vapaa paikka ja mielit saada kukkia jo touko-kesäkuun vaihteessa, suosittelen hankkimaan kuolanpionin!
Mitä röyhelöihin tulee, ostin pari tällaista valkoista toppia H&M:ltä. Kaipasin jotakin helppoa ja simppeliä yläosaa hameiden ja shortsien kaveriksi, ja ajattelin, että näin kesällä röyhelöt tuovat ihan kivaa lisää asuun. Samasta paikasta on myös hame.
Iltani on tännä vierähtänyt kameran kanssa, mutta koska viime yön pitkät unet tekivät vähintäänkin ihmeitä, päätin uusia aikaisen nukkumaan menon tänäänkin. Joten mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡
Jos edellisinä talvina suksikauppa on ollut nihkeää ainakin jouluun saakkaa, niin tänä kesänä hellemekkojen kuumin sesonkin on ainakin osunut ihan nappiin. Kesägarderobini on täynnä jo useamman kesän palvelleita luottovaatteita, joten aika vähän on tullut vaatekauppoja kierrettyä. Netistä toki tykkään selata ja katsella muotiakin, ja yleensä ne hankinnatkin tulee tehtyä netin kautta. Elloksen uutuudet tulee katsottua kohtalaisen säännöllisesti ja uusi Joelle -mallisto osoittautui juurikin omannäköisekseni. Tänään kolme erilaista kesäasua kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa. Sekä pusero, että mekot löytyvät kaikki tuosta Ellos Joelle mallistosta, joka on suunniteltu yhteistyössä Caroline Winbergin kanssa. Materiaalina vilpoinen viskoosi, ja tyyli juuri sellaista kesävaatteiden klassikkoa, joka ei vanhene yhden tai kahdenkaan sesongin jälkeen.
Tykkään itse pukeutua siniseen, ja varsinkin kesällä sinisen sävyt on turvallisia. Musta väri on kiva heittää helteillä tauolle, ja korvata tummansinisellä, joka on ehdottomasti raikkaampi ja kevyempi. Sinivalkoinen yhdistelmä on myös klassiko ja itse tykästyin tuohon nostalgiseen pilkkukuvioon, joka on samaan aikaan tyttömäinen, mutta kuitenkin raikas. Joka tapauksessa klassinen kuosi käy niin työhön kuin vapaa-aikaankin, ja on turvallinen valinta myös kesän juhliin. Punainen väri vaatii minulta jonkinlaista rohkeutta, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että se kuitenkin ihan sopii minullekin. Kenties sitä rohkeutta on tullut haalittua jostakin vuosien vieriessä!
Tuossa ekassa fillariasussa on Ellos Joelle Delphinium-paita. Aivan ihana pari farkuille, mutta sopii toki yhdistettäväksi myös hameeseen tai shortseihin. Kengistä riippuen joko juhlavaan tai arkiseen kokonaisuuteen. Edessä olevat päälystetyt napit ja solmittavat nauhat lisäävät nostalgiakertointa. Tämänkaltaiset vaatteet ovat juuri niitä, jotka pelastavat kun tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa.
Samaa sinivalkoista pilkkukuosia on myös toisen, kesäisen kaupunkiasuni, mekossa. Ellos Joelle Rosemary-mekkoon sopii myös yhdistää korolliset kengät ja mekko muuttuu vähän fiinimmäksi asuksi. Tykkään kuitenkin valkoisista kangastossuista ja mekon päälle kun pukee valkoisen neuleen tai tummansinisen neuletakin, tarkenee myös viilenevässä kesäillassa. Ihanan tyttömäinen tämäkin, ja klassisena vaatteena toimii varmasti yhtä hyvin vielä useamman vuoden kuluttua. Mekossa on tuo sama solmittava yksityiskohta, kuin paidassakin. Sellainen pieni, mutta kuitenkin sopivasti näyttävä yksityiskohta.
Kirkkaan punainen Ellos Joelle Crocus-mekko on yhtälailla ranta- tai hellemekko, kuin kesän kuumaan tanssiin sopiva vaatekappale. Samoin kuin kaksi edellistä vaatetta, tämäkin on pieneen tilaan menevä monikäyttövaate. Sopii siis oiken hyvin pakattavaksi vaikka lomalle. Koska viskoosi kuivuukin nopeasti, se on mitä parhain materiaali juuri kesävaatteille ja lomavaatteille. Hien ja aurinkorasvat saa pestyä nopeasti pois, ja mekko on henkarilla nopeasti taas käyttövalmiina. Jos dirty dancing tyyli on liikaa, mekon fiilis muuttuu varvassandaalien tai kangastossujen avulla joksikin ihan muuksi.
Näyttivät olevan nuo Ellos Joelle kesämalliston kaikki tuotteet nyt alennettuun hintaan. Oma suosikkini on pilkkukuosi, mutta mallistosta löytyy myös kukkia, raitaa ja pitsiä. Sävyt ovat kuienkin kaikki klassisen puhtaita ja helposti yhdisteltäviä. Tänään on pilkkumekkopäivä. Huomenna ehkä lahkeiden kanssa kouluun.
Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä. Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!
Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!
Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti!
Välillä viikonlopun aloitus vaatii vähän pitsiä ja huulipunaa. Eikö!?
Eilen juonittiin lasten kanssa miehelle uimavarusteet valmiiksi, koska olin sopinut, että hänen ystävänsä tulevat noutamaan synttärisankaria avantouinnille. Tykkäsin ideasta niin paljon, että miltei lipsautin salaisuuden jo puolessa välissä viikkoa. Vähän kuin pikkulapsi joka ei saa pidettyä salaisuuksia sisällään. Mutta sinne me kuitenkin saatiin lähettää päivänsankari avantoreissulleen yllätettynä ja asiasta täysin etukäteen tietämättömänä. Toinen yllärisalaisuus pääsi päivänvaloon myöhemmin illalla, kun tömistimme naisjoukolla skumppapullojen kera ystävän kotiin, viestinämme, että lauantaiaamuna lähdetään varhain kohti Tallinnaa. Nyt olenkin siis matkalla eteläiseen naapuriimme iloisen naiskokoonpanon voimin. Ehdottomasti laatuviikonloppu tämäkin!
Niin paljon kuin rakastankin kaikkia yllätyksiä, salaisuuksien pitäminen tuottaa niiden kohdalla välillä ihan tuskaa. Tällä viikolla salaisuudet on olleet ihan siinä kielen päällä, melkein jo pääsemässä karkuun. Nyt voi onneksi henkäistä ja todeta, että pärjäsin!
Olen tainnut tulla tuosta punaisesta huulipunasta liki riippuvaiseksi, ja poskipunan ohella tässä onkin toinen meikkituote, jota olen oppinut käyttämään vasta nyt “aikuisemmalla iällä.” Punaiset huulet nimittäin piristävät kummasti väsähtänytkkäkin olemusta! Suosittelen, jos ei ole aiemmin kuulunut tapoihisi!
Tiistaita!
En otsikoinut postausta kliseellä “voiko kenkiin rakastua?”, sillä tiedän vallan hyvin, että voi. Jo pikkutyttönä nukuin kenkäpari sänkyni vieressä, ja ihan vain siksi, että äiti kielsi ottamasta uusia jalkineita sänkyyn. Eli tiedän vallan hyvin, että rakkaus kenkiin on mahdollista! Kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa tänään yksi kenkäpari, joka aiheutti syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sänkyyn en tosin tätäkään paria ole ottanut, sillä veikkaan, että siihen löytyy vastustusta myös nykyisestä elämäntilanteestani.
Ellos on juuri lanseerannut uuden naisten kenkämerkin. Agnes Cecilia -kengät tulivat itse asiassa vasta tänään myyntiin. Mallisto on suunnattu naisille, jotka pitävät moderneista ja käytännöllisistä kengistä, mutta joissa kuitenkin on se ripaus persoonallista tyyliä. Tässä ensimmäisessä Agnes Cecilia -mallistossa on kaikkea nahkasandaaleista, tupsullisiin “slip-in” -kenkiin, lenkkareihin, loafereihin ja korkkareihin. Värimaailmassa näkyy vahvasti puuterin pinkki, valkoinen, beige, sekä raikkaat navyn sininen ja punainen. Kengät valmistetaan Euroopassa ja niihin käytetään korkealaatuisia materiaaleja, mutta kengät ovat kuitenkin laatuunsa nähden edullisissa hinnoissa.
Kuluneen vuoden aikana olen selkeästi ottanut harppauksen värien käytössä, ja jos syksy sai aikaan hullaantumisen vihreään, nyt kevättä odotellessa tunnen erityistä vetoa punaiseen. Tähän kuuluu sekä perinteinen kirkas punainen, mutta myös nämä utuisen roosat sävyt, josta tämä Agnes Cecilia Lindy Slip In -pistokkaat kenkäpari on loistoesimerkki. Pehmeä mokka ja suloinen rusettikoriste, lisäävät fiilistä. Kantapäästä avoin pistokasmalli keventää kenkien tossufiiliksen naisellisemmaksi ja saa sääret näyttämään pidemmiltä. Korkea pohja myös antaa hieman lisäsenttejä, mikä puolestaan lisää sekin vaikutelmaa pitkistä sääristä. Koska kyseessä on kevätkengät, joiden käyttöönottoa saa vielä pikkuisen odottella, voi jalkineita ihan kaikessa rauhassa sisäänajaa ja ihailla nyt sisätiloissa. Ja mitä tulee noihin väreihin, must have -listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada!
Jossakin tuon lapsuuden kenkärakkauden ja nykyisen kenkärakkauden välissä on ollut myös ajanjakso, jona olen rakastanut niitäkin kenkäpareja, joiden mukavuus on ollut lähinnä kyseenalaista. Nykyisinkin näitä hullantumisia sattuu, mutta ostopäätös syntyy kuitenkin mukavuudentunteesta. Oli kyse sitten lenkkarista tai korkkarista, kengän pitää istua ja tuntua jalassa mukavalta. Niinpä nykyään moni hullaantuminen jää usein ainostaan hullaantumiseksi, ja tunne hiipuu nopeasti ohi. Jotta kenkiin voi todella rakastua, niiden pitää tuntua hyvältä jalassa. Nuo Agnes Cecilia Lindy -pistokkaat ovat kelpo yhdistelmä kauneutta ja mukavuutta. Ja sanoisin myös helppoutta ja naisellisuutta. Ehdottomasti kevään lempparikengät!
Taas yksi hyvä syy odottaa kevättä! Ja must have listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada.
Viikonloppu kolkuttelee ovelle ja myös talvi on ottanut taas askeleen pakkasen puolelle. Kiva niin, sillä en olisi vielä ihan valmis loskakeleihin. Tänään asujuttua, ja keväistäkin sellaista, riippuen miten asian näkee. Vajaat lahkeet nimittäin kielivät lämpimämmästä säästä (jep, en ymmärrä nuorison tarvetta palelluttaa nilkkojaan), mutta korvaapa tämänkaltaiset housut tarpeen tullen vaikka mekon, kun yläosaksi valitsee vähän röyhelöä.
Tanskasta tulee monikin ihana vaatemerkki, niin myös Nümph, joka on pikkuhiljaa hurmannut myös suomalaiset. Nümphin vaatteet löytyvät nyt myös Lifestyle La Lunasta, josta sain valita itselleni asun kevään uutuuksista. Vaikka olenkin aika perinteinen farkkutyttö, joka revittelee erityistilanteissa ihan mielellään mekossa, päädyin kuitenkin housuasuun. Välillä nimittäin eteen tulee tilanteita, kun tuntuu, että mekon kanssa menee helposti ylipukeutumisen puolelle, kun tarve on oikeastaan enemmänkin vain vähän parempaan ja siistimpään asuun. Tiedän, että joillekin tämäkin asu on ihan arkista työvaatetta, mutta omalla kohdallani kokonaisuus kielii enemmänkin juhlasta ja erityistilanteista. Nümphin Adalyn housut tuovat jollakin tapaa mieleeni vanhan kunnon housuhameen. Täyspitkä lahje on tavallinen ja vähän tylsäkin, mutta paljaat nilkat sopivat korkokenkien kaveriksi paremmin kuin hyvin. Nümphin Afua paita taasen vie fiiliksellään vahvasti sinne tämän hetken suosikkisarjani X Companyn tunnelmiin (josta kirjoitin täällä). Olkapäitä korostavat, mutta kuitenkin kevyesti laskeutuvat liehukkeet ja pienet pyöristetyt kaulukset. Tai sitten se on vain tuo punainen huulipuna. Joka tapauksessa tämä asu palvelee nyt tilaisuuden, johon ei ihan niissä farkuissa voi lähteä, mutta johon haluan pukeutua kuitenkin jotenkin muuten kuin mekkoon.
Mutta hei: Koodilla “emilia” saatte perjantai-sunnuntai välisen ajan (16.2.-18.2. 2018) kaikista Lifestyle La Lunan normaalihintaisista tuotteista -25% alennusta. Kannattaa hyödyntää, oli tarve sitten vajaamittaisille housuille, röyhelöpaidalle tai muuten vain jollekin kevätpukeutumista piristävälle. Koodi on voimassa Lifestyle La Lunan verkkokaupassa.
Oikein ihanaa ja valoisaa perjantaita, ja mukavaa loman aloitusta kaikille lomalle jääville!
Hei ihanat, ja lumisen kaunista lauantaita! Hassu juttu, että vaikka pakkasta on enemmän kuin alkuviikosta sekä minä, että tämä talopahanen siedämme kylmää huomattavasti helpommin. Tuo viikon alkupuolella puhaltanut tuuli ja viima tuntui sietämättömältä ja koti jäähtyi päivässä, kun taas nyt on ihan lämmin fiilis. Tämä onkin juuri sitä lajia talvesta, josta tykkään. Puhdasta ja valkoista, ja vieläpä mukavan raikasta!
Nuo äidin virkkaamat lumihiutaleet ovat oikein kiva talvikoriste, ja itseasiassa tänäkin vuonna ne sopivat paremmin teemaan vasta näin joulun jälkeen. Kynttilöiden polttaminen taasen ei ehkä ole meillä muutenkaan kytköksissä jouluun tai talveen, joten lepattavat liekit ovat olennainen osa kotoilua. Nautin vapaapäivissä juuri siitä, että aamulla saa sytyttää kynttilät nauttia tunnelmasta koko päivän.
Ulkona lämmittää tänään Niinmun`designUTÖ-pipo ja UTÖ-villahuivi, joilla Virpi onnistui tosiaan lämmittämään sekä vilukissaa itseään, että vilukissan mieltä. Suomessa valmistettua muotia, kuten kaikki niinmun`design -tuotteet, ja materiaali ihanan laadukasta puhdasta villaa. Nämä minun ovat sävyä Kelo, mutta löytyypä tuolta sävyjä moneen makuun. Ja huivi on niin iso, että kaulahuiviajan päätyttyä siihen voi kietoutua vaikka kesäiltaa istumaan.
Seuraavaksi vuorossa pötköttelyä ja päivälepoa. Viikonlopun parhaita paloja. ♡
Paitsi ihan vain ollakseen arkirupeaman viimeinen päivä, tänään perjantai on monesta muustakin syystä viikon lempparini. Tiedossa on mukavaa ohjelmaa ja irrottelua, joka tulee taas ihan varmasti tarpeeseenkin. Olen muuten oppinut itsestäni senkin, että ennen en ollut lainkaan näin impulsiivinen. Jokainen meno piti olla vähintään kuukautta etukäteen suunniteltu, ja mikään hetken mielijohteesta päätetty ei sopinut millään tavalla kuvioihin. Ihan perusarjessa oli jo yllätyksiä tarpeikseni. Mutta pidän paljon enemmän uudesta itsestäni. Ja juurikin siitä pienestä impulsiivisuudesta, jonka olen sisältäni kaivanut. Vuosi 2017 jäi ehdottomasti mieleeni kaikesta kivasta, mitä arjen keskelle suunniteltiin ja nopeasti myös mahdutettiin. Tämä vuosi jatkakoon samaa kaavaa.
Ilta ystävien kanssa olkoon siis yksi tämän päivän iloista ja kiitollisuuden aiheista. Toinen on tuore kimppu kerrottuja tulppaaneja, jotka koristavat kotia (joka muuten fiksusti siivottiin jo eilen). Iloa tuo myös vasta kauneushoidoistaan tullut puhdas ja puunattu koira, sekä aurinkoinen pakkassää, joka lataa virtaa pankkiin kuin aurinkoloma. Viikonloppu saa todellakin tulla!
Salin ja suihkun jälkeinen kotiasu koostuu repaleisista farkuista, teepaidasta ja isosta neuletakista. Illemmalla sitten sukkahousua ja mekkoa! Olitte muuten kyselleet tätä kyseistä neuletakki Lifestyle La Lunasta, ja sain vinkin huikata, että nyt sitä olisi jälleen saatavissa. Kirsikkana kakun päällä, sain teille myös viikonlopuksi alennuskoodin Lifestyle La Luna -verkkokauppaan. Koodilla tammikuu saatte pe-su (19-21.1.2018) ajan -15% alennusta verkkokaupan normaalihintaisista tuotteista.
Viettäkäähän mukava ja rentouttava perjantai-ilta jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Ja nauttikaa myös talvisesta viikonlopusta ja talven valosta! ♡
