Hellouuuu!

Ihan mieletön hellepäivä! Jopa niin lämmin, että löysimme siskon kanssa itsemme uimasta. Koskakohan ollaan viimeksi uitu yhdessä? Ehkä joskus yli 20 vuotta sitten. Hiekka poltti varpaita ja iho tuoksui auringolta. Kesää parhaimmillaan!

Kävin vielä illalla ystävän kanssa hujauttamassa tunnin kuntopiirin tuolla paahteessa. Oli aika voittajafiilis (ja kohtuu hikinenkin) sen jälkeen. Ja lämpömittari näytti vielä kahdeksan jälkeen illalla 25 astetta.

Nyt on sellainen melkoisen raukea olo. Suihkuun ja sitten iltapalapöytää laittamaan. Viisi lasta pitää huolen illan ohjelmasta, mutta toivottavasti saadaan vähän siskoaikaakin menon hiljennyttyä.

Tänään vain puhelimella napattuja kuvia.

Suloista iltaa! ♡

Pons-sandaalit saatu / Duo-Living

Pikamoikat ennen kuin suuntaamme päiväksi mummulaan. Siitä siisteydestä ei taas ole kuin hatara muisto, mutta hain silti keittiöön kukkia ihan vain fiilistä piristämään. Keltaisia tällä kertaa, siitäkin huolimatta, että mulla ja keltaisilla kukilla on edelleen kana kynittävänä. Mutta onhan noi nyt aika nättejä kuitenkin.

Alkaa muuten muistuttamaan vähän viime kesästä nämä kelit. Kun ei oikein tiedä, että paistaisko vai eikö paistais. Ja tällainen vilukissa joutuu kaivamaan farkut esiin, sillä hellemekossa ei tarkene jos ei paista! Mutta en valita. Olen farkkutyttö, joten tämäkin sopii minulle! Niin kauan on ok, kunhan tarkenee nilkat paljaana. Vaikka nuoriso tosin veti tuohonkin uuden linjan viime talvena. Hyi hitsi!!!

Aika vähän tulee hankittua uusia vaatteita. Ne hellemekotkaan kun eivät kulu Suomen kesässä puhki. Mutta keväällä ostetut mutsifatkut on kyllä ehkä vuoden paras hankinta. Siitäkin huolimatta, että revitty polvi osuu reiteen ja lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet. Mutta kesäfarkkuina ihan loistavat. Näillä kun saa huijattua muotoa vähän tasapaksumpaankin kroppaan.

 

Mun mieli on ollut tässä jo kukkauden verran kuin tämä heinkuun sää. Ei oikein tiedä paistaisko vai eikö paistais. Se on hassua, että mä kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle masis iskee aina just kesäisin. Silloin kun kaikki muut tuntuu olevan vain yhtä hymyä. Ja vaikka tiedän toki, että aina se menee ohi, tuntuu jotenkin kauhealta haaskaukselta, että se harmaus tulee aina just kesällä. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, kun asialle ei oikein mitään mahda. Pitää vain muistaa, että ympärillä on kaikkea tosi kivaa, ja kaikesta saa ja pitääkin nauttia sillä omalla tavalla. Ei väkisin, vaan just niin kuin itsestä tuntuu oikeilta. Eilen illalla pysähdyin kesken lenkin kuuntelemaan lehmänkellojen kalinaa. Ei liikenteen melua eikä mitään ylimääräisiä ääniä. Vaan sellainen tasainen kalkatus. Se oli aika ihana hetki, ja just sellainen mun tyylinen hetki.

Mutta nyt sinne mummulaan! Päästään nimittäin valmiiseen pöytään tänään. 🙂

 

Kivaa päivää teillekin!

Ilman tuota farkkuessuakin olisi ehkä tänään tarjentunut vatkata marenkia ja kermaa, mutta kun äitienpäiväpaketista uusi essu kuoriutui, pitihän se tietenkin heti koekäyttää. Ja kesän ensimmäinen pavlova maistui muuten liki jumalaisen hyvältä. Kymmenen valkuaisen kakusta riitti oikein hyvin mummulle ja papallekin, jotka saimme kahvipöydän ääreen äitienpäivää juhlistamaan.

Halusin viettää äitienpäivän kotona jo ennen kuin tiesin päivästä tulevan näin lämmin, ja tänään olen ollut varsin tyytyväinen valintaani. Aamukahvin sain nauttia ulkona auringossa ja aamupalaksi lapset olivat isänsä johdolla pilkkoneet hedelmiä. Just mun makuun! Aamun jälkeen auringossa ei sitten oikein jaksanutkaan olla. Mitä nyt äidin kanssa kierreltiin pihaa ja kaivettiin vähän siirrettävää mummulaankin. Ilta kuitenkin huipentui aurinkoisella jalkapallokentällä, jossa puolitoista tuntia vierähti taas kuin siivillä. Pahin hellepiikki oli onneksi jo ohi, muuten olisin varmasti tuupertunut heti. Ihan huippu hienoa tuo naisten jalkapallo. Siellä on sellainen hyvä ja kannustava fiilis ja naurulihaksetkin saavat kunnolla treeniä.

Varmasti pitäisi äitienpäivänä kirjoittaa jotakin suuria ajatuksia äitiydestä, mutta pahoittelut, aivoni ovat sulaa mössöä näillä keleillä. Siispä tyydyn vain toivottamaan hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja äitiyttä sydämessään kantaville. ♡

Nyt saunaan!

Pavlova -ohjeen löydät täältä.

 

Heipsun!
Olen kuulkaas päivistä niin sekaisin, että ehdin jo hetken elää mielessäni sunnuntaita, kunnes tajusin, että tänään on vasta perjantai! Teki tuo keskiviikkoinen irrottelu niin hyvää, että olin kai mielessäni jo elänyt viikonlopun ylikin. Mutta se oli kuin olikin torstaiaamu, kun sain herätä ihan yksin ja juoda aamukahvit auringossa. Harvinaista herkkua molemmat!

Eilen hain lapset kotiin mummulasta ja saatiin iskäkin työreissulta takaisin vahvuuteen. Esikoisella oli tänään koulua, mutta Klaaran kanssa pidettiin sitten ihan vapaapäivää. Tosin oli meillä aamulle yksi työtapaaminen, mutta muuten ollaan oltu ihan lomalla. Käytiin lounaallakin ihan paikallisessa ravintolassa, kun en jaksanut ryhtyä kokkailemaan. 🙂 Päivä on kulunut likipitäen kokonaan ulkona ja kesän tuloa ihaillen. Sellaista kesäeloa, jota toivottavasti saadaan vielä seuraavien kuukausienkin aikana elellä.
Mittari näytti iltapäivällä +24°C ja siinä lintujen laulaessa kun sain hetkeksi uppoutua kirjaani, mietin, että tällä tavalla ihminen on kyllä onnellisimmillaan. Kesä, lämpö ja valo. Siinä kolmikossa on ihmeellisesti voimaa. Maasta puskee vaikka mitä, ja eniten tänään ilahdutti, kun huomasin viime kesänä maahan lykkäämäni puolikuolleen hortensian tekevän uusia lehtiä. Laitan kyllä jatkossakin parhaat päivänsä nähneet ruukkuhortensiat maahan.

Kaivoin talvikätköstään muuten myös tämän vanhan Banana Republicin kesämekon, joka on edelleen kesämekkojen ehdoton suosikkini. Päätin, että näistä lämpimistä pitää nyt nauttia, koska Suomen kesästä ei koskaan tiedä. Mutta ei olla pessimistejä!

Täällä ilta jatkuu seuraavaksi saunalla. Edessä helteinen viikonloppu ja koko perhe kasassa. Huonomminkin voisi olla!

Superviikonloppua kaikille! ♡

 

Ps. Tykkäättekö katsoa Instagram stooreja? Yritän sinne aina välillä jotain laittaa (kuten tänään), mutta olen varmaan vaan jotenkin kauhean vanhanaikainen, kun sen käyttö on mulle yhä jotenkin ihan kauhean uutta ja ihmeellistä. Toisaalta se konseptina kiehtoo, kun kuvien ei tarvitse olla puhelinräpsyjä ihmeellisempiä.

 

Hyvin nopeat pikamoikat ennen kuin hyppään ratsuni selkään ja lähden viettämään iltaa. Punainen paholainen on taas kaivettu talviteloilta ja yhteinen taipaleemme jatkuu. Tämä on ehdottomasti sellainen fiilisfillari. Jos mielii päästä kovaa tai ajaa pitkiä lenkkejä, ei paholainen ole ehkä paras kaveri, mutta näin kakkospyöränä tämä on kyllä ihan ehdoton ykkönen.

Koko ajan pukkaa lisää vihreää maasta ja pihakin on kevätsiivottu ainakin puoliksi. Vielä näyttää kuitenkin liian karulta ja avaralta minun makuuni, mutta ei siinä kauaa mene, kun kaikkialla on vehreää ja vihreää. Mutta parasta nyt onkin juuri se, kun saa päivä päivältä seurata luonnon heräämistä. Kuunnella lintujen laulua ja odotella runkosyreenin silmujen avautumista. Viimevuotinen  äitienpäivälahjani selvisi nimittäin talvesta kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eilen katselin hiukan ennen nukkumaanmenoani ohikulkenutta lintubongaria, joka pysäytti pyöränsä meidän tienpäähän ja tarttui kiikareihinsa. Jotain se kovasti tuolta meidän puiden latvoista tarkkaili, ja teki mieli mennä kysymään, että mitä siellä on. No, nautin silti siitä lintujen laulustakin, vaikka en aina ihan tiedäkään, että mitä lajia laulajat ovat.

Mutta nyt matkaan. Mukaan lämmintä vaatetta, villasukat, pikkuisen viiniä ja sitäkin enemmän iloista mieltä. Niin ja tietenkin kypärä!

Oikein ihanaa iltaa myös teille! ♡

Perjantaita!
Tänään mennään ihan reilusti vanhoilla kuvilla, mutta ajattelin silti tulla huikkaamaan viikonloppumoikat.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että sairastuin itsekin, vaikka me naiset psyteltiinkin vappuaatto visusti sisällä. Ilta kymmeneltä olin jo aivan puhki ja nukahdin heti kotiin päästyäni. Yöllä nousikin sitten kunnon kuume, joka ei tunnu vieläkään täysin hellittävän. Tai no, olo on jo paljon parempi, mutta kieltämättä edelleen pikkuisen hutera.

Hassu juttu, mutta melkein joka vuosi sairastun kevätflunssaan juuri silloin, kun luonto puhkeaa kukkaan. Olen siis jokseenkin tyytyväinen, että sairastaessani ulkona on enimmäkseen satanut vettä, ja lämpöaalto on vasta tulossa. Mutta säästä huolimatta olen nähnyt monta kertaa unta kevään tulosta. Kuumeessa kun tulee lähinnä torkuttua, niitä unia on ollut parissa päivässä varmaankin kymmeniä, ja olen herännyt aina siihen ahdistavaan tunteeseen, että maatessani koko kevät on mennyt itseltäni ohi. Mutta se, miksi käytän näitä pari vuotta vanhoja kuvia juuri tänään, liittyy sekin uneen. Nimittäin näin unta noista sinisistä tyynynpäälisistä, ja koska unessani yhdistin ne niin vahvasti kesän tuloon, päätin että ne pitää mitä pikimmiten kaivaa taas kaapista! 🙂

Tänään kuitenkin pitää puristaa itsestään sen verran, että saan kärrättyä itseni suihkuun ja vaihdettua sänkyyn puhtaat lakanat.  Onhan sitä jo siinäkin!

Aurinkoista, ja toivottavasti lämmintä, viikonloppua. ♡

Heipsan tyypit, ja oikein hauskaa vappuaattoa!

Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.

Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään. 🙂

Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! 😀 Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!

 

Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡

Lämpenee jo! Nimittäin sisälläkin sen verran, että huomaan riisuvani jo neuletakkia välillä pois. Sinänsä iso juttu, koska olen sellainen vilukissojen vilukissa. Aina villasukat ja paksu kerros vaatetta. Tai no, puolet vuodesta ainakin. Mieheltä tuossa juuri kyselin, että tarkenenkohan huomenna Helsingissä nahkatakilla, ja hän pyöritteli silmiään. Jos ei kuulemma huomenna niin sitten ei koskaan. Taidan uskaltautua kokeilemaan. 🙂

Tänään on tehty niitä ihan viimeisiä keväthankintoja, kuten haettu esikoiselle fillari ja uudet nappikset. Sitten alkaa olla kohta kaikki kevätkamppeet hankittuna. Ainakin melkein. Mä tulen näissä jotenkin niin jälkijunassa ja ihailen aina äitejä, joilla on kaikki lasten kausivaatteet jo hyvissä ajoin valmiina. Ei ole koskaan oikein ollut mun laji. Aina viime tipassa ja vähän myöhässäkin. Pari koneellista vielä pyykkiä ja sitten alkaa eteinen olla sen näköinen, että meilläkin eletään taas kevättä. Kiva näin, koska siellä alkoi olla jo ahdistavan ahdasta.

Mutta mun oikeastaan piti tulla kirjoittamaan teille kiitoksia! Nimittäin siitä, että olitte äänestäneet blogiani, ja kiitoksia ylipäätään, että käytte täällä. Että mulla on joku jolle blogia tehdä. Me oltiin lauantaina pitkästä aikaa blogijuhlissa, ja meinasi mennä kuohari ihan väärään kurkkuun kun oma naama lävähti siellä taululle. Sijoittuminen kärkikolmikkoon Vuoden Visuaalisin kategoriassa, oli melkoinen yllätys! Ja hopea ei ole häpeä, eikä ainakaan tuollaisessa porukassa! Päinvastoin! Kategorian voiton vei ansaitusti upea Viena K jonka kuvia katsoessa ei voi olla huokailematta!

Jos tykkäätte käydä lukemassa, löytyy jokaisen sarjan TOP 3 -ehdokkaista lisää tietoa tapahtumasivulta. Sieltä löytyy esimerkiksi tuomariston perustelut jokaisesta kärkikolmikosta. Ja kuviakin viikonlopulta on, ne löydät täältä. Sieltä iltajuhlan kuvaseinältä voi bongata sen mun punaisen juhlamekonkin, jota ulkoilutin nyt jo toistamiseen. 🙂

Mutta nyt muksuille iltapalaa, ja sitten vauhdilla nukkumaan. Mukavaa iltaa myös teille! ♡

Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.

Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.

Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!

Kivaa maanantai-iltaa. Huomenna paistaa!

 

Hiuspannat saatu / Suoma Design

Täällä on ihailtu lumien sulamista ja kuunneltu joutsenten kaakatusta. Ei ne kauan malttaneet pysyä poissa, vain nuo kovimmat pakkaset. Ja tuntuu, että sekin oli ihan juuri, kun lenkkeilin tuolla rantavallilla hankikantojen päällä. Nyt polku on mitä parhaimmassa lenkkeilykunnossa.
Me humputimme eilen Klaaran kanssa kaupungissa sillä välin, kun esikoinen oli kaverinsa synttäreillä. Vietettiin kunnon äiti-tytär laatuaikaa ja ihailtiin koruja ja käsilaukkuja. Käytiin kahvilassa ja katseltiin kaikkea sellaista, mitä täällä meillä ei voi nähdä. Sekin on välillä ihan mukavaa, mutta kyllä mä silti olen näiden maisemien ihminen.

Eilen käytiin vanhempieni luona karjalanpaistilla, mutta tänään on nautittu perheen yhteisestä vapaapäivästä, ja sen kunniaksi tortillajuttuja. Ja seuraavaksi täysinäisen vatsan viereen pötköttelemään. Jos vaikka eilisen Midsomerin murhat katselisi. Se kun on just sopivaa sunnuntaitekemistä. Ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Leppoisaa sunnuntaita teillekin!