Vielä nopea ja helppo vinkki viikonlopulle. Näillä kevään makuja -postauksessakin vilahtaneilla leipäsillä kuittaa kivasti  aikuisten iltapalan (ja miksei tietty lastenkin), ja leivät ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta näyttävä tarjottava myös vieraille. Niinpä ajattelin viikonlopun varalle rustata hiukan paremman ohjeen:

Pesto-mozzarella -leipäset

Valmis patonki (vehnä, monivilja tai mikä sitten tuntuukin parhaalta)
Purkki pestoa tai tee pesto itse (vihreä antaa kivasti kontrastia punaiseen, mutta punainenkin pesto toki käy)
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
1 pallo mozzarellaa
Kirsikkatomaatteja
Koristeluun joko basilikan tai rucolan lehtiä

Leikkaa patonki noin 1,5cm paksuisiksi siivuiksi. Levitä leivänpalat uunipellille leivinpaperin päälle, ja ripsottele päälle oliiviöljyä ja hiukan sormisuolaa. Laita leivät hetkeksi n. 225°C uuniin. Tarkkaile leipiä, ja ota ne pois heti kun huomaat reunojen saaneen kullanruskeaa väriä. Näistä ei ole tarkoitus tehdä korppuja, vain paahtaa pintaa hieman.

Ota leivät uunista ja levitä päälle pestoa. Revi mozzarella peston päälle ja asettele halkaistut kirsikkatomaatit päälimmäiseksi. Nosta tarjoiluastiaan ja heittele vihreät huolettomasti leipien päälle.

Ps. Mikään ei tietysti estä nostamasta leipiä vielä uuniin.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Yhteistyössä Lurton Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc

Kevät ja kesä ovat keveiden brunssien ja lounaiden aikaa, ja ehdottomasti myös valkoviinin kulta-aikaa! Katsoin eilen olevani enemmän hyödyksi keittiössä, kuin karsimassa itselleni vieraita tavaroita, kun en varsinaisesti  voi tai osaa arvioida, mikä tulee säilyttää, ja mikä ei. Niinpä minä jäin päivän aluksi kotiin, ja huolehdin muuttoporukan muonituksesta. Lauantainen lämmin sää sai mielen jo varsin keväiselle moodille, ja kokosin aterian Nordalcon Sauvignon Blanc valkkarin ympärille. Kalaa, parsaa ja ripaus välimeren makuja; tomaattia, pestoa ja oliiviöljyä. Tervetuloa kevät!

Lurton Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc, on Alkon top kolmosessa, myydyimmät valkoviinit (pullot), ja samalla Alkon myydyin laatikkovalkkari. Hapokas ja kivan kirpeä viini sopii ruokapöydän lisäksi seurusteluun ja juhlaan. Loistava valinta kalalle ja äyriäisille, sekä keveille salaateille. Varsinainen kuvaus kuuluu: “Kuiva hapokas, sitruksinen, kevyen karviaismainen, yrttinen, hennon mineraalinen.” Edullinen valkoviini (alle kymmenen euroa) pärjää vertailussa hyvin kalliimmille viineille ja onkin loistava valinta juuri hintalaatusuhteensakin vuoksi.

Kevään ehdoton ruokaykkönen on parsa, ja tällä kertaa käärin tuon vihreän herkun kevyesti parmankinkun sisään. Kolmen-neljän minuutin kiehautus, nopea huuhtelu kylmällä vedellä, ja tämän jälkeen pitkittäin halkaistuja kinkkusiivuja parsan ympärille. Hetkeksi uuniin ja päälle sitruunalla maustettua öljyä tai voisulaa. Ei voi olla tykkäämättä!

Rasvainen lohi on hyvä grillattava, mutta vesisateen vuoksi tyydyin kypsentämään kalanpalat nopeasti uunin grillivastuksen alla. Suolaa, pippuria ja lisäksi tilliä, creme fraichea ja limelohkoja.

Pestomaustettua broilersalaattia ja kirsikkatomaatteja yrttiöljyssä.

Croissantteja, uunissa paahdettuja patonginpaloja pestolla, sekä mozzarellalla, ja tietysti mansikoita ja melonipaloja.

Näillä eväillä voisi oikein hyvin silitellä myös vapun, mutta miksei useammin ihan tavallisen viikonlopunkin. Viini on sen verran kevyt ja raikas, etten ihmettele ollenkaan sen suosiota hanapakkauksena. Loistava valkkari kevään makujen kylkeen niin kotona, kuin mökilläkin. Ja tietenkin varma valinta kevään juhliin.

Mutta tiedättekö, mikä kruunaisi koko aterian? Se, että kaiken voisi kantaa ulos, ja istua isolla porukalla pitkän pöydän ääreen. Syödä auringonpaisteessa, ja nauttia kesästä.

Sitä odotellessa, aurinkoista uutta viikkoa!

Makeaa maanantaiaamua!

Sunnuntaina syötiin suklaakakkua, kuten Instagramista jo osa huomasikin. Tiedän, että monet kutsuvat näitä tuorejuustokakkuja nimellä juustokakku, mutta minä puhun mieluummin hyydykekakusta, sillä itselleni se one and only juustokakku on amerikkalaistyylinen, uunin kautta kulkenut leivonnainen. No, rakkaalla lapsella monta nimeä. Hyydytetyt kakut olivat aika trendi jokunen vuosi sitten, ja tehdäänhän niitä yhä aika paljon helppoutensa vuoksi. Monesti ohjeet ovat isolle irtopohjavuoalle, ja kakuista tulee matalia ja piirakkamaisia. Itseäni tämänkaltainen ulkomuoto ei oikein kiehdo. Kakulla pitää olla korkeutta, kunnollinen profiili, ja niinpä olen alkanut tekemään tämänkaltaiset kakut pieneen ja korkeaan vuokaan. Sama resepti, samat määrät, mutta ulkonäkö on vain hurjasti erilainen. Sanoisinko, että jopa hiukan juhlavampi!

Hyydytetty suklaakakku

pohja:

10 kpl digestive-keksejä
60g voita

täyte:

400g suklaata
4dl vispikermaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
3,5dl tomusokeria
1,5dl kaakaojauhetta
3 liivatelehteä
0,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Rasvaa irtopohjavuoan reunus ja jauhota se tomusokerilla. Aseta reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Sulata suklaa ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi kulhossa ja lisää joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna kahvi kiehuvaksi ja sulata liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon.
Anna liivateseoksen hieman jäähtyä ja lisää sula suklaa tuorejuuston joukkoon. Jatka sekoittamista ja lisää liivateliemi ohuena nauhana. Lisää lopuksi myös kermavaahto, ja sekoita koko ajan huolella.
Maista täytettä, ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Kaada täytemassa keksipohjan päälle ja tasoita pinta nuolijalla. Kopauta astiaa hiukan, jotta pahimmat kuplat poistuisivat. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Koristele kakku mielesi mukaan.

Resepti on 12 hengelle ja alunperin tarkoitettu halkaisijaltaan n. 20-22cm leveään vuokaan, mutta määrä mahtuu siis vallan hyvin myös pienempään reunukseen. Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm (ihan Prismasta ostettu vuoka).

Pohjan digestive-keksit voit vaihtaa haluamiisi kekseihin. Itse käytin nyt Semperin gluteenitonta suklaakeksiä. Myös suklaan kanssa voi leikkiä. Tummaa-, maito-, mauste- tai valkosuklaata. Kahvina käytän itse espressoa.

Täytemassa sopii myös loistavasti täytekakun väliin. Kokoa kakku silloin käyttäen joko vuokaa tai reunusta apuna. Näin saat tukevan ja korkean täytekakun, jonka leikkauspinnat ovat kauniin raidalliset!

Aurinkoista viikkoa!

Tervehdys täältä lounaan lomasta!

Fiskars -arvonta tuli todellakin tiensä päähän sunnuntaina, ja nyt olisi aika julistaa ne kaksi onnekasta, joita Fiskars hemmottelee tuotelahjallaan. Ekaksi kuitenkin suuri kiitos kaikista ihanista salaattivinkeistänne. Sieltä kommenteista kannattaa itse kunkin käydä vilkuilemassa vinkkejä niin helppoihin lounaisiin, kuin vähän juhlavampiinkin salaatteihin!

Onnekkaimmat kaksi olivat tällä erää Siri ja Ansa-Maria, jotka saavat postia pikapuoliin. Kumpainenkin saa siis valita 100 eurolla tuotteita Fiskarsin Functional Form -sarjasta. Onnitteluni!

Omalla lautasella on tänään kevyttä seitiä ja katkarapuja. Ihan siis perus arkipikalounas, ei niinkään mitään kulinaarista. Mutta, ihan varmasti napsin tuolta ohjeidenne joukosta jotakin kokeiltavaa lähiaikoina!

Mukavaa tiistaita! Täällä on vaihteeksi taas harmaata ja ankeaa, mutta yritetään pitää lippu korkealla!

Puhuttaessa lounaasta, tai ylipäätään päivän tehokkaimpien tuntien lomaan sijoitetusta ateriasta, listaan mielessäni nopeasti muutaman kriteerin. Kevyt, tervellinen, nopea ja helppo. Kukapa haluaisi södä itsensä tainnoksiin puoliltapäivin, saati käyttää itse lounaan kyhäämiseen yhtään enempää aikaa kuin on pakko.

Indiedaysin ja Lidlin yhteistyön kautta ajattelin raottaa hiukan omia lounastottumuksiani, sikäli kun niissä nyt mitäään suuria mullistuksia olisi tapahtunutkaan. Tarkoitus oli tutustua kampanjan myötä Lidlin uusiin Fresh Corner -tuoretuotteisiin, mutta olinkin ehtinyt tekemään sen jo aika hyvin ennen kampanjan avausta. Koska pikkukaupungissa helpot (ja hyvät) valmislounaat ovat kiven alla, tartuin näihin oikeastaan heti kun ne paikalliseen Lidliin ilmestyivät.

Itselleni ehkä suurin muutos lounaan suhteen on se, että nykyään mun ei tarvitse syödä samaa ruokaa kuin lapsi/lapset. Eikä edes yrittää naamioida sitä samankaltaiseksi. Jos syön lasten seurassa, heidän oma ruokahalunsa kyllä pelaa, vaikken ihan samaa ruokaa itse popsisikaan. Siinä missä lapsille koitan väsätä monipuolista ja täyttävää, nappaan itselleni kevyempää, kuten salaattia. Tiedättehän, on ihan ok, jos pieni lapsi syö melko raskaan lounaan, ja nukkuu sen jälkeen sikeästi päiväunensa. Äitinä taasen en koe tota ihan ideaalina tilanteena, vaan tahdon olla skarpissa kunnossa pitkin päivää.

Koska ruuanlaittoa saa harjoittaa ihan turtumiseen asti, olen alkanut vähitellen oikaisemaan. Kaikkea ei aina tarvitse jaksaa tehdä alusta loppuun itse. Koska en juuri halua syöttää lapsilleni eineksiä, vaan tavallista kotiruokaa, olen yleensä aika haluton kokkailemaan jo siinä vaiheessa, kun tulisi oman annoksen vuoro. Niinpä olen katsonut parhaaksi napata salaattia valmiina tai puolivalmiina, ihan vain, jotta omakin ateriani säilyisi monipuolisena. Salaattipohja meillä käytetään lähes vallan Lidlin Fresh Corner -salaattisekoituksia. Niihin taikoo nopeasti perussalaatin, ja salaattipohjaan tuleee huomattavasti enemmän väriä. Myönnän, että jos salaatti pitäisi joka päivä vääntää ihan alusta asti, sortuisin itsekin varmaan syömään sitä jääsalaattia joka päivä.

On kuitenkin päiviä, jolloin pelkkä salaattipohja ei riitä. Tiedän jo aamulla, että lounas tulee pahimmassa tapauksessa skipattua, mikäli sitä ei saa nopeasti ja helposti juuri silloin, kuin muissa hommissa on tauko. Niinpä olen alkanut ostamaan myös valmissalaatteja. Lidlin katkarapusalaatti on pieni ja kevyt, ja sen jälleen vatsaan mahtuu vielä esimerkiksi maitorahka marjoilla. Vatsa tulee täyteen, mutta olo ei missään nimessä muutu ähkyksi tai väsyneeksi. Itse olen nyt pari viikkoa ollut täysin viljatta, mutta pitää silti mainita tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä pastasalaatti, joka taasen on nykyään mieheni yksi vakkarilounaista. Kulemma todella hyvää, ja salaatti on myös aika iso ja täyttävä.

Vaikka syönkin tälläistä valmisruokaa kotona, on musta kattaus silti puolet ateriaa. Kippaan lounaani lautaselle ja syön rauhassa pöydän vieressä. (OK, myönnän, välillä työpöydän vieressä.). Bonusta nämä salaatit saavatkin siitä, että osat on kasattu pakettiin erilleen toisistaan, jolloin salaatin ulkonäkö pysyy ihan oikeasti freshinä, eikä salaatti ole mitään mössöä.

Kotona saan siis jotakuinkin pidettyä lounasrytmin kasassa, ja ruokailuvälit kurissa. Oma henkilökohtainen kompastuskiveni onkin reissupäivät, jolloin syöminen tapahtuu suurimmaksi osaksi autosssa. Olen yrittänyt aikanaan tehdä eväitä mukaani, mutta yleensä aamun kiiressä epäonnistun yrityksessäni ja pahasti. Jossain kohtaa havahduinkin siihen, että tein taas 12 tunnin reissupäiviä parin proteiinipatukan ja muutaman latten voimalla. Ja, siinähän nyt ei olllut järkeä sitten ollenkaan! Niinpä itse pidän ihan älyttömän hyvänä sitä, että Lidlin tuotteissa tulee pienet aterimet aina mukana. Niinpä nämä voi ihan oikeasti syödä missä tahansa. Ja pakko myöntää, että päivittäiset syömiseni, varsinkin reissatessa, ovat monipuolistuneet ihan valtavasti!

Omat suosikkini Fresh corner tuotteista ovat siis ehdottomasti salaatit, tuoreet marjat ja hedelmäsalaatti.

Mutta, Fresh Corner on uusi juttu, ja nyt olisi mahdollisuus toivoa siihen sisältöä. Eli mitä sinä tahtoisit löytää Lidlin Fresh Corner valikoimasta? Kerro mielipiteesi ja voit voittaa 20 euron lahjakortin, jolla saat lounaan sekä ystävällesi ja itsellesi!

Lidlin Fresh Corner tuotteet löydät täältä.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 8.3., ja olet mukana arvonnassa!

Mukavaa uutta viikkoa!

Tänään on nautittu kirpakasta pakkasesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Ulkona paistoi niin, että pää oli hetken haljeta, ja hanki jaksoi kantaa vähän isompaakin kulkijaa. Ulkoilun jälkeen maistui tietysti hernekeitto, joka valmistui tänäänkin tuolla 2000-luvulle päivitetyllä ohjeellani. Hernekeittoa meillä syödäänkin nyt pari päivää ahkerasti. Laskiaisen varjolla tietenkin!
Laskiaissunnuntain lisäksi meillä on vietetty tänään ystävänpäivää pikkuisella viiveellä, sillä olemme taas koko perhe kasassa. Vaikka eilen kyllä herkuttelin illalla lasten kanssa poppareilla ja sipseillä (katsottiin suomen surkeinta kuskia ja muita hauskoja ohjelmia), niin mitään isompaa ystävänpäiväleivontaa en viitsinyt tehdä. Nämä sydänpullat maistuivat tänään taivaallisille, ja ehkä juuri siksi, että pöydän ääressä oli yhtä aikaa ne kaikkein rakkaimmat.

Perinteisesti laskiaispullaan kuuluu joko mantelimassa tai hillo. Itse en välitä kummastakaan, joten meillä pullat syödään pelkällä kermalla. Kun hattuosan pullasta painaa vielä pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, saa pullista kivoja leivoksia, eikä niiden näin tarvitse olla sisältäänkään niin kovin perinteisiä laskiaispullia. Nyt kun ystävänpäiväkin osui viikonlopulle voisi sydämelliset laskiaispullat olla aikamoinen veto vaikka työkavereille!

Nämä pullat valmistuvat muuten melko perinteisellä tavalla, mutta mikäli hattuosan haluaa leikata muotilla, kannattaa jättää raesokeri pois! Oikaistakin voi, sillä paistovalmiita pullia löytää kaupan pakastealtaasta. Kerman voi vatkata hyvin jo etukäteen ja tehdä pursotukset vasta juuri ennen tarjoilua.

Tänään oli tarkoitus päästä vähän eteenpäin remontin kanssa, ja puuvajakin kaipaisi täydennystä, mutta aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Ei silti yhtään hassumpi sunnuntai, näitä voisin ottaa lisää.

Levollista iltaa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon.

Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin!

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa!

Huomenta!

Muistatte ehkä aikaisemman postaukseni superfoodeista? Indiedaysin ja Cocovin kampanjan myötä lähdin omalle tutustumismatkalleni superfoodien pariin, ja kerroin hieman omista ennakkoluuloistani ja ajatuksistani näitä ihmesupereita kohtaan. Pari viikkoa on vierähtänyt, ja nyt täytyy myöntää, että tuolloin kampanjan myötä saamani kokeiltavat tuotteet eivät kaikki ihan riittäneet tätä pariviikkoista. Jep, varastoja piti täydentää jo viikon jälkeen!
En edelleenkään koe olevani superfoodeihin hurahtanut hipsteri, mutta olen kuitenkin löytänyt arjesta, ja aika arkisestakin ruokavaliosta, paljon paikkoja, joihin superfoodit soveltuvat, ja näin kenties myös ruokavalioni on muuttunut hieman terveellisempään suuntaa. Itselleni suurin juttu on kuitenkin se, että superfoodit on pystynyt mahduttamaan ruokavalioon, jota koko perhe nauttii. En siis tee pelkästään itselleni superruokaa, vaan koko perhe voi nauttia samoista herkuista.

Tänään ajattelin jakaa teille pari ohjetta, jotka soveltuvat todella hyvin niin laihduttajalle kuin karppaajallekin. Ihan vaikka siltä varalta, että kevät on jollekulle teistä aikaa, jolloin ruokavalion hiomiseen olisi tarvetta, ja muutaman kilonkin tahtoisi hyvästellä.
Pari viikkoa sitten lähdin taivuttamaan terveellisiä raaka-aineita aika perinteisiin herkkuihin, mansikkahilloon ja lettuihin, tällä kertaa jakamani reseptit ovat vähemmän kaloripitoisia, mutta mausta ei mielestäni tarvitse tälläkään kertaa tinkiä.

Aika usein laihduttaja haluaa rouskutella hampaissaan jotakin. Hiilarittomalla kituessa mieli kaipaa leipää ja hiilarin himo iskee useimmiten juuri leipätiskillä. Leipä on usein ristiinnaulittu erittäin epäterveelliseksi, ja lähdinkin miettimään, että mitäpä jos leivästä, reilun hiilarisatsin sijaan, saisikin proteiinia?! Tässä näkkärissä ei oikeastaan ole proteiinin lisäksi kuin kuitua, joka kulkee kehomme läpi sellaisenaan. Näkkäräri on kuitunsa vuoksi niin täyttävää, että mahalaukku oikeasti täyttyy tosi nopeasti ja näläntunne vaihtuu kylläisyyteen. Näkkäri myös pitää nälän loitolla pitkään, mikä hiilarittomalla dieetillä on erityisen tärkeää. Mutta, muistattehan nauttia sen kanssa vettä! Kuitu sitoo itseensä nestettä, ja siksi riittävä vedenjuonti on extratärkeää!

Vähähiilihydraattinen näkkileipä:

Ohjeesta tulee pellillinen (60cm uuni)

6rkl mantelijauhetta
5rkl Fibrex-hiutaleita
2rkl vehnäleseitä
10rkl pellavansiemenrouhetta
10rkl chian siemeniä
2rkl psylliumia
1rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
3dl vettä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja muna. Levitä heti, nuolijaa avuksi käyttäen, leivinpaperille uunipellin päälle. Mitä nopeammin toimit, sitä helpompi taikina on levittää. paista 175°C uunissa 45min ja jatka toiset 45min 150°C:ssa. Mikäli haluat leivästä kauniita paloja, ota pelli uunista n. puolen tunnin kuluttua ja leikkaa veitsellä palat. Näin valmis näkkäri on helppo taittaa paloiksi valmiina. Itse paistan leivän kiertoilmalla ja päästän välillä uunin luukusta vesihöyryt pois.

Rukiisen oloiset siemennachot:

Käytä yllä olevaa näkkäritaikinan ohjetta. Tarvitset lisäksi tuoreita yrttejä esim. timjamia, rosmariinia. Voit toki käyttää myös kuivattuja mausteita tai viime kesänä tuore pakastettuja makuja.

Pilko yrtit pieneksi ja sekoita ne kuivien aineiden joukkon.
Sekoita tavallisen suolan sijaan “jauhoihin” karkeaa sormisuolaa hieman reilummin.
Rouhi mukaan myös mustapippuria.
Lisää vesi ja muna, sekoita ja levitä pellille.
Ripottele pinnalle vielä sormisuolaa ja pippuria,
paista vastaavasti kuin edellä mainitussa.

Puolen tunnin paiston jälkeen leikkaa leipä veitsellä pieniin kolmioihin. Voit toistaa käsittelyn taas puolen tunnin kuluttua, jotta saat paloista varmasti kauniita kolmioita.

Tarjoile itse tehdyn tuoredipin kanssa:

Tulinen avocadodippi:

2 avocadoa
1 habanero (tai maun mukaan, lisää vähitellen)
Puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus kookossokeria

Surauta kaikki sekaisin, ja tarkista makua, mausta tarvittaessa lisää. Kookossokeri antaa kivan maun, mutta voit jättää sen myös pois, mikäli vältät sokeria.

 Herkullista ja yltiöterveellistä!

Muistakaahan käydä lukaisemassa muutkin reseptit tuolta kampanjasivulta. Siellä on vinkki poikineen, ja mukava arvonta,jossa voit voittaa itsellesi Cocovin superfoodeja!

Superia sunnuntaita!

Tallenna

Jatketaan herkkujen parissa, mutta tarkastellaan tällä kertaa asiaa hieman eri vinkkelistä. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja Cocovin kampanjassa, jossa tarkoitukseni on perehtyä superfoodien ihmeelliseen maailmaan, ja kenties samalla rohkaista teitäkin superfood-kokeiluihin.

Mutta, aloitetaan kuitenkin suhteestani näihin superruoka-aineisiin. Tässä kohtaa olisi tosi hieno päteä, ja kertoa, miten meidän lapset syövät vain ja ainoastaan hamppupannareita ja muita superfood-versioituja herkkuja, mutta myönnän, että tämä on osa-alue, josta olen ihan turkasen pihalla. Jos nyt ei oteta huomioon chian siemeniä, joita olen joskus aikanaan oppinut käyttämään proteiininlähteenä, ja kookosöljyä, jonka nimeen vannon pitkälle ihonhoidossa, olen superfoodeissa melkoinen noviisi. Kun lähdin pohtimaan syytä siihen, mikseivät superit ole vielä keittiötämme vallanneet, pääsin pähkäilyissäni avokadopasta-kompleksiini. Kärsin nimittäin herkästi vastareaktiosta kaikkea supertrendikästä kohtaan. Alan hylkimään ja torjumaan kaikkea, mikä keikkuu hypetyksen ja palvonnan rajamailla, ja vasta kun Hesari kirjoittaa avokadopastan olevan tylsää ruokaa, alkaa kiinnostukseni herätä. Sama on pätenyt superfoodeihin, raakakakkuihin ja raakasuklaaseen. Jos jotakin tyrkytetään joka tuutista, kiinnostukseni katoaa ja muuttuu enemmänkin ärsyyntyneisyydeksi. Niinpä superfoodien kohdalla kävi samoin, kuin useamman radiohitin kanssa; Samaa levyä kun soitetaan tarpeeksi kauan, alkaa se väkisinkin tympimään.

Yhteistyön myötä postipoika kuitenkin kantoi vuoden alkuun minulle paketin josta löytyi jos jonkinmoista jauhetta ja pulveria Cocovin pakkaamina. Tehtäväni oli kehittää raaka-aineiden pohjalta resepti, jonka voisin jakaa teille blogini lukijoille. Niinpä tässä taannoin, kun lapset sairastivat jonkinmoista vatsaflunssaa, ja olivat ruokahaluttomia, päätin piristää arki-iltaa lettukesteillä. Liekö pannarivalinta osa mukavuusalueeltani poistumista, sillä tuhannet protskupannarin ohjeet ovat aiheuttaneet kasvoilleni irvistystä jo parin vuoden ajan. Tuntuu, että niitäkin on ollut tyrkyllä ihan kyllästymiseen asti.

Siinä kun sitten hetken opiskelin tuotteiden sisältöä ja ominaisuuksia, löysin kohtalaisen hyvän kombon pannaritaikinaan. Pari lettua paistettuani poika jo juoksikin keittiöön ja huusi riemuissaan, että jee, äiti paistaa lettuja! Tässä kohtaa olin todella tyytväinen, että lapsen hajuaisti yhdisti uudet raaka-aineet varsin klassiseen herkkuun. Letut saivat kiitosta vielä pöydässäkin, ja huojentuneena tekstasin miehelleni, että meidän lapset syö hamppupannareita!

Pannukakut:

1dl kookoskermaa
2kpl munia
1rkl hamppuproteiinia
2tl psylliumjauhetta
1 tl kookossokeria
2rkl kookosjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
ja jauhettua vaniljatankoa maun mukaan.

Paistamiseen neitsytkookosöljyä

Vatkaa munat rikki ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota n. 20 minuuttia.

Paista pannulla miedolla lämmöllä, ja käännä, kun letun pinta on hyytynyt. Voit tehdä joko pieniä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, tai suuria räiskäleitä.

Vaikka mikään ei tietenkään vedä vertoja omatekoiselle mansikkahillolle (siis sellaiselle vanhan ajan sokerihillolle), olen nyt ihastunut hiukan arkisempaan hilloversiooni, joka ei missään tapauksessa ole epäterveellinen herkku, vaan oikeastaan superteervellinen lisuke vaikkapa jugurtille tai rahkalle. Tätä kun voi hyvällä omallatunnolla lisätä vaikka puuron päälle, eikä ruokavalio muutu kuin hitusen terveellisemmäksi! Omaan makuuni mansikka on ihan kyllin makea ilman sokeriakin, mutta kookossokerilla “hillosta” saa tietenkin enemmän sitä sokerihilloa muistuttavamman, ainakin maultaa. Helppoudellaan tämä herkku loistaa myös siinä, että voit hyvin tehdä vaikka viikon satsin jääkaappiin valmiiksi. Näin ei tarvitse joka aamu turvotella siemeniä, vaan lisuke on valmiina.

”Mansikkahillo”:

 2-3dl viime kesänä pakastettuja mansikoita
n. 4 tl chian siemeniä
Kookossokeria oman maun mukaan

 Sulata marjat ja sekoita niiden joukkoon chian siemenet ja sokeri. Anna seoksen vetäytyä 30-60min, jotta siemenet tuottavat hyytelömäisen sidosaineen. Voit myös tehdä hillon valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Pannareiden paistaminen oli älyttömän helppoa. Takinasta tuli sopivan paksua, ja pikkuisetkin letut paistoin ihan isolla pannulla. Kääntäminen oli helppoa, ja pannarit pysyivät hyvin kasassa. Kookosöljy antaa todella kauniin ja kullanruskean paistopinnan, jota ainakin itse arvostan suuresti. Niin lasten suussa kuin omassanikin (ja lopulta myös mieheni suussa) pannarit maistuivat ihan tavallisille. Maultaan nämä eivät siis juurikaan eroa esimerkiksi amerikkalaisista pannukakuista.

Kookossokeri ja -öljy ovat löytäneet nyt tiensä keittiöön, ja varmasti pysyvätkin osana ihan tavallista ruuanlaittoa ja leivontaa. Psylliumin suhteen kokeiluni ovat vielä alkutaipaleella, mutta sen hyödyntämistä olen lähinnä meittinyt vähähiilihydraattisien leipien leivonnassa. OptiMSM -jauheesta kerron teille myöhemmin lisää, sillä siihen kiinnostukseni heräsi makukokemuksiakin tärkeämmästä syystä.

 Saamani tuotepaketti sisälsi Cocovin chian siemenet, hamppuproteiinin, kaakaojauheen, kookossokerin, OptiMSM-jauheen, neitsytkookosöljyn, psylliumin ja superfood trailmix pussin. Lisäksi sain testaukseen joitakin Cocovin välipalapatukoita, jotka tulikin maisteltua aika äkkiä. Kampanjasivulla on arvonta, jossa palkintona on samankaltainen starttipakkaus, eli mikäli kiinnostuit, käy ihmeessä osallistumassa!

Niin, ja antakaan nyt ihmeessä vinkkejä ja ohjeita, mikäli teillä sellaisia on. Kenties sitä hyvää oloa voisi vaalia myös terveellisemmällä ruualla!

Mikäköhän siinä on, että ranskattaret voivat syödä joka päivä croisantin ja palan kakkua, mutta meille Suomi-neidoille sitä tuskin suositellaan. Pah, ja kakkua kans, sanon minä! Iltapäiväkahvi maistuu paremmalta kun sillä on seuralainen, ja nimenomaan avec kiinteässä muodossa.

Empiirisen tutkimukseni perusteella, olen tullut siihen tulokseen, että suklaata tuskin voi koskaan syödä liikaa. Nojaten tähän itse luomaani faktaan, leivoin eilen “kahvikakkua”. Koska mielestäni tiikerikakku vetää mehevyydellään perinteisten kuivakakkujen ohi, leivoin suklaakakkuni jättämällä vain vaaleat raidat pois perinteisestä tiikerikakusta, ja kas, näin syntyi musta pantteri!

Perinteinen tiikerikakku

200g voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
0,5dl tummaa kaakaojauhetta
0,5dl maitoa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen. Sekoita keskenään kuivat aineet lukuunottamatta kaakaojauhetta. Yhdistä molempien kulhojen sisältö ja sekoita huolella. Ota taikinasta yksi kolmasosa ja lisää siihen kaakaojauhe ja maito. Levitä kerroksittain voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (1,8l), paista uunissa 175°C n. 50min

Pantteriversioon käytä 1,5 dl kaakaojauhetta, ja sekoita se kuiviin aineisiin. Lisää lopussa n. desin verran maitoa. Jaoin taikinan kahteen kertakäyttöiseen leipävuokaan, ja sain kaksi pientä kakkua, joista toisen voi pakastaa tulevia kahvitteluja ajatellen.

Arjesta juhlaa! Aika yksinkertaista!

Ps. Kyllä mä tiedän, että ranskattarien ruokavalio perustuu kohtuuteen ja tasapainoon, kunhan siis vain vitsailin. Mutta, eipä olisi huono juttu lainkaan, jos vastaavat taidot iskostuisivat myös meidän suomalaisten pääkoppaan. Oli kyse sitten nestemäisistä tai kiinteistä aveceista.