kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace

---

Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.

Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.

Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.

Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!

Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.

Lämpimät oliivi-feta bruchetat

Pussi Gaea oliiveja
(itse käytin basilikalla ja sitruunalla maustettua kivetöntä oliivilajiltelmaa)
valkosipulinkynsi
150-200g aitoa fetajuustoa
2 rkl oliiviöljyä
(käytin Gaean luomu extra virgin oliiviöljyä)
mustapippuria
tuoretta timjamia

ciabatta-leipä
oliiviöljyä

 

Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.

Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.

Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.

Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.

Nosta heti tarjolle.

Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Finnamyl & Indieplace

---

Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.

Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!

Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.

Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.

Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla  vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!

Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:

Kakku-/torttupohja:

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)

Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.

Täyte:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)

Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.

Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristelu:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia

Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.

Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arla Lempi ja Indieplace

---

Viikkosoppa, lohilaatikko ja välimeren maut täyttävässä tomaattikeitossa! Kuka muu tunnustautuu viikkosoppamutsiksi? Ok, myönnän, että olen vähän hionut kulmia, eikä kyseessä ole välttämättä soppa, tai edes koko viikoksi tehty ruoka, mutta idea on kuitenkin, että useampana arkipäivänä syödään samaa ruokaa. Mulla on sellainen sääntö, että arkiviikolla pitää olla yksi ruokalaji, josta syödään kolme päivää. Sitten ne kaksi päivää voivat olla keskenään erilaisia, tai sitten pariksi kolmeksi päiväksi tehdään taas jokin muu ruokalaji. Sunnuntai-ilta on loistava aika valmistautua uuteen viikkoon. Jos sunnuntain aterialta ei jää tähteitä maanantaille, meillä uuniin tai kattilaan sujahtaa usein jotakin alkuviikon pelastusta. Soppa tai laatikko. Ne on lapsiperheen pelastuksia. Toki on ihan mielettömästi niitä herkullisia “vartissa valmista” -reseptejä, mutta kuten tiedätte, joskus ei ole aikaa edes siihen varttiin. Silloin paras apu on mikrossa nopeasti lämmitettävä ateria ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin itse tehty simppeli kotiruoka. Kun viikon menu on suunniteltu ja ensimmäinen ruokalaji valmistettu, on vähän kuin kytkisi autopilotin päälle. Arjesta pitää mielestäni tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, jotta aikaa jää myös kodin ulkopuolella elämiselle.

Se, että ruokaa valmistaa kerralla useammalle päivälle on paitsi aikaa säästävää, myös taloudellista ja ekologista. Olen itse lamavuosien kasvatti ja sen sijaan, että meillä olisi syöty kalliita valmisruokia, ruoka tehtiin itse aidoista raaka-aineista. Olen jo lapsena oppinut syömään paljon kalaa, maailman paras (perkuujätteistä keitetty) lohikeitto ja silakkapihvit syntyvät edelleen vanhempieni keittiössä. Mieleeni on jäänyt elävästi myös keittiön lattialla saavissa luikerteleva made. Silti olen itse älyttömän huono kalan käsittelijä ja ostan mieleemmin kalan aina valmiiksi perattuna. Lapsuudenkodissani syötiin myös paljon perunaa ja olen edelleen perunatyttöjä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että takaraivooni on jo lapsena iskotettu itse tehdyn ruuan merkitys ja simppelin kotiruoan arvostaminen. Samaa viisautta haluan tietenkin ammentaa myös omalle jälkikasvulleni.

Tänään jaan teille kaksi ihan älyttömän simppeliä, mutta herkullista kotiruokareseptiä. Ohjeet on molemmat mitoitettu niin, että meidän nelihenkinen perhe syö niistä 2-3 päivänä. Jos pesueesi on suurempi, vaihda kattila ja uunivuoka suurempaan ja vaikka tuplaa ohjeiden määrät. Ruoanlaittokerma on yksi sellainen juttu, mitä meidän jääkaapista löytyy oikeastaan aina, ja tänään tutut arkireseptit on tuunattu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa uudella Arla Lempi Fraîche 15% -kermalla. Fraîche-kerman hapokkuus korostaa lempeästi muita makuja ja erityisesti sitä suositellaan kaveriksi esimerkiksi kalalle, äyriäisille tai sieniruokiin. Kepeä Fraîche-kerma korvaa hyvin myös tavallisen kerman ihan kaikissa tutuissa resepteissä.

Lohilaatikko
(8-12 annosta)

1,5 kg valmiita perunaviipaleita (pakaste)
1 sipuli
1rkl öljyä
n. 500-600g lohta tai kirjolohta
rasvaa vuoan voitelemiseen
puolikas sitruunaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta tilliä
2tlk (à 2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuutioi perattu ja nahaton lohifileen pala pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle puolet perunoista. Ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria ja levitä sipuli tasaisesti perunapedille. Lisää kala, revi päälle tuorettta tilliä ja levitä sitten loput perunat vuokaan. Leikkaa sitruunasta pari viipaletta lohilaatikon pinalle säästettäväksi ja purista hieman sitruunamehua perunoiden päälle. Kaada vuokaan tasaisesti Arla Fraîche-kerma 15% ja koristele lohilaatikko sitruunansiivuilla.
Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta saanut väriä. Revi kuuman ruoan päälle vielä hieman tuoretta tilliä.

Tarjoile lohilaatikko tuoresalaatin, kasvistikkujen tai porkkanaraasteen kanssa.

Kasvissosekeitosta saa aina ruokaisamman ja täyttävämmän lisäämällä jokkoon proteiinia. Punaiset linssit ovat yksi parhaista proteiinin lähteistä ja nopean keittoajan ja puuroutuvan ominaisuutensa vuoksi punaiset linssit ovat mitä parhain lisä juuri kasvissosekeittoon.

Tomaattikeitto valmistuu suitsait sukkelaan myös tomaattimurskasta, mutta itse kypsennetyt kirsikkatomaatit taakaavat kirpeän ja sopivasti hapokkaan maun, jota Fraîche-kerma korostaa.

Tomaatti-linssikeitto
(8-12 annosta)

1 kg kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
2-4 valkosipulin kynttä
3dl punaisia linssejä
7dl kasvislientä
4 rkl tomaattipyreetä
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
1tlk (2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuumenna uuni 200°C. Huuhdo tomaatit puhtaaksi ja kuivaa ne. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Valuta uuninkestävään vuokaan oliiviöljyä ja laita tomaatit vuokaan. Lisää suolaa, valkosipuli ja hienonnettua timjamia. Pyörittele tomaatit mauste-oljyseoksessa ja kypsennä uunissa n. 40 minuutia välillä käännellen.
Keitä kasvisliemi. Huuhtele linssit ja lisää kiehuvaan liemeen. Lisää joukkoon myös tomaatit ja tomaattipyre. Keitä seosta noin 15 minuuttia tai kunnes linssit ovat soseutuneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi, ja lisää joukkoon Fraîche-kerma 15%. Kuumenna ja lisää suolaa ja mustapippuria. Tarkista maku!

Tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa ja lautaset näyttävät ruokailun jälkeen kuin niitä ei olisi käytettykään!

Iloa päivääsi! ♡

No niin, vihdoin tämä lupaamani resepti, eli viime viikonlopun lohivoileipäkakku! Meidän kahvipöytätarjottaviin kuului vuosikaudet rullavoileipäkakku, jota sittemmin muokkasin rullattomaksi ja vähän isommaksi versioksi, koska halusin yhden kakun riittävän reilulle kymmenelle aikuiselle. Sitten jotenkin kyllästyin tuon voileipäkakun tekemiseen ja monesti mietin, että pitäisi keksiä joku uusi tapa tarjota suolaisia. Vaikka maailma on täynnä erilaisia suolaisia piirakkaohjeita en oikein löytänyt sellaista suosikiksi kelpaavaa. Ensinnäkin yksi piirakka ei ole kuin nähdä, jos kahvipöydässä on 15 aikuista. Voileipäkakku on helpompi tehdä riittoisaksi koska siihen saa korkeutta ja kylmä kakku on jotenkin muutenkin freesimpi lisä tarjoiluissa, kun yleensä pöydässä on kuitenkin niitä lämpimiä myös. Halusin ehdottomasti kalavoileipäkakun ja selaisin pinterestistä erilaisia kuvia kalakakuista. Aika monet voileipäkakut on kuitenkin sellaisia pieniä suorakaiteen muotoisia, joten päätin kokeilla itse kuvien perusteella, millaisen kakun saisin tehtyä kohtalaisen kokoiseen pyöreään irtopohjavuokaan. Voinen vakuuttaa, että ihan kaikki täytteet ei mahtuneet vuokaan, mutta tämän ohjeen kokosin nyt sen mukaan, mitä vuokaan mahtui ja miten saan sen ensi kerralla maaliin ilman ylimääräistä hukkaosuutta. Reunakalvojen avulla kakusta olisi saanut vielä vähän korkeamman, mutta koska niitä ei ollut, mentiin tällä.

Mietin myös, että tämä lohivoileipäkakku on sellainen helposti jalostettava tarjottava. Jos vaikka kokeilisi joskus mätimoussetäytettä ja kakun koristelisi mätikeoilla ja punasipulilla ja tillillä. Tai sitten tästä voisi tehdä rapuversion tai lämminsavulohen sijaan voisi käyttää kylmäsavulohta. No, mutta tämä oli nyt turvallinen kokeilu ja täytyy sanoa, että kakku oli kyllä  t o d e l l a  hyvää! Meni heittämällä kärkeen ja varmasti tulee olemaan kahvipöydässä jatkossakin. Ja samaan tyyliinhän voi kasata vaikka tuon rullavoileipäkakun tyylisen kinkkuversion! Leipänä käytän jatkossa maalahden limppua tai jotakin saaristolaislimppua, mutta noista leivistä maininta reseptissä.

Tämä voileipäkakku on myös siitä kiva, että se kostuu tosi tasaisesti ja maut pääsevät ihanasti kulkemaan leipämurujen välissä. Maustekurkku vain on valutettunakin niin nestemäistä, että toiseen täytteeseen oli pakko laittaa liivatetta. Ja hyvä niin, koska kakku pysyi tukevasti muodossaan leikatessakin!

Lohivoileipäkakku

n. 18 annosta

Leipäkerrokset:

700-750g tummaa leipää
(Itse käytin paketin Pirkka perunalimppua ja paketin Oululaisen jälkiuuniviipaleita. Ensi kerralla teen Maalahden limpusta!)
3dl maitoa

Ensimmäinen täyte:

n. 500-600g lämminsavukirjolohta
200g  maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl Hienonnettua tilliä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
1rk sitruuna- tai limemehua

Toinen täyte:

4 maustekurkkua
200g maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl ruohosipulia hienonnettuna
1rkl sitruuna- tai limemehua
1 liivatelehti

Koristelu:

200g sulatejuustoa
n. 150g kylmäsavukirjolohta viipaleina
kaksi limeä lohkoina
isoja kapriksia
ruohosipuli- tai tillisilppua
rouhittua mustapippuria

Hienonna leipä muruksi monitoimikoneella tai tehosekoittimessa. Sekoita maito valmiiseen leipämuruun ja valmista sitten täytteet.
Hienonna tilli ja ruohosipuli, laita liivatelehti likoamaan.
Muussaa lämminsavulohi haarukalla. Sekoita huolellisesti joukkoon muut ensimmäisen täytteen aineet siten, että massasta tulee tasaista ja mausteet sekoittuvat hyvin.
Pilko maustekurkut pieneksi ja laita hetkeksi valumaan lävikköön. Sekoita tuorejuuston, crème fraichen ja ruohosipulisilpun sekaan kurkkukuutiot.
Purista sitruunan- tai limen mehua kattilaan noin ruokalusikallisen verran. Kuumenna ja sulata hyvin puristeltu liivatelehti mehun joukkoon. Kaada liivateliemi kurkkutäytteen joukkoon koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Kokoa kakku n. 20 cm leveään irtopohjavuokaan siten, että pohjalle painelet ensin n. 0,5-1 cm kerroksen leipämuruja. Seuraavaksi lohitäyte, leipämurut ja kurkkutäyte. Itse tein vain yhden kerroksen kurrkutäytettä, eli sitten taas leipäkerros, kalatäyte ja lopuksi jälleen kerros leipää. Jos vuoka tuntuu täyttyvän liikaa, leipäkerrosten jälkeen kakkua voi painella leivinpaperin kanssa tiiviimmäksi. Itse ajattelin, että viimeinen leipäkerros ei enää mahdu vuokaan, mutta kyllä se mahui kun kakkua tarpeeksi paineli.

Laita päälle kelmu ja siirrä kylmään. Anna olla ainakin muutama tunti, mielellään yön yli. Aseta kakun päälle tarjoiluvati ja kumoa kakku alustalleen. Valmiissa kakussa on siis leipäkerros alimpana ja ylimpänä. Jos reunat murenivat ne voi helposti painella suoraksi veitsen avulla.

Laita kakun päälle lusikalla sulatejuustokasoja tasaisin välein ja tasoita pinta. Itse tein sen virheen, että kippasin koko sulatejuuston kakun keskelle ja sen levittäminen kakun pintaa rikkomatta oli todella työlästä. Lohivoileipäkakku jää reunoiltaan nakuksi joten vain päälipinta koristellaan.

Silppua kakun pintaan ruohosipulia tai tilliä. Lohko lime paloiksi ja rullaa kylmäsavulohesta ruusuja. Koristele kakku (tai sen toinen reuna kuten minä) vuorotellen limepaloilla ja lohiruusuilla. Asettele muutama iso kapris lohen ja limen lomaan. Kierrä vielä pari kierrosta mustapippuria myllystä ja kakku on valmis!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! Meillä vielä vähän perjantaisiivousta, mutta kohta otetaan sitten sitäkin rennommin!

 

Huhhuh. Joulukuun alussa alkanut juhlaputki on taas vihdoin saatettu suurimmalta osin päätöksiin. Talo oli eilen täynnä lapsia ja aikuisia, ja vaikka ystävät tulivat vielä illalla rääppiäisiin, ei tarjoiluista siltikään päästy eroon. Pitää siis pari päivää herkutella vielä. Salted caramel cheesecaken lisäksi pöytään pääsi mutakakku vaniljajäätelön kanssa ja minipavlovat, joista jälkimmäiset totaalisesti unohdin nostaa pöytään, ja niinpä juhlaväki oli pakotettava vielä jälkiruokakierrokselle. Lisäksi tein tuollaisen lohivoileipäkakun Pinterest-kuvasta inspiroituneena ja chorizo-sarvia. Lasten makuun pieniä pitsoja, riisi- ja perunapiirakoita kera munavoin, ja vihannestikkuja viinirypäleiden ja vesimelonilohkojen kanssa. Keksitarjotin, karkkia, sipsiä…

Leinikit, vahakukat, eukalyptus ja puuterinsävyiset neilikat yllättivät paikallisen kukkakaupan valikoimassa. Ja koska eilinen oli taas harmaa kuin mikä ja vettäkin satoi ihan mukavaan tahtiin, keittiön pesemättömät ikkunatkaan eivät häirinneet. Heitin vielä illalla pöytäliinan koneeseen ja levitin sen aamulla takaisin pöytään. Tänään onkin ollut mukava nauttia juhlien jälkeisestä tunnelmasta ja ottaa vähän rennommin. Areenassa oli taas yksi Isä Brown uusinta ja taidan seuraavaksi heittäytyä sohvalle sen pariin. Ehkä yksi pavlova seuranani. 🙂

Suloista sunnuntaita!

 

salted caramel cheesecake

Pohja:

180 g bastogne-keksejä

80 g voita

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

1,25 dl fariinisokeria

2 dl kuohukermaa

(tein itse tuplana, koska niin on paras!)

Päälle:

sormisuolaa

– Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia, kunnes se on saanut hieman väriä. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.

– Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu ja suola. Sekoita tasaiseksi.

– Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

– Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Aina ei tosin ole ollut aikaa ja joskus teen kuorrutuksen vasta seuraavana päivänä. Aina on toiminut.

– Sitten kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa hiljalleen välillä sekoittaen noin 45-75 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista . Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada sitten juustokakun päälle.

– Anna kakun olla jääkaapissa yön ylitse tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa, mutta hyvää se on hetikin.

Ripottele päälle sormisuolaa juuri ennen tarjoilua.

Ihan alkuun iso kiitos kaikista viesteistä, joita tuo edellinen postaus kirvoitti. Tulin niin iloiseksi kun sain jakaa iloni ja toisaalta hämmennyin siitä yhteydenottojen määrästä, jonka aiheesta sain. Sanotaanko vaikka, että jäin miettimään, onko siellä uimahallissa kovinkaan montaa naista, joka oikeasti olisi tyytyväinen kuoreensa. Surullista! Mutta toisaalta myös inhimillistä. Toivon kovasti rohkeutta kaikille teille kaltaisilleni! Ja samalla on ihana huomata, että vaikka asia ei arka itselle olisikaan, selkeästi sitä ymmärrystä ja myötätuntoakin löytyy. Ehkä tärkeintä juuri onkin, että hyväksytään toinen toisemme puutteinemme ja heikkouksinemme ja samalla meidän kaikkien on ehkä myös helpompi hyväksyä itsemme.

Ja sitten siihen kakkuosuuteen! Enne joulua jaoin instan stooreissa mun lempparikakkureseptin, kun sitä työvaihekuvien jälkeen kovasti kyseltiin. Lupasin postata reseptin myös blogiin, mutta mulla ei ole oikeastaan ollut kakusta yhtään kuvaa. Ne kun on melkein aina valmistuneet pimeään aikaan ja kuvaaminen on tullut mieleen, kun kakku on kadonnut parempiin suihin. Ja tämä kakku tosiaan tekee sitä nopeasti. Salted caramel cheesecake eli suolaisen kinuskinen juustokakkuon suussa sulava, eikä siitä yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Jopa minä, joka en ole koskaan ollut kinuskin ystävä rakastan tätä törkeän hyvää yhdistelmää.

Meillä on lauantaina synttärijuhlat ja koska en ole mikään edellisen yön leipoja, yritän taikoa tarjoilut pikkuhiljaa hieman etukäteen. Tämän kakun voi hyvin tehdä pari päivää etukäteen, sillä sen maku ehkä vain paranee ajan myötä. Mikään varsinaisen heleä sateenkaarileivos tuo ei ole ja ruskea väritys on jopa vähän tylsä, mutta koska kakku maistuu isoille ja pienille juhlijoille, se on varma valinta. Pohjan keksit voi korvata digestivellä ja gluteeniton versio syntyy helpoiten juurikin gluteenittomalla digestivekeksillä. Minun kakussani on myös tuplamäärä kinuskia, koska eihän sitä oikein voi olla liikaa. 🙂

Tänään pitäisi vielä vatkata marenkia, mikä on muuten myös loistava tarjottava, koska valmistelut voi tehdä etukäteen ja leivokset ja kakut kasata sitten vasta tarjoilualustoille. Ihan ei ole koko kattaus vielä selvänä, mutta menen fiiliksen mukaan. Seuraavaksi pitäisikin uhrata ajatukset suolaisiin tarjottaviin.

Ja niin, kevätkylvöt on vihdoin aloitettu. Vähän myöhäiseksi meni chilien kanssa, mutta eiköhän ne ehdi. Tuoksuherneet saavat vielä hetken odotella. Täällä on koko päivän tupruttanut räntää. Sellainen oikein kunnon räpäskäkeli. Pakko myöntää, että pidin enemmän siitä auringosta ja tuulesta. Siitä, ettei joka puolella ollut kuraa. Mutta minkäs teet, eletään kuitenkin tammikuuta.

Oikein ihanaa torstaita! ♡

Maanantaita!

Ei kuulkaas käynyt edes mielessä eilen, että butter chicken ohjeenkin olisin voinut teille kirjoittaa. Syitä on monia, kuten vaikka se, että en koe olevani ruokabloggaaja, enkä muutenkaan osaa keksiä mitään uutta. Jotenkin ajattelen, että jos kirjoittaa reseptin, niin sen pitäisi olla jotenkin tosi omanlainen tai erikoinen. Tai jos otetaan esimerkiksi vaikka uunifetapasta, niin johan siitäkin saatiin polemiikki, että kuka sen nyt sitten oikeasti keksi. Vaikka eihän reseptien jakamisella pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, kuka sen pyörän ensimmäisenä kehitti. Ehkä itsekin pitäisi aina joskus joku kiva ruokaohje jakaa. Ja itse asiassa viime maanantaina se kävikin mielessä, kun tein ystävän ohjeen mukaan (tai sitä pikkuisen muokaten ja soveltaen) mifujauhistortilloja, jotka upposivat lapsille kuin väärä raha.
Toinen syy on se, että en oikeastaan koskaan laita ruokaa ohjeen mukaan itsekään. Mulla on ikään kuin jokin alitajuinen tarve aina tehdä hiukan eri tavalla kuin neuvotaan. Älytöntä, tiedän. Tykkään kyllä kokata, mutta asioiden mittaaminen ei ole mun juttu. Mututuntuma sitten senkin edestä. Mutta, koska sain monta kyselyä eilisen reseptin perään ja totesin, että butter chickenin voi myös tehdä yhtä monella tapaa, kuin on ruokailijoitakin, päätin jakaa tämän oman tapani. Tässä on kuitenkin kyseessä sellainen ruokalaji, jossa maustaminen on ihan pääroolissa, joten älkää missään nimessä tuijottako tekään liian tarkkaan ohjetta, vaan kuunnelkaa omaa makuaistianne. Itse taisin laittaa parikin ruokalusikallista juustokuminaa (en tosin mitannut) ja mitä taas tulee chiliin, niin mielestäni ei voi sanoa, että yksi tai kaksi punaista chiliä. Me kasvatettiin kesällä taas chileja, ja jos joku punainen lajike on suht mieto, niin toinen taas miltei räjäyttää pään. Eli tulisuutta oman maun mukaan. Se on kuitenkin tärkeää, että ruoka maistuu, eikä ole vain tulista. Tässä tapauksessa sieltä kastikkeesta pitää voida maistaa ainakin kardemumma, jeera, kaneli ja inkivääri. Ja sitten se kiva takapotku siihen päälle. Ja juuri näiden makujen vuoksi tällainen kastike on kuin tehty kylmille syysilmoille. Lämmittää nimittäin niin tuoksullaan kuin maullaankin.

Raita-kastikkeeseen en edes yrittänyt laittaa mitään määriä. Kun raastaa keskikokoisen kurkun, niin siihen pitää sotkea joku x määrä turkkilaista jogurttia, jotta koostumus on sopivan kastikemainen. Ja jos ostat ison tonkan turkkilaista jogurttia naanleipiä varten (meillä ei ainakaan edes ole kaupassa pienempiä pakkauksia), niin onhan siinä jogurttia kastikkeeseen ihan yllin kyllin. Meillä raitaan ei edes laitettu chiliä, sillä näin se pyöristää makuja enemmän lasten suuhun sopivaksi.

Naanleipiä ajatellen laitoin tuonne alemmas linkin, josta löytyy hyvä naanleipäresepti.

Butter chicken

400-500 g broilerin fileepihviä

 (voita paistamiseen)

 3-4 valkosipulinkynttä

1 iso sipuli

 3 rkl raastettua inkivääriä

 tuoretta tai kuivattua chiliä 

1/2 – 1 rkl juustokuminaa

1/2 – 1 rkl garam masalaa

 1/2 – 1 tl suolaa

3 rkl tomaattipyreetä

1 tlk (500 g) tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia

 2 dl kermaa (kuohu- tai ruokakermaa)

Leikkaa broilerin fileet kuutioiksi tai suikaleiksi ja paista voissa. Siirrä hetkeksi sivuun. Hienonna sipulit ja chili ja raasta inkivääri. Kuullota sipulit ja lisää joukkoon chili, inkivääri, suola, garam masala ja juustokumina.

Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti, broilerkuutiot ja kerma.

Anna hautua rauhassa ja tarkasta maku.

Tarjoa riisin (basmati), naanleivän ja raitakastikkeen kanssa.

Raita

raastettua kurkkua (ja porkkanaa)

turkkilaista jogurttia

hunajaa

kardemummaa tai garam masalaa

(kuivattua chiliä)

suolaa

Naanleipä

Hyvä, itseleivotun naanleivän resepti löytyy esim. täältä. Toki jos jollakulla on tandooriuuni, niin siellähän niitä parhaita leipäsiä saisi tehtyä. Ja leivinuunikin olisi jo melkoinen voitto, mutta tämä on siis ohje, joka toimii ihan tavalliseen sähköuuniin, joka valtaosalla meistä taitaa olla. 🙂

Ja jotta ei olisi vain eilisen kuvia uudeelleen, niin laitetaan perään terkut Almalta. “Rintasyöpäleikkaus” nro 2 takana ja vanha neiti viettää seuraavat päivät huilaillen.

Mukavaa maanantai-iltaa! ♡

Kaupallinen yhteistyö / K-Supermarket

---

Lauantaita!

Voi että, miten mä tykkään kuvata ruokaa. Tykkään myös tehdä ruokaa ja syödä ruokaa. Silti kovin harvoin tulee tehtyä ruokapostauksia. Mutta tänään laajennetaan reviiriä tämänkin suhteen ja keskitytään ruokaan. Ja nimenomaan kesän grillikauteen! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa ja tavoitteeni on vaatimattomasti innostaa teitä grillaamaan ja kokeilemaan uusia reseptejä ja raaka-aineita. 🙂

Kesä on ehdottomasti grillisesonkia parhaimmillaan. Vaikka ruoka sinänsä ei olisi mitenkään vuodenaikaan kytkettyä, niin johan se on selvää, että grillaaminen hyvällä ja lämpimällä säällä on miellyttävämpää kuin syksyn pimeydessä ja koleudessa. Kesällä myös ruoanlaitto on jokseenkin rennompaa. Päivällinen tulee nautittua normaalia myöhemmin, ja ruokaa tehdään yhdessä sen sijaan, että joku illalla viimeiseksi paistaisi makaronilaatikon seuraavien päivien helpotukseksi. On uudet perunat, raikkaat salaatit ja ihanat kalat. Ja sitten grilliruoka!
Meidän kaasugrilli on pölyttynyt ainakin kaksi kesää varastossa. Jopa kolme tai neljä, veikkaisin. Miehelläni on jokin atavistinen tarve puiden polttamiseen. Niinpä meillä saunotaan puukiukaan lämmössä, grillin hiillos tehdään puilla ja sähkösavustimen sijaan meillä tupruttaa kesällä ahkerasti perinteinen savustuspönttö. Toisaalta olemme miettineet suuren hiiligrillin hankkimista. Ainakin se toisi lisätilaa, ja useampien ruokien yhtäaikainen grillaaminen helpottuisi. Hiiligrillit tuntuvatkin olevan taas muodikkaita kaasukäyttöisten pitkän voittokulun jälkeen. Tyylejä on monia ja jopa hiilissä ja savustuslastuissa on varaa valita. Oli tyyli ja tapa kuitenkin mikä tahansa, itse ruoka nousee tietenkin ykköseksi.

Kesällä kevyempi ruoka maistuu paremmalta ja ajattelin jakaa teille kolme testaamaani grillireseptiä. Ei pihviä, eikä makkaraa, vaan herkullista kasvisruokaa ja kalaa. Nappivalintoja kaikki, joten  suosittelen kokeilemaan! Kalan marinadi oli niin super, että se taitaa jäädä vakituiseen käytöön. Sopii varmasti myös lihalle.
K-Supermarketin Laajenna ruokareviiriäsi -sivustolla on valtava määrä grillireseptejä, joten ideat eivät ainakaan voi loppua kesken! Ja yhdistämällä erilaisia ruokia voi luoda vaikka joka päivälle uuden grillimenun.

Grillatut lohivartaat 
4 annosta

600g lohi- tai kirjolohifileetä

Inkivääri-soijamarinadi

1rkl raastettua inkivääriä
1 sitruunaruoho
2-3 valkosipulinkynttä
½ ruukkua tuoretta korianteria hienonnettuna
1dl soijakastiketta
2rkl osterikastiketta
3rkl sitruunamehua

Lisäksi

2(à 100 g) punasipulia
1 iso sitruuna

Valmistus

Valmista ensin marinadi. Kuori ja raasta inkivääri. Hienonna sitruunaruohon valkoinen osa. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Leikkaa lohi paloiksi ja laita marinadiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.
Paloittele punasipuli. Lohko sitruunat.
Pujota vartaisiin lohi-, sipuli- ja sitruunapaloja. Valele vielä marinadilla ja grillaa kypsiksi. Tarjoa gochujang-majoneesin kanssa.

Grillattu munakoiso ja fetaa

Ainekset
4 annosta

2(à 300 g) munakoisoa
4rkl oliiviöljyä
1/2tl suolaa

Persilja-fetamuru

persiljaa
3/4dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
¼tl mustapippuria
¼tl suolaa200g
Pirkka Parhaat fetajuustoa

Valmistus

Tee persilja-fetamuru. Hienonna persilja kulhoon. Sekoita öljy, sitruuna, pippuri ja suola joukkoon. Rouhi feta haarukalla joukkoon.
Puolita munakoisot ja viillä leikkuupintaan ristiviillot. Sivele kaikki pinnat öljyllä ja ripottele suola päälle.
Grillaa munakoisot pehmeiksi, 5-10 minuuttia. Levitä persilja-fetamurua päälle.

Lämmin mozzarella salaatti

Ainekset
2 annosta

1rs (350 g) Pirkka makeita grillitomaatteja
1pkt (125 g/ 220 g) Pirkka Parhaat Mozzarella di Bufala -juustoa
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa

Lisäksi

Pirkka parhaat grissini
Pirkka parhaat oliiviöljy, basilika

Valmistus

Valmista grillitomaatit pakkauksen ohjeen mukaan grillissä tai uunissa. Irrottele tomaatit tertuista tarjoilukulhoon.
Revi lämpimien tomaattien päälle mozzarellajuusto. Lisää tuoreet basilikan lehdet. Tarjoa salaatin kanssa leipätikkuja ja oliiviöljyä.

Vaikka asumme pikkuruisessa kaupungissa, meillä on todella laadukas K-Supermarket. Kaikki tarvittava löytyy, ja jos mielii jotakin vähän erikoisempaa tuotetta, toiveen voi jättää kassalle. Tuoreet marjat, viikunat, kauniit leikkokukat ja hyvä palvelutiski. Kalatilaus on helppo jättää ja henkilökunta on jopa niin tuttua, että kun useamman vuoden jälkeen jätin vähän erilaisen joulukinkkuvarauksen, palvelutiskillä vielä tarkennettiin, että olenhan tietoinen, että tämä kinkku on sitten erilainen kuin aikaisemmat. 🙂 K-Ruoka -lehti tulee sekin luettua aina kannesta kanteen ja kokeiluun pääsee joka kerta vähintään yksi resepti.

Nappaa parhaat reseptit, sekä vinkit ja niksit grillaukseen täältä.

Ei anneta sateen pilata fiilistä. Kyllä se taas kohta lämpenee!

Ihanaa viikonloppua!

 

 

kaupallinen yhteistyö / Vaasan

---

Leipä. Tavallaan arkinen itsestäänselvyys tai toisaalta mitä jaloin herkuttelun muoto. Leivällä on totisesti kahdet kasvot – toiset silkkaa arkea ja toiset vahvasti arjen yläpuolella. Tänään kuitenkin enemmänkin siitä arjen yläpuolelle kipuamisesta, sillä kaupallinen yhteistyö Vaasanin kanssa haastoi minut kertomaan sen oman suosikkileipäni joka kuljettaa yli harmaan arkisuuden.

Liikunta on itselleni yksi rakkaimmista asioista, joilla tavallinen arki katkaistaan hetkeksi ja pääsen astumaan ulos velvollisuuksista ja vaatimuksista. Oma aika, itselle luotu hengähdystauko ja aivojen nollaaminen liikunnan myötä pitävät arjen mielekkäänä ja tukevat omaa jaksamista.

Yhtälailla arjen yläpuolelle kuljettaa laadukas tiedostava syöminen. Se sellainen vatsan täyttäminen, jonka aikana keskitytään siihen mitä syödään ja nautitaan syömisestä. Sen sijaan, että hotkaisen vatsani nopeasti täyteen ja selätän nälän, olen opetellut istumaan alas ja nauttimaan niin jokaisesta suupalasta kuin ihan siitä ruokailusta itsestään.

“Tomaatti-valkosipulileipää?”
Kun kyseisen kysymyksen lukee puhelimestaan juuri ennen jumpan alkamista, ollaan tilanteessa, jossa arki on muuttumassa juhlaksi. Toisin sanoen viesti on selkeä treffikutsu. Kuten tiedätte, rakastan tomaattia ja valkosipulia ja tuon viestin luettuani tiedän, että siellä kotona odottaa joku joka ymmärtää mieltymykseni. Ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö viestin piilomerkitykselläkin olisi oma osuutensa. Nimittäin silloin kun mieheni ehdottaa yhteisiä iltapalatreffejä tarkoittaa se samalla myös sitä, että lasten iltatoimet on suoritettu ja kotiin päästyäni pääsen rentoutumaan valmiiseen pöytään vailla velvollisuuksia.

Mulle juuri bruschetta-tyylinen leipä on leivän jaloin muoto ja tämä puhtaasti rakastamieni makujen vuoksi. Tomaattihöystön alla on Vaasanin uudet, taikinajuureen leivotut Maku -leivät. Valkoisen etiketin alla lempeä, kaurajuureen leivottu leipä ja mustan etiketin alla vahvempi makuisempi ruisjuureen leivottu leipäviipale. Molemmat silti vaaleita leipiä ja omaan suuhuni tuo vahva maku sopi lempeää paremmin.

Treffileivät

Maku -leipäviipaleita
Kirsikkatomaatteja (2-3 kpl / leipäviipale)
Valkosipulia
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Suolaa
Mustapippuria

Pilko kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna joukkoon valkosipuli ja tuore basilika. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää seokseen vielä loraus oliiviöljyä. Jätä maut tasaantumaan hetkeksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja lado leipäviipaleet paistoalustalle. Valuta leipien päälle oliiviöljyä ja paahda kuumassa uunissa muutama minuutti kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Ota leivät uunista ja hiero karheaan paistopintaan kuorittua valkosipulinkynttä.

Kasaa tomaatti-valkosipuliseos leipäviipaleiden päälle ja laita vielä hetkeksi uuniin. Pari minuuttia riittää. Tarkoitus on lämmittää vain sen verran, että maut heräävät, mutta tomaattien kirpeä kulma ei kypsy pois!

Vaasanin Maku -leivissä on maalaisleivän maku, ja itse leivotun leivän tuoksu. Sen lisäksi että taikinajuuri tuo leipään makua, se myös parantaa leivän säilymistä. Itseltäni iso kiitos myös kohtuullisesta pakkauskoosta!

Arvonta:

Voita kassillinen Vaasanin Maku-leipää!
Osallistu kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa viimeistään 18.3. 2019 mikä on oma lempparitäytteesi herkkuleipiin. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

Ystävänpäivää ihanat!

Parannellaan jo toista päivää Klaaran silmätulehdusta. Lattialla kasvava paperisilppukerros, hupeneva askartelupaperijemma, liimapuikko ja sakset kertovat jotakin viimeisen vuorokauden ajanvietteistä. Mutta koska nyt sattuu olemaan ystävänpäivä, päätettiin tehdä jotakin vielä vähän spessumpaa. Napattiin aamulla kaupasta pussillinen paistovalmiita pullia ja nippu tulppaaneja. Sydänpullia ystävänpäivän kunniaksi. Varsin helppoa leipomista pikkuväellekin.

Lähden itse illalla viettämään ystävänpäivää tyttöporukalla. Pääsen elämäni ensimmäiselle spinning-tunnille ja sen jälkeen illastamaan. Kaikin puolin kiva ystävänpäivä siis.

Meidän pullissa ei koskaan ole hilloa eikä mantelimassaa. Ne on sydänpullia, ei laskiaispullia, mutta toki sama konsti taipuu moneksi.

Me odotellaan koululaista kotiin ja yritetään olla syömättä kaikkia pullia ennen sitä. Ihanaa ystävänpäivää myös teille! ♡