Tämä pekoni-parsapiirakka syntyi tänään jonkinlaiseksi lounaan korvikkeeksi ja välipalaksi, koska ohjelmaa on koko päivälle niin, ettei varsinaisista ruokailuajoista pystytä millään pitämään kiinni. Ajatus puolestaan lähti siitä, että jääkaapistä löytyi valmiiksi jo kaikki ainekset parsaa lukuun ottamatta, mutta koska pelkkä pekonipiirakka kuulosti vähän rujolta, päätin lisätä kylkeen kauden herkkua, eli parsaa.
Piirakka on toteutettu varsin ysäri henkisesti, eli pyöreä piirakka, jonka pohjan päällä on kananmunalla hyydytetty täyte. Valmispohjia löytyy kaupan pakastealtaasta yllin kyllin, mutta itse tykkään tehdä pohjan itse. Käytän samaa ohjetta aina suolaisen piirakan pohjassa, eikä se ole pettänyt koskaan. Mukaan heitän usein vielä vähän juustoraastetta ja niin tein myös tällä kertaa.
Yhdistä kulhoon voi, suola ja vehnäjauhot. Nypi ne sormin murumaiseksi seokseksi. Lisää halutessasi juustoraaste ja lopuksi vesi. Sekoita käsin ja painele taikina piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia (200°C-215°C)
Täyte:
Kaksi pakettia pekonia (2x n. 170g)
punasipuli
3dl mustapippuriruokakermaa
2kpl kananmunia
1-2dl juustoraastetta (esim. emmental)
Hienonna sipuli ja pekoni (jos et käytä valmista pekonisilppua.) Nakkaa molemmat pannulla ja ruskista kevyesti. Painele pannulta suurimmat rasvat talouspaperiin.Vatkaa munat kulhossa ja lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste.
Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Kuori ja puhdista parsat, ja laita ne muutamaksi minuutiksi kiehumaan.
Yhdistä muna-kerma-juustoseos, sekä sipulit ja pekonit. Nosta parsat kattilasta pyyhkeen päälle kuivumaan ja kaada pekonitäyte esipaistetulle pohjalle. Asettele parsat päälle ja nosta piirakka uuniin.
Paista noin 30 minuuttia ja peitä pinta leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.
Tarjoile piirakka salaatin ja siementen kanssa, ja kesäateria on kuitattu! Täytettä voi varioida vaikka pinaatilla tai lehtikaalilla. Piirakka on helppo myös paistaa jo kotona, ja kuljettaa vaikka kylmänä mökille.
Nyt toivottelen oikein ihanat ja aurinkoiset perjantait (ja menen siivoamaan keittiön)!
Ei ne suuret juhlallisuudet, vaan ne pienet ilot ja yhdessä oleminen.
Äitienpäivä vaihtui iltaa. Koska kävimme vanhempieni luona jo eilen, tämä päivä vietettiin tavallisen rauhallisen sunnuntaipäivän tapaan ilman sen ihmeellisempiä juhlia. Oma toiveeni olikin, että ollaan kotona, syödään kotona ja ollaan ennen kaikkea yhdessä.
Niinpä tähän päivään on mahtunut jätskiannoksia ja muita pikkuisen spesiaalimpia juttuja, jotka tekevät kesäpäivästä kuin kesäpäivästä juhlaa. Vai mitä sanotte meidän superiltapalasta: Vohveleita, kermavaahtoa ja marjoja!
Koululaisella alkaa aamulla neljän päivän loman jälkeen taas arki. Arkeen yritän toki myös itse palailla (blogi, ja se hemmetin siivoaminen), mutta koska Klaara lomailee vielä koko ensi viikon, aiomme todellakin myös nauttia ulkoilmasta, ja ehkä joistakin vähemmän terveellisistä välipaloista myös. Mutta hei, elämä on elämistä varten, ja joskus sen pitää maistua myös kermavaahdolta!
Täällä oli eilen vähän spesiaalimpi päivä, kun saatiin ystävä kylään. Spesiaali tarkoittaa tietenkin myös vähän parempaa ruokaa, ja pikkuisen parempaa satsausta itse ruokailuun. Vaikka olenkin vähän kattausfanaattinen, en minäkään ihan joka päivä jaksa taitella lautasliinoja ja panostaa ruokailuhetken visuaalisuuteen. Varsinkin kun lasten kanssa syödään keskenään, tuntuu aika turhalta syödä itse hopeisilla aterimilla, kun pikkuväki kuitenkin tahtoo Muumihaarukat tai -lusikat.
Oikeastiha arkiruuan ei tarvitse olla niin kamalan ihmeellistä, mutta itse ruokailusta voi silti yrittää rakentaa kauniin hetken, ja tätä yritän kyllä käytännössä toteuttaa vähintään viitenä päivänä viikossa. Silti se tuntuu jotenkin luontevammalta silloin, kun pöydässä istuu vieras ja ruokaankin on panostettu edes vähän enemmän.
Koska eilinen vedettiin kasvisruualla, eikä bataattikeitto nyt vaadi niin kovin kummoista panostusta, pöytään leivottiin vielä foccacian tyylinen vuokaleipä. Yrttejä, sormisuolaa ja rutkasti oliiviöljyä. Ja täytyy sanoa, että nyt kun sen leivän (ja vehnän) kanssa on pihtaillut, valkoinen höttö maistuikin aika ihanalle.
Harvemmin meillä myöskään herkutellaan jälkkärillä, mutta eilinen oli siinäkin poikkeus. Pavlova maistui taivaalliselta cappucinon kanssa ja kruunasi arkeen pienen juhlavan hetken.
Tänään jäinkin pohtimaan, olisiko oikeasti ihan paikallaan, että viikkoon katsoisi jonkun arkisen päivän ihan ennakolta, jolloin syötäisiin hiukan paremmin, tai ainakin vähän enemmän ruokailuun panostaen ja pidemmän kaavan kautta. Toki viikonloput ovat tähän otollisinta aikaa, mutta aika monessa taloudessa viikonloppukin sekoittuu arkeen töiden vuoksi. Itse ihailen eteläeurooppalaista tapaa syödä illallista isolla porukalla ja aikaa käyttäen. Ja hassuahan se on, että juuri noissa kulttuureissa, joissa viinikin on ihan tavallinen ruokajuoma ja ateriaan panostetaan niin arjessa kuin juhlassakin, tavataan huomattavasti vähemmän alkoholiongelmia ja negatiivista suhtautumista ruokaan, kuin meillä täällä suomessa. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että kiireesti mikrossa lämmitetystä pasta-ateriasta tulee aika monelle huomattavasi huonompi mieli, kuin rauhassa (mutta iloisesti) perheen kesken nautitusta tuhdistakin ateriasta.
Ihanaa päivää joka tapauksessa! Ja nauttikaa siitä, mitä suuhunne laitatte! 🙂
Kuten eilen kirjoittelinkin, siskoni tuli tosiaan lasten kanssa viikonlopuksi mummulaan, ja nämä pari päivää menevät aika tiiviisti isossa porukassa. Siskoni tyttärillä on molemmilla merkkipäivä tässä ihan lähiaikoina, joten juhlimme mummulassa ennakkoon yhdet nimipäivät ja synttärit. Ihan vain “oman väen kesken” on tarkoitus olla, joten lupauduin tekemään itsekin jotain kahvipöydän täytettä.
Monster High -kakku ei ihan tältä tädiltä taida onnistua, joten valitsin vähän perinteisemmän lähestymistavan ja tein kesäisen marenkikakun. Tai oikeastaan tämä on pavlova, mutta kahdella kerroksella. Kaksi marenkipohjaa (4 munaa ja 2dl sokeria / pohja) ja väliin kermavaahtoa johon sekoitin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Niin ja kävinpä ostamassa kevään ensimmäisen orvokinkin, jotta sain vähän koristetta kakkuun.
Ulkona paistaa aurinko ja linnut lirkuttavat kevätmenojaan. Kohta pakataan taas auto täyteen, ja lähdetään ajelemaan kohti kakkukestejä. Kun vain saisin nyt kakun ehjänä perille asti!
Tiedättekö, kun joskus tulee sellainen tuhoton halu leipoa? Tai itselläni se oikeastaan tulee aika useinkin, mutta sokerin vähentämisen ja viljojen välttämisen myötä sekin ilo on elämästäni kaikonnut hetkeksi melkein täysin. Eilen päätin, että nyt on jauhopeukalo pyyhittävä pölystä ja tänään aamulla teinkin pienen pullataikinan kohoamaan.
Se taisi olla jossain Pirkka tai K-ruoka -lehdessä, missä jokin aika sitten jaettiin ohjetta pistaasipullaan. Idea oli sen verran houkutteleva, että nyt halusin kokeilla itsekin. Tosin en nyt noudattanut mitään erikoista ohjetta, tein vain 2,5 desin pullataikinan, joka riitti bostonkakkuun vallan mainiosti.
Muuten toteutin tämän kuin tavalliset korvapuustit tai perinteisen bostonpullan, mutta kanelin sijaan käärin taikinarullan sisään pistaasirouhetta. Taikinarullan leikkasin kahteentoista osaan ja asettelin uunivuokaan palat kolmeen neljän palan riviin. Voitelu munalla ja lisää pistaasirouhetta päälle.
Uunissa pistaasiboston oli reilut puoli tuntia, ja lopun ajasta leivinpaperilla peitettynä.
Valmiin pullan päälle valutin vielä sokerivesikuorrutetta ja lisäsin hiukan pistaaseja.
Ja kylläpä vain maistui pala uunituoretta pullaa hyvältä. Ansaittu jälkiruoka sunnuntaille!
Tärkeintä kuitenkin se, että sain leipoa. Ja tätä harrastusta aion kyllä pitää yllä, sen verran terapeuttista pikkupuuhaa jauhopeukalon pyörittäminen itselleni on.
Suloista sunnuntaita, ja kokeilkaa ihmeessä pistaaseja pullataikinan kanssa!
Ajattelin jakaa teille välissä vähän kevyemmän ohjeen, joka sopii lounassalaatin korvikkeeksi tai vaikka alkupalaksi paremmalle aterialle. Kasviksia täytetään usein jauhelihalla tai muulla lihalla, ja päälle ripotellaan rutkasti juustoa, mutta nämä, täytetyt kesäkurpitsat, ovat tosiaan vähän köykäisempi versio. Ja täysin kasvisversio, eli lihan sijaan tarjolla on linssejä. Toki näihinkin sopisi vaikkapa fetajuusto päälle, mutta meidän jääkaapin uumenista ei löytynyt edes sitä.
Täytetyt kesäkurpitsat:
kesäkurpitsoja
linssejä
tomaattia
rutkasti valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
Liota linssit kylmässä vedessä ja laita kattilaan kiehumaan (ohjeen mukaan, mutta keitä pari minuuttia neuvottua vähemmän). Pese ja halkaise kesäkurpisat neljään osaan. Koverra sisukset ja silppua ne pieniksi.
Tee tomaatista pieniä paloja ja purista tai hienonna valkosipuli. Kuullota tomaatti, valkosipuli ja hienonnetut kesäkurpitsan sisukset pannulla oliiviöljyssä. Lisää mukaan kypsät ja valutetut linssit. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna kasvistäytteen ja linssien hautua, ja keitä kesäkurpitsaveneitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä (Esikeitin kesäkurpitsoja, koska kokonaisuus on vähärasvainen ja helposti vain kuivuisi uunissa). Valuta kesäkurpitsat ja anna nesteen höyrytä pois. Lado kurpitsaveneet pellille ja täytä kasvis-linssi täytteellä.
Paista 200 asteessa kunnes täyte saa hiukan väriä.
Oikein hyviä lämpimänä, mutta napostelee näitä mielellään kylmänäkin seuraavana päivänä.
Vitsoja ja palkkoja. Niitä on palmusunnuntai lapsille.
Me käytiin tänäkin vuonna vain muutamassa paikassa, neljässä ihan tarkalleen. Silti suklaasaalis oli sen verran iso, että eiköhän siitä hetkeksi riitä.
Kierros aloitettiin aamupäivällä mieheni isovanhemmilta ja päätettiin juuri minun vanhemmilleni. Että ihan koko päivän ohjelma saatiin tästäkin, ja onneksi ei ihan suklaamunilla jouduttu elämäänkään, vaan mummu laittoi ruokaa niin kisalle, noidalle kuin kuskillekin. Kiva päivä, aurinko paistoi ja tässä on taas paljon mukavaa muisteltavaa.
Suloista palmusunnuntain iltaa teille kaikille. Koitanpas kuroa nuo kommenttien vastailut illalla kiinni.
Kun ulkona paistaa aurinko, ja ulkoilukelit ovat mitä parhaimmat, ruokahuolto kannattaa suunnitella helpoksi ja vaivattomaksi. Hitaasti haudutettu liharuoka kypsyy uunissa, eikä vaadi hellan edessä seisomista kuin nimeksi.
Possun etuselkä on mahtava uuniliha tähän tarkoitukseen. Makua liha saa luusta ja ihrakerroksesta, eikä vaadi sen kummempia marinointeja.
Possun etuselkää padassa:
Itselläni oli vajaan kilon pala lihaa, eikä Sarpanevaan olisi kyllä enempää mahtunutkaan. Isossa padassa toki kannattaa tehdä samalla vaivalla, ja energialla, isompikin määrä.
Ota liha huoneenlämpöön ja valmistele kasvikset sekä liemi. Halutessasi voit paistaa lihaan pannulla pintaa ennen uuniin laittamista, mutta itse skippasin tämän, koska annoin lihan hautua matalassa liemessä ja välillä ilman kantta.
Kuumenna uuni n. 175°C.
Hiero lihan pintaan suolaa, ja aseta se pataan.
Lado astiaan myös kasviksia (itse käytin porkkanaa, sipulia ja valkosipulin kynsiä).
Kaada päälle kuuma lihaliemi, ja nosta pata uuniin.
Anna lihan kypsyä uunissa noin tunti ilman kantta, jotta se saa hiukan väriä nesteen haihtuessa. Sen jälkeen voit laskea lämpötilan alle sataan asteeseen, lisätä tarvittaessa lientä ja kypsentää lihaa kannen alla vaikka 15 tuntia tai enemmän. Liemen määrää on kuitenkin hyvä tarkastella välillä, jottei se loppusi täysin.
Mitä miedompi lämpö, sen pidempi paistoaika. Voit toki heti aloittaakin miedolla lämmöllä, sillä liha saa väriä pintaansa aina nesteen haihtuessa.
Tämä possun etuselkä hautui vajaat 10 tuntia, mutta liha irtosi luusta helposti ja suli suuhun. Lisukkeeksi meillä syötiin keitettyjä perunoita.
Kirjoittelinkin viikonloppuna, miten katkarapuleipä ilman leipää ei oikein ole jaksanut houkuttaa, ja niinpä piti testata kauraviipale ultimateherkussani. Ja toimihan se! Kunnolla paahdettuna ja kaveriksi keitettyjä munia, vähän majoneesia, katkarapuja tietysti ja paljon tilliä joka väliin.
Hassuja muuten nuo ravut, ne ovat olleet herkkuani jo lapsesta asti. Esikoista odottaessa juuri muu ei mennyt alas, mutta tilliä, vesimelonia ja katkarapuja olisin voinut syödä yhtenään. Loistava kombo muuten sekin. Pitääkin herkutella seuraavaksi kyseisellä yhdistelmällä! 🙂
Täällä on taas oltu aikaisia lintuja, ja noustu jo kuuden jälkeen. Tänään toki kello soitti ihan jo syystäkin. Illalla lähdetään miehen kanssa viettämään vähän omaa aikaa ja lapset pääsivät mummulavisiitille. Äkkiä se viikko vierähtää, mutta nautitaan nyt loma loppuun asti.
Gluteeniton ruokavalio on noussut niinkin suureen suosioon, että sitä voi jo pitää muodikkaana. Muistanette ehkä, kun minäkin pyörsin puheeni trendiruokavalioiden suhteen ja löysin gluteenittomasta avun moneen vaivaan, mutta ennen kaikkea ikuisiin särkyihin. Vähemmän gluteenia, vähemmän kipeitä niveliä.
En ole kuitenkaan viime aikoina ollut ruokavalioni suhteen ehdoton. Viitsimättömyys ja laiskuus ovat usein ajaneet turvautumaan vanhoihin tuttuihin viljatuotteisiin, eikä jälkiviisauden voima juurikaan ole suistanut takaisin oikeille raiteille. Nyt kuitenkin Indiedaysin ja Provenan yhteistyökampanjan myötä, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hioa ruokavaliota taas hiukan parempaan suuntaan.
Yksi syy gluteenittoman hankaluuteen on ollut ehdottomasti se, etten ole turvautunut gluteenittomiin tuotteisiin, joilla voisin korvata perinteiset leivät ja pastat. Olen vain vältellyt viljatuotteita sen verran kuin olen jaksanut, mutta kokenut gluteenittomat “korvikkeet” jotenkin turhaksi. Kun eihän mulla ole todettu edes keliakiaa. Niin, ja onpa mielessäni myös se, miltä gluteeniton valmisleipä maistui joskus 15 vuotta sitten.
Provena -tuotteet (Raisio), ovat luontaisesti gluteenittomia ja sopivat niin keliaakikoille, kuin gluteenitonta ruokavaliota muista syistä noudattaville. Leivät löytyvät kaupan pakastealtaasta, ja pussin voi joko sulattaa kerralla tai pakastimesta voi kaivaa leipäviipaleen tarvittaessa. Provenan tuotteet on valmistettu puhtaasta kaurasta. Puhdas kaura on kauraa, joka on kasvatettu, käsitelty ja pakattu täysin erillään gluteenia sisältävistä viljoista. Tarkasti kontrolloidulla tuotantoketjulla varmistetaan, että Provena-tuotteet ovat gluteenittomia ja keliaakikoille turvallisia. Puhtaassa kaurassa on silti kaikki kauran hyvät puolet: maku, terveellisyys ja ravitsevuus.
Kaura sisältää terveellistä betaglukaania, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Tutkimukset osoittavat betaglukaanin laskevan haitallista LDL-kolesterolia jopa 5-6 %. Kaura on on siis varsin sydänystävällinen vilja. Lisäksi sen kuitu suojaa vatsavaivoilta ja huoltaa ruuansulatuselimistöä. Kauran betaglukaanilla on todettu myös prebioottisia vaikutuksia, sillä se lisää hyödyllisten bakteerien kasvua paksusuolessa ja edesauttaa näin elimistön terveyttä ja suoliston tasapainoa.
Keliakia on elinikäinen autoimmuunisairaus, jota sairastaa suomalaisistakin noin kaksi prosenttia. Toki jokaista keliakiatapausta ei ole todettu, joten esiintyvyyden tarkka määrittäminen on senkin vuoksi vaikeaa. Gluteeniton ruokavalio (siis muun kuin keliakian hoitoon) rantautui suomeen kuten muutkin trendit ja trendiruokavaliot. Toiset tarttuivat gluteenittomaan heti, ja osalle (kuten itselleni) trendiin lämpeneminen vei pikkuisen kauemmin. Noin vuosi sitten kokeilin itse ensimmäisen kerran gluteenitonta ruokavaliota. Olin tosin ollut viljattomalla vuosia sitten suolistovaivojeni vuoksi, mutta tuolta ajalta en juuri muista ruokavalioasioita, lähinnä tavallisen elämisen vaikeuden ja taudin rajoittavat tekijät. Jonkin aikaa kuitenkin jaksoin viime keväänä gluteenitonta ruokavaliota ja sainkin kokea pienen enrgiapiikin kun olotila koheni ja säryt hellittivät. Silti luisuin nopeasti tutulle vanhalle polulle. Vaikka voin olla pitkäänkin syömättä viljatuotteita, myönnän, että leivättömyys teki ruokavaliosta itselleni hankalan. Kyllä, halusin istua iltapalapöytään ja syödä muun perheen kanssa sämpylän. Katkarapuleipä ilman leipää, ei sekään houkutellut kovin pitkään. Virheeni oli, etten tutustunut paremmin gluteenittomaan tarjontaan.
Gluteenittoman ruokavalion eduista puhutaan paljon, ja yhä useampi haluaa muuttaa ruokavaliotaan puhtaampaan suuntaan jättämällä gluteenia sisältävät viljat pois ruokavaliostaan. Gluteenilla uskotaan olevan vaikutusta ihon kuntoon, suoliston tasapainoon ja ravintoaineiden imeytymiseen, painonhallintaan ja ennen kaikkea vehnäriippuvuuteen. Gluteenitonta ruokavaliota käytetään nykyään myös yleisesti reuman ja reumaperäisten sairauksien hoitoon. Vaikka gluteeniton ruokavalio sai suurimman boostinsa hoikistuneista julkkiksista, gluteeniton ei varsinaisesti ole mikään laihdutuskikka. Monesti kuitenkin ihminen kärsii viljatuotteiden tuomasta turvotuksesta ja ainakin itselläni gluteeniton vei pois juurikin tuota turvotusta, minkä seurauksena myös vaatteet istuivat mukavammin päälle ja vaakalukemakin lähti laskemaan. Vehnän mättääminen ruokavalioon aiheuttaa meille myös jonkinlaista riippuvuutta, joten toki karsimalla ravintoköyhien viljojen määrää, voimme sitä kautta vaikuttaa myös ulkoiseen olemukseemme.
Meillä testattiin tänä aamuna kahta erilaista Provenan gluteenitonta leipää. Kaura-porkkanasämpylä oli jo pelkästään ulkonäöltään tosi kotitekoisen näköinen, eikä maku todellakaan kielinyt mielestäni gluteenittomuudesta, päinvastoin. Viipaloitu kauraleipä maistui sekin ihan tavalliselle herkulliselle leivälle, ja paahdettuna tästä leivästä tuli ehdoton suosikkini. Paahtoleipää en ole syönyt aikoihin, joten viipaloitua kauraleipää tulee tästedes löytymään pakastimestamme aivan varmasti. Koko gluteeniton tuntuu jotenkin paljon helpommalta, kun tietää, että tarpeen tullen kaapista löytyy myös korvike leivälle.
Nyt jää pullat ja muut hötöt itselläni syömättä. Kaipaan niin sitä viime keväistä fiilistä ja hyvää oloa, että olen valmis opettelemaan uutta saadakseni sen olon takaisin!
Lisää tietoa Provena -tuotteista ja puhtaasta kaurasta löydät täältä. Vinkkejä gluteenittomaan ruokavalioon löytyy myös Provenan Facebook-sivulta.
PS. Myös Instagramista löytyy kiva arvonta, jossa palkintona on Provenan tuotepaketti!
