Vihreä keittiö on jo pitkään ollut haaveeni, mutta kuten jossain kohtaa kirjoittelin, seitsemän vuotta on mielestäni liian lyhyt aika keittiön käyttöiäksi. Varsinkin kun purimme tästä jo kerran muutaman vuoden vanhan keittiön. Itseasiassa myös ihan tykkään meidän keittiöstä, joten värin tuominen tilaan koko keittiötä uusimatta oli mielestäni paras ratkaisu. Koska säästimme edellisessä remontissa kylmälaitteet ja oikeastaan koko niille omistetun nurkan, sen päivittäminen tuli nyt vihdoin ajankohtaiseksi ihan kylmälaitteiden uusimisen vuoksi. Halusimme tosiaan hyödyntää vanhat laitteet mahdollisimman pitkään, mutta nyt niiden elo oli asettumassa tiensä päähän.

Skafferista olen myös haaveillut jo pitkään. Meidän keittiö on melko tasan 50 neliötä (ja aika tarkkaan 5×10) ja tässä tilassa on siis aiemmin ollut kauppa. Meidän talo on rakennettu vuonna 1939 ja keittiö (eli kauppa) on laajennusosaa joka on kaiketi valmistunut joskus 1941-1942. Keittiön alla on myös kellarikerros, josta käsin meillä hoituu lämmitys. Puuvarastojen lisäksi kellarista löytyy työkaluvarastoa ja pyykkinurkki. Niin ja arkkupakastin!
Mutta siis se ajatus skafferista juuri tuossa keittiön nurkassa ei sinänsä ollut ihan täysin oma ideamme, sillä vanhoista piirustuksista käy ilmi, että samaisella paikalla on ennenkin ollut jonkinmoinen skafferin tyyppinen tila. Ehkä jokin kaupan komero tai muu vastaava. Ajatusta on kuitenkin ollut aikaa hauduttaa jo kohta 10 vuotta ja olen todella tyytyväinen, että pääsimme sen vihdoin toteuttamaan. Hyvää kannatti siis jälleen kerran odottaa!

Vihreä värikään ei ole ihan tuulesta temmattu idea, itse asiassa vihreistä keittiötrendeistä huolimatta sillekin löytyy selite kodistamme. Meillä on nimittäin kellarissa aivan ihanat vanhat peiliovet, ja tietenkin just tässä vihreän sävyssä. Myös yläkerrassa vinteille vievät ovet ovat samaa sarjaa. Harmi vain, että niiden eteen on aikanaan rakennettu toiset ovet eristykseksi. Nykyaisemmat. Joskus pohdimme karmien kääntämistä siten, että paksut peiliovet jäisivät näkyville, mutta homma on aika iso, eikä meillä taida enää olla voimia moiseen. Suurin remontti-into kun on mennyt kahden talon kunnostamisessa.

Kuten kaikki sävyt, myös vihreä elää valon mukaan ja tämä vanhanvihreä elää vahvasti auringon ja varjon vaihdellessa. Löysin kuitenkin koodin, joka vastaa mielestäni täydellisesti sitä vanhaa vihreää, jota meiltä löytyy ennestään. Sen kanssa suuntasin kulkuni paikalliseen rautakauppaan. Skafferi on maalattu Helmi-kalustemaalilla.

Koska tarkoitus ei ollut uusia koko keittiötä vaan enemmänkin lisätä tilaan väriä ja lämpöä, seinille valittiin tällä kertaa valkoisen sijaan lämmintä beigeä. Tikkurilan beige osoittautui neutraaliksi ja turvalliseksi.

Sama vihreä sävy päätyi vanhan klaffipöydän runkoon ja jalkoihin.

Yksi vaihtoehto kylmäkalustenurkan uusimiseen olisi ollut vastaavan lainen setti, kuin tässä jo olikin. 60+60+60, eli korkea kaappi, jääkappi ja pakastin. Pohdimme tätäkin vaihtoehtoa ja integroitavia kylmäkalusteita, mutta jotenkin tuo ei nyt sytyttänyt. Haluttiin jotakin vähän vähemmän keittiökalustetta ja tästä syystä skafferi ja vapaasti seisova kylmäkaluste tuntuivat parhaalta vaihtoehdolta. Koska skafferista tehtiin leveämpi kuin se vanha 60 senttiä leveä kaappi, halusin kutistaa kylmäkalusteet 120 sentistä tiivimmäksi paketiksi. Kylmäkalusteen koko piti kuitenkin vastata isoruokaisen perheen tarpeita ja halusin keittiöön myös pienen pakastimen. erilaisia vaihtoehtoja tutkiessamme päädyimme Smegin Colonial-jääkaappiin, joka oli oikeastaan vastaus kaikkiin tarpeisiimme: Kaunis, tilava ja sisältää myös pienen pakastimen. Pakollisesta pahasta saatiin siis keittiön katseenvangitsija. Jääkaappi rikkoo kivasti käsitystä perinteisistä kylmäkalusteista. Lämmin kerman sävy menee myös ihanasti yksiin tuon seinän sävyn kanssa.

Pienen klaffipöydän paikalla oli aikaisemmin keittiöön rakennettu valkoinen taso, mutta nyt se ei enää mahtunut tuohon. Sain kuitenkin hienon lisätason kasvariin, joten hukkaan ei mennyt sekään kaluste. Pöydän kuvia jaoinkin tovi sitten instan puolella. Siellä siis kuva pöydästä vanhassa ulkoasussaan ja vanhalla paikalla.

Lattian maalaamisen lisäksi muuta ihmeellistä ei sitten tehtykään. Uutta ei siis tullut kuin skafferi ja jääkaappi, kaikki muu hoitui huonekaluvalssilla ja maalaamisella. Ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – siltä ainakin nyt tuntuu. Haaveissa ollut vihreä keittiö siis syntyi melko pienillä muutoksilla ja vihreällä hipaisulla.

Pieni wc on vihdoin valmis! Tai ainakin melkein valmis, mutta täällä ei taida koskaan olla mikään ihan valmista, joten ei jumituta siihen! Tämä meidän yläkerran vessa on kooltaan vain reilun neliön ja pelkästään allaskalusteen ja wc-istuimen mahduttaminen tilaan oli saavutus. Maailma on täynnä mitä suloisempia pikkualtaita, mutta tähän tilaan halusin mahduttaa myös käytännöllisyyttä ja siksi päädyimme vähän isompaan altaaseen. Otin siis huomioon myös hammastahnaa sylkevät kanssa-asujani ja tulevaisuuden teinitytön, joka kenties pesee täällä epäonnistuneita meikkejään (jos siis tulee yhtään äitiinsä). Koska vessassa tarvitaan säilytystilaa, halusin altaan alle myös kaapin. Se kätkee sisälleen siivousliinat ja -suihkeen sekä puhtaat pyyhkeet ja saippuan täyttöpussin. Lopulta kaikki saatiin kuin saatiinkin ahdettua tilaan, ja vaikka wc-istuin jouduttiin istumisen mahdollistamiseksi asentamaan vinoon, olen silti hurjan tyytyväinen lopputulokseen. Yläkerran pieni wc on nyt yhtä aikaa toimiva ja kaunis.

Tähän on tulossa siis vielä peilikaappi, mutta se odottaa yhä kasausta ja seinälle kiinnitystä. Tai oikeastaan yhtä maalauskierrosta, sillä sähkömiehen jäljiltä meidän himmeä maalipinta on paikoitellen liki musta. Samoin vasta maalatut ovenkarmit. Mutta niille ei nyt mahda muuta kuin tarttua toimeen eli sutiin ja rättiin. Peilikaapin sijaan jokin ihana vanha peili olisi varmasti paljon kauniimpi ratkaisu, mutta koska haluan sähköhammasharjat ja muut pakolliset pahat piiloon, kaappi on paras ratkaisu.

Tätä wc-tilaa rajoitaa seinät, jotka eivät ole oikeastaan mistään suunnasta suorat. Samoin lattia oli jo valmiiksi kovin kalteva. Vessassa kulkee myös iso piippu (altaan oikea reuna) ja sen vieressä komeilee paisuntasäiliö. Tilaa olisi siis puoli neliötä enemmän ilman noita, mutta minkäs teet. Teetimme melkein kaiken työn ammattilaisella, ja kyllä tuolla juuri ja juuri aikuinen mies mahtui kaakeleita seinille laittamaan. Onneksi tila on muodoltaan pitkänomainen, muuten kalusteiden sijoittelussa olisi ollut isompia ongelmia.

Seinillä on kiiltävä 15×15 laatta ja sama keskiharmaa Kiillon saumauslaasti kuin keittiössäkin. Seinien yläosa on maalattu Tikkurilan Harmony maalilla ja sävynä on X485 Kashmir. Se on kivan neutraali ja sopii mielestäni tuohon tilaan oikein hienosti. Se antaa kivasti luonnetta valkoiselle kaakelille ja tekee tilasta lämpimän. Huonekorkeus tuolla vessassa on kolmisen metriä, joten mitään ihan kokonaan kaakeloitua bunkkeria siitä ei kannattanut tehdä. Kaakeloidun alueen korkeudeksi laitettiin 165 centtiä ja näin vältettiin sellainen perinteinen puolipaneelifiilis. Korkea kaakelointi myös mahdollisti himmeän maalin käytön. Pieni allaskokonaisuus löytyi Ikeasta.

Ai niin, onhan minulla puinen naulakkokin ostettuna. Jotenkin ei vain tohtisi tehdä yhtään reikää uusiin seiniin!

 

Ps. Pahoittelut, että kuvat menevät täällä edelleen mössöksi. En onnistunut saamaan apua vaivaan. 🙁

Heipsan!

Jos marraskuussa olisi pitänyt veikata, olisin ehdottomasti olut sitä mieltä, että tässä kohtaa joulukuuta meillä vallitsee täysi joulu. Kera pienen pettymyksen voin nyt kuitenkin todeta, että en ole jaksanut tehdä joulujuttuja ihan samaan tahtiin kuin olisin ehkä halunnut. Toisaalta, lupasin itselleni marraskuussa, että otan rennosti ja teen siten kuin hyvältä tuntuu, ja nyt olen kuunnellut itseäni. Jos jokin juttu jää leipomatta tai koristeet askartelematta, maailma (tai edes joulu) ei kaadu siihen. Silti vähän harmittaa, kun sille kiireettömälle joulun tekemiselle ei oikein tunnu löytyvän aikaa. Tosin mukavia asioitahan tähän vuoden viimeiseen pätkään on mahtunut. Erilaisia pikkujouluja on tullut vietettyä ja esikoisen synttärit ja nimpparitkin ehdittiin juhlia.

Tänään on tarkoitus taas hiukan edistää joulua. Jos nyt ei ehditä leipomaan, niin kaivetaan ainakin esille muutama koriste lisää ja poltetaan kynttilöitä. Meille asti talvi saapui lähinnä pakkasen ja kuuran muodossa, mutta eilen illalla satoi vähän luntakin. Eihän sitä kauheasti ehtinyt kertyä, mutta kun ajeltiin Klaaran kanssa mummun luota kotiin Jouluradiota kuunnellen, tuli aika jouluinen fiilis. Nyt vain sormet ristiin, että kaikki valkoinen ei sulaisi tänään pois. On ollut jotenkin tosi ihanaa, kun loppuvuosi ei ole ollut musta ja pimeä. Ja vaikka lumi jäisi tulematta, sen jäisen kuuran toivoisin palaavan puiden oksille valoa antamaan.

Seuraavaksi ajattelin listata lahjat ja muistamiset, jotka on hankkimatta. Ehkä tässä vielä ehditään kaikki hommat hoitaa, vaikka perinteiseen tapaan pieni joulustressi tahtookin hiipiä mieleen.

Ihanaa kolmatta adventtia myös teille!

 

 

Tiedän, ihan hirrrrveästi kuvia, mutta se on nyt sesonkiaika parhaimmillaan. Daalioilla nimittäin. Ja jännäksi tämän harrastuksen tekee se, että joka päivä pitää miettiä, odottaako kukkien kasvavan ulkona, vai pelastaako ne mahdolliselta yölliseltä paleltumiselta. Yks kaks yllättäin kun tämä riemu voi olla ohi ja jäljellä vain muisto. Sekä ne sata juurakkoa, jotka pitää kaivaa ylös ja varastoida talveksi. Jos muuten mietit daalioiden nostamista, niin tein vuosi sitten postauksen daalioiden nostamisesta ja talvettamisesta.

Pari viimeistä viikonloppua on karannut käsistä (ensin flunssa ja sitten yleinen kiire), mutta tulevalle viikonlopulle on pakko mahduttaa kasvihuoneen syyssiivous. Satoi sitten pieniä ukkoja tai akkoja, tomaatit on laitettava pois ja chilisato korjattava talteen. Ruukut on tyhjennettävä ja putsattava, ja osa kasveista nostettava sisälle. Onhan sitä siinä. Toisaalta on ihan kivakin jo laittaa kasvariin taljat ja lyhdyt ja kaikki muut syysteemaan istuvat elementit. Haikeaa tosin, mutta jos jotain olen oppinut, niin syksylle ei kannata laittaa kampoihin. Sitä taistelua on mahdotonta voittaa.

Tulevalle viikonlopulle on myös mukavaa ohjelmaa tiedossa ja pääsen esimerkiksi pitkästä aikaa teatteriin. Edellinen kerta olikin 7.3.2020. Jäi aika hyvin mieleen, sillä tuon reissun jälkeen maailma meni jotakuinkin kiinni. Mutta se oli hyvä reissu ja siitä jäi hyvät muistot. Ihanaa päästä taas kasvattamaan tätä henkistä saldoa. Tälle vuodelle on pari muutakin teatterijuttua ja yhdet isommat (aika monta kertaa siirretyt) juhlat. Eli vaikka en syksyä ihan hirveästi fanita, tänä vuonna se on ehkä kuitenkin parhaimmillaan. Ja eilen töissä jouduin muuten sellaiseen tilanteeseen, että minua käteltiin! Ihan häkellyin moisesta fyysisestä kontaktista, mutta vielä se sujui. Tuli takaraivosta vanhaan opittuun tapaan.

Mutta hei, ihanaa keskiviikkoiltaa! Mä lähden nyt pätkimään taas muutaman kukan maljakkoon.

Ehdin jo hieman piehtaroida voitonriemussani, kun perheessämme jyllänyt flunssa jätti minut miltei huomiotta. Vaan niinhän siinä kävi, että vuoro se oli minullakin ja se mun flunssavuoro osui tietysti viikonlopulle. Kuinkas muutenkaan. Miten se sattuukin aina tähän syyskuun vaihteeseen. Ihan joka armas vuosi vähintään joku meistä neljästä on flunssassa. Tänä vuonna siis kaikki saivat sairastaa, ja onhan se sinänsä ainakin tasapuolista.

Eilen illalla oli pakko kaivaa harsot esiin ja kieputtaa daaliapenkit peiton alle. Aamulla olin heti herättyäni nenä kiinni mittarissa, mutta ei se vielä mennyt nollaan ja daaliakausi jatkuu. Jokaisesta kukasta pitää nyt vain ottaa kaikki mahdollinen ilo irti, ja niinpä olen kukittanut kotia kaksin käsin. Tämä vuosi oli daalioiden suhteen vähän huono, sillä olin keväällä niin totaalisen lopussa, etten jaksanut laittaa juurakoita esikasvamaan. Kesä taasen oli niin kuuma ja kuiva, että meidän kastelukaivo huusi tyhjyyttä ja daaliat kasvoivat kituisasti. Heinäkuun lopussa näytti siltä, miltä yleensä näyttää juhannuksena. No, tulee uusia kesiä ja uusia mahdollisuuksia esikasvattaa ja paijata kukkia. Tämä vuosi nyt vain oli tällainen.

Viikonloppuna oli tarkoitus tehdä vähän pihatöitä ja siivoilla paikkoja, mutta se jäi nyt flunssan vuoksi pelkäksi aikeeksi. Ensi viikonloppuna sitten. Tuntuu muuten ihan hassulta, että kaupassa myydään jo callunoita. En pysty millään käsittämään, että kesä alkaa olla takanapäin ja syksy tulee ihan oikeasti. No, onneksi syksylle on tiedossa kivoja juttuja, joten ehkä se vuoden kurjin pätkäkin siitä taas tulee lusittua.

Noissa kuvissa vilahtaa muuten keittiön uusi valaisin. Oikeasi meidän keittiö on nyt tosi hullunkurisen näköinen, sillä katossa roikkuu uusi valaisin ja sen parina toinen vanhoista. Jep, erittäin jännä yhdistelmä. Mutta jostain syystä toinen uusista valaisimista on jumittunut jonnekin, eikä kuljetus tunnu etenevän sitten millään. Pitää ehkä huomenna tarttua puhelimeen ja alkaa jäljittämään valaisinta oikein tosissaan.

 

Luumupuut notkuvat hedelmistä ja kuistilla olisi iso läjä omenia. Jotain kivaa voisi vaikka leipoa iltateen kaveriksi.

Ihanaa maanantai-iltaa ja upeaa uutta viikkoa myös sulle! 🤍

Viime viikkoina on tuntunut, että takki alkaa olemaan aika tyhjä. Sitä on jotenkin lykännyt mielessään kaikkea vähän syrjään ja kesän hellittäessä ne ikävämmätkin jutut saa jotenkin enemmän valtaa. Tai vievät ainakin jotenkin enemmän mehuja. Tekisi mieli välillä painaa jotain reboot-nappia, nollata aivot ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta tähän on kai lääkkeenä se kuuluisa palautuminen.

Heräsin aamulla ihan hirvittävään vesisateeseen ja vaikka meillä tuo luvattu supersade jäikin vai aamun ja aamupäivän riesaksi, virittelin heti aamusta myös kynttilälyhdyn työpöydälleni ja yritin pitkin päivää muistaa olla vähän hygge Chai lattea siemaillen. En tiedä onnistuinko, mutta voisihan sen ottaa tavaksi. Ei tuo koleana päivänä voi pahaakaan tehdä.

Mä olen muuten pitkään jo halunnut eroon noista meidän keittiön valaisimista, mutta en ole oikein keksinyt, mitä tuohon pöydän päälle haluan. Jos olisi valmis laittamaan valaisimiin paljon rahaa, niin toki varmasti löytyisi monta vaihtoehtoa, mutta kun tuplana joutuu hankkimaan, niin olen keskittynyt lähinnä edullisiin vaihtoehtoihin. Jotakin kevyttä ja vaaleaa noiden isojen kuuppien tilalle. Ja nyt olen vihdoin ne löytänyt. Katsotaan nyt millä toimitusajalla siirtyvät paikalleen, mutta ehkä viikon kahden sisällä kuitenkin. Toivon ainakin. Olohuoneeseenkin löytyi mukava valaisin sohvan nurkkaan, mutta laitan siitä kuvaa vaikka ensi kerralla. Nyt nimittäin sukellan sohvalle. Aloitettiin nollausharjoituksena uusi sarja Condor (Viaplay). Vaikuttaa ihan kivalta.

Kivaa iltaa! ♡

Kesäpäivät tuntuvat juoksevan karkuun. Syreeni on vain muisto viimeviikon kuvissa, ja taas yksi viikko on ehtinyt jo puoleen väliin. Edelleen kaipaan sitä, että aika pysähtyisi hetkeksi. Tai lakkaisi ainakin kiiruhtamasta. En nimittäin pidä kesän ja kiireen yhdistelmästä, vaikka en ehkä kiireestä pidä ylipäätään. Olen niitä ihmisiä, jotka kaipaavat elämään enemmän aikaa “haistella ruusuja”. Ja kuvainnollisesti yritänkin sitä harrastaa. Jättää myös aikaa ihan vain sille olemiselle ja nauttimiselle. Kesätuulen tuntemiselle ja linnunlaulun kuuntelemiselle. Suomen kesä ja luonto ovat kuitenkin just niitä asioita, joista voimaa voi ja pitääkin ammentaa ihan koko vuoden tarpeisiin. Aikaisista aamuista ja valoisista öistä. Vaikka vuorotellen silloin tällöin. Mutta vähiten kesä on tarkoitettu ainaisen tietokoneen edessä istumiselle, sen olen vuosien mittaan oivaltanut.

Huomenna ajattelin ennakoida tulevaa helleputkea pyhittämällä torstai-illan siivoukselle. Ei tarvitse sitten haaskata kaunista kesäviikonloppua moiseen tylsyyteen. Tänään olen kuitenkin antanut itselleni luvan nauttia ulkoilman sijaan myös jalkapallosta olohuoneen sohvalla. Joskin kohta nappaan roseepullon jääkaapista, kaadan itselleni lasillisen ja siirryn kasvariin. En juhliakseni Venäjän voittoa tai surrakseni Suomen tappiota. Otan lasillisen ihan vain itselleni. Ja sille että on kesä!

 

Mukavaa iltaa myös sulle! 🍃

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Plantagen

---

Useammat hedelmäpuut ja marjapensaat ovat jo ehtineet lämpimän alkukesän myötä kukkia ja nyt tietenkin jännitetään, ehtivätkö pölyttäjät tehdä tehtävänsä. Nopea kierros puutarhassa vahvisti epäilyni oitis, ja luvassa on kiitettävä sato oikeastaan ihan joka lajia. Kirsikkapuut taitavat tänä vuonna rikkoa jopa ennätyksensä. Tänään jatketaan kaupallista yhteistyötä Plantagenin kanssa ja pohditaan myös sitä, miten tärkeää on houkutella mehiläiset puutarhaan.

Kuten tiedämme, pölyttäjät rakastavat kukkia! Kukista pölyttäjät löytävät ravinnokseen makeaa mettä ja siitepölyä. Kun esimerkiksi mehiläinen liikkuu kukassa, sen karvaiseen ruumiiseen tarraa siitepölyä, ja lentäessään taas toiseen kukkaan, siirtyy myös siitepöly eteenpäin. Tätä kukasta kukkaan lentämistä ja siitepölyn siirtelyä kutsutaan pölytykseksi, ja pölytyksen ansiosta kukka kehittää siemeniä. Siemenistä sitten taas kasvavat taimet seuraavana vuonna.

Mehiläisiä ja muita pölyttäjiä saamme kiittää paitsi hedelmistä ja marjoista, mutta niiden ansiosta meille riittää esimerkiksi kasviperäisiä öljyjä ja lehmille apilaa popsittavaksi. Jotta ruokavaliomme olisi jatkossakin monipiolinen, pölyttäjät on syytä pitää iloisina. Tiesitkö, että arviolta kolmannes syömästämme ruoasta saa alkunsa hyönteisten suorittamasta pölytyksestä! Se on aika paljon!

Tuoksut, värit ja muodot. Jos mehiläisiltä kysytään, tässäpä tärkeimmät. Jos siis joskus mietit voisiko voikukat hävittää maapallolta (tai naapurustosta) kokonaan, siirrä ajatuksesi mehiläisiin, joille alkukesän kirkkaus on äärimmäisen tärkeää. Voikukista ei silti tarvitse tykätä ja jos näin on, niin pelastus tulee yleensä juhannukseen mennessä kun suurin voikukkakausi päättyy. Samaan aikaan mehiläisten tarpeet kuitenkin säilyvät, ja jotta ihminen ja luonto jatkaisivat kulkuaan sulassa sovussa, kannattaa kesän mittaan uhrata muutama ajatus mehiläisille ja muille pölyttäjille.

Mehiläisten kanssa vehkeily ei missään nimessä tarkoita sitä, että sinun pitäisi suosia vain keltaisia ja riemunkirjavia kukkia! Tiesitkö, että esimerkiksi viehkeä laventeli ja klassisen kaunis marketta ovat oikein hyviä mehiläisten ruokkimiseen. Samoin monet yrtit. Marketan mehiläiselle avoin kukka on oiva esimerkki siitä, että juurikin nuo yksinkertaiset kukat ovat pölyttäjäystäviemme mieleen. Esimerkiki pionien maatiaislajikkeet ja yksinkertaiset daaliat. Huolehdi siis siitä, että istuttaessasi kesäkukkia joukosta löytyy myös niitä yksilöitä, jotka kiehtovat mehiläisiä ja mahdollistavat muodoltaan pölyttämisen!

Itse yhdistin tänä vuonna Plantagenin laventelit, marketat, oliviipuun ja hortensiat. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että mehiläisiä voi palvella myös hillitymmällä väriskaalalla!

Kotiamme ympäröi todellinen mehiläisten keidas, ja luonnonkukkien ja yrttien lisäksi löytyy villivadelmaa, metsämansikkaa ja montaa muuta mehiläisten lempparia. Halusimme kuitenkin tänä vuonna lisätä myös omaan pihaamme pienen, vähän enemmän ympäröivää luontoa muistuttavan alueen ja kylvimmekin oman kukkaniityn meidän ja pölyttäjien iloksi. Plantagenilta löytyy myös laaja valikoima erilaisia siemeniä ja Mehiläiskukkaseos lupasi jo nimellään tarkoitukseen sopivia siemeniä. Tämän projektin etenemistä saatte aivan varmasti seurata kesän mittaan!

Hedelmä- ja marjasadon lisäksi, tällä hetkellä mietitään tietenkin myös kasvihuoneen kasvatteja. Muistatteko pienen pienet chilinalut, jotka pääsivät ruukkuihin Mitäpä jos kasvattaisitkin itse -postauksessa huhtikuun puolivälissä? No tuollahan ne nyt kasvavat pörheän hyvinvoivana kasvihuoneessa ja kurottavat koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Plantagenin valmiit tomaatintaimet ovat jopa raakileilla asti, ja odottavat auringon tuomaa punaa poskilleen.

Näin kesäkuun alkupuoliskolla kaikki on vielä kovin pientä ja söpöä, mutta kuukauden kuluttua kasvihuone alkaa taas muuttua kesäiseksi viidakoksi. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi millään odottaa!

Myös Plantagenin perunaruukku on osoittautunut toimivaksi ja satoa odotellaan siitäkin kovasti. Nuppujakin on jo!

Muistathan, että halusit sitten lukea vinkit hyönteishotellin pyörittämiseen tai kesäkukkien hoitoon, löydät kattavan tietopaketin puutarhan eri aiheista Plantagenin sivuilta!

Ihanaa uutta kesäviikkoa! 🐝

 

 

Stoooooop! Tässä kohtaa kesää tekisi aina mieli vetää hätäjarrusta! Voisko kaikki pysähtyä just tähän syreenien, koristeomenoiden, kielojen ja kaiken muun ihanan aikaan. Tuntuu, että nämä kesän hetket menevät niin luvattoman nopeasti ohi, eikä tällainen hidas nautiskelija ehdi kunnolla ottaa kaikkea iloa irti. Tai jos voisi laittaa pulloon ja saada kukat kestämään!?

Vaan eipä tuo niin mene, ja siinä kai koko homman viehätys. Yritän aina muistuttaa itseäni neljän vuodenajan upeudesta. Ja tietty siitä, että kesä ei tuntuisi just näin ihanalle, jos välillä ei olis marraskuukin.

Freesasin viikonloppuna kotia oikomalla vähän paikkoja ja kantamalla kimppu kaupalla kukkivaa sisään. Kukaan ei ehkä huomaa, etten viitsinyt sen paremmin siivota. Ehtii sitä sitten vaikka sateisempina päivinä. Arki tuntuu lähes juhlalta kaiken kukkeuden lomassa ja kun nämä kukat kuihtuvat, on luvassa onneksi uusia kimppuja. Vielä pitkään! Jeeee!

 

Varsin onnellinen puutarhuri täällä hei!

Olen kaatunut iltaisin sänkyyn väsyneenä ja paikkoja särkien. Kaiken kantamisen, kaivamisen ja raahaamisen jälkeen tuntuu kuin olisin jäänyt jyrän alle. Veto on poissa, mutta mieli sitäkin virkeämpi. Millään ei malttaisi lopettaa ja toisaalta koskaan ei onneksi tule valmistakaan. Väittäisin, että puutarhatyöt ovat resepti hyvään oloon ja menevät kyllä ihan urheilustakin, jos oikein innostuu.

Tein viikonloppuna uuden daaliapenkin, jaoin juurakot ja upotin mullan alle. Kitkin, kuokin, karsin ja istutin. Ja olisin voinut jatkaa vaikka miten pitkään. Harmi, että viikonloput ovat vain niin kovin lyhyitä. Ja minä tarvitsen paljon unta. Mutta on se vain joka kerta yhtä ihanaa kulkea ulkona illalla se viimeinen kierros ja ihailla työnsä jälkeä. Ja toisaalta heti aamulla käydä kurkistamassa, miltä ulkona näyttää. Tämä on se vuodenaika, jonka soisin kestävän miltei ikuisesti. Tavallaan kesä on kuitenkin vasta alussa.

Kuolanpionin nuput pullistelevat jo punaisina ja onpa tuo tehnyt kolme uutta taimeakin, joten kenties siirrän tätä ihanuutta vielä jonnekin muuallekin. Keltaiset kiurunkannukset saavat meillä peittää perennapenkkejä kunnes väsyvät ja antavat tilaa muille kasveille. Ne on oikein hyviä peittämään paljasta maata ja ehkäisevät näin myös rikkaruohojen kasvamista. Kohta niiden lomasta puskee esiin mooseksenpalavapensas, ritarinkannukset ja monet muut ihanuudet. Sävyt muuttuvat ja syvenevät, ja puutarha muuttaa taas ilmettään.

Ja hei, kun illan päätteeksi voi vielä poimia maljakkoon pienen annoksen oman pihan kesää, on yhtälö aika täydellinen. Siitäkin huolimatta, että ne varsinaiset kotityöt jää kyllä sisällä tekemättä.

Ihanaa uutta viikkoa sullekin! 💛