Lauantaita!

Tällainen jopa vähän turhankin letkeä fiilis täällä. Toisaalta eikös viikonloput olekin juuri sitä varten, että saa mennä hiukan puolivaloilla. Hipsutella villasukissa, tarrata käsillään kirjaan ja selällään sohvaan. Juoda muki tolkulla kuumaa teetä ja odotella lähinnä vain ajan kulkua. Koira sinänsä ei tajua laiskasta lauantaista yhtään mitään, hän on tuollainen ihan viikon jokaisena päivänä. 🙂

Inhottava flunssa on nyt kaatanut jo kolme neljäsosaa perheestä, ja on kuulemma sitkeää sorttia tämä täällä riehuva. Kolme viikkoakin, totesi lääkäri, joten hurraa sille, että olen itse ylittänyt jo ainakin puolivälin.  Vaikka ajattelin kyllä, että viikonlopun jälkeen kokisin jonkinlaisen ylösnousemuksen. Kroppa huutaa jo liikuntaa vaikka toki sekin pitää aika varovasti aloittaa. Mutta kuitenkin. Edes niitä rauhallisia kävelylenkkejä tuon kuvien karvaturilaan kanssa. Hiljalleen olen aloittanut jumien aukomisen. Tuntuu kuin kuume olisi vienyt minulta pituutta ainakin kymmenen senttiä.

Kynttilät palamaan ja venetsialaisviikonloppua sisätilöissa. Aikaisin sänkyyn ja kunnon yöunet. Siinä lauantai-illan suunnitelmani.

Rentoa ja rentouttavaa iltaa myös teille! ♡

Just nyt tuo pyyntö tulee mieleeni kyllä ihan vain peilin edessä. Flunssa on nimittäin vienyt viimeisenkin värin muutenkin kalpeilta kasvoilta. Poikkeuksena nenä, joka hohtaa iloisen punaisena. Ja näpyt. Kyllä se vain niin on, että hyvä olo ja terveys näkyvät juurikin kasvoissa. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Ja sitten ajattelin hehkua senkin edestä!

Mutta hei, jos elämästä tai naamasta puuttuu väri, niin hippasen sitä saa kuitenkin elämäänsä kotia piristämällä. Pelastin viimeiset kultapallot vielä maljakkoon, ja maljakon sujautin vihreään ruukkuun. Ai että mutta tuli pirtsakan näköistä. Pakko muuten myöntää, että syksyn tuleminen toi mukanaan myös ihan hirvittävän tapettikuumeen. Just nyt voisin tapetoida koko talon iloiseen kukkakuosiin, mutta onneksi en ole ihan kauhean impulsiivista tyyppiä. Ajatuksesta toteutukseen on onneksi matkaa, mutta tämä suunnitelma jääköön kuitenkin jossain muodossa korvien väliin hautumaan.

Viikonlopun huonekaluvalssi jäi osaltani aika pieneksi ja se näkyy edelleen tavaroina mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin kirjakaappien loppusijoituspaikkakin on vielä pieni mysteeri, joten kirjapinot lattioilla saattavat olla vähän pidempiaikaisempikin ratkaisu. Mutta kiva se on näinkin, äkkiä silmä tottuu! 😀

Muita värimanian kouriin joutuneita? Onko se tämä vuodenaika vai ihan vain minua?

Heipsan!

Syksyn tullen on taas aika poltella kynttilöitä, ja mitä tulee kynttilänjalkoihin, suosikkini on edelleen ENOn multi candle pin. Tuo musta lautanen mustine nauloineen on myös yksi niistä sisustusjutuista, joista saan eniten kysymyksiä. Koska muutama tiedustelu tuli eilenkin lisättyäni kynttilänjalasta kuvan instagramiin, ajattelin, että tämä vähäeleisen kaunis klassikko pitää ehkä esitellä uudelleen blogissakin kun se tässä kohtaa vuotta on kai jo hiukan ajankohtainenkin.

Tuo seitsemän kynttilän pidike on siis mattamustaksi käsiteltyä terästä ja kynttilät tökitään pystyyn noihin nauloihin tai neuloihin. Itse ostan Ikean halpoja kynttilöitä aina ison kasan ja polttelen niitä myös tässä multi candle kynttilänjalassa. Joskin noissa kruunukynttilöissä on se huono puoli, että kynttilän alapäässä se keskusta on monesti tyhjää täynnä, ja naulan kärki ei ota oikein mihinkään kiinni. Mutta valitsen kynttilöistä ne, joihin ei ole jäänyt reikää sydänlangan alapuolelle ja käytän sitten ne toiset muissa kynttilänjaloissa. Toki alttarikynttilät tai muut vähän tyyriimmät valontuojat olisivat parempia, mutta selllaisia ei täältä meiltä saa, ja siksi olen pitäytynyt helpossa ja edullisessa vaihtoehdossa. Naulan kärki on sen verran pitkä, että kyllä siinä pysyy kynttilä, vaikka ei ihan piukassa istuisikaan. Jotenkin tähän mielestäni kuuluukin sellainen “ei ihan justiinsa, mutta sinne päin” tyyppinen fiilis. Multi candle pin on siitä hauska, että kynttilät valuttavat tässä helpommin steariinia (jokin vissiin väreilyttää noita neuloja), mutta sekin on vähän se juttu. Aluslautasen kuuluukin mielestäni olla jonkinlainen steariinitaideteos, omanlaisensa installaatio. Olen toki huomannut, että noiden valkoisten roiskeiden irrottaminen lautasesta on lapsile jotenkin erityisen miellekästä, mutta ainahan siihen sitten sulaa uutta tavaraa, joten ei tuokaan ole vaarallista. Paitsi tietysti jos kynttilät palavat, niin silloin lasten on syytä pysyä kaukana, oli kynttilät sitten missä tahansa. 🙂

Omavaraisuusaste kukkasissa alkaa selkeästi heikkenemään, mutta piristin itseäni viikonloppuna hevoskastanjan oksilla. Jotenkin noi pallukat nyt vain tuntuivat kivoilta yksityiskohdilta. Tosi syksyisiä, mutta kuitenkin omalla tavallaan. Vihreää yhä.

Edelleen flunssassa, mutta eiköhän se tästä. Kivaa iltaa!

Hej!

Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂

Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!

Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!

 

Leppoisan rauhallista sunnuntaita myös teille! ♡

Hei! Eikö olekin kauniita nuo elokuun sävyt pelloilla!? Onhan toki kesäinen vihreyskin kaunista, mutta kyllä noissa kypsyvän viljan sävyissä on silti oma hohtonsa. Ja mitä enemmän noita sävyjä ihailee ulkona ja maisemia katsellessa, sitä enemmän niitä haluaa myös katsella sisällä. Tosin luonnonsävyjä meillä on aina paljon sisustuksessa, mutta juuri nyt ne puhuttelevat enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä se on osittain jokin merkki siitä, että kesästäkin pystyy luopumaan kun sen aika tulee?

Täällä alkoi tänään koulut ja sen myötä taas uudenlainen arkikin. Facebookista onkin ollut ihana katsella ystävien laittamia kuvia pienistä koululaisista. Mietin aamulla tuttuja eskariin menijöitä, uusia ekaluokkalaisia ja jopa ystävien lukiota aloittelevia lapsia. Ihan silmäkulmat kostuivat. Onhan ne isoja juttuja vielä noille isommillekin lapsille. Ja iso juttuja elämässä ylipäätään. Uusia alkuja ja uudenlaista elämää. Ja vaikka sää on vielä mitä kesäisempi, nuo asiat tuovat mukanaan pikkuriikisen sellaista henkistä syksyä.

Arki on vahvasti läsnä tässä viikossa monellakin tapaa. Myös omat opintoni jatkuvat heinäkuun tauon jälkeen, mutta osa lasten harrastuksista palaa ohjelmaan vasta parin seuraavan viikon aikana. Sellainen pikkuisen pehmeämpi lasku arjen koko komeuteen. 🙂 Valoisat aamut ovat kuitenkin tässä kohtaa vuotta vielä niin ihana herkku, että arkeen on kiva herätä ja päivän voi käynnistää aamulenkillä valosta nauttien.

Osassa Suomea koulut strattaavat vasta ensi viikolla, mutta toivottelen kaikille silti turvallista ja mukavaa koulun aloitusta jo nyt!

Kepeää kesäiltaa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ohjelmaa, että tänään on oikeastaan ihan kiva vain olla kotona. Olen siivoillut pois eilisiä puutarhajuhlia. Ihana ilta isolla porukalla, sellainen joka jää muistoihin ihan varmasti loppu elämäksi. Aikuisia ja lapsia, grillausta ja savustusta. Pelejä ja leikkejä, saippuakuplia ja petankkia. Klaaraa lukuunottamatta kaikki lapsetkin jaksoivat iltamyöhään, tosin sen verran aikaisin lopetimme, etteivät varaamani kynttilät ja pihavalot päässeet vielä oikeuksiinsa. Tuo pimeys tulee vielä niin kovin myöhään, vaikka sitten se tosin tuleekin nopeasti kun on tullakseen. Vieraiden lähdettyä mietin, että olisin vielä hetkeksi istunut ulos kesäyöstä ja pimeydestä nauttimaan, mutta ei minusta taida olla yöeläjäksi vaikka yrittäisinkin. Uni vei voiton ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki. Kiitos tuulen, joka raikasti illalla jopa yläkerran makuuhuoneita.

Nyt kun lattioista on pesty viimeisetkin jalanjäljet (valkoiset lattiat ja paljaat varpaat on muuten kesällä loistava yhdistelmä. Siivouksen tarpeen huomaa kyllä!) ja kaikki muutkin päivän askareet on saatu tehtyä aion nauttia sateisesta lauantaista ja sen raukeasta tunnelmasta. Sytytellä kynttilöitä ja olla vain rennosti pellavapuvussani. Jopa lapset tuntuvat olevan samalla mielialalla, joten iltaani kuuluu ehdottomasti myös kirja.

Keltaisen sävyt hiipivät pikkuhiljaa sisustukseen ja elokuun kruunaa tietysti auringonkukat. Tänä vuonna kaupasta ostetut, sillä kuivuus on tehnyt omista auringonkukistani melkoisen hinteliä ja vaatimattomia.

Olen tehnyt ajatustyötä ensiviikon suhteen ja olen todennut olevani valmis. Tervetuloa arki, olen jo kaivannut sinua!

 

Suloista lauantai-iltaa myös teille! ♡

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei!

Olen tässä miettinyt, että pitäiskö tämä viimeinen lomaviikko käyttää jonkinlaisena pehmeänä laskuna kohti arkea, vai elääkö sittenkin kuin viimeistä kesäpäivää. Päädyin jälkimmäiseen, tasaillaan loman ja arjen eroja sitten ensiviikon alussa. Koulut alkavat täällä keskiviikkona, joten pari päivää otetaan sitten pehmeässä laskeutumisessa.

Itselleni tämä “kuin viimeistä kesäpäivää eläminen” tuottaa tällä hetkellä vähän ongelmia allergian vuoksi. Lääkäriaika on keskiviikolle, mutta eilen jouduin lähtemään jo päivystykseen pahan silmätulehduksen vuoksi. Lääkärin määräämät tropit olikin sitten niin vahvoja, että illalla meinasi taju lähteä. Että sunnuntai menikin sitten siinä. Tänään olo on onneksi jo pikkuisen parempi, ja hyvä niin. Illalla olisi nimittäin ulkotreenit, joihin haluaisin tosi kovasti osallistua.

Koska oikeasilmäisenä kameran läpi katsominen on nyt melko hankalaa, päätin piiiitkästä aikaa käyttää blogissa lainakuvia. Ja koska kasvihuone on nyt jatkuvasti mielessä ja Pinterestin kasvihuonetaulu kasvaa kovaa vauhtia, ajattelin jakaa teillekin sitä fiilistä, jota olen nyt imenyt itseeni kesän verran.

Tämän postauksen kuvat on lainattu superihanasta
Living by W -blogista
,josta olen imenyt itseeni inspiraatiota.
Weronican kasvihuone on myös Willab Gardenin ja ulkonäöltään hyvin vastaava kuin se, mikä meille on tulossa, mutta vain pikkuisen suurempi. Ehkä maailman kauneimman kasvihuoneen lisäksi Weronican blogi on muutenkin ihan mieletön! Kannattaa siis ottaa seurantaan, samoin kuin livingbyw Instagramista. Itse olen ainakin saanut kehitettyä jo niin kovan daaliakuumeen, että ensi keväänä on pakko aloittaa sekin harrastus!

Oikein ihanaa uutta viikoa! ♥

 

Kaikki kuvat: Weronica /Living by W

 

 

Hei!

En tiedä kuuhulluudesta, mutta meillä ainakin odotettiin eilen kuunpimennystä. Kuu kun on möllöttänyt nyt viime päivinä joka ilta makuuhuoneeseen ja toiminut ihanan lempeänä yövalona täällä, missä katuvaloista ei ole tietoakaan. Vaan eilenpä se olikin niin hyvin pimennettynä, että koko kuuta ei löytynyt vaikka kuinka yritimme tuijottaa taivasta. Vasta puolen yön aikaan punaisena hohtava kuu piirtyi hennosti yötaivaalle, ja pakkohan sitä oli jalkautua ihastelemaan ja kuvaamaan. Ja kotimatkallakin oli vielä 25°C lämmintä. Kuin tropiikissa eläisi!

Mutta tänään täällä on käynyt ihanan puhdistava tuulenvire. Vaikka yhä on kuuma, tuo tuuli virkistää ja tekee säästä huomattavasti miellyttävämmän. Saatiinpa sellainen hassu, parin minuutin rankkasadekin. Vettä tuli tasan niin kauan kun minulta meni juostessa pitkin pihaa pyyhkeitä, uikkareita ja puutarhatuolien pehmusteita keräten. Sitten se loppui kuin seinään. Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja jos en olisi ollut kuin uitettu, olisin melko varmasti miettinyt, kuvittelinko kaiken. 🙂

Kuten jo toukokuussa aavisteltiin, lämmin ja kuiva kesä on nopeuttanut perennapenkkien kukintaa, ja nyt on vuorossa jo piiskut ja kultapallot. Ne keltaiset kukat, jotka merkitsevät itselleni lähestyvää syksyä ja kesän loppumista. Vaikka toki ei juuri nyt ihan siihen tapaan kuin yleensä. En oikein vieläkään ole sisäistänyt, että ensi viikko on lasten viimeinen kokonainen lomaviikko! Kesähän on parhaimmillaan! Mutta toivotaan, ettei se sitten ihan heti elokuun alussa loppuisikaan.

Mutta mitä tulee niihin syksyn sävyihin, olen aina jotenkin yhdistänyt keltaisen ja viljapeltojen ruskeat sävyt loppukesään ja syksyyn. Nyt kuitenkin noista väreistä hullaantuminen on tapahtunut lämpimän kesän aikana ja nostankin ne tämänhetkiseen topvärikarttaani. Konjakin, sahramin ja sinapin sävyt ovat aivan varmasti syksyn hitti, mutta itse nautin niistä jo nyt. Helteiden keskellä.

Oikein ihanaa lauantai-iltaa!

Meillä taitaa olla edessä ensimmäinen alakerrassa nukuttu yö. Pitkään siniteltiin, mutta nyt on jo pakko luovuttaa!

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle. 🙂

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Elämän pieniä iloja on puhdas ja siivottu koti! Kiitos sadepäivien, sisällä on vihdoin ollut mielekästä tehdäkin jotain. Tykkään kovasti kesästä, mutta toki pienet aukot helleputkessakin sallitaan. Harmi tosin, että se aukko sattui juurikin viikonlopulle. Mutta hyödyntää se piti, siitä ei ollut epäilystäkään. Sadepäivä on siivouspäivä!

Siivouksen jälkeen koristelin kotia sateen kastelemilla kukilla. Sytytin kynttilöitä ja vedin hetken henkeä. Kahvittelin ihan yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Sekin on välillä aika ihanaa. Sellaista arkista luksusta. Vain villasukat puuttuivat, nekun ovat lomalla ensimmäsitä kertaa vuosiin. Kesä 2018 – ei tarvittu edes villasukkia! Siinäpä muisto tuleville vuosille. 🙂

Rennon rauhallista lauantai-iltaa myös teille. ♡