Heissan!

Täällä on tänään eletty varsin maanantaista viikonaloitusta, sillä pidettiin lasten kanssa pidennetty viikonloppu, ja käytiin vähän risteilemässä. Tämä viikko on muutenkin vähän sellainen tynkä arkisuutensa suhteen (ainakin itselleni), sillä loppuviikosta olisi tarkoitus lähteä pienelle Tukholma-visiitille ihanien kollegoiden seurassa. Melkoinen kotihiiri kun kuitenkin tunnustan olevani, pitää näistä normaalipäivistä nauttia nyt ihan kunnolla!

Tässä samalla pyöriskelen jälleen aivan äärettömän turhanpäiväisen ongelman kimpussa, sillä päässäni raksuttaa jälleen hiusjutut! Nyt on nimittäin niin, että hiukseni ovat saaneet olla keväästä asti niine hyvineen, ja edellisestä leikkauksesta ja värjäyksestä on kulunut jo tovi. Ennen loppuviikon reissua pitäisi kuitenkin päivittää myös pääasiat tähän päivään, vaan nyt on päätöksenteon kanssa pieniä ongelmia. Mennäkö tummempaan, vai jatkaako tässä vaaleammassa? Lämpimiä vai kylmiä sävyjä? Ja sitten se pituus! Olin nimittäin vielä muutama viikko sitten ihan varma, että hiuksista napsitaan mittaa sen verran pois, että ponnarille juuri yltävät. Facebook on kuitenkin viimeisen viikon aikana tiputellut eteeni vuoden takaisia muistoja, ja voi että, olihan se pitkäkin tukka hieno! Pitää varmaankin illalla selata Pinterestin Hairstyles -kansioni oikein ajatuksella läpi! Kaikki vinkit otetaan myös ilolla vastaan! 🙂

Tänään oli muuten se päivä, jolloin sen pahuksen tiskikoneen piti taas tulla kuntoon. Sen sijaan, että siihen olisikin vain laitettu uudet aivot, nyt lähtikin koko kone matkoihinsa! Humps vaan, ja keittiöön tuli tiskikoneen mentävä aukko! Mutta hei, sellaista on koneet ja tekniikka, ja tästä päästäänkin aasinsillalla teidän huolestuneisiin sähköposteihinne: Blogissa (tai oikeastaan koko Indiedaysin sivustolla) on tosiaan ollut viime päivinä vähän hankaluukisa, ja tästä syystä blogiin ei aina pääse. Nuo error– tai palvelin ei vastaa-ilmoitukset johtuvat meistä riippumattomista syistä, ja voin vakuutta, että ne harmittavat kyllä minuakin, koska yhtäläisesti en pääse itsekään tekemään postausta tai vastaamaan kommentteihinne. Toivotaan kuitenkin, että nuo viat tuolla jossain saataisiin kuntoon, ja hommat alkaisivat pelata kuten niiden on tarkoituskin!

Oikein mukavaa tiistaita!

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat!

Täällä aurinko jaksaa aina välillä pilkistää pilvien raosta, ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin! Luvassa on siis ulkoilua, ja viikonlopusta nautiskelua!

Näiden muutaman aurinkoisen aamupäivän räpsyn myötä halusin vain toivotella teille ihanat viikonloput.

Rentoa lauantaita!

Tallenna

Tallenna

Viikonloppu! Hah, kuulostaapa sekin jotenkin ihanalta! Tulee mieleen Peppi Pitkätossu, joka halusi kouluun vain saadakseen lomia.

Huokaisen myös vähän helpotuksesta, sillä perjantai on se taivaallinen päivä, kun kenelläkään perheestämme ei ole yhtä ainutta harrastusta. 🙂 Voi siis joko ihan vain olla, tai tehdä asioita vähän spontaanimmin. Perjantaina herkutellaan jälkkäriksi myös perinteisellä herkulla, omena-kaurapaistoksella (ohje löytyy postauksesta).

Viikonlopulle ei ole järin suuria suunnitelmia, taidan nauttia huomisen päivän ihan vain siitä, että on viikonloppu. Pieni viikkosiivous pitää perjantaihin mahduttaa, ja sitten onkin ihana vain nautiskella olostaan. Tänään on myös Dicte-ilta, viikon kohokohta kai tavallaan sekin. 🙂

Omena-kaurapaistos

n. 8 (pientä) omenaa
100g voita
6dl kaurahiutaleita
2dl sokeria
rasvaa astian voiteluun ja kanelia mausteeksi

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Lohko omenat ja lado omenan lohkot voideltuun uunivuokaan/-astiaan. Ripottele päälle kanelia.
Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri. Lisää kaurahiutaleet rasva-sokeriseokseen ja sekoita kunnes hiutaleet ovat kaikki saaneet annoksensa voita. Levitä kaurahiutaleet omenoiden päälle ja paista uunissa 200°C kunnes pinta on kullanruskea ja omenat kypsiä. Tarpeen vaatiessa peitä pinta (esim. leivinpaperilla) ja jatka paistamista.

Höpötetään intiaanikesästä, mutta ainakin kun juuri vilkaisin säätietoja, tänne meille päin on luvannut vielä seuraavat neljä päivää vesisadetta. Mutta jos nyt satut viettämään viikonloppusi paikassa, jonne se intiaanikesä yltää, nauti lämmöstä ja auringosta ihan kaikin aistein.

Ihanaa viikonlopun aloitusta ja perjantaifiilistä kaikille!

Tallenna

Huomenta!

Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.

Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂

Tallenna

Mulle koulujen alkaminen on aina merkinnyt syksyä. Siitäkin huolimatta, että elokuun lopullakin on usein vielä kauniita kesäisen lämpöisiä päiviä. Nyt elokuu on ollut varsin syksyinen piiskavine sateineen ja tuoksuineen. Syysperennat kukkivat, nurmikolle tipahtelee jo ensimmäsiä lehtiä, ja ilmassa on kosteankolea syksyinen tunne, vaikka aurinko välillä jaksaakin lämmittää.

Täällä koulut pyörähtivät käyntiin tänään ja arki kaikessa säännöllisyydessään starttasi monessakin perheessä. Uusi koulu ja uudet ystävät, siinäkin oli ihan tarpeeksi jännitettävää, vaikka ensimmäinen luokka jo takana onkin. Ja voi, miten liikuttavaa oli katsoa ekaluokkalaisia!

Syksy on paitsi koulujen ja opiskeluiden, myös erilaisten harrastusten alkamista. Jokavuotisina teemoina syksyisin puhuttaa liikenteen turvallisuus ja koulukiusaaminen. Asioita, joita mietitään varmasti jokaisen koululaisen perheessä. “Ei kai lastani kiusata”, on pelko, jonka jokainen vanhempi joutuu sisällään käsittelemään. Toisaalta, yhtään sen vähäpätöisempi ei ole ajatus siitä, että ei kai oma lapseni kiusaa.

Monelle syksy on käännekohta siinä missä kalenterivuoden vaihtuminenkin. Aloitetaan alusta, puhtaalta pöydältä. Tavoitellaan parempaa elämää, laaditaan listoja ja vaaditaan itseltä enemmän – halutaan olla parempia ihmisiä. Jossain määrin tervettä kehitykseen tähtäämistä kai sekin.

Tulin aamulla hurjan iloiseksi siitä, etten nähnyt koulun pihassa yhtään lasta yksin. Jokaisella oli havaintojeni mukaan vierellään joku. Kaveri tai aikuinen. Ideaali tilanne, jonka luonnollisesti toivoisi jatkuvan. Toisaalta, ei tarvitse kuin lukaista Facebookista pari kommenttia uutisotsikon alta, ja silmät avautuvat todellisuuteen. Yhteiskunnassa, jossa aikuiset suoltavat mitä inhottavampia loukkauksiaa, tuskin kasvaa uutta sukupolvea, joka ei jossain määrin matkisi perässä. Aikuinen on julma, ja piiloutuu usein sananvapauden tai jonkin muun suuremman oikeutensa taakse, vain ja ainoastaan loukatakseen ja pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan.

Ajatella, miten ihanaa olisiskin, jos syksy tosiaan olisi vain arkea. Aikatauluja ja arkiruokailua, harrastuksia ja uuden oppimista. Villasukista ja kynttilöistä nauttimisen sijaan, se pitää kuitenkin vuosi toisensa jälkeen sisällään myös sitä kaikkea muuta; Yksinäisiä lapsia ja solvauksia niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Syksy ei tosiaan ole ihmismielessä sen kummoisempi kuin kevät, kesä tai talvikaan.

Mutta nyt se syksy on täällä. Vähän kuin uusi vuosi uusine kujeineen. Jonkinlainen mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, tehdä arjestaan uutta ja kenties toimivampaa. Itseään voi kehittää, ja uusia taitoja voi oppia opiskelemalla tai harrastamalla. Eri mieltä saa ja kuuluukin olla, mutta mölyt voi myös opetella pitämään mahassaan. Turhautuneisuuden voi ilkeilyjen sijaan purkaa työväen -tai kansalaisopistojen kursseilla, tai opettelemalla uusia taitoja itsenäisesti. Tiedä vaikka ensi keväänä koulua lopettelisi useampi iloinen ja kouluvuoteen tyytyväinen lapsi.

Toivottelen hyvää syksyä, vaikkakin elän toki toivossa, että sää hellisi vielä lämmöllä ja auringolla.

Tallenna

Tiedän. Olen vuosia kirjoittanut teille siitä kuinka rakastan ruutineja, arkea ja sitä, että elämä kulkee tasaista rytmiään. Nyt käännän takkini. Arki, se kuulostaakin jo niin tylsältä!

Täällä koulut starttaavat torstaina. Koko pitkän kesän jälkeen perheeseemme astuu arki. Arki siitäkin huolimatta, että kesälomaa on tahdittanut säännölliset harrastukset ja me aikuiset olemme tehneet töitä. Mutta koulun ja päivähoidon alkaminen tarkoittaa sitoutumista vielä muihinkin aikatauluihin. Se kutistaa olemattomaan spontaanit ideat pyöräillä jäätelölle tai lukea satua. Se jakaa perheemme elämän viikkoon ja viikonloppuun täysin toisella tavalla. Niin, lukuisissa perheissä aikuiset tekevät töitä myös viikonloppuisin.

En usko suinkaan olevani ainoa, joka näin elokuussa uhraa ajatuksen arjelle. Samat asiat pyörivät mielessä monessa suomalaiskodissa. Mutta miksi arki ei enää kulostakaan niin juhlavalta ja seesteiseltä? Miksi en enää yhtä kipeästi kaipaa elämääni säännöllisyyttä ja rutiineja? Viime päivät olen miettinyt kovastikin vastausta kysymykseeni, mutten ole sitä keksinyt. Olenko muuttunut laiskaksi? Ahdistaako kiireiset aamut tai täyteen ahdetut illat? Tavallaan totta kai, mutta jokainen aamu on tasan niin kiireinen kun siitä tehdään, ja illat juuri niin täynnä kun niihin tahtoo ahtaa menoja. Ei, en luopuisi niistä. Kaikki se puuduttavakin arkinen aherrus on mielestäni yhä oleellinen osa elämää.

Pitkän arkipohdintani jälkeen havahduin oivaltamaan muutoksen itsessäni. Tämä kesä on ollut hyvä ja kohdellut lempeästi, mutta se on myös opettanut. Olen nimittäin oppinut olemaan, ja tarkoitan vain olemaan. Olen oppinut nauttimaan päivistä joiden agenda ei ole suunniteltu viikkoa etukäteen. Olen oppinut jättämään asioita tuonnemmaksi ilman huonoa omaatuntoa ja oppinut nauttimaan rutiinittomasta elämästä. Kyllä, olen oppinut ottamaan Rennosti isolla ärrällä!

Tämä viikko pitää sisällään monenlaista palaveria, suunnittelua tulevan syksyn varalle. Ja vaikka en edelleenkään täysin ymmärrä muuttunutta näkemystäni arjesta,  lohduttaudun sillä, että arkisen aherruksenkin keskellä voi ottaa rennosti. Suorittamisen sijaan voi vain elää.

Jos arki on ollut ennenkin hyvää, kuinka hyvää siitä saakaan kun osaa myös vain olla! Niin, pitääkö arjen olla lempeä, vai pitääkö meidän olla lempeitä arjelle?

Suloista maanantai-iltaa arkensa jo aloittaneille, ja kaikille niille, joilla se vielä on edessä!

Huhhuh! Miten se meneekin niin, että jos laittaa pari kolme päivää paikkoja kuntoon, pitää siihen perään vielä yksi päivä laittaa paikkoja kuntoon. Vähän maalausta, listoja, sähköjä, muutama kaappi ja lipasto, ja lopulta koko koti on suursiivouksen tarpeessa. Eikä voi edes syyttää lapsia, jotka lomailivat vanhempieni luona. 😉

Mutta nyt on siivottu ja laitettu tavarat paikalleen; Ehdottomasti aika nauttia! Ok, muutama listanpätkä uupuu yhä, ja jokunen nurkka kaipaa edelleen maalia, mutta isommat työt on takana ja kotona vallitsee taas järjestys. Nyt on varsin helpottunut olo, ja tänään aionkin ottaa rennosti viime päivien edestä, enkä todellakaan viritä herätyskelloa soimaan huomenna ennen kuutta! 🙂

Tänään nautiskellaan siististä ja puhtaasta kodista, melkein valmiista aulasta (rappujen kaide puuttuu yhä, sillä hionnan jälkeen se lakattiin uudelleen, mutta sävyn kanssa mentiin metsään, ja homma pitää aloittaa alusta) ja rennosta joutenolosta. Ehkäpä torkutaan lasten kanssa pienet päikkäritkin ruuan päälle!

Illalla ajattelin juhlistaa viime päivien puristusta lasillisella viiniä. Ottaa kuuman suihkun, rapsutella maalit ihosta sekä hiuksista ja lakata kynteni. Parina päivänä jäänyt pyjamanpuserokin vahingossa koko päiväksi päälle.

Ja ihan varmasti saatte kuvia myös valmiista aulasta ja rapusta! Mutta nyt huomiota kaipaavat lapset, ja suoraan sanottuna kaipaan halauksia itsekin!

Ihanaa, auringontäyteistä sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Eletään elokuun kolmatta, ja täällä on jo nyt satanut varmasti enemmän kuin koko heinäkuussa yhteensä! Olin eilen päivällä yksin kotona, ja kuuntelin kahteenkin otteeseen ukkosen jyrinää. Ulkona satoi lehtiä, kuin oltaisiin syyskuun lopussa ja väkisinkin siinä syksy tuli mieleen.

Koko heinäkuu meni todellakin kesästä nauttien ja se tarkoittaa myös sitä, että ne kaikki pienet remonttijutut, jotka oli ajatuksena tehdä kesällä, jäivät tekemättä. Mitään morkkista ei asian suhteen koeta, mutta kurssin korjaus on paikallaan, ja niinpä täällä on nyt pari päivää maalipensselit sutineet. Vihdoin, kohta neljän vuoden jälkeen, rapun seinä ja katto saavat ylleen tasaisen valkoisen maalin. Myös naulapyssy on paukkunut ja puuttuvia listoja on saatu paikoilleen. Ai että, mutta tuntuu vaihteeksi hyvältä!

Tippuvista lehdistä huolimatta kesä on yhä täällä, ja sateen jälkeen aurinko lämmittää mukavasti. Niinpä jatkan mekkoilua, eräänlaista söpöilyä. Samaan kategoriaan kuuluvat myös tuoksuherneet, jotka kuuluvat kesään yhtä tiivisti kuin jäätelö. Olen pikkutytöstä asti rakastanut tuoksuhernettä, siinä on jotain niin älyttömän kaunista. Lapsuuden kodissani äiti kylvi tuoksuherneet aina leikkimökin kuistin viereen, ja siinä ne kipusivat tukilankojaan pitkin kuistin kaunistuksena. Täytyykin muistaa ensi keväänä kylvää näitä ihanuuksia vieläkin enemmän.

Nuo vanhat Fiskarsit löysin muuten kirpputorilta, jossa kävin viime viikolla äidin kanssa. Olen pitänyt kirppiskierroksista tietoisesti muutaman vuoden tauon, mutta nyt repesi. Pitäähän sitä itselleen joitakin pieniä iloja suoda.

Tämän viikon to-do-listalle kuuluu remppajuttujen lisäksi lasten vaatekaappien ja vaatevarastojen läpikäynti, muutama senkin laatikko ja keittiön komeron siivous. Ikään kuin valmistautumista arkeen.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Toivottavasti tänään säästytään sähkökatkoksilta.

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

En oikein pysty vieläkään käsittämään, miten heinäkuu voi olla noin nopeasti ohi. Tuntuu, kuin aika olisi juossut erityisen nopeasti. Ei sillä, pidän yleensä kovasti elokuusta, ehkä jopa helteistä heinäkuuta enemmän, mutta elokuu tuo mukanaan aina myös sen kesäelämästä irrottautumisen, arjen ja lopulta myös syksyn.

Koska heinäkuu tuntui tänä vuonna jotenkin erityisen ihanalle, piti oikein listata mielessään elokuuhun siirtymisen hyviä puolia, tai ainakin asioita, joista kannattaa nyt ottaa kaikki ilo irti! Listalleni pääsivät ainakin puutarhan kukista nauttiminen, kypsyvät omenat, kaalilaatikko ja muut satokauden herkut, illan hämärät, joihin kynttilät tuovat tunnelmaa ja villasukat (tosin käytin niitä päivittäin myös heinäkuussa).

Hortensian kukinnot alkavat jo menettää väriään, mutta ovat kiitollisia ja kestäviä maljakossa. Tämäkin yksilö on viihtynyt leikkona jo pari viikkoa. Nyt jos koskaan kannattaa hyödyntää se, mitä kukkapenkissä on saatavilla. Syyskuussa valikoima pienenee huomattavasti. 🙂

Tunnelmallista elokuun ensimmäistä!

Tallenna

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna