En ajatellutkaan tehdä minkäänlaista blogijoulukalenteria tänäkään vuonna, mutta 24 postausta kuitenkin ennen joulua. No, eilen kaikki mahdolliset taivaankappaleet olivat postaamistani vastaan. Ensin meni kone jumiin, sen jälkeen loppui virta hiirestä ja näppiksestä ja lopulta koneen käynnistyslevy oli niin täynnä, ettei mistään tullut mitään. Puolentoista vuoden kuvien siirtäminen ulkoiselle kovalevylle ei sitten ollutkaan mikään ihan pieni juttu. Olihan niitä jo ihan kiitettävästi taas kertynyt.

Se olisi kuitenkin tänään kampaajalle meno edessä. Tässä on nyt tosiaan jo tovi menty sillä “se tavallinen”, mutta tiedättekö kun jossain kohtaa vain alkaa kyllästyttämään, ja mieli kaipaa jotain uutta. Tai oikeastaan peilikuva kaipaa jotain uutta. Kuten kaikki muutkin ideat, myös frisyyri-inspiraatiot tallennan Pinterestiin. Lovely Hairstyle kansioon onkin muutaman päivän aikana tullut pinnailtua taas liuta uusia kuvia inspiroimaan ja ideoita antamaan kampaajakäyntiä silmällä pitäen. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, mikä viimeaikaisia kuvia yhdistää. Jep, oliskohan taas sen aika?!

Vaikka sitä odottaakin muuttuvansa kampaajan käsittelyssä joksikin ihan muuksi, tuo otsikko tulee kuitenkin neuletakista. Second Femalen villatakki on nimittäin yksi tämän syksyn parhaista vaatehankinnoista. Ei liian pitkä, joten se sujahtaa kivasti talvitakin alle, ja materiaalikin on hauskan joustava, mutta lämmin.

Katsotaan, mitä sieltä kampaajalta lähtee mukaan. Pitkä polkkakin kutkuttaisi kovasti… Tai sitten päädyn tilaamaan jälleen “sen tavallisen”. Puh ja päh, kyllä on ihmisellä taas suuret ongelmat!

Muistakaa te kuitenkin osallistua Pernille Corydon -kisaan. Vielä ehditte suunnitella oman persoonallisen korunne ja kenties onni osuu kohdalle.

Aurinkoista torstaita!

Se on nimittäin niin, että tänään päättyy tämä lattiapetielämä, ja patjat muuttavat takaisin makuuhuoneeseen. Valmista ei ole makuuhuoneessakaan vielä, mutta nyt oli pakko valita kahdesta vaihtoehdosta: Puserretaanko tämä viikko remonttia, ja jätetään esikoisen syntymäpäivät vähemmälle ja patjat pianohuoneeseen, vai nostetaanko tavarat makkariin, ja laitetaan muuten paikkoja kuntoon synttäreiksi.  No, valitsimme luonnollisesti jälkimmäisen, koska molempiin ei aika vain valitettavasti riitä. Ja, nyt kun makuuhuone on kuitenkin jo pohjamaalattu ja katto on maalattu valmiiksi, pärjäämme varmasti lopun remonttia vain suojaamalla kalusteet tarvittaessa.

Hassua, miten sitä jo ehtikin tottua siihen, että patjat on keskellä huonetta, ja paikat muutenkin poikkeustilassa. Eilen illalla jopa mietin, että osaako sitä enää yläkerrassa nukkuakaan. Kieltämättä ollut ihan kivakin, kun kamiinan lämpö on hellinyt viluisia varpaita iltaisin. No, ehkä siinä makuuhuoneessakin on puolensa, ja haaveilenhan sinnekin matalaa sänkyä.

Tekemistä olisi siis tälle viikolle enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi flunssakin alkaa hiukan hellittää, tai ainakin olen päättänyt, että mokoma tauti saa nyt lähteä. Tänä aamuna uskaltauduin jopa lenkille ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Aika raskaalta tuntui kevyt hölkkäkin, mutta josko se siitä taas lähtisi sujumaan. Tässä on nyt niin pitkään menty pyjamanhousuissa ja nenä Vitaliksella voideltuna, että kaipaan ihan oikeasti sellaista kunnon elämää. Sitä, että peilistä kurkkaisi jokin ihmistä muistuttava, ja sitä, että vaatteetkin olisivat joskus hiukan skarpimmasta päästä. Niin, ja tietty sitä, että jaksaisi ihan normaalia arkea puuskuttamatta. Loppuviikosta on onneksi treffit myös kampaajan kanssa, ja nyt pyöriikin mielessä aika radikaalit muutokset. Jos en nyt ihan siiliä tilaa, niin jotakin muutosta kuitenkin.

Lakanat on pesty, ja vuodevaatteet tuuletettu. Vielä kun pesisi makuuhuoneen lattian, niin päästäisiin muuttopuuhiin. Kaipa se tästä tämäkin projekti vielä valmiiksi saadaan.

Kivaa joulukuun ekaa teillekin!

Jaahas. Huomenna ollaan sitten jo joulukuussa, mikä tarkoittaa, että kaikki joulukalenterit nostellaan tänään esiin, tontun taskuihin pitäisi jossain lasten nukkumaanmenon ja heräämisen välissä ilmestyä yllätyksiä, ja ihan oikeasti pitäisi jo alkaa uhraamaan muutama ajatus joulun valmisteluille, kuten leipoa limppuja ja piparkakkuja, tehdä joululaatikot paistovalmiiksi ja tilata kinkku. Ennen varsinaista joulun juhlintaa pitäisi myös järjestellä pari kertaa synttärit omalle 7-vuotiaalle joulutontulle, ja tietenkin hankkia joululahjat ja -muistamiset.

Kun tuohon kaikkeen yhdistää vielä erilaiset pikkujoulut ja muut kokoontumiset, loppuvuodeksi muodostuu aina oikea juhlasuma, ja tässä joulukuun alussa kulkee kropan läpi pikkuinen stressin väristys.

En tiedä johtuuko se sietokyvyn kasvamisesta, vai loppuvuoden juhlasumaan tottumisesta, mutta tuo stressinväristys tuntuu pienenevän joka vuosi. Kenties siihen auttaa myös oman suhtautumisen muuttuminen. Kaiken kun ei sitten ehkä tarvitsekaan olla niin vimpanpäälle, sillä kuten synttärit, myös joulu on lasten juhlaa. Toki meille aikuisille joulu on vapaata yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja rentoutumista, mutta kaiken sen hössöttämisen keskellä on kai ihan hyvä muistaa myös se oma rentoutuminen ja se, että jouluista jää kaikkine valmisteluineen myös mukava muisto lapsille.

Kalenteritontut on viritelty paikoilleen, ja tonttuperheellekin pitäisi hommata se pikkuinen tyttövahvistus. Tänään pääsevät vielä possutkin paikoilleen ja kenties ensimmäiset piparit paistuvat myös. Lapsuuden jouluja ei voi elää uudelleen, mutta omien lasten kautta samaan fiilikseen pääsee kyllä mukaan. Tärkeintä ei ole trendikkäät joulukoristeet, vaan se kutkuttavan ihana tunne, joka lasten joulunodotukseen liittyy aina.

Ja mikään kun ei piristä synkkää ja sateista marraskuunloppua niin hyvin, kuin hymysuiset tontut ja lapset.

Pelkästään jo sekin, että marraskuu lopulta päättyy, antaa toivoa lumisesta talvesta ja talven ihmemaasta. Joten mukavaa alkavaa joulukuuta teille kaikille!

PS. Beach Housen tyynynpäällisen arvonta on meneillään Instagramissa. Jos et vielä instaile, niin nyt on hyvä syy hankkia tunnarit!

Ihanaa ensimmäistä adventtia. Jouluun valmistautuminen on viralisesti aloitettu, ja nyt saa joulutella ihan täydestä sydämestä!

Adventin kunniaksi mulla olis teille myös ihana kilpailu. Nimittäin Pernille Corydonin uusi korumallisto, Zodiac Signs Collection, on juuri nähnyt päivänvalon, ja sain kunnian valita mallistosta korun paitsi itselleni, myös yhdelle teistä.

Kyseessä on korumallisto, josta jokainen voi koota oman personoidun korunsa. Mallisto koostuu kahdesta eripituisesta ketjusta, tähtimerkkilaatoista, korukivistä ja timanttiriipuksesta. Kuten muutkin Pernillen korut, myös nämä ihanuudet ovat hopeaa, mutta koruja valmistetaan myös kullanvärisenä.

Oma ketjuni on pidempää mallia ja siinä roikkuu kaksi horoskooppilaattaa. Vesimies ja jousimies, eli lapseni. Näiden rinnalle valitsin mustan onyxin, ikään kuin itselleni, ja ruusukvartsin kuvastamaan parisuhdetta ja rakkautta. Kaulassani on siis koko meidän perhe, vaikka sitä ei ehkä ihan heti korua katsoessaan huomaakaan, ja siinä onkin juuri se Zodiac -malliston viehätys: Korunhan voi personoida vaikka miten, eikä ole välttämätöntä, ottaa siihen elementtejä kenellekään muulle kuin itselleen.

Zodiac Signs -kuvastosta voi kurkata paitsi laatat, myös korukivet. Korukivenhän voi valita joko tähtimerkkiin sopivana, tai sen ominaisuuden ja “voiman” kautta, kuten tein itse. Kuvastosta löytyy jokaiselle kivelle selitys, ja myös se, mihin horroskoppimerkkiin kivi täsmää.

Usein kysytään, että mistä noita Pernillen koruja oikein löytyy, joten alla lista kotimaisista jälleenmyyjistä:

Kilpailu:

Kerro kommentissasi, mitkä elementit valitsisit omaan koruusi. Koko malliston näet Zodiac Signs -kuvastosta. Kerro myös miksi päädyit juuri näihin osiin, mikä on tarina korusi takana?

Yksi onnellinen voittaa kommentissaan kuvailemansa korun. Voittaja saa valita, haluaako korunsa kullan- vai hopeanvärisenä.

Jätä kommenttisi viimeistään 6.12. 2015

Zodiac Signs korumallistoa valmistetaan myös mustana, mutta tämän kilpailun palkinto on valittavana vain hopean tai kullan värisenä. Palkintoon ei myöskään kuuluu Zodiac Signs -malliston timanttiriipus.

Suloista sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!

Yhteistyössä // Pernille Corydon

Se tunne kun ei illalla tarvitse virittää vekkaria soimaan, ja aamulla voi jatkaa torkkumista lattiapedillään, kun lapset katselevat vieressä Netflixiä. Ei kiire minnekään, ei hätä eikä hoppu.

Tuntuu, että lähiaikoina viikonloputkin on olleet niin kiireisiä, että siihen hitaaseen aamuun ei ole oikein jäänyt aikaa. Niitäkin kun välillä tarvitaan.

Josko tästä kuitenkin saisi vaatteet päälleen ja jonkinlaisen vauhdin tähänkin päivään. Pakko myöntää, että tuo keli kyllä houkuttelee jäämään peiton alle koko päiväksi. Vajaa kuukausi kuitenkin enää jäljellä, ja sitten mennään taas valoa kohti.

Mukavaa ja rauhallista lauantaita!

Sillä aikaa kun yläkertaa, ja muitakin huoneita, hallitsee poikkeusolot, olen yrittänyt pitää keittiön viihtyisänä ja siistinä. Pitäähän sitä olla joku tila, missä sielu lepää ja stressitaso laskee. Joulu alkaa hiljalleen laskeutua sisustuksen joukkoon, vaikkakin varovaisin askelin vielä, ja aika neutraaleissa sävyissä. No, valkoinen joulu, kukapa ei siitä tykkäisi. Lumenpuutteen olenkin korvannut valkoisilla koristella ja kukilla, ja yritän pitää vettä vihmovan kelin ajatusteni ulkopuolella.

Kun olohuone ja pianohuone ovat ainakin jollakin tapaa remontin sijaiskärsijöitä, keittiössä on kiva istuskella ja nauttia kynttilätunnelmasta. Kuumaa glögiäkin on tullut nautittua oikein urakalla, ihan jo sen lämmitävän vaikutuksen vuoksi. Edelleen totean, että tämän enempää en ehkä itse joulua tarvitsisi ympärilleni, mutta punaiset tontut tuovat joulun lapsille, joten ne nostetaan esiin varmasti jo huomenna.

Lämmintä tunnelmaa lisää Beach Housen lahjoittama, uusi alpakankarvainen tyynynpäällinen. Pehmoisempi kuin mikään koskaan koskettamani talja, ihan kuin silkkiä. Väriksi valitsin Almost White -sävyn, jonka pinta on elävän näköinen juuri kirjavuutensa vuoksi. Ainakin Vepsäläisen valikoimista  löytyy jo näitä ihanuuksia.

Kuusi koreineen löytyy täältä, ja valkoiset koristeet puolestaan täältä.

Tänään nappasin kaupasta mukaani myös pari nippua valkoisia kerrottuja tulppaaneja. Ai että mutta on kauniita, ja niissä on vieno lupaus myös keväästä. Vajaa kuukausi, ja päivä taas alkaa pitenemään, joten eiköhän tästäkin pimeydestä vain selvitä!

Jos muuten tykkäätte tuosta tyynynpäällisestä, voisin varmaan saada myös yhden arvottavaksi teille!

Mutta nyt, arvatkaapas mihin mä riennän? No makkaria maalaamaan! Josko se yhteistyöllä etenisi vähän vauhdikkaammin. 🙂

Ihanaa iltaa!

Makuuhuone remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi), että olen pitänyt näppini erossa koko projektista. Jep, mä olen nyt ottanut itselleni tällaisen laadunvalvojanroolin, ja lähinnä seurannut vierestä mitä tapahtuu.
Viime viikolla meillä tosiaan oli ihan oikea remppamies hommissa, ja mitäs minä nyt siinä olisin osannut tehdä. Paitsi tietysti siirtää tavaroita ja osallistua muihin yhtä merkittäviin työnedistystehtäviin.

Nyt kun menossa on pohjamaalikierros, olen pessyt taitavasti käteni myös siitä. Samaan aikaan olen toki käyttänyt korvaamatonta aivokapasiteettiani, ja hommannut makuuhuoneeseen verhot, ja päättänyt kalkkimaalin sävyn. Onhan sitä jo siinäkin! 🙂

 Aika paljon on tullut kattoja ja lattioita maalattua pikkutunneilla, kun mies on ollut poissa, ja lapset nukkumassa. Suotakoon siis tämä järjestely joululahjani kohdalla. Tosin kun päästään pintamaaleihin, aion kyllä hypätä remmiin. Vaikka eilen jopa päädyin miettimään kaivataanko seuraani koko maalauspuuhassa, kun on kuulemma niin mukavaa kuunnella rauhassa musiikkia. Tämä johtunee kai siitä, kun kesällä boikotoin valittua maalausmusiikkia olohuoneen kohdalla.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin oma turnauskuntoni alkaa olla loppumaisillaan tämän talon osalta. En tiedä johtuuko se tästä hemmetin sitkeästä flunssasta, vai ihan pelkästään väsymisestä, mutta juuri nyt on paukut vaan niin vähissä tämänkin projektin suhteen. Ja, vaikka uusi makuuhuone onkin ollut suuri haaveeni jo pitkään, nukkuisin varmaan lattiapedillä vielä ensi keväänäkin, jos asia olisi vain minusta kiinni. No, mutta sitähän tämä projekti on ollut alusta asti; Vuoron perään tsempataan toisiamme, ja kun toinen väsyy, niin toinen jatkaa. Periaatteessa remontti siis kysyy sitä parisuhteen yhteispeliä, mitä tarvitaan ihan perusarjessakin. Ja huumoria! Sitä tarvitaan tällä hetkellä ja paljon!

Makuuhuone, viimeinen iso puristus, ja sitten se olis siinä. Ainakin ensimmäinen kierros. Seuraavaa en jaksa vielä edes ajatella. Nyt pitää kaivella kaikki mahdolliset energiat jostain, ja saada se oikea innostus päälle. Ehkä jo viikonloppuna nukutaan taas sängyssä. Torstailla on tapana olla toivoa täynnä!

Loppuvuosi on ehdottomasti juhlakautta, ja pikkujouluhengessä keksii aina aihetta juhlille. Indiedaysin ja VAASANin yhteistyö sai minut järjestämään pikkujoulujen makeimmat etkot, ja kuplivan kanssa nautittiin VAASANin OOH -minikakkuja.

OOH -minikakut ovat sulattaen valmiita leivonnaisia. Minikakut sulavat huoneenlämmössä puolessa tunnissa, ja ovat valmiita tarjoiluun heti, mutta voit myös koristella leivoksia oman mielesi mukaan. Kuuden kappaleen pakkauksista löytyy mini mud cakes, mini porkkanakakut ja mini suklaakakut.

OOH -porkkana- ja suklaakakuissa on jo valmiiksi kuorrute ja koristelut, mutta koska halusin pikkujouluista tähtien tuiketta myös tarjoiluihin, tuunailin kaikkia kakkuja teemaan sopivaksi.

Tahmean suklainen mini mud cakes kätkee sisälleen vadelmaisen kirpeyden. Sen koristeluun käytin yksinkertaista tomusokeri-tuorejuusto -kuorrutusta, valko- ja maitosuklaalla höystettynä. Aikuisempaan makuun kuorrutteen voi taikoa vaikka kermalikööreistä, mutta itse pidättäydyin turvallisessa suklaassa joka sopii myös lasten suuhun. Leivosten koristeluun löytyy nykyisin kaupan hyllyiltä vaikka mitä, ja mielikuvitus onkin ainoa raja koristelupuuhiin. Meillä mentiin nyt kullan, lumen ja suklaan sävyissä, mutta kukapa kieltää pursottamasta leivoksille vaikkapa vihreitä kuusia näin joulun alla.

Porkkanakakuissa maistuu perinteinen leivonnainen. Kakku on tuorejuustohunnun alla, höystettynä saksanpähkinärouheella. Muutama kultalastu leivoksen päällä muutti sen ilmeen kuitenkin huomattavasti paremmin juhlaamme sopivaksi.
Pikkuruiset mini suklaakakut ovat porkkanakakkujen ohella kuin suupaloja. Marjaisa kuorrute ja suklaapalat tekevät pienestä leivonnaisesta herkullisen näköisen jo valmiiksi, mutta extra-annos suklaata tuskin haitannee tässäkään kohtaa.
Mini suklaakakut ja –porkkanakakut ovat molemmat vähälaktoosisia ja mini mud cakes on täysin laktoositon ja maidoton. Tarkemmat tuotetiedot leivoksista löytyy täältä.
Meillä suosikiksi valikoitui mini mud cakes. Ei vain ja ainoastaan maun vuoksi, vaan koska kuorruttamaton leivos on helppo taikoa omaan juhlaan sopivaksi ja koristella oman maun mukaan.

Miten ja missä sinä tarjoilisit OOH minikakkuja?!

Kerro oma ideasi ja voit voittaa lahjakortin VAASANin leipomomyymälään. Lahjakortteja (á 10 euroa) arvotaan viisi kappaletta! Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, eli jätäthän kommenttisi viimeistään tiistaina 1.12. 2015

VAASANin pakastealtaan herkkuihin ja niiden tuunausvinkkeihin, voit tutustua kampanjasivulla.

Hei ihanat.
Täällä paistaa aurinko ja maisema on kauniin valkoinen. Tosin, mikäli ennustuksiin on luottaminen, tuo valkoisuus alkaa kadota jo tänään.

No, lunta tai ei, joulua kohtihan tässä mennään joka tapauksessa.

Joka päivä on kiva nostaa esiin jotain jouluista, lisäillä juttuja sinne tänne. Eilen ullakon kylmyydestä pääsivät pienet Tine K:n kuusikoristeet, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa tarjotinpöydän kynttilärykelmässä. Toki tuo pöytäkin toistaa kivasti kynttilöiden tuiketta, mutta kuuset lisäävät sitä entisestään.

En tiedä pistääkö tuossa yhdessä kuvassa mikään teitä silmään, mutta omaa näköhermoani tuo pikkuinen muutos repii oikein voimalla. Nimittäin kattolistat olohuoneessa! Olen kieltämättä jo rinnastanut tuon listoittamisen helvetin jäätymiseen, mutta tietääkseni taisimme ehtiä kuitenkin ensin. Loput listat saadaan paikalleen, kun karmilistatilauksemme valmistuu. No, pieninä annoksina tätäkin herkkua.

Loppuviikon ratoksi olisi tiedossa maalausta. Seiniä, kattoja, ovia… Viime aikoina olen haaveillut paristakin taikanappulasta; Sellaisesta joka taikoo sinut silmänräpäyksessä paikasta toiseen ja sellaisesta, jota painamalla tämä remontti olisi valmis.

Joulupukkia ja taikanappuloita odotellessa… Tasan kuukausi tarttua siihen pensseliin ihan itse, joten ehkä sitä on vain kääräistävä hihat ylös.

Kivaa tiistaita!

Kuvittelin tosiaan jo perjantaina, että pikku nuhakuume olisi vihdoin selätetty ja voimat alkaisivat taas palata. No, flunssa ottikin ihan uuden nousun, ja koko viikonloppu meni (enemmän tai vähemmän) huilaillessa. No, sen verran kun nyt kahden lapsen kanssa voi huilata. Täytyy sanoa, etten taas edes muistanut, mitä kunnon kuume on, ja kuinka raadoksi se vetää olon. Taitaa ottaa muutaman päivän, että tästä taas tokenee.

Remonttirintamalla ei siis tapahtunut viikonlopun aikana mitään, ja nukkumisjärjestelyt ovat edelleen sellaiset, että meidän patjat on levitetty pianohuoneen lattialle. Lasten mielestä on tietysti hauskaa kun patjoilla voi köllötellä ja pomppia, eikä tuo nyt itseänikään ole pahemmin jaksanut häiritä.

Remontista ja flunssasta huolimatta joulu hiipii koko ajan enemmän mieleen, ja näkyy tietysti myös sisustuksessa. Koska täältä meiltä ei vielä viime tiistaina löytynyt hyasintin hyasinttia, raahasin niitä keskiviikkona mukanani Helsingistä. Sinänsä turhaan, sillä torstaina hyasintteja oli ilmestynyt jo tähänkin kylään. No, kuisti on siitä hyvä, että se toimii joka vuosi jonkinlaisena hyasinttivarastona. Kun sisällä kukat kasvavat tiettyyn pisteeseen, voi viileästä nostaa uusia tunnelmaa piristämään. Kuten amaryllis, myös hyasintti on mielestäni kauneimmillaan hieman nuppuisena.

Vaikka haju- ja makuaisti ovatkin kadonneet melkein tyystin, meillä on silti polteltu jouluntuoksuisia kynttilöitä. Vielä kun maisema muuttui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä valkoiseksi, jouluinen fiilis vahvistui entisestään.

Muutama kuva viikonlopulta. Lapsille lupasin, että Nisset ja Nasset kaivetaan esiin loppuviikosta ensimmäistä adventtia juhlistamaan. Siihen asti annetaan vielä isompien joulujuttujen odotella aikaansa.

Talvista uutta viikkoa, ja pysykäähän terveinä!