Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Yhteistyössä Indiedays ja Holiday Inn

Se olis perjantai ja viikonloppu edessä!

Kirjoittelinkin jo viikko sitten, kuinka edelliseen viikkoon mahtui kaikkea erilaista arkea sekä rutiineja rikkovaa. Vähän kuin kirsikkana kakun päällä, teimme vielä perjantaina pienen kaupunkireissun Tampereelle, sillä uusi, vasta syyskuussa avattu Holiday Inn Tampere – Central Station halusi tarjota meidän perheelle ilmaisen hotelliyöpymisen ja kuulla mielipiteemme hotellista.

Täytyy sanoa, että jo lähtökohtaisesti mielessä oli “family time”, sillä meidän perheessä majoitutaan hotelleissa lähinnä tarpeen niin vaatiessa, eli työmatkoilla tai silloin kun mennään varta vasten jonnekin lomalle. Niinpä päätin, että tästä tulee ennen kaikkea sellainen laatuaikayöpyminen lapsille.

Hotelli sijaitsee Tampereen keskustassa, kivenheiton päässä Stockmannista ja rautatieasema on käytännössä kuin hotellin takapiha. Junalla saapuvat pääsevät nimittäin hotelliin suoraan laiturilta, mistä tulikin mieleeni, että ensi kesänä voisi yhdistää jännän junamatkan, hotelliyöpymisen ja huvipuistokäynnin.
Mutta me oltiin kuitenkin liikenteessä autolla, ja myös tämän kulkuneuvon kanssa asiat sujuivat loistavasti. Hotellin pääovi oli aivan parkkihallin kulman takana, ja vaikka parkkihalli ei hotellin oma olekaan, sai maksun maksaa kätevästi respaan, ja tieto välittyi sähköisesti pysäköinnin valvontaan. Älyttömän kätevää, ja toivottavasti tähän päästään kaikissa hotelleissa! IHG Rewards Clubin jäsenenä tuo autoparkkikin on edullisempi, joten jos et ole vielä jäsen, kannattaa liittyä vaikka ennakkoon tulevia hotelliyöpymisiä ajatellen. Kyseessä on maksuton kanta-asiakasohjelma, jota käyttää maailmalla jo yli 88 miljoonaa ihmistä. Etuihin kuuluu mm. maksuton langaton internet kaikkialla maailmassa sekä päivän lehti digi-lehtipalveluna.

Mutta sitten itse hotelliin. Uusi on aina uusi, ja se tietysti huokui heti hotellin aulasta lähtien. Puhdasta, siistiä, valoisaa ja kutsuvaa. Sanoisin, että sisustukseltaan hotelli on vahvasti pohjoismaalainen ja design selkeälinjaista, värikästä ja luonnonläheistä.  Hotellin ovelta aukeaa viihtyisä olohuonemainen aula-alue, joka noudattelee Holiday Inn Open Lobby –konseptia. Tilaa riittää niin rentoutumiseen, tapaamisille tai netissä surffailulle. Yhtä hyvin  voit nauttia tilassa kupin kahvia ja selailla päivän lehdet. Aulasta löytyy myös Monscierge-kosketusnäyttö, jonka avulla voi esimerkiksi tarkastella hotellin palveluita, lähteviä lentoja, Tampereen nähtävyyksiä ja tapahtumia, sekä lähettää ystäville postikortin. 

Meille oli varattu kaksi vakiovarusteltua huonetta väliovella. Tämä on musta ihan loistava tapa majoittua lapsiperheenä, eikä isompikaan lapsikatras aiheuta päänvaivaa. Molemmissa huoneissa oli leveät (ja helposti yhdistettävät) sängyt, sekä vuodesohva mahdollista lisävuodetarvetta ajatellen. Meillä nyt molemmat lapsoset jo nukkuvat perussängyissä, mutta hotellista on myös mahdollisuus ottaa käyttöön lasten matkasänky.
Meille kahden huoneen yhdistäminen ja oma tila sekä vanhemmille, että lapsille tarkoittaa sitä, että lasten nukahdettua me aikuisetkin voimme vielä rauhassa rupatella päivän kulumiset ja nauttia ajasta myös kahden kesken. Lapsia on erilaisia, mutta meillä lapsia on mahdoton saada nukkumaan, mikäli ei ole pimeää ja hiljaista. Yhteisessä huoneessa tämä tarkoittaisi sitä, että me aikuiset kömmimme sänkyyn yhtä aikaa lasten kanssa ja vähintään leikimme nukkuvaa. Nyt lapsille oli oma rauha, ja nukkumaanmeno muistutti monella tapaa kotioloja. Näin unikin tuli nopeasti.Myös me aikuiset nukuttiin älyttömänhyvin. En edes muista, koska olisin nukkunut hotellissa koko yön ilman minkäänlaista häiriötä. Samaa sanoi mieheni. Olimme tosiaan koko perhe ihmeellisen viikon jäljiltä väsyneitä, ja kun huoneessa oli kerrankin niin ruhtinaallisesti tyynyjä, että niitä riitti jalkojenkin väliin selkävaivaiselle, posotimme unta häiriöttä aamuun asti.
(Hotellin neljän tyynyn Pillow Menu tarkoittaa sitä, että huoneessa on valmiina kaksi tyynyä, (pehmeä ja kiinteä) ja vastaanotosta on pyydettävissä pehmeä tai kiinteä höyhentyyny. Asiakkaan salliessa tyynypreferenssi merkitään ylös asiakastietoihin ja seuraavalla kerralla toivottu tyyny on valmiiksi huoneessa.)

Koska lähdimme reissuun perjantaina heti työpäivän jälkeen, olimme Tampereella jotakuinkin päivällisaikaan, ja poika jo autossa vaikeroi nälkäänsä. Tarkoitus oli etsiä kiva ravintola kaupungilta, mutta kun selvisi, että hotellin yhteydessä on ravintola Martina, oli itsestään selvää, että siirrymme sinne. Valikoimista kun löytyy kaikille jotakin, ja Kids Eat Free -edun myötä perheen alle 13-vuotiaat lapset aterioivat ravintolassa maksutta vanhempiensa seurassa.
Ravintola Martinassa oli tarjolla myös aamupala, ja se noudatteli tietenkin hotelliaamupalojen linjaa. Valikoimista löytyi toiveiden mukaan tehty munakas, tuorepuristettu appelsiinimehu ja lisäksi tietenkin monen kaipaamat croisantit, pekonit, leikkeleet, kalat, kasvikset ja hedelmät. Mutta hienointa Tampereella yöpymisessä on se, että aamupalapöydästä löytyy myös mustamakkara ja puolukkahillo! Mä pidän siitä, että suuretkin hotelliketjut ottavat huomioon paikalliset erikoisuudet ja perinteet!

Meidän Tampereen reissu oli lyhykäisyydessään siis tässä. Sisäänkirjautuminen hotelliin, nopea siistiytyminen, ja vatsa täyteen ravintolassa. Pikkuisen kaupungilla kiertelyä, ja illan kruunasi perheen kesken lötköttely sängyssä, herkkujen syönti ja “Vain Elämää”. Makoisat unet, ja aamupala, jonka jälkeen ei ollut koko lauantaina nälkä. Sitten lähdettiinkin kauppareissun jälkeen kohti kotia.

Hotellistä löytyy myös kuntosali ja sauna. Saunan pojat testasivatkin ennen illan herkkuhetkeä, me tytöt puunasimme itsemme yökuntoon kylppärissä. Jos yhdellä sanalla pitäisi luonnehtia hotellia ja yöpymistä, se olisi ehdottomasti helppous. Kaikki oli tehty asiakkaalle helpoksi ja yksinkertaiseksi, lasten kanssa matkaaville mukavaksi ja toimivaksi. Ehdottomasti hotelli, jonne menisin lasten kanssa uudelleen, ja sellainen hotelli jonne voisin helposti mennä myös lasten kanssa kolmisin. Helppous ja vaivattomuus kun ovat noilla reissuilla ehdottomasti avainasemassa.

Mutta hei; Pari alennuskoodimahdollisuutta Holiday Inn Tampere – Central Station hotelliin laitan tähän vielä.
Jos nimittäin olet menossa Tampereen suuntaan viettämään aikuisten laatuaikaa, käytä ihmeessä hääyö-tarjousta! Sitä on siis ihan luvallista käyttää, vaikkei nyt kyse varsinaisesta hääyöstä olisikaan! 😉 Tarjouksen löydät täältä. Tai mikäli majoittumisesi osuu muuten vain viikonlopulle, halvemman majoituksen saat buukattua tämän linkin kautta. Eli ei muuta kuin hurvitelemaan ja kulttuuria nauttimaan Tampereen suuntaan!

Täällä virittäydytty viikonloppuun sohvanpäälisiä pyykäten, ja muuten siivoillen! Siistiin kotiin on kiva käpertyä iltaa viettämään. Ihanaa perjantaita!

Co-creation/Indiedays ja Holiday Inn

Voi että kun on kaunista! Nyt aurinko paistaa jo ihan täysillä, mutta nappasin pari kuvaa makuuhuoneen ikkunasta ennen kuin se ehti kokonaan nousta horisontin yläpuolelle. Tuossa kuuraisessa hämärässä, ja vedestä nousevassa usvassa, on ihan satumainen fiilis.

Nämä on mun päivittäiset maisemat. Voisikin kuvailla itselleen joka kuukausi samat näkymät, ja seurata siten vuoden kulkua.

Kaunista aamua ja päivää teille kaikille!

Jep, tiedän, että ollaan vasta lokakuun alussa, mutta koska maa kimmeltää kuuraisen kauniina ja olen siivonnut kuistia ja pihaa talvikuntoon, tämä joulufiilistely on luonnollinen jatkumo edellisille.

Koen bloggaajana joka vuosi valtavaa painetta siitä, että mun pitäis fiilistellä joulua kovin aikaisin. Laittaa kotiin ajoissa koristeita ja inspiroida muita. Kaikki DIYt ja askartelut pitäis toteuttaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtisivät muidenkin jouluvalmisteluihin. Mutta tiedättekö, mä en ole sellainen! Mä haluan laittaa joulua kotiini ihan samoin kuin monet muutkin; Sitten “joulun alla”. Tykkään toki lukea joululehtiä, ja joulujuttuja, jo syksyllä, mutta itse jouluun haluan virittäytyä rauhassa turhia hötkyilemättä.

Fiiliksissäni ryhdyin eilen selailemaan vähän jouluinspistä, ja ajattelin laittaa teillekin muutaman itseäni “puhutelleen” kuvan. Näissä kaikissa on jotain sellaista, mikä tehoaa muhun: Luonnonmateriaaleja, hillittyjä sävyjä, jonkinlaista rosoisuutta, mutta kuitenkin perinteikästä vähäeleistä joulua.

Eli miltä näyttää joulu 2015:

Kuvat yllä: Bloomingville
Kuvat yllä: House Doctor

Nappasin myös muutaman jutun Tine K:n valikoimista. Risutähdet, ja -kuuset, sekä kalenterikynttilä ovatkin jo koristaneet kotiamme edellisinä vuosina. Myös Tinen lahjapaperit ovat päässeet kuusen alle. Nyt silmiin osui uusi kuusikoriste ja metallinen tähtikehikko. Molemmat edustavat just sellaista simppeliä joulufiilistä, jota mielelläni suosin.

Kuvat yllä: Tine K Home

Jälleen, pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, tuntui että päivästä tulee vähintään yhtä hyvä kuin eilisestä. Niinpä käänsin energiat hyödylliseen suuntaan, ja painuimme heti aamulla pihatöihin. Kukkapenkkien perkaamista, ruukkujen puhdistamista, haravointia ja muita syyspuhteita. Ja tiedättekö, ei se haravointi taaskaan ollut niin paha juttu, kun tuosta alun lepokitkasta sai itsensä eteenpäin! Aurinko paistoi, ja ilma oli kirpeä yön pakkasten jäljiltä. Huomattavasti miellyttävämpää kuin perus lenkki, jonka osaisi kulkea unissaankin.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen tosin olkapää alkoi huutamaan lepohetkeä, ja vatsa jotakin ravintoa. Jälkkäriksi kuitenkin kuumaa kaakaota ja pullaa!

Aurinkoista tiistaita!

Tuulilasi oli aamulla jäässä, ja hanskat hukassa (eli älyttömän hyvin kesän ajaksi jemmattuna). Suun kautta hengittäessä ilmaan muodostui höyryä, ja samanlaista nousi joelta aamun valjetessa. Kirpakka ilma tuntui nenäkarvoissa ja varpaissa asti. Oikea syyssää, kaunista ja kuulasta!

Mulle tuli aamulla sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä viikko. Tiedä sitten johtuiko mukavasta sunnuntaista, kauniista syysaamusta vai hyvin nukutusta (pitkästä) yöstä, mutta ei lainkaan hullumpi fiilis maanantaiaamuna.Eikä myöskään mikään tavanomainen fiilis viikon ensimmäisen päivän alussa.

Maanantain asukoodi on varsin rento ja syksyinen. Näin täällä. Nyt kuitenkin olisi keittiössä yksi taikina odottelemassa, joten riennän sen kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

Raukea, levollinen, rauhallinen ja tunnelmallinen. Siten kuvaisin tämän sunnuntain olotilaa. Aamupäivällä hiukan kotitöitä, sen jälkeen pikkuisen fiinimpää ruokaa ja nyt ihan vain nautiskelua ja akkujen lataamista. Kynttilöitä, lastenohjelmia, rupattelua. Ei sen kummempaa. Nyt kun jalkapallokausi on paketissa ja sunnuntait muuttuivat vapaiksi, aion nautiskella niistä juuri näin; Villasukat jalassa ja pyjama päällä.

Kynttilän valo ja kaminan lämpö, kenties jokin pieni jälkkäri palanpainikkeeksi. Oma sunnuntaini ei vaadi ihmeitä ollakseen täydellinen.

Muistan lapsena vihanneeni sunnuntaipäiviä. Tylsää, tylsää ja tylsää. Ei käyty edes kaupassa. Muistan myös, miten äiti manasi, että vielä tulee sekin päivä, kun sunnuntait tuntuvat parhaimmilta; Sitten aikuisena. Siihen tuntui olevan ikuisuus, mutta tässä ollaan. 🙂

Levollista viikon viimeistä!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun arki rullaa tasaisesti, ja viikot vierivät toinen toisensa jälkeen samalla kaavalla? Kokoajan on sellainen pieni hoppu, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan tapahdu. Vähän kuin oravanpyörässä (tai jonkun muun jyrsijän, harvemmin kai oravat noissa juoksevat. Tyhmä sanonta muuten!), eikä arkipäivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin harrastusten aikataulujen verran. Jep, mä tiedän. Musta tuntuu, että syksy on lähtenyt käymään nyt juurikin noin. Arki rullaa eteenpäin sen suurempia ajattelematta. Sanoisin jopa, että kaltaiselleni (kuulemma kontrollifriikille) tuo rytmi tuo turvallisuudentunteen. Sellaisen rauhallisen fiiliksen elämän järkkymättömyydestä.

Tämä viikko on kuitenkin ollut totaalinen poikkeus. Tai varmaan pitää aloittaa jo viime perjantaista, sillä siitä kaikki varmaan lähti liikkeelle. Arkinen aherrus ja kaava ovat rikkoutuneet monellakin eri tapaa, ja päiviin on mahtunut asioita, joita tuskin yleensä mahtuu edes viikonloppuihin. Ja vaihteeksi se tuntuu muuten tosi hauskalta! Vähän kuin olisi lomalla, muttei kuitenkaan.

Eilen ajelimme mieheni kanssa Helsinkiin jääkiekkomatsiin. Normaalisti ei tulisi kuuloonkaan lähteä arki-iltana noin pitkän matkan päähän pelkän jääkiekon vuoksi, mutta koska NordicBet on vuoden ajan kutsunut bloggaajia kiekkoiltoihinsa, ja viimein tuli mahdollisuus lähteä (kiitos vanhempieni), tempaisimme itsemme irti tavallisesta torstai-iltapäivästä.
Vaikkei musta nyt vedonlyöjää tullutkaan (en osaa täyttää edes lottokuponkia), niin ilta oli mahtava, hauska ja ennen kaikkea erilainen! Autossa oli myös hyvää aikaa jutella ja puhua, sillä niinkin yksinkertainen asia jää usein arjen jalkoihin ja tekemättä.

Jos eilinen oli parisuhteen hoitamista, niin tämä perjantai on sitten puolestaan sellaista koko perheen laatuaikaa. Nappaamme itsemme nimittäin jälleen irti tavallisista kaavoista ja nautimme viikonlopunaloitusta vähän erilaisella tavalla. Ja, tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta jättää perusperjantaisiivous välistä, vaikkakin se mulle muodostaa jonkinlaisen turvallisen pysyvyyden- ja jatkuvuudentunteen.

Olisi tosi hauska kuulla, miten te rikotte arkisia kaavoja. Teettekö sen jotenkin suunnitelmallisesti (ulos syömään tietyin väliajoin, leffaan, romanttisia iltoja puolison kanssa tmv.?), vai oletteko kuten minä, joka pitää kynsin hampain kiinni siitä, että päivät etenevät tutulla kaavalla ja kenties yllätytte positiivisesti, kun joskus tuleekin poikettua kurssista?

Säätiedotus lupasi kunnon myräkkää, ja hetken pohdinkin, josko sen pilkkihaalarin ostaminen olisi vihdoin ajankohtaista, mutta tulin siihen tulokseen, että ohut tikkitakki saa vielä riittää. Becksöndergaardin villahuivi on syksyn uusi hankinta, ja se on tilattu täältä.

Kohti viikonloppua ja Valio-myrskyä! Pitäkää hatuistanne kiinni! 🙂

Hello hello!

Pahoittelut parin päivän hiljaisuudesta, taisin jäädä suunnittelemattomalle lukulomalle. Camilla Läckbergin uusin koukutti taas, joten kaikki ylimääräinen aika on mennyt kunnon tarinasta nauttien. Tai no, on tässä tullut nautittua myös yksi sarja Netflixistä. Hups!
Kieltäydyin pitkään katsomasta Broadchurch -sarjaa, koska kaikki lapsiin kohdistuva paha menee yli sietokykyni, mutta koska ystävä (jonka kanssa jaamme varsin samanlaisen kirjamaun) suositteli tuota ykköskautta, laitoimme ekan jakson sunnuntaina pyörimään, ja nyt sitten kolme iltaa on mennyt ahmiessa jaksoja. Tosi koukuttava ja monikerroksinen tarina. Rankkakin kyllä, mutta hyvin siltamainen toteutus vangitsee ja sarja on vain pakko katsoa äkkiä loppuun.

Rikostarinoiden rinnalla olen kuitenkin saanut kuljetettua tämän todellisuudenkin mukanani, ja mitä siihen tulee, olen virittäytynyt tällä viikolla vahvasti jouluisiin fiiliksiin. Kaikenlaiset jouluiset jutut ovat täyttäneet mielen, ja olenpa mielessäni kattanut joulupöydänkin jo useampaan kertaan. Vaikka en nyt vielä ole ajatuksen tasolta lähemmäs joulua siirtynyt, huomasin, että ensimmäiset “täytyy toivoa Joulupukilta” -fraasit on tullut heitettyä jo lapsillekin.

Fiilistelen vahvasti syksyä, yksi asia ei sitten muutu millään! Nimittäin haravointi tuntuu vuosi vuodelta ihan yhtä luotaan työntävältä ajanvietteeltä. Pohdin jopa, olenko pitänyt itseni “kiireisenä” ihan vain työntääkseni pois mielestäni kaikki syksyn pihatyöt. Paljon mahdollista. Luulen nimittäin, että tuo haravoinnin epämiellyttävyys on enemmänkin psykologista kuin fyysistä. Järki sanoo, että hyötyliikunta raikkaassa ja aurinkoisessa säässä olisi mitä ihaninta, mutta mieli haluaa sulkea silmänsä maatuvalta luonnolta. Vuosi sitten taisin muokata ajatukseni kulkua jotenkin niin, että haravoinnilla pohjustan alustan talven valkoiselle lumihunnulle.

Eli pyhät lupaukseni tällä erää ovat lyhykäisyydessään seuraavanlaisia:

1. Vastaan kommentteihinne ASAP
2. Aloitan perennapenkkien siistimisen tällä viikolla
3. Siirryn haravointiin viimeistään ensi viikolla
4. Jatkan hyväksi havaittua aikaisten iltaunieni linjaa jo tänään

Nyt kuitenkin esikoinen haluaa leipoa sämpylöitä ja lupasin auttaa taikinanteossa.

Superia syyspäivää kaikille!

Heti alkuun pahoittelut luokattoman huonolaatuisista kuvista. Taidan olla ihan vaan kiitollinen siitä, että satuin ainakin osittain mahtumaan näihin mieheni räpsimiin otoksiin. Välillä mietin, miten se kameran käsittely voikin olla niin vaikeaa, mutta kun siirrän ajatuksen johonkin toiseen instrumenttiin, ymmärrän, etten ehkä itsekään suoriutuisi kirkkaasti joka pestistä. Pysykööt siis suutarit lestissään – ainakin meidän taloudessa.

Älkää siis välittäkö kuvien varsin rakeisesta ja epätarkasta fiiliksestä. Pyysitte asukuvat tyllihameesta, ja tässä ne nyt olisivat.

Hameen tilasin (näitä kyseisiä juhlia ajatellen) jo keväällä Zalandolta, eikä sitä (ikävä kyllä) taida enää olla valikoimissa. Pituus on mullekin aivan ihana, polven kunnolla peittävä. Väri on sellainen persikkainen vaaleanpunainen, tai lohenpunainen. Tosi ihana kaikin puolin koko hamonen, ja palveli kyllä eilisessä juhlassa moitteetta. Tuli jorattua ja pyörittyä tanssilattialla pikkutunneille saakka ja leveä helma oli oikein hauska.

Yläosaksi nappasin ihan H&M:n perusvalikoimista trikoopuseron pitkillä hihoilla. Kun korujen käyttäjänä olen noviisi, sai kaula-aukko toimia yksityiskohtana.

Tänään siivoiltiin vielä porukalla hääpaikka kuntoon ja halattiin vastanaineille viimeiset onnittelut. Juhla oli varsin hääparin näköinen, hauska, rento ja hersyvä. Eilinen päivä meni kyllä ihan vetistellessä, en muista koska olisin liikuttunut edes telkkaria katsellessa noin paljon. Onneksi illan mittaan vetistely vaihtui tanssiaskeliin ja nauruun. Ihana hääpari ja ihana juhla!

Nyt kuitenkin tavallisen sunnuntai-illan pariin. Huomenna on taas arki, ja siihen pitää valmistautua paitsi henkisesti, myös kunnon yöunilla.