En tiedä, miten kyllästyneitä olette jo tuohon Indiedays Blog Award -viikonloppuun, mutta jotakin mulla täällä vielä teille olisi!

Instan seuraajat tiesivätkin, että yövyimme uudessa Hotel Indigo Helsinki Bulevardissa, ja koska viikonlopun majoitus oli Indiedaysin ja Indigon yhteistyötä, pääsen hetkeksi leikkimään salaperäistä hotelliarvostelijaa. 😉

 Hotel Indigo on IHG:n ’upscale’ –tason boutique-hotellibrändi, jolla halutaan tarjoata asiakkaille ainutlaatuisia hotellikokemuksia. Hotelleja on yli 60, eri puolilla Amerikkaa, Eurooppaa ja Kiinaa, ja maailmanlaajuinen kasvu jatkuu vahvana. Kuitenkin Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo Helsinki löytyy nyt osoitteesta Bulevardi 26.

Indigo Hotelleille tyypillistä on, että ne kiakki sijaitsevat lähellä ostospaikkoja, ravintoloita, taidetta ja musiikkia. Jokaisen hotellin ulkonäkö on pyritty tekemään yhtä yksilölliseksi, kuin sen lähiympäristö: ruokalistat, musiikki, taide ja valokuvat viestivät sijainnista ja paikallisesta kulttuurista sekä taiteesta.

Itselleni Bulevardi on Helsinkiä parhaimmillaan, pieniä putiikkeja ja loistavia ruokapaikkoja. Bulevardi on tavallaan oma siisti ja rauhallisempi osansa Helsinkiä, ja siellä on tullut viettyä aikaa viime vuosina tosi paljon. Sijainniltaan Hotel Indigo Helsinki oli siis mulle ihan nappivalinta. Lisäksi itse pidän huomattavsti enemmän näistä himpun pienemmistä hotelleista, joissa on oma uuniikki tunnelmansa. Tuo tunnelma on ehkä helpompi kuvailla näin kuvin, kuin yrittää selittää. Hotellissa siis suomalainen ja pohjoismaalainen design on vahvasti läsnä.

Tein itse muutamia poimintoja, jotka mielestäni ovat mainitsemisen arvoisia.

Ensinnäkin ihan listani kärkeen pääsevät hotellihuoneen tekstiilit. Iso ja muhkea sänky. Peitot ja untuvatyynyt (ihanaa, kun tyynyjä on tarpeeksi), 100%:n egyptiläinen puuvilla ja muhkeat mutta ah, niin pehmeät pyyhkeet ja kylpytakit. Kylppärin lattiapyyhekin oli niin paksu ja pehmeä, että tuntui kuin olisi seissyt pehmeissä tossuissa.

Kylpyhuoneelle annan myös osaltani täydet pisteet. Suihkutilan lasiseinät ja lattian kaadot oli toteutettu siten, että suihkussa käyminen ei kastellut koko kylpyhuonetta. Kylppärissä oli täydellinen meikkausvalo (on tullut nähtyä niitäkin hotelleja, joissa on mahdoton meikata!), ja pienenä bonuksena Avedan kosmetiikka.

Oma parkkihalli hotellin asiakkaille. Tätä arvostan, kun kauempaa matkaavalla auto usein kulkee mukana. Parkkihallissa oli myös polkupyöriä, joten Helsinkiin voi tutustua myös fillaroimalla hotellin pyörillä.

Aamukahvi! Yleisesti hotellien aamupalalla tarjottava kahvi on kuraa, jota ei voi yksinkertaisesti juoda. Tämä tummapaahtoinen meni sutjakasti alas. Huoneisiin myös kuuluu Nespresson kahvikoneet, ja itsekin hörppäsin ensimmäiset kupilliset ennen aamupalaa. Aamupalasta vielä ne pisteet, että ihan sen perusvalikoiman lisäksi tarjolla oli myös pateet, ja pieniksi paloitellut hedelmät. Tykkäsin!

Ravintolan aamupala Katetaan Hotellin Bröd Punavuori -ravintolaan, jossa tarjolla on siis aamiainen, lounas ja illallinen. Hotellin yhteydessä toimii myös Soup & Juice, joka keskittyy maistuviin salaatteihin, keittoihin, ruokaisiin leipiin sekä tilauksesta valmistettuihin mehuihin. Tuolta mieheni toikin mulle hotellihuoneeseen take-away-leipiä, kun huilailin lauantain päiväohjelman jälkeen.

Hotellihuoneen suhteen olen tottunut valitsemaan hiukan isomman huoneen, koska kaksi henkeä ja koko viikonloppu (pitäen sisällään erilaisia tilaisuuksia) tarkoitta myös sitä, että tavaraa on mukana paljon. Ahtauden tunne hotelleissa saattaa tietenkin johtua myös siitä, että olen tottunut asumaan huomattavasti väljemmin, kuin monet kaupunkilaiset. Kooltaan huone oli kuitenkin mielestäni samaa luokkaa, kuin muissakin hotelleissa tavallinen standard-luokan huone. Huoneen sisustus noudatteli hotellin linjaa ja sisustuksessa oli vahvasti läsnä Bulevardi ja suomalainen muotoilu. Mielestäni hotellihuoneen sisustusta kuvaa paremmin sanat omaleimaisuus ja suomalaisuus kuin ehkä rauhallisuus tai romattisuus.

Pisteet hotellin Sauna ja fitness/welness-osastolle, jossa en tosin ehtinyt itse käydä. Kuitenkin se, että hotellilla on oma sali, jota voi käyttää 24/7, on mielestäni ihan loistava juttu. Ja, salin käyttö kuuluu siis huoneen hintaan. Samoin saunat (2 saunaa, 2 höyry-saunaa), joissa mieheni kävikin sekä perjantaina, että lauantaina.

Mietin, mitä jäin kaipaamaan, ja mitä mielestäni hotellista puuttui. Päädyin siihen, että kaikki oli muuten hyvin, mutta huoneissa saisi olla espressokupit! Pienen espresson valuttaminen arabian Runo -sarjan kuppiin, jäähdytti ikävästi kahvia. 🙂

Jos haluat varata huoneen Hotelli Indigo Helsinki Bulevardista, voit tehdä sen täällä. Linkin takaa löytyy siis myös huoneet ja hinnat. Niin, ja avajaistarjous kannattaa hyödyntää!

*Yhteistyössä Hotel Indigo ja Indiedays

Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni jostain keskustelupalstalta, etten ole millään tavalla tyylikäs kun pukeudun aina farkkuihin. Tuolla postausten luonnokset -kansiossa on edelleen kirjoitus, jonka silloin jätin julkaisematta. Farkkuja, katsokaas.

Ajan kuluessa olen niellyt tyylittömyyteni, ja viihdyn farkuissa yhä. Jos asupostauksiin tekee pikaselauksen, löytyy farkut valtaosasta päivityksiä. Ihan vain siitä syystä, että olen farkkutyttö, ja viihdyn pöksyissäni. Niin, ja siksi, että olen ymmärtänyt, ettei mun tarvitse olla sen ihmeellisempi, kuin oikeasti olen. Maailma on täynnä blogeja, ja niitä fiinimpiä tyylejä löytyy seurattavaksi tuhansia, jos ei miljoonia.

Joku jo ehtikin kysellä lisää kuvia Terkut Helsingistä -postauksen farkuista, ja lupasin niitä laittaa. Kyseessä on siis Mos Moshin farkut, joista löytyy niin paljetteja ja vetoketjuja, kuin vähän roikkuvia helyjäkin. Malli on rento, ja polvet on ommeltu muotoonsa pienin tikkauksin.

Myönnän, että omistan ihan hirveän kasan farkkuja. Varmasti enemmän, kuin olisi tarve. Silti farkkujen hankkijana olen kriittinen ja hankin yleensä vain ja ainoastaan pöksyjä, jotka tuntuvat mukavilta (myönnän tehneeni virhearvioitakin). Tästä syystä suurin osa farkuistani on hankittu ihan muutamalta merkiltä. Vaatehuoneestani löytyy esimerkiksi tämä sama malli hiukan eri värissä ja eri värisillä paljeteilla. Hyvä kokoelma Please -farkuja ja sitten hiukan siistimpiä ja tylsempiä H&M:n Super Skinny Super Low -farkkuja, jotka ihastuttavat lahkeensa pituudella ja tietenkin hinnallaan. Heräteostosfarkkuja on löytynyt niin Meandilta kuin Lindexiltäkin. Erilaisia muotoilevia ja tukevia farkkuja sen sijaan, en omista ainoitakaan. Joko olen riittävän sinut muotojeni kanssa, tai sitten tarpeeksi kivoja yksilöitä ei ole vain eksynyt tielleni. 🙂

Nykyisin kun Suomestakin saa jo näitä hiukan pienempiä bränjejä, on mielestäni farkkujen käyttäminen jo hauskaa. Aina voi löytää uusia yksityiskohtia, leikkauksia ja pientä ekstraa tavallisiin perusfarkkuihin verrattuna.

Sellainen oodi farmareille tällä kertaa. Eli tänäkään keväänä mua ei löydä piknikiltä kynähameessa. Melko taatusti jonkinlaisissa farkuissa mennään, kunnes on aika keventää kesävaatteisiin. Minä viihdyn, tyylikästä tai ei!

Pakko myöntää, että sellainen kovin keväinen fiilis on tällä hetkellä aika kaukana. Palelin eilen jalkapallokentän laidalla paksuimmassa toppatakissani ja harmittelin, että lähdin matkaan pelkillä farkuilla. Silti pari tuntia aiemmin olin havahtunut siihen totuuteen, että koulujen loppumiseen on enää reilut kolme viikkoa! Vajaa kuukausi ja kesä on täällä!

Normaalisti tässä kohtaa kevättä mulla on ollut esikasvatettuna jos jotakin kesäkukkaa ja yrttiä, mutta tänä vuonna en ole kylvänyt mitään. Koko kevät on ollut niin yllätyksellinen, ja tuntuu, että jonkinlaisia pommeja on satanut niskaan vähän turhankin tiiviiseen tahtiin. Toisaalta, tänä aamuna tuli sellainen fiilis, että tajusin kaipaavani kaikkea sitä pientä mullan nyppimistä ja joka keväisiä rutiineja. Puutarhatyöt kun voivat olla hyvinkin terapeuttisia! 🙂

Tänään on siis aika kaivaa siemenpussit jemmoistaan, ja muuttaa muutama Hesarin sivu taimiruukuksi. Tarkoitus olisi myös istuttaa muutama perenna ja hedelmäpuu. Kenties se kevätfiilis tuleekin juuri tekemällä, eikä ihmeitä odottamalla. Aion ainakin kokeilla!

Suloista keskiviikkoa!

Tallenna

Olen viime aikoina miettinyt useinkin perheen määritystä. Mikä on perhe, kuka siihen kuuluu ja missä ovat sen rajat. Tätä postausta aloittaessani jopa tarkistin, mitä mieltä Wikipedia on aiheesta. Sivusto tarjosi melko ennalta arvattavaa määritystä, niinhän me noin äkkiä ajateltuna perheen määritämme. Silti nopean selvennyksen jälkeen, myös kaikkitietävä Wikipedia joutuu myöntämään, että käsitteenä perhe on jatkuvan määrityskamppailun alla. Elämä on huomattavasti monimutkaisempaa, kuin Mustapekka -pelikorttien lajitteleminen.

Mitä enemmän olen pyöritellyt perheen käsitettä, sitä varmemmaksi olen tullut omasta mielipiteestäni. Siitä, että perheelle ei löydy koskaan yleispätevää määritelmää, vaan kyse on enemmänkin tunteesta. Minkä minä koen perheekseni, kuka on minulle perhettä.
Asiaa pompotellessani olen päätynyt jopa hylkäämään verisiteet ja juridisesti vahvistetut liitot. Jättäisin pois myös ajan ja ikuisuuden eron, sillä enemmän kuin yhdenkään virallisen asiakirjan sisältö voi määrittää, perheitä yhdistää kuitenkin eniten rakkaus, ja tunne yhteenkuuluvuudesta.

Turvallinen satama tai vankkumaton peruskallio. Perhe on jotakin, johon voimme luottaa ja nojata, kun tuntuu, että elämässä mikään muu ei ole pysyvää tai muuttumatonta. Se tarjoaa suojaa ja tukea, mutta ennen kaikkea tunteen siitä, että emme ole yksin.

Kun Taitaentehty -sivusto kysyi, haluaisinko ottaa vastaan korun, joka voitaisiin valmistaa haluamallani tekstillä, mietin hetken, mitä haluaisin kaulassani kantaa. Kenties lasten nimiä, syntymäpäiviä, hääpäivää? Ehkä jotakin äitiydestä kertovaa? Lopulta päädyin sanaan perhe. Lyhyesti pystyin mahduttamaan viiteen kirjaimeen kaiken tuon edellä mainitun, ja niin paljon muuta. Minun perheeni, juuri sellaisena, kun itse sen koen. Minun satamani, ja kallioni, johon voin nojata.

Taitaentehty kokoaa yhteen kotimaisia käsintaitajia, ja tarjoaa laajan valikoiman Suomessa käsin tuotettuja lahjoja, asusteita ja sisustustarvikkeita. O-ou Artin Rakkaat- riipusta myydään tällä hetkellä alennettuun hintaan, ja näin äitienpäivän alla se on hyvä lahjaidea. Tekstin kun voi tosiaan suunnitella itse.

Toivottelen teille ihan mahtavaa aurinkoisen viikon alkua!

Koru saatu⎟Taitaentehty

Tahdoin saada vanhan. Niin, ja tietty puisen!

Kapusin tosiaan tänään kauppa-apulaisen huoneeseen, ja aloitin lattioiden repimisen siinä toivossa, että esiin tulisi vanha kaunis puulattia.

Ensimmäinen kerros oli vanhaa “korkkimattoa”, tuollaista hailun vihreää kivalla ruutukuosilla. 😉 Tämän alla on ohut hupamainen eriste, joka lähti sekin melkein repimällä. Jostain kohti pitää vähän rapsutella irti. Kaiken alta kuitenkin löytyi se puulattia. Samanlainen valkoinen tasoitekerros laudan päällä löytyi sisältäkin melkein joka huoneesta. En ole ihan varma sen tarkoituksesta, sillä liimakerros se ei ainakaan voi olla, kun kaikki irtoaa siitä niin hyvin. Toisaalta en näe järkeä, että kukaan olisi ennen lattioiden pinnoittamista sivellyt niihin muuten vain valkoista maalia. Olen siis päätynyt siihen, että kerros on joko a) levitetty tasoittamaan puulattian pintaa tai b) juuri siitä syystä, etteivät matot tarraisi puuhun kiinni.

Nyt lattia on kuitenkin kaivettu esiin, ja olen tyytyväinen löytämääni. Ainoa inhottava pikku juttu tässä huoneessa on se, että korkki ja huopa on aikanaan naulattu kiinni pienillä huopanauloilla, ja nyt ne sadat pikkuruiset naulat pitää irrotella lattiasta. Inhottavaa siitä syystä, että tähän uppoaa ihan hulluna aikaa. Myös seinät on levytetty lattian päällystämisen jälkeen, joten mattojen kaivaminen lattian ja seinän välistä on sekin sellaista pikkunäpräämistä.

Joka tapauksessa, huoneen ilme muuttui heti! Vaalea lattia sai koko tilan näyttämään heti suuremmalta.

Kyllä tästä vielä kiva kesähuone saadaan!

Niin se meni yhtä nopeasti, kuin saapuikin, mutta kaikesta huolimatta meidän keittiössä näyttää vieläkin tältä! 🙂

Olen aina pitänyt vappua hiukan kaupunkilaisten juhlana. Täällä se näkyy vähemmän katukuvassa, vaikka joka pikkukaupunki toki koittaa vapuksi jonkinlaista toritapahtumaa järjestää. Meillä ylioppilaslakit pysyvät visusti kaapissa ja puhtaana, eipä ole käynyt mielessä valkolakin päähän laittaminen, ja siltä se kaikkien vuosien jälkeen näyttääkin; Puhtaalta ja vähän käytetyltä. 🙂

Mulle vappu on ensisijaisesti arkipyhä, yksi ylimääräinen päivä vuodessa, kun voi poiketa arkirytmistä ja heittää osittain vapaalle. Tänä vuonna vappu osui parhaaseen mahdolliseen viikonpäivään, ja tuloksena syntyi pitkä viikonloppu.

Viikonloppu on kulunut täällä pihatöitä tehdessä, ja iltaisin pöytään on katettu lasten herkkuja. Muistipelejä perheen kesken, hitaita aamuja ja lastenohjelmia. Sen enempää en oikeastaan vappuun kaipaakaan.

Tänään siivoillaan serpentiinin pätkät pois, ja karsitaan pallot minimiin. Ulkona tuoksuu kevät, joten siitä otetaan kaikki ilo irti.

Mutta seuraavaksi aion kipaista yksiööni. Koitan löytää muovimaton kulman joka suostuisi nousemaan ja kurkkaan, mitä sen alta paljastuu. Pitäkää siis peukkuja!

Olen herännyt tähän päivään hiukan tahmeasti, liekö syy siinä, että tulin kotiin vasta puoliltaöin. Munkkeja kuitenkin lupasin lapsille, joten tartuin niiden paistamiseen hiukan väkisin. Klaaran kanssa kaksin, ei välttämättä ole paras tilanne kuuman rasvan kanssa pelaamiseen, mutta herra Heinämäki pelasti, ja sain melko rauhassa paistaa koko taikinan. Nämä on siis tällaisia pikamunkkeja, ei mitään järin kauniita leivottuja rinkilöitä.

Lainasin vanhemmiltani rasvakeitintä, jossa oli aika helppo ja turvallinen paistaa munkkeja. Hetki meni, että osasin annostella taikinaa tarpeeksi pieninä erinä, mutta hyviähän ne ovat, siitä ei pääse minnekään!

Jotain pientä laitan lapsille illaksi, ilmapalloja ja serpentiinejä. Vähän herkkuja jne.. Mutta muuten meidän vappu menee kyllä rauhallisesti kotona. Ehkä avaan itselleni pullon kuohuvaa, kun pikkuväki nukahtaa. 😉

Hauskaa vappuaattoa kaikille!

Huomenta!

Täällä on herätty sateisen synkkään aamuun. Eilisestä paisteesta ei ole tietoakaan, mutta toisaalta kevään eteneminen vaatii kai myös vettä. Eikä tämä nyt niin erikoinen keli ole, kun vappukin on tulossa. 😉
Nuorin on ollut tämän viikon sairaana, joten meidän päivät on kuluneet lähinnä sisällä. Pihatöitä olisi vaikka kuinka, mutta täytynee odotella parempia päiviä. Ja, tuskinpa nuo minnekään karkaavat. Ruoho alkaa olla niin vihreää, ja kasvaa komeasti pituutta, että kohta on jo aika leikata nurmikkokin ensimmäisen kerran. Kukkapenkeissä alkaa olla myös jo vihreää, ja ulkona huomaa hyvin siitepölyjen läsnäolon. Kevät on silti vuoden parasta aikaa, siitä ei pääse mihinkään.

Tänään pitäisi taas lähteä kohti Helsinkiä, tosin onneksi vasta iltapäivällä. Iltapäiväksi odottelemme siis isääni, joka tulee hoitamaan lapsia. Luoja, mutta en pärjäisi mitenkään ilman vanhempieni apua! Parin tunnin piipahtaminen kun ottaa matkoineen melkein yhdeksän tuntia päivästä. Olen kuitenkin oppinut vähitellen ottamaan tuon julkisilla kulkemisen jonkinlaisena lepona. Hetki aikaa istua rauhassa (vaikkakin reilu kolme tuntia putkeen on mulle edelleen hiukan liikaa), lukea vaikka kirjaa tai ummistaa jopa silmänsä hetkeksi.

Ennen lähtöä pitäisi kuitenkin vielä tehdä hiukan valmisteluja. Kotiväelle on soppakattila valmiina, ja seuraavaksi pitäisi etsiä pojalle naamiaisasu huomista varten. Muistan laittaneeni sen jonnekin hyvään jemmaan. 🙂

Ennen etsintöjä nautiskelen kuitenkin myöhäisen aamupalani. Välillä on ihan kiva poiketa vakkari kaurapuuro-rahka -linjalta. Tulee tavalliseen aamuun jotain pientä extraa. 🙂

Loistavaa vappuaaton aattoa!

Kuva kertoo tällä kertaa ehkä enemmän kuin teksti. 🙂

Sain oudon päähänpiston aamulla kuvata nassuni ensin ilman meikkiä, ja sen jälkeen meikin kanssa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on myös hiukset laitettuna. Niin, onhan siinä aikamoinen ero!

Kuvan vasemmasta laidasta tuleva valo tekee tilanteesta ehkä hiukan epätasapuolisen, ja saa oikeanpuoleisen ihonkin näyttämään tummemmalta. Ajatus varmaan kuitenkin aukeaa kuvan avulla. Vielä helpommin, jos peität kuvan toisen laidan ja katsot kasvon puolikkaita erikseen.

Arkimeikilläkin saa ihmeitä aikaan. 🙂

Uuden maljakkoni lisäksi, olohuone sai vähän muutakin uudistusta. Ay Illuminaten Z1 -valaisin on roikkunut olohuoneen katossa jo syksystä lähtien, vaikka sen lopullinen sijoituspaikka onkin tarkoitus olla makuuhuone. Mutta, koska makuuhuoneen remontti tuntuu siirtyvän ja siirtyvän (vähän epäilen, tuleeko sitä koskaan), olen halunnut nauttia valaisimen läsnäolosta edes jossain. Tosiasia on kuitenkin se, että cotton lamp ei sovi millään tavalla yksiin olohuoneen tarjotinpöydän kanssa, ja tämä yhtälö on alkanut hiertää silmääni ärsyttävällä tavalla.

Niinpä puuvillavalaisin sai siirtyä uuden valkoisen silkkivalaisimen tieltä. Tämä on siis vastaava Tine K:n varjostin, kuin pöytävalaisimessakin, mutta tarkoitettu roikkumaan. Sama valkoinen silkki ja sama kaunis valo. Eikä kuulkaas hierrä silmään enää ollenkaan. Tai no, sen verran, että valaisin ei ole vielä paikallaan, vaan ihan vain kuvaa varten nostettu kattoon roikkumaan. Korkeuskin on ehkä vielä vähän hakusessa, mutta kyllä se siitä!

valaisin on kooltaan se XL, eli 60cm leveä. Koska pöydän halkaisija on 80cm, olisi yhtään pienempi valaisin näyttänyt mielestäni hullunkuriselta suoraan pöydän yläpuolella. Mutta näin on hyvä, ja valaisin antaa vaatimattomuudellaan pöydän loistaa tilan tähtenä. 🙂

Nyt täytyisi tosiaan päästä sen makuuhuoneen kimppuun. Jotenkin vain tuntuu , ettei kädet riitä näiden pienten kanssa nyt mihinkään ylimääräiseen. Varsinkin, kun ainoa aika joka itselleni jää, olisi illalla lasten nukahdettua, ja silloin ei kannata lähteä yläkertaan kolistelemaan. 🙂

Tänään ei täällä päin ole juuri valaisimia tarvittu, ja toivottelenkin mukavaa ja aurinkoista iltaa teille kaikille. Ja niin juu, Mrs Jones arvonta on suoritettu, ja Anu, joka oli tällä kertaa se onnekain, sai multa postia jo hetki sitten. Kiitän kovasti kaikkia osallistujia, ja tietysti Jonnaa. Onnea vielä kaksivuotiaalle Mrs Jones Lifestyle Shopille!