Lauantain juhla-asusta vielä paremmat kuvat. Tai no, nämä hotellin käytävällä otetut on aina vähän sellaisia niin ja näin. En usko, että tuollaiset kattospotit imartelevat oikein ketään, mutta josko idea kävisi kuitenkin selville.

Ihan kokomustassa mentiin – jälleen kerran. Aika klassinen kokonaisuus, toki kengät tuovat hiukan sitä jotain twistiä.

Mekko on Espritin, ja oikeasti se on malliltaan polvipituinen, mutta jäi kyllä mun jaloille melko lyhyeksi. Silti ihan kiva, ja sopii aika moneen paikkaan. Pituuttakin jäi sen verran, että ei ihan roiskeläpäksi voi kuitenkaan kutsua.

Bud to Rose -korut ja Saint Laurentin laukku olivat nekin aika hillittyjä, mutta viihdyin niissä erittäin hyvin.

Pieni etikettivirheeni näkyy alemmassa kuvassa, nimittäin puuterinvärinen alusmekko. Kotoa lähtiessä en onnistunut löytämään mistään mustaa alusmekkoani, ja jotenkin unohdin koko asian. Tai, sitten vain kuvittelin, että alusmekon olkaimet eivät näkyisi mustan mekon alta. No, mutta olen aika varma, että se ei nyt ihan huutomerkkinä tuolta paistanut, tai pimeässä yökerhossa kenenkään silmille hypännyt. 🙂

Superohuet sukkikset löytyivät asiantuntevan myyjän avustuksella.  Nämä on sellaiset, että jos ei itse tietäisi pitävänsä sukkahousuja, niin tuskin niitä huomaisikaan. Niin, ja jos pöksyt jostain syytä menisivätkin rikki, ei silmäpakoa huomaa, koska materiaali on todellakin seitinohut. Ilman kantapäiden hoitamista tosin, ei olisi ollut toivoakaan pukea näitä ehjinä edes jalkaan! Lämpimästi suosittelen, jos kaipaat säärillesi pientä sävyntasoitusta ja valoa heijastavaa hohtoa.

Michael Korsin kengät valitsin mukaan juurikin siitä syystä, ettei kokonaisuus olisi ihan liian klassikko.

Että sellainen. Kiva asu, joka pääsee tässä keväällä tuulettumaan toistekin. Näin ainakin ajattelin. Tämä ulkoilutus tosiaan loppui lyhyeen; Juhlista lähdettiin heti kymmenen jälkeen, ja hotellilla vaihdettiin farkut ja tennarit takaisin jalkaan. Bulevardin Dennis oli yhä auki, joten pitsan kautta nukkumaan. Höyhensaarille taisin ehtiä hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Mutta kyllä kuulkaas tuntuu verkkarit ja villasukat taas mukavilta! Puhumattakaan kevyemmästä meikistä! 🙂

Kivaa viikon alkua!

Oho, melkein unohdin, että mulla olis teille taas hiukan arvottavaa! 🙂

Pidempään blogiani seuranneet ovat jokusen kerran joutuneet lukemaan päivityksiäni kuivista ja halkeilevista kantapäistä. Vinkkejä joskus teiltäkin kyselin, ja voin käsi sydämellä kertoa, että kaikki on kokeiltu. Sitä tosiseikkaa, että kantapääni kovettuvat hurjaa vauhtia, ei muuta mikään ihme. Toki hyvillä tuotteilla tuota prosessia voi hidastaa, mutta kantapäiden hionta on osa jalkojeni kohtaloa.

Niinpä tulin hurjan iloiseksi kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Schollin kampanjaan ja eräänlaiseen testiryhmään, jossa selvitetään, minkälaisia tuloksia saa Schollin uudella sähkökäyttöisellä jalkaraspilla. Tämä tuli siinäkin mielessä hyvään saumaan, että juhliin on kuitenkin aina kiva lähteä huoliteltuna päästä varpaisiin.

Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspin idea on tosiaankin sen verran houkutteleva, että pakkausta avatessani tulin pohtineeksi, miksei tätä ole keksitty ennen. Toki kotikäyttöönkin myydään monimutkaisia pedikyyri ja jalkahoitopakkauksia, mutta edullinen raspi ilman sen kummempia lisäosia on mielestäni parempi vaihtoehto. Kun pakkauksessa on vielä paristotkin valmiina, ja käyttöohje lyhyt ja selkeä, on työhön ryhtymisen kynnys aika matalalla.

Muodoltaan raspi muistuttaa hiukan sheiveriä, käsiosa on kumipintainen ja pysyy näpeissä hyvin. Poikkeuksena tavallisesta raspista, tätä Velvet Smooth -jalkaraspia käytetään kuivaan ihoon, joten liotteluja ja jalkakylpyjä ennen operaatiota ei kaivata. Jos joku on joskus joutunut höyläämään kantapäitään, niin tiedätte, että välinettä aluksi hiukan pelkää, ja skenaario verisestä touhusta käy mielessä. Heti laitetta koitettuani totesin kuitenkin, että ero nauhahiomakoneeseen on valtava, eikä kuivia jalkoja hioessa voi itseään oikeastaan vahingoittaa. Kunhan toki muista pistää pitkät hiukset kunnolla kiinni, ettei mitään ylimääräistä joudu koneen kynsiin!

Schollin säkökäyttöiseen raspiin on vaihdettavissa eri karkeusasteisia hiomarullia, ja heti tajusinkin vaihtaa siihen karkeimpaan laatuun, koska hiottavaa oli sen verran paljon, huolimatta jokusen viikon takaisesta jalkahoidosta. Schollin perusraspia käyttäessä olen oppinut, että karhean hionnan jälkeen pinta kannattaa viimeistellä hiukan hienojakoisemmalla pinnalla, ja tätä noudatin tässäkin operaatiossa. Omiin jalkoihini sain uppoamaan tunnin verran aikaa, mutta jos tilanne ei ole ihan hirveän huono, uskon, että tällä konstilla tuloksia saa nopeasti. Vertailukohtana voinen kertoa, että ihan käsikäyttöisellä raspilla en saa tunnissa tulosta, ja siihen pitää lisätä vielä höyläys ja liotus. Reilun tunnin raspaaminen “manuaalisesti” käy ihan työstäkin, joten tässä pääsi aika paljon helpommalla.

Itselläni ainakin tavallisen raspin kanssa ongelmaksi muodostuu tuo päkiöiden keskikohta, johon hiontaa on lähes mahdoton kohdistaa. Pieni rulla kuitenkin kulkee näppärästi myös tässä ja sillä on myös kiva hioa varpaiden sivut, jotka itselläni tuppaa kovettumaan myös. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on pöly, joten suosittelen, että pidät jalat mahdollisimman lähellä lattiaa työskennellessäsi, jolloin pöly laskeutuisi heti alas. Ja kylppärin siivous kannattaa mielummin ajoittaa hionnan jälkeiseen aikaan. Tosin kesällä tämä on kiva ulkonakin. Ei haittaa, vaikka kuinka pöllyäisi.

Entä se lopputulos?

No, ei yhtään hassummat! 🙂

Mutta hei; Mulla on lupa arpoa yhdelle teistä Schollin paristokäyttöinen Velvet Smooth Diamond Crystal -jalkaraspi. Osallistuaksesi arvontaan kerro miksi juuri sinun tulisi voittaa. Tee se kuitenkin viimeistään sunnuntaina 3. 5. 2015.

Kotona jälleen. Ja ah, miten ihanalta se tuntuukaan! Siivoilin torstaina ja perjantaiaamuna paikkoja niin, että saa palata siistiin kotiin, ja nauttia siitä kotiinpaluun ihanuudesta. Toki nyt olisi purettavana neljän hengen viikonloppukamat, jota on kyllä ihan mukavasti. Talo on kylmä kuin mikä, ja kotipihassa kun avasi auton oven, vastaan tuli aika kotoisat tuoksut (naapuri kasvattaa kalkkunoita). Mutta tiedättekö, kaikesta tosta huolimatta, koti on koti, eikä sitä voita mikään!

Nyt vain puita kattilaan ja lämpöä taloon. Tavarat ojennukseen ja pesukone jylläämään. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta kun on ollut pari kolme päivää muualla, niin ei nuo kovin tavalliset kotityöt tunnu niin pahalta.

Kiitos hurjasti ihanista sanoista Facebookin puolella ja muutenkin. Ja tietty kaikille ihanille bloggaajille iso kiitos, oli taas ihana nähdä tuttuja ja uusia kasvoja blogien takaa.

Tänä vuonna en odottele pioniaikaa yksin, sillä suuria kukkia odottaa myös uusi maljakkoni. Tosin jotain muuta kukkivaa se ehkä kaipaisi jo nyt. Ehkä huomenna keksin sille sisältöä. Nyt hommiin!

Hiphei, ja ihanaa viikonloppua!

Juuri blogipäivästä palailtu takaisin hotellille, ja nyt olisi vuorossa iltajuhlaan valmistautuminen. Ensin kuitenkin jalat hetkeksi kohti kattoa ja vähän rentoutumista.

Tosi mukava tavata muita bloggaajia, ja toivottavasti illalla törmäillään useampaankin bloggarituttuun. Nyt kuitenkin murua rinnan alle, ja suihkuun. 🙂

Aurinkoista vikonlopun jatkoa!

Huomenta ihanat!

Täällä alkaa olla kimpsut ja kampsut pakattuna viikonlopun reissua varten. Yöunet jäivät aika lyhyiksi, sen verran valmisteluja vaatii arjesta irtaantuminen, mutta toivottavasti se on kaiken vaivan arvoista. Jälleen kerran kaadun varmasti illalla väsyneenä hotellin sänkyyn, mutta eikös se ole ihan luvallista. 🙂

Tässä vielä sipaisen viimeiset pakkelit nassuun, ja pakkaan purkit ja purnukat mukaani. Yksi iso latte vielä kurkusta alas, ja sitten kai ollaankin valmiina lähtöön. Läppäri sylissä tosin ajattelin matkustaa, ja blogiinkin yritän päivitellä viikonlopun kuulumisia.

Ihanaa perjantai aamua ihan jokaiselle. Nautitaan auringosta ja alkavasta viikonlopusta!

Niin, ja muistakaahan osallistua Mrs Jones -arvontaan!

Lauantain juhlat lähestyvät, eikä mulla oikeastaan ole vielä mitään käsitystä asustani. Tai no, sen verran, että asusteet on kunnossa. Siitähän on sitten jo ihan hyvä lähteä, eikös!?

Musta Saint Laurent Belle du Jour on ensimmäinen koskaan Designistolta lainaamani laukku, ja hiukan suren, että ympyrä nyt sulkeutuu; Designisto on nimittäin päättänyt lopettaa toimintansa. Toivon kaikkea hyvää Katriinalle jatkoa ajatellen. Loistava yritys, joka on tarjonnut ihan mahtavaa palvelua. Katriinan oman viestin asiasta voit lukea täältä.
Designiston lopettaminen tarkoittaa myös sitä, että yrityksen laukkuvalikoima on nyt myynnissä. Jo tehdyt laukkuvaraukset tietenkin toimitetaan sovittuun tapaan, mutta laukkujen vapautuessa, ne ovat valmiina uusille omistajilleen. Niin, että nyt olisi hyvä sauma ostaa varmasti aito ja hyväkuntoinen laukku käytettynä, ja hieman edullisemmin. Laukut löytyvät täältä, ja ohjeet tuosta Katriinan viestistä.

Juhliin pääsevät varmasti myös uudet koruni. Tilasin suloiset Bud to Rose -merkkiset rannekorut ja korvikset Homenordilta, ja ne ehtivät juuri ajoissa viikonlopuksi. Nämä ihanuudet on ihan sellaiset tyyliseni. Ei liian pröystäilevät tai fiinit, vaan korut, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.

Ehkä se mekkoasiakin tästä lauantaiksi ratkeaa. Nyt olen vain ihan hurjan iloinen meidän pojan puolesta. Käytiin nimittäin tänään silmälääkärillä, ja näkö oli parantunut vajaassa vuodessa tosi hienosti. Miinuksia oli enää vain 0,25 ja 0,5. Laseja ei tarvitse käyttää, jos tuntuu, että pärjää ilman. Ihan loistojuttu!

Mukavaa tuulisen päivän iltaa! Meillä ei tullut kuin kaksi puunlatvaa alas! 🙂

Marmorinen pyörivä juustotarjotin, marmorinen kaulin ja monet muut marmorijutut olivat vuosia sitten sellaisia joka kodin tyylikkäitä yksityiskohtia. Taisi olla 90-lukua. Sitten trendi hiipui, ja palasi taas myöhemmin entistä ehompana. Jos tuolloin aikaisemmin kulmat olivat pyöreitä, niin tällä kertaa marmoriin yhdistyy kulmikkuus ja selkeät linjat. Pyörivien tarjottimien sijaan tarjolla on enemmänkin leikkuulautoja, mutta ihan kivan marmoriannoksen saa kuitenkin noilla tyylin edellisen aallonharjan tuotteillakin.

Itse “rikastuin” pari viikkoa sitten muuttopuuhissa jos jonkinnäköisillä marmorijutuilla. Tuikkukippojen ja tarjottimien lisäksi sain nämä kynttilänjalat ja maljakon, jotka olivatkin mieleeni eniten ehkä juuri sen vuoksi, etten ollut törmännyt vastaaviin silloin 90-luvulla.

Marmorit hakevat vielä paikkaansa, mutta nämä pääsivät pianon päälle. Tosin yksikään kynttilä ei sopinut jalkoihin, joten niiden kanssa pitää vähän säätää.

Ihan kivat, eikö!?

Täällä on äiti ja tytär melkein samiksissa. Siitäkin huolimatta, että olen aina vähän vastustanut sitä samispukeutumista, mutta tiedättekö näin se toimii. Itse en halua pukeutua lastenvaatteisiin, mutta kun lastenvaate suunnitellaan näyttämään enemmän aikuisten vaatteelta, homma toimii. Tietysti tutun pukee sitten ylleen se, jolle se paremmin sopii. 🙂

Mutta hei, Mrs Jones, eli ihana Jonna, pyysi juhlistamaan hiukan Mrs Jones Lifestyle Shopin  kaksivuotista taivalta. Ensin tuli nettikauppa, sitten ilmestyi pop up shop ja nykyisin rouva Jonesin löytää kivijalasta Espoon Haukilahdesta.

Mikäli haluaisit itse pukea yllesi tämän Twist & Tangon harmaan teepparin, ruksaa kommenttiboksiin jotakin. Ihan mun päältä ei puseroa tarvitse huolia, Jonna lähettää samanlaisen voittajalle kaupalta. Palkintopaita on sekin kokoa M.

Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 26. 4. 2015!

Olin ajatellut, että tähän postaukseen tulisi kauniita äiti-tytär -kuvia, mutta Klaara oli vähän toista mieltä. Selvästi kuvan jakaminen toisen kanssa ei ole se juttu, josta neiti tykkää.

Kivaa iltaa!

Puserot saatu, palkinnon lahjoittaa Mrs Jones

Nyt se on täällä! Kevät, ja ensimmäiset valkovuokot!

Nämä kaunokaiset keräsin juuri pihasyreenin juurelta, johon aurinko jaksoi miltei koko eilisen päivän paistaa.

Niin, että ei mulla muuta. Oli pakko vain tämäkin ilo jakaa! 🙂

Jos jokin on varmaa, niin ainakin se, että ikä tuo mukanaan mukavuudenhalun. Kun kaupunkilenkkarivillitys aikanaan alkoi, pidin muotia sen verran trendikkäänä, etten osannut edes itse hypätä sen matkaan. Toki omistan hauskan värisiä tossuja, mutta lähinnä ne on mulle kuitenkin sporttiasusteita, eikä niinkään kaupunkikenkiä. Ajatus citylenkkareista alkoi oikeastaan nähtyäni ihanan ruskeanharmaat New Balancen tennarit, mutta silloin juttu meni ohi, ja kengät jäivät hankkimatta. Kun mukavuudenhaluni kohtasi nämä ihanat Rachel Zoen Jeni -tennarit, tiesin, että näillä kehtaisin kulkea aivan varmasti.

Täydelliset värit, ihanat erilaisten nahkapintojen kontrastit ja sopivasti sitä jotakin blingiä.

Ja sitten tietysti se paras juttu: Nää on niin mukavat jalassa! Kuin ilmatyynyillä tepsuttelisi!

Nyt kelpaa tepastella kohti kevättä. 🙂

Ihanaa aamupäivää!