Pysytään löyhästi intiaanikesässä mutta siirrytään hiuksiin.
Pesin nimittäin eilen uudet pidennykset ensimmäistä kertaa. (Jos tuo aikaisempi postaus jäi välistä, voit käydä lukemassa sen täältä.) Joku saattaa haukkoa henkeään, kun tajuaa, että hiukseni oli pesty viimeksi viikko sitten tiistaina, mutta lohdutan sillä, että kuontaloni on tottunut pitkiin pesuväleihin, ja Rapunzel Of Swedenin teippipidennyksissä nimenomaan neuvotaan, että teippien pitäisi antaa asettua ensin muutama päivä, eli tässäkin mielessä ensimmäisen pesuvälin pitkittäminen oli järkevä valinta.

Anyway, pesu meni hyvin, tosin pientä totutteluahan tuo vaatii. Myös kuivaamisen suhteen oli pakko joustaa periaatteistaan ja kaivaa fööni esiin. Hiusta on niin paljon, että sen kuivuminen ei tapahdu ihan muutamassa tunnissa. Mutta noin niin kuin muuten, tykkään hiuksista jopa enemmän nyt ensimmäisen pesun jälkeen. Lopputulos ei ole ihan niin sliipattu, ja sain pörrötettyä hiuksiin luonnollista ilmavuutta.

Lisäksi olen tyytyväinen siihen, miten sain itse laitettua hiukset ensimmäistä kertaa. Se on vähän tuollainen huoleton hippikampaus, ja juuri sopiva tulevaa intiaanikesää odotellessa. 🙂

Normaalisti olen käyttänyt hiusten muotoiluun lähinnä sellaista jumborautaa, mutta koska nyt tätä massaa on niin paljon, laitoin alimpiin hiuksiin ja hiusten takaosaan muutaman ison lämpörullan, jotta hommaan ei tuhraantuisi aikaa ihan hirveästi. Tuo pidennysten hius muotoutuu paljon paremmin ja pitää laineet ilman sen kummempia aineita, mutta vaarana on tietty aina se, että siitä tulee liian kiharrettu ja liian laineikas. Niinpä laitoin hiukset aika isoissa osissa rullille ja annoin olla vain hetken.

farkut Please
paita Hunkydory
kengät I love my ballerinas
korut Sense of Copenhagen

Ihanaa iltaa!

Helppo suklaamuffini resepti aamua piristämään!
Sunnuntaina jäi perinteiset vaalikahvit kahvittelematta. Oikeastaan vielä iltapäivällä ajattelin, että jätän tällä kertaa jopa äänestämättä, mutta tulin lopulta toisiin ajatuksiin. Vaalikahvit korvasin sillä, että leivoimme eilen lasten kanssa amerikkalaistyylisiä suklaamuffineja. Isoja, ja tosi suklaisia!

Ohjeesta tulee 12 muffinia jos käytät sitä ns. Amerikan muffinivuokaa. Me tehtiin Nicolas Vahen tähtivuokiin, jotka ovat vielä isompia, joten me ei saatu kuin yhdeksän leivosta. Tosin siinä olikin sitten kolmelle hengelle ihan tarpeeksi. 🙂 Kaikkia ei saatu tuhottua millään, joten herkutellaan sitten tänäänkin.

Suklaamuffinit
8-12kpl

200g voita
2dl sokeria
3munaa
2dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
1,5dl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
n.1,5-2dl suklaahippuja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää joukkoon suklaahiput, mutta säästä kolmannes muffinien pinnalle.
Jaa taikina suuriin muffinivuokiin, ja ripottele loput suklaat pinnalle. Paista uunin keskitasossa 200°C n. 20min.

Makuun vaikuttaa käytetyn suklaan laatu, ja esim. meidän käyttämä Pirkan suklaahippu on todella äklön makea, verrattuna moneen muuhun. Vaihtoehtoisesti maitosuklaanappien sijaan voi toki käyttää tummaa- tai valkosuklaata.

Makeaa ja aurinkoista tiistaita!

Oikeasti kai intiaanikesällä tarkoitetaan syksyyn liittyvää takatalven kaltaista ajanjaksoa, jolloin kesä hetkellisesti palaa. Takakesä? No, mutta mulle intiaanikesä tarkoittaa jotain ihan muuta; Kuumaa ja paahteista säätä, hellemekkoja ja paljaita varpaita.

Itselleni astetta boheemimmat korut kuuluvat aina kesään, mutta voi että, miten iloinen olenkaan tulevan kesän trendistä. Kunnon intiaanikesä ihan jo tyylillisestikin.
Käsinvirkattua pitsiä, nahkaa, hapsuja, värikkäitä helmiä, sulkia ja simpukoita, sekä kultaiset ja hopeiset leikkitatskat. Olen jopa päättänyt hankkia leveälahkeiset farkut, jos jostain onnistun löytämään tarpeeksi pitkät. Jos lisäksi olisin yhtään enemmän käsityöihminen kaivaisin äidin vanhat virkkauslehdet esiin, ja loihtisin itselleni virkatut bikinit!

Niin, että noin niin kuin pähkinänkuoressa, mä aion viettää ensi kesän omaa henkilökohtaista woodstockiani – tai ainakin yrittää näyttää hipiltä! 🙂

Ennen kesää pitäisi kuitenkin saada tuo festarialue jonkinlaiseen kuntoon, eli puutarhatöitä pukkaa. Ihan vain maahan katsoessa voisi kuvitella, että tällä tienoolla ei ole enää yhtään puuta, jossa on oksat tallella, mutta hitto vie, kyllä niitä siellä ylhäälläkin on jäljellä. Paljaita varpaita ajatellen, taidan kuitenkin painua takaisin risusavottaani.

Lupasivat kevään saapuvan tällä viikolla. Aion olla valmis ottamaan sen vastaan!

Nostin viikonlopun kunniaksi kuistilta viimeisen hyasinttisarjan keittiön pöydälle. On ne vaan ihania, vuodenajasta riippumatta.

Tämä lauantai on kulunut perheen kesken, päivän ykkös juttu oli löytää esikoiselle uusi fillari, ja sellainenhan löydettiin. Ei ehkä just se, mistä äiti ja isä tykkäsivät eniten, mutta omistajalleen täydellinen. Se kai on tärkeintä.

Kun koko päivä on viipotettu menemään kaupungin hulinassa, tuntuu ihanalle hiljentyä viettämään iltaa ihan vain kotiin. Oman sohvan nurkkaan.

Rentouttavaa lauantai-iltaa toivottelen teillekin.

Vielä nopea ja helppo vinkki viikonlopulle. Näillä kevään makuja -postauksessakin vilahtaneilla leipäsillä kuittaa kivasti  aikuisten iltapalan (ja miksei tietty lastenkin), ja leivät ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta näyttävä tarjottava myös vieraille. Niinpä ajattelin viikonlopun varalle rustata hiukan paremman ohjeen:

Pesto-mozzarella -leipäset

Valmis patonki (vehnä, monivilja tai mikä sitten tuntuukin parhaalta)
Purkki pestoa tai tee pesto itse (vihreä antaa kivasti kontrastia punaiseen, mutta punainenkin pesto toki käy)
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
1 pallo mozzarellaa
Kirsikkatomaatteja
Koristeluun joko basilikan tai rucolan lehtiä

Leikkaa patonki noin 1,5cm paksuisiksi siivuiksi. Levitä leivänpalat uunipellille leivinpaperin päälle, ja ripsottele päälle oliiviöljyä ja hiukan sormisuolaa. Laita leivät hetkeksi n. 225°C uuniin. Tarkkaile leipiä, ja ota ne pois heti kun huomaat reunojen saaneen kullanruskeaa väriä. Näistä ei ole tarkoitus tehdä korppuja, vain paahtaa pintaa hieman.

Ota leivät uunista ja levitä päälle pestoa. Revi mozzarella peston päälle ja asettele halkaistut kirsikkatomaatit päälimmäiseksi. Nosta tarjoiluastiaan ja heittele vihreät huolettomasti leipien päälle.

Ps. Mikään ei tietysti estä nostamasta leipiä vielä uuniin.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Oletteko huomanneet, että joskus tosi tavalliset ja arkisetkin asiat näyttävät kauniilta? Oikeat värit, oikea valo ja oikea tunnelma. Jopa tiskaamisessa voi olla jotain tosi kaunista, kuten mun mielestä näissä lasten aamu- ja iltapala-astioissa.
Muistan blogin alkuaikoina kuvanneeni enemmänkin juuri tällä ajatuksella, mutta vuosien saatossa myönnän taktiikan muuttuneen. Sitä tulee itse kriittisemmäksi, yrittää väillä liikaakin. Yleisö toivoo laajempaa kuvakulmaa, ja itse ehkä sokaistuu niille pienillekin jutuille. Sinänsä sääli, koska niitä pieniä ja arkisia asioita ajatellen koko blogi on aikoinaan saanut alkunsa. Että jokaisessa päivässä on hyvää ja kaunista, oli se sitten kahvikupin, tai vesipisaran kokoinen juttu.

Ja se, miksi itse suosittelen kaikille blogin “kirjoittamista” perustuu juuri tähän; Kuvatessa saat katsoa linssin läpi juuri sitä mitä haluat, ja poistaa ympäriltä kaiken sen, mikä ei miellytä silmää. Voit unohtaa täyteen lastatun keittiön työtason ja keskittyä siihen pieneen kohtaan, jossa asiat ovat “kohdallaan”. Se, tekeekö blogia julkisesti vai omaksi ilokseen, tai käyttääkö bloggaamisen sijaan muita sosiaalisen median kanavia, on lopulta harkintakysymys. Jonkinlainen kuvapäiväkirja voi kuitenkin olla älyttömän voimaannuttava harrastus; Mahdollisuus nähdä kaunista hyvinkin epätoivoisessa tilassa, ja tallentaa se muistoksi ja opetukseksi itselleen.

Toisille vastaava hyöty tulee esimerkiksi positiivisten asioiden listaamisesta. Ranskalaisilla viivoilla kasattu lista päivän mukavista jutuista on paljon käytetty terapeuttinenkin tapa, mutta nykyään se on levinnyt yleisesti sosiaalisessa mediassa. Harva on välttynyt saamasta haasteen listata Facebookissa kolme positiivista asiaa viikon ajan. Itse pidän valokuvaamista jopa vielä tehokkaampana. Se jättää jälkeensä konkreettisen todisteen, ja mahdollistaa paljon pienempienkin asioiden hahmottamista. Harva listaisi Facebook-seinälleen märän tiskiainepullon yhtenä päivän kolmesta positiivisesta asiasta.

Niin, että sellainen ajatusketju syntyi tänään tiskatessa. Voi olla, että olen täysin hakoteillä, ja omituinen yksilö, jonka aivot käyvät täysin erilaisella radalla lajitovereihin verraten. Silti suosittelen koittamaan, sillä eihän siinä ainakaan mitään häviä. Kamera taitaa kulkea jo nykyisin melkein jokaisen matkassa puhelimen muodossa, joten sen isompaa investointiakaan ei tarvita. Riittää, että pitää silmänsä auki, ja tutkii ympäröivää arkea.

Mennään kohti viikonloppua. Edessä lukematon määrä kauniit asioita ja positiiviasia juttuja! ❤

Oho, torstai jo!

Meillä on oltu tämä viikko vähän nuhaneniä, esikoinen siinäkin määrin, että nyt huilataan kolmatta päivää kotona. Viime viikonlopun muuttopuuhat ja lämmin, mutta petollinen, kevätsää tekivät tepposensa. Liian vähissä vaatteissa, ulos ja sisään, avonainen ovi jne., tiedätte mitä tarkoitan. Kampaamokäyntejä lukuun ottamatta varsinainen kotoiluviikko, ja kyllähän se näkyy. Tänään oli pakko aloittaa aamulla raivaustyöt ja siivoilla paikkoja kuntoon. Tuli heti herättyä sellainen fiilis, kuin joku olisi räjäyttänyt ison lelukontin taloomme. Tiedätte varmaan jälleen mitä tarkoitan!? 🙂

Heitin jo viime viikolla tästä toisesta eteisestä maton pois, ja nyt olen kehittänyt itselleni pienen matto-ongelman. Tämä tila on sellainen risteyskohta, kulkua on työhuoneeseen, keittiöön, kellariin ja kylppäriin. Niin, ja tietty ulos, onhan tämä eteinen, vaikkei tuota sisäänkäyntiä varsinaisesti juurikaan käytetä.

Mielessäni on jonkinmoinen luonnonkuitumatto, sillä tilasta on näköyhteys niin keittiöön kuin työhuoneeseenkin, ja niissä molemmissa on luonnonsävyiset juuttimatot. Onneksi näin kesää kohti mentäessä matolla ei ole mikään kauhea kiire, ja voin pohtia hankintaa rauhassa. Tässä tilassa mattovalinnan haasteelliseksi tekee huoneen muoto. 140×200 kokoinen matto näyttää vähän typerältä, parempi olisi esimerkiksi 160×200, tai jopa 160×190, mutta sellaisia on harvemmin tarjolla, ja teettäminen tulisi äärettömän kalliiksi.

Mutta, nyt täällä vallitsee ihana päikkärihiljaisuus, ja otan siitä ilosta kaiken irti. Pari lehteä on jäänyt ajan puutteen vuoksi lukematta, ja niihin tartun nyt!

Kivaa torstaita!

Niin juu, niitä kuvia ennen remppaa löytyy täältä.

Hiusjuttuja, ihan kuten lupasin! 🙂

Olen saanut tässä parina päivänä nauttia kampaajantuolissa istuskelemisesta. Eilen päivitettiin hiusten raidoitus ja napsittiin kuivat pois, mutta tänään heittäydyin tosi villiksi, ja hiuksiini kiinnitettiin teippipidennykset!

Muistatte ehkä noin vuosi sitten, kun pyynnöstänne kirjoittelin noista Rapunzel Of Swedenin klipsipidennyksistä.  Nopeasti pidemmät ja tuuheammat hiukset -postauksen voit lukea täältä. Tuolloin tosiaan juteltiin siitä, että hiuksiin on mahdollista tarpeen mukaan laittaa lisää materiaalia, esimerkiksi kampausta ajatellen. Klipsit ovat kuitenkin sellaisia päivällä pidettäviä lisäkkeitä, jotka otetaan illalla pois, ja sama vaiva pitäisi nähdä jokaisena käyttöpäivänä. Harva jaksaa siis klipsien kanssa pelatakaan ihan päivittäin, en minä ainakaan.

Nyt yhteistyössä Rapunzelin kanssa pääsin koittamaan, miltä tuntuu, kun hiuksiin lisätään massaa vähän pysyvämmällä tavalla.  Quick and easy  -teippipidennykset on tarkoitettu niinkin helpoiksi, että ne voisi itsekin kiinnittää vaikka ystävän avulla, mutta itse kiikutin karvat kampaajalleni Janitalle, jonka hellään huomaan lasken kuontaloni huoletta. Jotta tulos olisi mahdollisimman luonnollinen, hiuksiin kiinnitettiin neljää eri sävyistä pidennystä, ja pohja tosiaan värjättiin eilen mätsäämään tähän sekoitukseen. Mukana sekä viileämpää, että lämpimämpää ruskeaa, ja sama sekoitus vaaleammista sävyistä. Kuvien valotus hieman vääristää tuossa aikaisemmassa postauksessa, mutta lopputulos on melko lähellä noiden klipsien sävyjä, nyt vain kahden sävyn sijaan latvassa on neljää erilaista ruskeaa.

Käytetyt sävyt:  #6 #27 #18 ja #19

Lopputuloksessa on kuusi pakkausta pidennyksiä, ja olen kyllä hurjan tyytyväinen. Teipit on myös laitettu niin, että pystyn pitämään hiuksiani kiinni ja ylös nostettuna, ilman että kiinnitykset näkyisivät. Viimeisessä kuvassa latvat vielä tasaamatta, mutta muuten melko valmis operaatio.

Nyt vain kokemuksia kartoittamaan.

Kivaa keskiviikkoa! 🙂

Kuten varmaan jo tiedätte, Indiedays Blog Awards lähestyy, ja yleisöllä on valta äänestää suosikkejaan kuudessa eri kategoriassa. Haussa on voittaja sarjoihin lumoavat kuvat, edelläkävijä, luonnollisen upea, viihdyttävin, sekä blogitulokas. Lisäksi teillä on myös mahdollisuus äänestää mielestänne kiinnostavinta kampanjaa.

Suuri kiitos kaikille teille, jotka annoitte äänenne ehdokashaussa. On iso kunnia olla mukana kategoriassa luonnollisen upea. Vielä isommaksi kunnian tekee tietenkin se, että oma blogini on yltänyt noin mahtavien blogien joukkoon.

Luonnollisen upea blogi -kategorian kuvaus kuuluu seuraavasti:  “Tässä blogissa on selittämätöntä vetovoimaa. Blogi hurmaa ainutlaatuisuudellaanja koukuttaa lukijansa.”
Oma blogini taasen on saanut seuraavanlaisen kuvauksen: “Maanläheinen bloggaaja valloittaa vahvalla, mutta mutkattomalla tyylillään. Rehellisestä blogista välittyy arvostettavan aito tunnelma – vaatimattomuus todella kaunistaa.”

Eli, jos susta yhtään tuntuu siltä, että blogini on ansainnut äänesi, äänestämään pääset tästä linkistä.

Niin, ja tietysti ihanaa, jos villiinnytte äänestelemään muuutenkin. Jälleen tuolla äänestäneiden kesken arvotaan lippupaketteja vuoden 2015 Indiedays Blog Awrds -bileisiin.

Kiitokset ja kumarrukset.

Nyt minä kuitenkin lähden tiskivuoreni kimppuun. Jep, ihan pikku vika, ja ihan pikku osa. Sitä pientä osaa vaan kun ei ole maahantuojallakaan, joten pari viikkoa on kone pois pelistä. Mutta ihan näin vain meidän kesken: Jollain hassulla tavalla olen alkanut nauttia tiskaamisesta! Tuntuu mukavalta lämmitellä alati viluisia sormiaan kuumassa vedessä. 🙂

Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta. Leipä maistui leivälle, ja kaikki kesti isältä pojalle, ei pelkästään Panu. Viimeiseen on ainakin uskomista, kun toteaa, ettei puolivuotias tiskikone enää toimi. Kyllä, siihen se hyytyi loppuviikosta, ja muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen, oli viikonloppuna todettava, että ei se siitä omin avuin parane. Vanha kunnon käsitiski käyttöön, ja odottamaan maanantaita, jolloin voi soittaa apua.

Täytyy kyllä myöntää, että keittiön isossa posliinialtaassa on ihan ilo tiskata, kun vertaa remontin aikaista vessan pikkuallasta, joka toimi samalla keittiön vesipisteenä. Silti harmittaa ja ärsyttää, puoli vuotta kun ei ole kovin pitkä aika tiskikoneelle. No, kohta tulee kodinkonehuoltaja, vika on kai jossakin piirilevyssä, kun kone ei lämpene. Tiskaa jääkylmällä vedellä, joten eipä tuo paljoa puhdista. Niin, että puita on saanut polttaa, jotta on saatu sekä kiertovesi, suihkuvesi ja nyt myös tiskivesi lämmitettyä. 🙂

Mutta hei, ei voi olla kauhean huonolla tuulella edes tiskikoneen tai valkoisen maiseman vuoksi. Kampaajantuolissa rentoutuessa nekin unohtuivat melkein täysin. Eli, hiusjuttuja tulossa! 🙂