Kun olin perjantaina kuljettanut lapset kaatosateessa (ties monettako päivää peräkkäin) kouluun ja mieheni tokaisi, että sen pitäisi tuosta muuttua lumeksi, nauroin ja totesin, että ei ole ennusteisiin luottamista. Kun sitten kymmenen jälkeen vapauduin puhelinhaastattelusta ja katsoin ulos, veden sijaan taivaalta tulikin räntää samaan tahtiin kuin vettä on kaatunut alas miltei koko marraskuun ajan. Ja kun eilen illalla sää meni pakkaselle, puut kimmelsivät jäisessä lumipeitteessään, kasvihuone muuttui omanlaisekseen talvipalatsiksi ja yllä levittäytyi tähtikirkas taivas, luulin päässeeni taivaaseen. Voi olla, että lumi ei ole tuossa jouluna, mutta parikin sateetonta päivää, ja Joulupukki pääsisi edes kanootin sijaan kulkemaan autolla.
Nousin tänään aikaisin, ja miten ihanaa oli seurata päivän valkenemista. Ja päivällä aurinkoa ja illan tullen taas kaunista sinistä hehkua. En ole marraskuuihminen, mutta tykkään kyllä talvesta. Puhtaan valkeasta lumesta ja raikkaasta pakkassäästä.
Vaikka meidän kodin joululook syntyykin aika pienillä jutuilla, kynttilöillä ja kukilla on kuitenkin ollut ihana ripustaa myös erilaisia valoja ikkunoihin ja asetella kalenteritontut valmiiksi sunnuntaiaamua odottamaan. Kiitos lumen, sisään on hiipinyt melko jouluinen tunnelma. Keittiössä on muuten myös kaksi uutta tuolia, ja ne on ne, joista kirjoittelin Pehmeän lämmin koti -postauksessa.
Olen tänään hemmotellut lapsia makaronilaatikolla ja lauantain irtokarkkipusseilla. Olen taas innostunut katselemaan telkkaria, ja tänään olisi vuorossa paitsi Shetlandsaarten murhat, myös Alta Mar, eli Aava meri -sarjan toisen tuotantokauden jaksot, joista olen imaissut jo kolme. Vitsi, miten koukuttava!
Niin, että ihanaa lauantai-iltaa sullekin. Ostin itselleni Fazerina suklaalevyn ja Da Capon. Karkkipäivä se on oltava äidilläkin. 🙂
Meidän perheessä ei olla juuri totuttu näihin vapaisiin arki-iltoihin ja kun niitä osuu vielä viikolla kaksikin, sitä ei oikein edes tiedä, että mitä tekisi. Niin ja vaikka eilen olikin ohjelmaa koko illaksi, vaihtelua toi se, että molemmat lapset pääsivät jo puolilta päivin kotiin (kiitos alakouluun siirtyneen jaksojärjestelmän). Mutta just nyt kun tuntuu, että vedenpaisumus on lähellä ja päivät saa kulkea lonkeronharmaassa usvassa, tällaiset pienet arkiset ylellisyydet, kuten ihan vain aika olla kotona, tuntuvat enemmän kuin tervetulleilta.
Niinpä tänään vain hiippaillaan lasten kanssa kotosalla, poltetaan kynttilöitä ja paistetaan pannaria iltapalaksi. Nautin. Vaikka toki vielä ihanampaa olisi jos koko perhe olisi kasassa ja nauttimassa tästä raukeudesta.
Olen tässä lähiaikoina saanut intoa järjestellä ja siivota kaappeja ja laatikoita. Tuloksena erilaisia pusseja ja kasseja kierrätykseen meneväksi ja kotikin on kaikkea muuta kuin järjestyksessä. Mutta ehkä ne siitä. Tänään en jaksa päätäni moisilla vaivata.
Ajatella ihan oikeasti, että ensi kuussa tähän aikaan jouluaatto on jo takana ja Joulupukin tuomat konvehtirasiatkin avattu ja seulottu helmistään. Nyt saa siis ihan luvan kanssa aloittaa jouluintoilun ja niin mä ainakin päätin myös tehdä. Eilen laitettiin paperikukkia ja -tähtiä ikkunoihin ja tänään tai huomenna kaivetaan kalenteritontut vintiltä lämmittelemään. Mulla on myös kuistilla hyvä arsenaali jo hyasintteja ja jouluruusuja. Sieltä on kiva nostella kukkia sisälle sitä mukaa kun siltä tuntuu. Ja kuusi laitetaan taas varmasti hyvissä ajoin. Tykkään joulusta, olen aina tykännyt – kuten varmasti tiedätte!
Jouluvalmistelut eivät vielä ole ehtineet keittiöön saakka, vain pari kiloa piparitaikinaa on ehditty paistaa. Tänään meillä on perinneruokapäivä ja paistoin jo aamulla lihapaloja voissa ja heitin vanhanajan soosin sarpanevaan ja uuniin hautumaan. Perunamuusia kyytipojaksi ja puolukkahilloa päälle. Lautasen reunalle etikkapunajuuria ja maustekurkkuja. Joskus on kiva tehdä nostalgiamatka ihan vain omaan lapsuuteen. Ja iltapalaksi luvattiin pelireissulta palaavalle miesväelle pannaria a.k.a. kropsua. Mutta kun perinneruokapäivät on pidetty, alkaa keittiössäkin joulu. Ainakin limppuja aion leipoa ensimmäisen erän tällä viikolla ja haudutella riisipuuroa. Niin ja lussekatti-taikinan laitan kohoamaan viimeistään ensiviikolla! Oioi, onhan tässä vaikka mitä ihanaa!
Joulun lahjapuoli onkin sitten vielä hiukan työn alla. Mutta eiköhän sekin tästä. Paperit ja paketointivälineet on kuitenkin jo valmiina. 🙂
Ihanaa marraskuun viimeistä viikkoa! Joko olette aloittaneet jouluttelut?
Tämä viikonloppu on ollut mulle sellaista hapenottoa. Olen nukkunut ja levännyt, köllötellyt sohvalla ja katsellut telkkaria. Ollaan pelattu lasten kanssa lautapelejä, käyty mummulassa, syöty herkkuja ja aloitettu ihan pikkuisen myös kodin koristamista jouluisempaan asuun. Nyt kuivurissa pyörii viimeinen erä lakanapyykkiä ja kohta on aika aloittaa saunan lämmittäminen. Kenties vähän parisuhdeulkoilua ja leppoisa sunnuntai-ilta koko perheen kesken. Juuri nyt tämä on ollut paras mahdollinen tapa viettää viikonloppua. Olla lähellä rakkaita ilman kiirettä ja ohjelmaa. Viikonloppu täyttä kultaa.♡
Tein taas tänään retken lähikirppikselle ja vaikka alkuun luulin, että kotiin on lähdettävä tyhjin käsin, niin kyllähän sieltä taas löytöjä tuli tehtyä. Mulle on ok maksaa Arabian vanhasta lautasesta kolme euroa, mutta kun kappalehinnat huitelee 35 eurossa kävelen ohi. Onneksi oli yksi kolmen euron lautanenkin ja ihana vanha Arabian kannu kympillä. Menin oikeastaan etsimään messinkisiä kynttilänjalkoja ja pari löytykin huimaan 1,5 euron yhteishintaan. Nuo on samoja, joita mulla olikin jo kaksi ennestään. Paras löytö oli kuitenkin pahvilaatikollinen aterimia 15 eurolla. Alle kolmella kympillä siis ihan mukava saalis. Ja lisäksi löysin miehelle pari kirjaa.
Mulla on tässä nyt vaan sellainen ongelma, että tarvisin varmaan yhden astiakaapin lisää. Tai oikeastaan mulla olis se yksi astiakaappikin valmiina, mutta kun se ei mahdu mihinkään ja lisää neliöitä ei olla hankkimassa. Pitää siis jotenkin laittaa aivoriihi käyntiin ja miettiä, että miten tämä homma selvitetään.
Ai niin, ja lupasin kasvarin valoista iltakuvaa. Eikös vaan loistakin kauniina! 🙂
Rentouttavaa ja rauhallista sunnuntai-iltaa sinullekin. Ja ajatella, viikon päästä on ensimmäinen adventti! ❤️
Me vietettiin viikonloppua vähän normaalista poiketen, ja sen sijaan, että olisin ollut lasten kanssa kolmisin kotona, hyppäsinkin perjantaiaamuna mieheni mukaan ja matkasimme Kuopion kautta Ouluun. Ja mitäs sen paremmin ehtii pitkällä automatkalla kuin jutella ja rupatella. Vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia, joille ei tunnu arjessa jäävän muuten aikaa. Viime aikoina varsinkin on tuntunut, että se jonka pitäisi olla tuossa vieressä onkin fyysisesti aina kauhean kaukana. Viikonloppu oli ihana, eikä minua haitannut yhtään viettää perjantai- ja lauantai-illat yksin hotellihuoneessa. Päinvastoin, sain rauhassa levätä ja parannella flunssaani ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Nautin. Ja pikaiseen Oulun-vierailuun mahtui myös tärskyt Kokkipotti Hannelen kanssa, mikä toimi kuin kirsikkana kakun päällä. Treffattiin viinilasillisen ääressä ihanassa De Gamlas Hem -hotellissa, jota Hannele meille suositteli. Suloinen paikka ja siistit kauniit huoneet ja hyvä ruoka. Saimme mieheni kanssa jopa aikaisen päivällisen ennen kuin keittiö virallisesti aukesi. Loistavaa palvelua! Ja tuossa pienessä hotellissa majoitukseen kuuluu muuten aina herttainen “kello viiden tee”. Ihana paikka, johon haluaisin palata vaikka kesällä. Suosittelen!
En tiedä muistatteko, missä minun ja Hannelen tiet kohtasivat, mutta kyseessä oli Nespresson kampanja, jossa me bloggaajat kävimme toisillamme kylässä. No Hannele tuli silloin Oulusta asti meille, ja minun tehtäväni oli tarjota kahvin kanssa jotain Hannelen blogista anastettua. Valitsin Brownie jätskikakun, jota väänsinkin edellisenä iltana hiki hatussa. Kun odotettu vieras viimein seuraavana päivänä saapui ovelle otin hänet vastaan kädet pystyssä. Ei tarjottavaa, nyt tarvitaan apua! Ja niin me sitten leivottiin yhdessä browniet ja todettiin, että meidän uunin teho ei vain yksinkertaisesti vastannut Hannelen uunin tehoa. Tuo olisi voinut päätyä listaan “elämäni noloimmat hetket”, mutta onneksi Hannele on Hannele. Ja onneksi meidän tiet on kohdanneet vielä sen jälkeenkin.
Koska meille kotiin on Oulusta yli 500 kilometriä, ja sunnuntaille ei ollut mitään muita suunnitelmia kuin ajella kotia kohti, varmistin lauantai-iltana puolisoltani, että mitä kautta ajellaan. Kun kuulemma kaikki kävi, aloitin shoppailun Torissa ja sovin sunnuntain kotimatkan varrelle parit treffit. Muistona viikonlopulta mulla on nyt uusi kasa vanhoja Arabian Maisema-astioita. Kun näihin yhdistää jo kaapista löytyvät, joulun kattaus on melkolailla siinä.
Meidän eteisen kaapin edustalla on jo tovin roikkunut mustia vaatteita pesulan pusseissaan. Ne odottavat perjantaita, hautajaisia. Klaara kysyi tuossa yhtenä iltana, että miksi sinne pitää pukea niin synkät vaatteet, kun me ollaan surullisia muutenkin. Kerroin perinteistä ja etiketeistä. Mutta sovimme, että pukeudumme tällä viikolla muuten iloisesti ja vaaleaan. Siksi valkoista. ♡
Kasvihuoneen katossa risteilevät valot ja joulun ensimmäiset hyasintit. Ei siihen kauhean paljon tarvita, että syntyy ainakin sellainen pikkuisen jouluinen fiilis. Käsittääkseni näillä nurkilla ei kannata pidätellä hengitystä lumen tuloa odotellessa, joten sillä mennään, mitä on saatavilla. Ja se mitä on saatavilla on ennen kaikkea asennekysymys. Valitsinkin tälle viikolle hämärää hyggefiilistä masentavan marraskuun sateen sijaan. Eihän se vie pois sitä tosiasiaa, että päivän valoisimmat hetket ovat parhaimmillaankin se, mitä näissä kuvissa näkyy, mutta toisaalta asialle ei ole järkeä uhrata tarmoaan.
Täällä meillä kun ei ole katuvaloja, tuo pimeys on jotenkin tosi totaalista. Joskin tykkään siitä ihanuudesta, ettei valosaaste vie tehoa tähtitaivaasta, tällaiset sadepäivien illat kaipaavat osakseen joitakin lisävaloja. Ja kun tähtitaivas on visusti sadepilvien takana piilossa, tähtien tuike pitää tietenkin luoda itse. Viime talvena harmittelin, kun laitoin kasvariin niin vähän valoja, joten tänä vuonna ajattelin upgreidata valojen määrän oikein kunnolla ja tehdä kasvihuoneesta yhden ison lyhdyn. Ripustin monta monituista metriä valoja ristiin rastiin kasvarin kattoa ja lopputuloksesta tuli aika ihana. Ei mikään symmetrian taidonnäyte, mutta ihana valonpilkahdus pimeään pihaan. Ensi kesänä laitan nämä heinäkuun lopussa, niin saa vielä pimenevät kesäillatkin nauttia tunnelmavaloista. Käpertyä huopaan ja korkata vaikka sen kesän viimeisen roseepullon.
Flunssa pitää edelleen otetta ja ääni pysyy painuneena. Lenkkitossut ja jumpat saavat siis pysytellä tauolla vielä toistaiseksi ja hyggeilyn lisäksi keskityn lähinnä parantamaan itseni kunnolla. Ja mikäs siinä, kun voi poltella kynttilöitä, ottaa rennosti ja juoda kuumaa glögiä ihan vain noin niinkuin terveydellisistäkin syistä. 😀
Kaupallinen yhteistyö ⎮ Sensai ambassador & Indieplace
Hei ihanat!
Eletään sitä aikaa vuodesta, kun ihonhoidon ja kosteutuksen merkitys on mitä suurimmillaan. Lempeä ja hellä, mutta myös huolellinen ihonhoito pelastaa talvelta ja lämmityskauden rasitukselta. Tässä kohtaa vuotta kaunistautumisen rituaalit hoitavat ihon lisäksi myös mieltä, ja itseensä kannattaa panostaa paitsi ulkoisten, myös sisäisten asioiden vuoksi. Tänään laitetaan pakettiin kaupallinen yhteistyö Sensain kanssa. Mitä vuoden aikana jäi mieleen; vinkit, oivallukset ja suosikkituotteeni. Samalla kääräistään pakettiin myös joulun kauneuslahjat. Niin, ja onpa postauksen lopussa myös arvonta.
Sensain tuotteissa käytetään aikanaan vain keisarillisen perheen käytössä yksinoikeudella ollutta Koishimaru-silkkiä, joka on kaikkein ylellisin silkkilaatu. Koishimaru-silkki on silkkilaaduista ainoa, joka pystyy edistämään ihon omaa hyaluronihapon syntyä ja se on perustana kaikessa Sensain ihonhoidossa. Yksi vuoden aikana kokemistani suurimmista oivalluksista onkin ollut se, että kosteuttavien tuotteiden ei tarvitse olla paksuja ja kermaisia toimiakseen. Laadukas tuote voi olla samaan aikaan silkinkevyt ja silti ravita ja kosteuttaa ihoa tunnista toiseen ja aamusta iltaan.
Sensain vuoden 2019 uutuus on ollut Absolute Silk -linja, jossa tiivistyy äärimmilleen juurikin Koishimaru-silkin teho. Kirjoitin sarjan Micro Mousse Treatment -hoitovedestätäällä ja sarjan kosteusvoiteista täällä. En tiedä onko kyse siitä, että olen hellinyt ihoani vuoden alusta saakka, vaiko näistä uutuustuotteista, mutta Absolute Silk Sarjan käytön aloittamisen jälkeen ihoni on saanut takaisin kimmoisuutta ja hehkuaan. Ihon sävy ja pinta ovat tasoittuneet, ja ensimmäistä kertaa vuosiin, olen tyytyväinen kasvoihini jokailtaisen puhdistus- ja kosteutusrituaalin jälkeen.
Sensain joulun lahjapakkauksista yksi pitää sisällään juurikin Micro Mousse Treatment -hoitoveden, sekä matkakoon omasta suosikistani, Absolute Silk Cream -voiteesta.
Myös Sensain kosmetiikka perustuu silkin kosteuttavaan vaikutukseen ja peittämisen ja korostamisen lisäksi meikillä on tarkoitus myös samanaikaisesti hoitaa ihoa. Sensain meikkivoiteissakin keveys on kaiken perustana ja peittävyys syntyy kevyillä tuotteille. Kirjoitin Sensain meikkituotteista ja aikuisen naisen arkimeikistä viime kuussa, ja postauksen voit lukea täältä.
Yhteen joulun lahjapakkauksista Sensai on laittanut paitsi superihanan minikokoisen Lash Volumiser Mascaran tutulla 38°C -ominaisuudella, sekä Glowing Base -meikinpohjustustuotteen, joka kosteuttaa ihoa meikin alla ja pitää ihon raikkaan näköisenä koko päivän. Nimensä mukaan pohjustustuote heijastaa valoa tasoittaen ihon pintaa ja luoden kasvoille tervettä hehkua. Superkevyeen meikkiin riittääkin hipaisu pelkkää pohjustustuotetta kasvon korkeimmille kohdille.
Tässä kohtaa pitää myös mainita Sensain tuoksut (EdP ja EdT). Suihkaisin itse tuoksua taannoin sellaiseen paperiseen testilappuun ja laitoin lapun sen jälkeen käsilaukkuuni tarkoituksenani tuoksutella sitä vielä kaikessa rauhassa kotona ja vähän myös kysellä makutuomarin mielipidettä. Ja voi ihana, miten rakastankaan tätä tuoksua! Olin niin onnellinen kun sen kevyt henkäys säilyi vielä pitkään laukussani. Suosittelen tutustumaan! Ja hei, yksi ihana juttu, jonka opin alkuvuodesta Sensain koulutuksessa. Filosofiaan nimittäin kuulu, että tuoksu lisätään vartalon takapuolelle, kuten niskaan tai yläselkään. Tämä perustuu siihen, että kohtaamme ihmisen ennen tuoksua.
Aivan ensimmäisessä Sensai-postauksessani kirjoitin Sahosta, eli Sensain ihonhoitorituaalista. Kaksivaiheisessa puhdistuksessa ja kaksivaiheisessa kosteutuksessa on tarkoitus alustaa ja puhdistaa iho vastaanottamaan kosteutusta ja tietenkin kosteuttaa ja suojata iho. Itse pidän Sensain tuotteissa siitä, että päivään ja yöhön ei tarvita erillisiä voiteita, vaan samoja tuotteita voi käyttää aamuin ja illoin. Jo ennestään tuttu ja käytössäni ollut Sensain Milky soap pysyy edelleen suosikkilistallani. Sen supervaahto paitsi puhdistaa viimeisetkin meikinrippeet, myös kevyesti kuorii ihoa ilman mekaanista hankausta. Vuoden ajan olen myöskin kuorinut ihoani viikoittain Sensain Silk Peeling Powderin näytepakkauksella, mikä kertoo tuotteen riittoisuudesta. Puuterista veden kanssa pyöritetty vaahto poistaa kuollutta ihosolukkoa ja kuorii ihoa ilman minkäänlaista hankausta ja on yksi ehdottomasti lempparituotteistani. Varsinkin nenän ja suun seutu kirkastuu kuorinnalla ja hellävarainen tuote tasoittaa ihon sävyä sen sijaan, että saisi kasvot punoittamaan.
Kolmas Sensain joulun lahjapakkauksista pitää sisällään minikokoisen Lash Volumiser Mascaran, sekä Cellular Performance Mask -naamion. Naamio rauhoittaa, raikastaa ja kosteuttaa ihoa. Se hellii ja hoivaa väsynyttä ihoa ja ikäänkuin antaa viimeisen silauksen täydelliselle ihonhoitohetkelle. Naamiota voidaan käyttää ihon herättämiseen aamulla, mutta myös koko yön vaikuttavana tehohoitona. Jälkimmäinen käyttötapa on ollut viime päivinä aivan loistava flunssan väsyttämälle ja nenäliinan karhentamalle iholleni.
Vielä viimeisen kerran saan kunnian ilahduttaa jotakuta Sensain ylellisillä tuotteilla ja tällä kertaa arvotaan kolme kappaletta (3 kpl) Absolute Silk -linjan joululahjapakkauksia.
Kerro kommenttiboksissa mikä Sensain tuote on herättänyt eniten uteliaisuuttasi viimeisen vuoden aikana tai vaihtoehtoisesti, mitä tuotetta olet testannut tai mihin tuotteeseen olet ihastunut. Vastaamalla kysymykseen voit voittaa Absolute Silk -lahjapakkauksen (Absolute Silk Micro Mousse Treatment ja Absolute Silk Cream (matkakoko)). Palkintoja arvotaan kolme kappaletta yksi lahjapakkaus on arvoltaan 169€.
Arvontaan voit osallistua 24.11. asti. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Viimeistään nyt on hyvä aika liittyä myös Sensain VIP-klubiin! Sensai-klubilaisena saat etuja, tapahtumakutsuja ja ennakkonäytteitä. Lisäksi saat valita lahjatuotteita 10
prosentilla ostamiesi kymmenen tuotteen euromäärästä. Ja hei, joulukampanjassa ostoksista saatavat pisteet tuplaantuvat 2.12.-23.12. välisenä aikana ladatuista Sensai ostokuiteista! Liity klubiin täällä.
Jos flunssa ei nyt koskaan ole mikään odotettu vieras, niin positiivisen kautta ajateltuna tämä viikko oli mitä mainiointa aikaa sairastaa pois tuokin ikävyys. Lonkeronharmaat, liki pimeät päivät ja armoton kaatosade, joten enpä ainakaan menettänyt mitään. Ja kun marraskuu ei nyt muutenkaan ole lempparini, niin tämä jotenkin sopi tähän väliin.
Samalla jotenkin tajusin senkin, että kun tämä pimeä vuodenaika käy päälle ja tuntuu lannistavan, niin ihan ainoa tapa selvitä ei ole se energisyyden perässä juokseminen. Joskus on nimittäin paikallaan myös taipua. Antaa itselleen lupa pysähtyä, kääriytyä peiton alle ja olla vähän vähemmän energinen ja ehtivä. Välillä on ihan ok jopa antaa tietoisesti itselleen lupa olla alakuloinen ja vaiteliaskin. Ei aina tarvitse toitottaa joka suuntaan kuinka kaikki on positiivista ja kuinka energiat vain virtaavat ja aura hohtaa pelkkää hyvää. Voi olla ihan iloinen, onnellinen, positiivinen ja elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen, vaikka joskus tykkääkin käpertyä marraskuun pimeyteen.
Marraskuun alku on ollut jotenkin tosi raskas. Vaikka se on sitä joka vuosi, tänä vuonna se heitti harteille vielä vähän lisäpainoa. Vei mukanaan niin yöunet kuin ruokahalunkin. Ja silti ajattelin, että kyllä se hyvä olo siellä jossain tossunpohjan ja väsymyksen euforian välissä piilee. Vaan ei se siellä ollut. Pari päivää pakkolepoa, ja kas kun eilen santsasin unelmatorttua supernaisten seurassa, tajusin, että vaihteeksi on ihan kiva nauraa taas oikein kovaan ääneen.
Perjantai-ilta olkoon pyhitetty sekin levolle ja rentoutumiselle. Ja uusimmalle Mma Ramotswelle. Minun onneni on myöskin se, että äidin marraskuuhun lohtua on tuonut neulominen. Todisteena maailman ihanin villapaita! ♡
Perjantain leopardikuosi ja -fiilis roikkuvat tänään kaapinovessa ja päivän moodi on lievästi sanottuna nihkeä. Nenä vuotaa kuin seula ja kurkkua kutittaa. Olo on muutenkin ihan vetämätön. Liekö joku marraskuun flunssa olla kohtaloni.
Mutta hei, mielen päällä montakin juttua ja ajattelin kasata osasta niistä jonkinlaisen maanantailistan.
1. Joulu, joulu, joulu…. Me leivottiin eilen lasten kanssa vuoden ensimmäiset piparkakut, ja sitä kautta tuli kauhea hinku leipoa kaikenlaista muutakin jouluista. Koristella piparkakkuja (joita ei siis ole enää yhtään jäljellä, hyyyps!) ja kasata ehkä jokin piparkakkukylä. Kuva: Lantliv
2. Astiarakkautta: Olen jo tovin haaveillut uusista astioista. Olen niin rakastunut Rörstrand Ostindia -sarjaan, ja varsinkin tuohon Floris-versioon. Jos uskoisin Joulupukkiin, toivoisin ruokalautaset ja kulhot Korvatunturin väeltä, mutta koska joudun yleensä itse hankkimaan omat joululahjani, olen googlaillut parhaita hintoja ja tarjouksia. Nämä on jotenkin superihania ja menisivät hyvin yhteen vanhojen Arabian sinisten astioiden kanssa ja ylipäätään muutenkin sekalaisten irtoastioiden seuraksi.. Kuvat: Rörstrand
3. Snöblommat tai lumikukat, eli siis nuo perinteisten ikkunatähtien uusvanhat korvaajat. Jotenkin ihan totaalisen kauniita. Näitähän löytyy valmiina nyt vaikka miten ihania, mutta tekisi mieli itsekin askarrella. Eilen itse asiassa jo vähän testasinkin yhtä mallia. Meillä vain ei ollut kuin pätkä voipaperia ja valkoista leivinpaperiakin vain arkkeina. Superihania valolla tai ilmankin. Itse tehtyihin löytyy ihana ohje täältä. Kuvat: Watt & Veke
4. Toiveita alkaneelle viikolle: Omaa aikaa, ulkoilua ja paljon unta. Seuraa, läsnäoloa ja rakkautta. Eiköhän ne siinä tärkeimmät.
Silirimpsis, se olis perjantai! Illan ohjelmassa disco, sellainen varsin kova 0-3. luokkalaisten naamiaisbailu. Riittänee oikein hyvin meikäläiselle, ja nukkumaankin pääsee ajoissa, mikä on mulle sitä parasta perjantaihupia.
Tänne satoi viime yönä ihan oikea ensilumi, ja edelleen taivaalla leijailee lunta. Tosi kaunista. Harmi vain, että seuraavat kaksi päivää pitäisikin sitten sataa vettä. No, mutta ei saa antaa sen häiritä, päätin, että viikonlopun aikana kaivetaan jo vähän jouluisempia juttuja esiin ja viritellään kotiin oikeanlaista tunnelmaa. Sain viime perjantaina amarylliksen ja tuossa keittiön pöydällä se sojottaa eikä ymmärrä avata kukkiaan, vaikka kuinka kauniisti yritän kuiskutella sille. Mutta ehkä sekin siitä kohtaloonsa alistuu.
En ole mikään kauhean kova korujen käyttäjä, lähinnä mulla on korvikset ihan sillä, ettei reiät kasvaisi taas umpeen, mutta aina välillä yritän toki hiukan ahkeroitua tässäkin asiassa. Nyt viimeisimpänä villityksenä isot makrameehapsut korvissa, niistä onkin pakko vinkata myös teille. Vaikka korvikset on suuret, ei silti tule mikään joulukuusiolo, siitä pitää ihana nudesävy huolen. Klaaran entisen hoitotädin tytär tekee näitä ja muita koruja ja asusteita käsityönä. Siitäkin ihanat korvikset, että ovat oikeasti paikallista käsityötä, eivätkä Kiinan tinkelitankelia. Ja ehkä uskaltaudun kokeilemaan jotain vähän värikkäämpääkin. Valonlilja löytyy Facebookista ja Instagramista. Ainakin sieltä Instan kohokohdista löysin hinnastokin.
Lapset pääsivät tänään jo puolilta päivin koulusta, joten perjantai-iltapäivä on otettu rennosti, nautittu kynttilänvalosta ja lumesta. Viikonlopulle olisi synttäreitä, säbäpelejä ja jossain määrin isäinpäivääkin. Toivottavasti ulkoilua, kirjoja ja sohvaa myös, koska balanssi.
1. Joulu, joulu, joulu…. Me leivottiin eilen lasten kanssa vuoden ensimmäiset piparkakut, ja sitä kautta tuli kauhea hinku leipoa kaikenlaista muutakin jouluista. Koristella piparkakkuja (joita ei siis ole enää yhtään jäljellä, hyyyps!) ja kasata ehkä jokin piparkakkukylä. Kuva: Lantliv
