Siivouspäivä; Imurointia, lattian pesua ja lakanapyykkiä. Ulkoilua ja lumitöitä – punaisia poskia.
Kovin arkinen laskiaissunnuntai. Leivottiin kuitenkin Niilon kanssa pullaa viikonlopun kunniaksi. Pyörittelin myös muutaman pyöreän yksilön. Josko vaikka kipaisisi kaupasta purkin kermaakin illaksi. Nam!

Leppoisaa ja lumista sunnuntaita!

 

Niinhän se on: Meitä asustaa nyt makuuhuoneessa kahden sijaan kolme! Vaikka huone on suuri, asettavat kiinteät komerot ja porraskäytävän sisäikkuna jonkin verran haasteita kalustuksen suhteen. Kaikki tarpeellinen on nyt kuitenkin mahdutettu makuuhuoneeseen: Sängyt, hoitopöytä jne.
Yöpöytänäni toimi ennen vanha kirstu, mutta jouduin nyt vauvan sängyn vuoksi vaihtamaan keveämpään versioon; Vuittonin ja Net-A-Porterin massiiviset laatikot ovat sen verran tukevia, että toimivat hyvin myös matala pöytänä päällekäin pinottuna.
Leanderin kehtokeinun saimme maahantuoja Pikkukengurulta blogin kautta kokeiluun, ja siitä erikseen juttua myöhemmin. Tässä kuitenkin kuvapläjäys meidän unikulmastamme.
Jättäkää ihmeessä vielä vinkkejänne ja kokemuksianne edelliseen, niitä on kiva lukea. Palailen luonnonkosmetiikan pariin myöhemmin, nyt suunnistan happihyppelylle yhden innokkaan pikkuhiihtäjän kanssa.

Leppoisaa lauantai iltaa!

Pari viikkoa sitten, kun vauvan kanssa kotiuduttiin sairaalasta, olo oli aika lyöty, vaikkakin onnellinen. Pari sairaalassa hiottua vuorokautta, väsymys, likaiset hiukset jne… Listaa voisi jatkaa vaikka miten. Kotiutumisen kruunasi paitsi pitkä lämmin suihku, myös blogin kautta saamani luonnonkosmetiikkapaketti, joka nökötti keittiön pöydällä. Hetken mietin, jaksaako edes avata laatikkoa, mutta avasin kuitenkin – onneksi.
Pari viikkoa olen nyt hemmotellut kasvojani ja kroppaani Jurliquen voiteilla ja saanut ihanasti pienen ylellisyyden tunteen muuten aika sumuisiin päiviini.
Noloa myöntää, että luonnonkosmetiikka on itselleni melko vierasta vyöhykettä. Yritin miettiä syitä, mutta mitään yhtä ja selkeää en keksinyt. Saatavuus, tunnettavuus, tieto ja kokemus. Ehkä olen tuudittautunut näillä tekosyillä valitsemaan kosmetiikkahyllyistä jotain muuta. Nyt kuitenkin, jatkuvassa kontaktissa pieneen ihmisenalkuun, olen tosissani alkanut miettiä myös luonnollisempia valintoja.
Testattavanani on Jurliquen Rose Body Cream, jonka suloisen huumaava tuoksu jo sellaisenaan hellii aisteja, mutta voide myös pehmittää ihanasti hilseilevät sääret. Sääret ovatkin tässä vaiheessa ainoat, joihin voidetta olen uskaltanut sivellä, sillä koitan pitää itseni mahdollisimman tuoksuttomana vauvan vuoksi.
Kasvoille pääsin kokeilemaan Saman valmistajan Balancing Day Care Creamia, joka ainakin tähän asti on toiminut oikein hyvin meikin alla, kosteuttaen, mutta samalla pitäen ihon kiillottomana koko päivän.
Meikkipuolella olenkin vannonut mineraalejen nimeen jo pitkään, mutta valitettavasti jämähtänyt yhteen tuotemerkkiin. Itselleni täysin uusi tuttavuus on Inika -tuotemerkki, jonka tarjonnasta valitsin turvallisen oloisen mineraaliluomivärin. Peach Fetish sävy oli ehkä itselleni aavistuksen liian punertava ja viileä, mutta kuitenkin niin neutraali, että varmasti tulee käytettyä pois. Näihin pieniin luomiväripurkkeihin voisi melkein rakastua – itseasiassa joitakin lämpimiä ruskean sävyjä pitää hankkiakin, sillä luomivärit ovat nyt ihan oikeasti hankintalistallani. Myös meikkipohjan tekoon voisi kokeilla muidenkin merkkien tarjontaa. Kertokaa ihmeessä, mikäli teillä on kokemusta Inikan mineraalimeikeistä!
Laitan vielä teidänkin iloksenne joitakin Jurliquen tuotteita ensi viikolla arvontaan (pysykää siis valppaana), mutta sitä ennen olisi kiva kuulla kokemuksia luonnonkosmetiikkaan hurahtaneilta. Suositelkaa, kehukaa, kertokaa kokemuksia – käännyttäkää mut! 🙂
Jurliquen fb-sivuilta puolestaan voi napata ajankohtaista tietoa luonnollisesta kaunistautumisesta.

Mutta nyt tämä mamma lähtee pahnoille huilailemaan. Mikään ei nimittäin voita unta ja sen kaunistavaa vaikutusta. Osaapa taas arvostaa tätäkin yksinkertaisuutta – ja on varmasti luonnontuotetta! Öitä!

 

Joudun jälleen pahoittelemaan blogihiljaisuuttani. Jonkinlaiseksi huoltokatkoksi kai voi tätä hiljaisuuttaa kutsua, jouduimme nimittäin vielä vauvelin kanssa palaamaan sairaalaan, ja nyt uusin voimin uuteen alkuun. Asiat kun laittaa tärkeysjärjestykseen, jää blogi väkisinkin taka-alalle näissä tilanteissa. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin, ja sekä äiti että tytär paremmassa kunnossa. Kyllä se siis tästä!
Nyt vain kaunista ja positiivista täytettä päiviin, ja huolet sekä murheet kauas pois!

Koska rumista sairaalavaatteista on nyt saatu tarpeeksemme, kävimme hankkimassa hiukan turhamaisuutta kokovalkoisten unisexkuteiden tilalle. Mekko ja neuletakki Kappahl, henkarit H&M.

Niin, ja sitten Mekkotehdas kirja-arvonnan voittaja:
Onnetar suosi tällä kertaa Ilonaa. Onnittelut, otathan yhteyttä, jotta saadaan kirja postiin, ja pääset tehtailemaan mekkosia! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kaunista päivää!

Blogi tosiaankin jäi ennen vauvan syntymää tuohon pesänrakennusta -postauksen olohuonekatsaukseen, ja siitä ajattelin nyt luontevasti jatkaa kera tuoreempien kuvien. Edellisissä kuvissahan sohva ja divaani olivat yhä ilman päälisiä, ja tekstiilejä oli niukasti. No, supistukset käytiin hakemassa Tampereen Ikeasta, ja samalla saatiin uudet puhtoiset pääliset huonekaluihin. Tekstiileiden ompeluun asti en ehtinyt, mutta H&M Home:n pellavia sain vielä haettua postista ennen H-hetkeä. Nyt olkkari näyttääkin jo melko levolliselta ja viihtyisältä. Ja mikäs sen parempi, tuolla kun on tullut vietettyä useampia tunteja pikkuinen rinnalla, ja olenpa pari yötä sohvallakin jo nukkunut.


Sohvalla H&M:n harmaa päiväpeite, vaalean harmaa pellavapussilaka untuvapeiton kaunistajana, tumma harmaa pellavatyynyliina ja harmaa kanvaasityynynpäälinen. Silkkityynyt Tine K:lta. Pyöreä lila tyyny Bloomingvillen vanhaa mallistoa, ja harmaa-valko -kuviolliset tyynynpääliset ommeltu H&M:n kaitaliinoista.
Valkoinen virkattu peitto divaanilla on käytettynä ostettu.

Kirjahyllyt ovat edelleen varastosäilytyksessä, ja niiden suhteen olemmekin jo hiukan ideoineet huonejärjestystä uudelleen. Mutta siitä myöhemmin lisää! Nyt mennään kuitenkin muutama viikko ihan tällä asettelulla, ja annetaan vauvankin rauhassa kotiutua.

Lopuksi suuret suuret kiitokset ihanista viesteistänne. Valitettavasti en voi mitenkään jokaiseen kommenttiin nyt vastata, mutta kiitän teitä kaikkia vielä näin yhteisesti. Jokaisen kommentin olen lukenut, ja ihan silmäkulmat valuen olen ihmetellyt, miten ihania ja hyväntahtoisia ihmisiä te olettekaan! No, nyt tulee toki pillitettyä vähän turhan herkästi ihan mistä vaan, mutta kiitos silti teille, olette ihan mahtavia!

 

Kiitoksena mielettömän ihanasta myötäelämisestänne, haluan kiittää teitä arvonnalla, ja mahdollisimman tyttömäisellä sellaisella tietenkin!
Mekkotehdas -kirjan julkkaribileet olivat ehdottomasti viime kevään tyttömäisinpiä tapahtumia, johon osallistuin. Vielä tuolloin autuaan tietämättömänä sisälläni kasvavasta ihmeestä, harmittelin hiukan, kun taloudessamme ei ole mekoille pientä käyttäjää.
Nyt asia on korjattu, ja sormeni selailevat kirjan sivuja aivan uudella rytmillä, ja mielessä velloo monta ideaa tulevan kevään varalle. Sen kunniaksi laitetaan Mekkotehdas -kirja myös arvottavaksi!

Arvonta-aikaa olkoon aina tammikuun loppuun asti. Arpaonnea teille kaikille!

 

Kohta neljä vuorokautta vanhan tyttäremme!
Torstaina hän sitten näki päivänvalon, kova kiire jo olikin maailmaan; Synnärillle päästiin klo 10.38 ja tyttö syntyi klo 11.27.
3725g ja 51cm. Täyttä kultaa jokainen gramma.

Lauantaina kotiuduimme, ja nyt on pari päivää opeteltu ja tutustuttu. Eilen esittäydyimme isovanhemmille.
Väsymystä, naurua, itkua – tunteiden vuoristorataa. Baby blues, se kai kuuluukin hiukan asiaan juuri tässä kohtaa.

Kiitokset onnitteluistanne, niitä oli ihan mahtava lukea pitkien ja tylsien sairaalatuntien aikana! Olette ihania kaikki!

Oma blogikin tuntuu kovin vieraalta. Ihan kuin olisin ollut poissa vuoden! Korjataan asia, ja laitetaan vielä myöhemmin tänään arvonta käyntiin. Jos ei muuta, niin ihan vaikka juhlan kunniaksi!

 

Terehdys vietin viemältä! Pesänrakennusta todellakin, sitä on kuulunut viime päiviin. Hassua siivousta ja puunailua, kodinlaittoa ja valmistautumista.
Ajattelin kuitenkin tulla välillä tervehtimään teitä, moni kun on jo kysellyt, mitä tänne kuuluu. Kiitos kun olette niin ihanasti myötäeläneet mun kanssa! Koitan sitten vaikka feissarin puolella teitä infota, kun jotain kerrottavaa on!
Hah, olipa siskoni ystävä muuten bongannut poksahtamisestani jo keskustelupalsta-arvailujakin! Voihan vihne! Melkein odotan kansainvälisten vedonlyöntisivustojen kiinnostumista, saadaanpa ihan oikeat mittasuhteet tällekin asialle 🙂

Kuvissa paloja olkkarista. Kirjahyllyt, ja hiukan muutakin, pitäisi kotiuttaa varastosäilytyksestä. Katto on yhä laittamatta, sähköjä ei ole. Listoja ym. hienosäätöä ei edes ajatella vielä. Sohva ja divaani kaipaavat uusia päälisiä, vaan enpä taida enää uskaltaa Ikeaan asti lähteä. Pöytää pitää myös tuumailla, mutta sekin asia selkiytyy vasta muiden kalusteiden saavuttua kotiin. Olkkari on kuitenkin siisti ja puhdas – se on tällä hetkellä pääasia. Pikkuhiljaa valmiimmaksi!
Oliivipuu löytyi myös sieltä Bauhaussista. Kiva ruukunsuojakori Tine K:lta, samoin suuri kassi, joka nielee peittot ja tyynyt.
Tekstiilejen ompelua olisi seuraavaksi suunnitelmissa.

Jatkan hommia! Mahtavaa talvista viikkoa kaikille. Nautitaan auringosta ja kirpeistä pakkasista!

 

Piskuisen myrtin verran viherterapiaa, ja heti piristää kummasti. Bauhaussin reissulta tarttui mukaan kyllä muutakin vehreää, mutta niitä toisella kertaa. Kukkaruukkuja hain eilen aamulla paikallisesta marketista, ja sivelin niihin ohuelti valkoista vesiohenteista pohjamaalia. Käsittely, jota olen suosinut ennenkin; Saviruukun pinta krakeloituu nopeasti kauniiksi, kun savi hengittää maalin läpi. Mullan tuoksussa on ihana keväinen fiilis!

Tikusta asiaa; Eli tulin vain pikaisesti huikkaamaan moit, ja ilmoittamaan, että täällä ollaan yhä – ja ihan yhtenä kappaleena. Päivät menee taas mukavasti ohi, jokin energiapiikki pakottaa tarttumaan ja tekemään. Kiva, käsiä vain saisi olla enemmänkin!
Sormet syhyävät olkkarin kimppuun. Jonkun pitäisi vain toimertua tekemään siellä  isommat hommat ensin valmiiksi. Menee siis ajalle synnytyksen jälkeen. Tämäkin.
Ihana ihana valo saa kaiken näyttämään kauniimmalta – ja ikkunat likaisemmilta. No, onpahan puuhaa pariksi viikoksi, jos ei muuta ilmaannu.

Viherterapeuttista päivää teillekin!

 

Nostin vihdoin lehtikuusenoksat ruokapöydältä syrjään, ja ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Johan tuli heti keväisempi fiilis. Jotakin muutakin vehreää pitää hankkia kotia piristämään. Ainakin olohuone, joka nyt on remontin alla, kaipaa kasvillisuutta ja pirteämpää fiilistä. Pitäisi vain tehdä reissu jonnekin, missä valikoimat ovat tulppaanikimppua suuremmat. Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä! Puuh, odottavan aika on todella pitkää! Pinna alkaa olla lopuillaan, ja haluaisin jo suunnitella elämää eteenpäin.



Palailen eilisen ihaniin kommentteihinne myöhemmin. Nyt lähden reippaalle happihyppelylle, jumpaan ja keksin kaikkia muitakin vippaskonsteja herätelläkseni uinuvat supistukset jälleen käyntiin!