Varsin tavallinen kotisunnuntai ja varsin tavallinen kotiasu. Viime talvena henkkikseltä löytynyt edullinen neulemekko on ollut viime aikoina yksi lempparivaatteeni. Erilaisin vöin asustettuna, se vaihtaa ilmettä nopeasti. Aika lailla vastaavanlaisia taisi olla H&M:n valikoimissa tänäkin vuonna.
Meillä on tänään pohdittu talven tuloa. Puhuttu lumesta ja valosta, kurasta ja pimeydestä. Olen kieltämättä ollut ihan tyytyväinen jollakin tasolla, että talvi on anatanut yhä odottaa itseään, mutta nyt alan pikkuhiljaa olla minäkin valmis kinoksiin ja pyryihin. Toki talvirenkaat on yhä vaihtamatta, mutta ehtiihän ne vielä!



Päivän vaatetuksessa on lämpöiset hunajan ja kauran sävyt. Niitä molempia löytyy myös keittiön pöydällä odottavasta sämpylätaikinasta. Toivotaan, että tuota mustaa ei ilmesty sämppäreihin 🙂
Masussa muuten elellään jo viikkoa 32. Hurjaa, tosin koko vatsa on yht’äkkiä pienentynyt ja vaihtanut paikkaansa!

Leppoisaa sunnuntai iltaa.

Kunnollisten yöunien aika taitaa pikku hiljaa olla osaltani ohi. Mikäli painajaiset tai stressi eivät valvota, heiluttaa pikkuinen vatsassani sen verran peppuaan, että olen katsonut paremmaksi nousta ylös.
Kun muu perhe nukkuu, pitää käsilleen keksiä jotakin hiljaista puuhaa, ja mikäs sen parempaa kuin askartelu! Parina aamuna olen innostunut väkertämään pieniä tähtiä lehtikuusen oksille. Viikko sitten esittelin paperista punotut joulukoristeet, mutta tämä ohje on nyt vielä yksinkertaisempi, ja aika tavalla tasoa eskari. Sopii siis myös helposti lasten kanssa toteutettavaksi.
Tarvitset valkoista kartonkia, ja pari erikokoista tähden mallia, sekä kynän ja sakset. Vastaavasti voit ostaa valmiita kartonkitähtiä askarteluliikkeestä.
Tähtien koristeluun tarvitset vielä paperiliimapuikon, erilaisia paperilautasliinoja – ja ne sakset.
Leikkaa kartongista tähtikuvioita. Irroita varoen paperilautasliinasta uloin kerros (se jossa on kuvio), ja liimaa tähti lautasliinaan. Leikkaa reunoilta ylimääräiset pois, ja toista sama tähden toiselle puolelle. Pujota neulan avulla ohut ripustuslanka ja koristeet ovat valmiit!

Lautasliinat korvasivat hyvin kadonneen washi tape kokoelmani. Tähtiinhän voi esimerkiksi Dymon avulla tekstata jouluisen tervehdyksen, tai niitä voi käyttää osana kattausta. En havainnollista tällä kertaa, koska Dymonikin on hukassa. No, joka tapauksessa käyvät paketti- tai plaseerauskortistakin oikein hyvin.
Leveäraitaiset lautasliinat löysin Tiimarista, kapearaitaiset ovat Tine K:n mallistosta.
Liitutauluteipillä päälystettävät tähdet ovat kokeiluvuorossa seuraavaksi!

Kepeää sunnuntai päivää kaikille!

 

Ketään tuskin kiinnostaa, miltä näytän nakuna, tai edes ilman meikkiä, mutta näitä koti- ja remppakuvia on pyydetty, joten niitä olisi nyt tarjolla.
Latasin Uuden Kuun FB-sivulle taas kuva-albumin tämän aamuisesta tilanteesta.

Tiedän, että odotatte kovasti niitä sisustusjuttuja, mutta noiden kuvien jälkeen on kai helpompi ymmärtää, että siihen sisusteluun menee vielä jokunen tovi. Niin, ja jos sisustusbloggaajia soimataan liian kliseisen kuvan antamisesta, niin alaston totuus meidän asumisesta kai tulee myös kuvien myötä selville.
Jonkun mielestä tilanne voi näyttää tosi pahalta, mutta oma henkilökohtainen näkemykseni on, että nyt ollaan voiton puolella. Pikkuhiljaa eteenpäin!
Tälle päivälle pellityksiä piippuihin ja kynnyksiin, siivousta ja kentien taas joku pätkä uusia pintoja.

Mukavaa perjantaita ja iloista viikonlopun aloitusta!

 

Voi tätä onnenpäivää! Nyt eletään nimittäin siinä vaiheessa, että koko talossa voi vihdoin tepsutella sukkasillaan! Jokainen huone on jossain määrin nyt huone, eikä meille tarvitse enää saapastella keittöön asti!
Vielä edellisiltana kuljin kylpyhuoneeseen Hunterit jalassa! Purukasojen yli tarpoessa tuokin matka muistutti enemmän reissua ulkohuusiin, kuin vesiklosettiin.
Tälle päivälle yksi väliseinän ja -oven laitto, sekä kaminan takaisen seinän kuntoon laittaminen Ei siis mitään valmista pintaa, vaan paloturvallisten levyjen asentamista jne. Illalla saadaan sytyttää ensimmäinen tuli kaminaan, ihanaa!

Mahtavia James Bond tarinoita jätitte edelliseen postaukseen. Meidän ilta oli aika lailla täydellinen, sen voimalla jaksaa taas pitkään! Koitan vastailla kaikkiin kommentteihin tämän päivän aikana.
Nyt suuri sämpylätaikina kohoamaan, jotta työmiehet saavat taukokahville leipää. Illalla päästään siivoamaan remontin jälkiä pois, saadaan kenties kengät pois keittiöstä, ja elämä alkaa pikkuhiljaa asettua.

Ihanaa torstaita teillekin!

Olen ehdottomasti Bond-tyttö. En sanan siinä merkityksessä kuin esimerkiksi Ursula Andress tai Halle Berry (molemmat ovat tainneet jäädä mieliin uskomattoman kliseisistä vedestä ylös nousemisistaan, vai onko koko bikiniklisee juuri Honey Riderin luoma?), vaan Bond-tyttö sanan tarkoittaessa todellaista fania. Ja tarkoitan nyt todella suurta fania!

Olen kasvanut (tai kasvatettu) 007-maailmaan jo lapsesta lähtien. Ensimmäisiä kertoja taisin katsella Bond-elokuvia jo ennen kouluikää tai lukutaitoa. Ja kyllä, tiedän, ei kuulosta normaalilta ottaen huomioon nykyiset ikäsuositukset tai oman Pokemon vastaisuuteni, mutta ajan henki taisi olla tuolloin toinen, eikä minusta toisaalta tämän kummallisempaa tullut. Meillä ei ollut kotona poikia, vain minä ja isosiskoni, joka ei koskaan Jameksen hurmaan ole tainnut päästäkään. Ensimäiset elokuvat olen katsellut isän sylistä kysellen kuka on paha, ja kuka on hyvä. Q:n keksinnöt tietenkin tekivät myös suuren vaikutuksen lapsen vilkkaaseen mielikuvitukseen. Myöhemmin hilasin VHS-kokoelmaamme aina suuremman tekemisenpuutteen iskiessä. Vanhojen Bondien seurassa olenkin äärettömän ikävää leffaseuraa, sillä osaan vuorosanat jotakuinkin ulkoa, ja lausun ne aina pikkuisen etukäteen.
Ja ne vanhat VHS-nauhat ovat muuten vieläkin tallella vanhempieni luona. Maikkarin pöllöt ja Kymppikioskin mainokset, niitä ei voita mikään nykyaikainen HD-tekniikka. Muutamassa elokuvassa tulee jopa se kuuluista “Hetkinen” -tauko!

Vaikka kirjahyllystäni (tai tällä hetkellä varastosta) löytyykin muutama vanhempi Fleming painos, on James Bond minulle kuitenkin pääasiassa elokuvasankari. Minun on myös vaikea valita yhtä ainoaa oikeaa Bond-näyttelijää. Nuoren Sean Conneryn charmi toki puri yhtäläisesti kuin puree edelleenkin, mutta toisaalta Roger Moorellakin on vahva rooli Bond-faniksi kasvamisessani. George Lazenbyn rooli elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, on sekin mieleeni, ja todennäköisesti juuri elokuvan romanttisen ja traagisenkin puolen vuoksi; Onhan tämä juuri se Bond-leffa, jossa tirautan aina kyyneleet Teresan kohtalon vuoksi. Vähiten minuun vaikutusta tehneet Bond-näyttelijät ovat ehdottomasti Timothy Dalton ja Pierce Brosnan (-paremmuusjärjestykseen laitettuna, sorry).

Daniel Craig on nostanut salaisen agentin ja Bond-elokuvat jälleen vanhalle tasolleen. Ei enää näkymättömiä autoja, eikä yliampuvia (tai ainakaan liian yliampuvia) keksintöjä. James on muuttunut myös herkemmäksi hahmoksi, tuntevaksi ihmiseksi, ja uudet elokuvat ovat sivunneet Bondin historiaa. Toki Craig on ilo myös naiskatsojan silmälle, vaikkakaan tuossa alle 180-senttisessä miehessä ei ole mitään siitä charmista, jota Connery kantaa mukanaan.

Ja mistä moinen vuodatus? Koska tänään on leffapäivä, ja todellinen fani pääsee katsomaan uutukaisen Bondin vasta nyt! Syksy on ollut kiireinen, ja remontti, muutto ja kaikki niihin liittyvä, on luonut aikataulullemme tiukat puitteet. Suuri toiveeni ehtiä leffaan vielä ennen vauvan syntymää täyttyy tänään. Ja samassa tilassa, vatsa pystyssä, riensin myös vuoden 2008 lopulla katsomaan edellisen Bond-elokuvan Quantum of Solace! Elokuvien ilmestymiseen liittyykin kohdallani yleensä jotakin suurta; Onpa leffaan pitänyt joskus päästä jopa kesken sairaalahoitojen!

Tänään otetaan irtiotto arjesta, ja vietetään miehen kanssa omat kahdenkeskeiset pikkujoulut. Kahdenkeskeinen ilta, treffit – varmasti ainoa laatuaan vähään aikaan. Vain Bondin kaltainen leffakokemus saa minut odottamaan enemmän itse elokuvaa kuin popcorneja – myönnän. Edes ruokapaikalla ei ole tänään merkitystä.
Kotona on saatu paljon aikaiseksi, ja niitä juttuja sitten tännekin jossain vaiheessa laitan esille. Nyt kuitenkin nauttimaan suurta Bond-huumaa! Uskaltautuuko kukaan muu tunnustamaan fanitustaan?

Hauskaa ja ikimuistoista iltaa!

Kuvat 1,2 ja 3: Dr No, 4: Skyfall

Käsittämättömän pimeää! Silmät joutuvat aamusta iltaan tihrustamaan hämärässä, ja päätä särkee. Kuvaamisen kannalta päiväsä ei ole yhden yhtäkään kelvollista tuntia ilman lisävalonlähdettä. Meillä on ollut myös parin päivän ajan melkoinen melutaso, joka sekin lisää päänsärkyä ihan kiitettävästi.
Olisi kiva esitellä teille kaiken tuon metelin myötä aikaansaatua tulosta, mutta koska talo on jatkuvasti miehitetty vieraalla työvoimalla, katson parhaaksi pysyä poissa kamerani kanssa. Vielä tulee minunkin aikani, ja sitä odotellessa pari vaatejuttua.
Sekä villapaita, että nahkasaappaat ovat molemmat hankintoja syksyn lomareissulta, ja koska ne ovat ihan Mangon valikoimista, ajattelin vinkata niistä myös teille. Pahoittelut surkeista kuvista, alla olevien linkkejen kautta näkee ehkä paremmin yksityiskohtia.

Yksinkertaista palmikkoneuletta kaipasinkin talveksi, ja tämä suloinen, palleroilla koristeltu, malli oli heti mieleeni. Myöskin matalakorkoiset nahkasaappaat ovat talvikauden perustavaraa, ja koska oikean levyiseen malliin törmää harvoin, oli myös nämä ihanuudet pakko sulloa matkalaukkuun. Korkea vetoketju saappaiden takaosassa paitsi helpottaa pukemista, tuo mielestäni kengille juuri tarpeeksi sitä jotakin yksityiskohtaa. Klassisen varmat popot!
Näiden “matkamuistojen” myötä siirrän nyt hiukan lämpöä ja valoa tähän kurjaan vuodenaikaan.

Tässä olikin mun eilinen shoppailupäivän asu. Myös tänään aion vetää päälleni jotakin hiukan remppavaatetta fiininpää, sillä illaksi on tiedossa superhyperkivaa ohjelmaa. Mutta siitä sitten ihan eri kerralla….

Valoa ja lämpöä!

 

Save

Sisustuspohdintoja taas. Nimittäin niitä loppusilauksen miettimisiä, joiden avulla jaksaa sitten kaiken tuon isomman mylläkän.
Yäkerran master bedroom on vielä pinnoiltaan kysymysmerkki. Seinät huoneessa on lisäeristetty joillakin huokoleijona-levyillä (siis jo ennen meitä), ja vaikka levyjen saumat onkin ihan oikeaoppisesti teipattu jollakin paperin tapaisella (jees, ei taas ole nämä ammattisanat halussa) ja päällä on nyt tasoitetapetti, ottaa tuo epätasainen pinta kuitenkin ainakin minun silmääni jonkin verran. Kuviollinen tapetti toki “hukkaisi” pinnan epätasaisuuden parhaiten, mutta koska haluan huoneeseen viileän seesteisen fiiliksen olen pohtinut maalivalintoja kohtalaisen pitkään.
Struktuurimaalejahan on markkinat jo melkein pullollaan, mutta tässä kohtaa haaveeni kalkkimaalatuista senistä voisi olla jopa ratkaisu ongelmaan: Himmeä pensselillä sivelty pinta jää sen verran elävän näköiseksi, eikä heijasta valoa samaan tapaan kuin moni muu seinämaalivaihtoehto.

Islantilaisen Kalklitir -maalin sävyt ovat kaikki aivan ihania, mutta meillä mennään ehdottomasti viileässä värimääilmassa ja harmaaseen taittavassa sävyssä. Suomessa maaleja myy Nougat, ja löytyipä tuolta juurikin se San Saccaria sävykin, johon eniten ihastuin.
Ainoa ongelma on vain se, että tämän ihanuuden haluaisin sutia ihan itse seiniin. Ja missä vaiheessa päästään vaiheeseen pintamaalaus? Varmaan juurikin siinä vaiheessa, kun musta ei ole enää maalariksi. Voipi siis olla, että makuuhuone saa odottaa maaliaan aina kevättalvelle asti.
Anyway: Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!

Yllä vielä inspiraatioksi muutama Tine K:n sivuilta poimimani yksityiskohta, jotka kotiuttaisin enemmän kuin mielelläni makuuhuoneeseen.
No niin, ja nyt kun summaa tuon sivun ylälaidassa olevan mainoksen ja tämän buduaari-postauksen, tulee tästäkin melkein aikuisviihdesivusto… 🙂

Iloa maanantaihin!

Ps. Bellan lukijakysely on avoinna vielä tämän päivän ajan, eli nyt olisi viimeinen tilaisuus päästä vaikuttamaan. Marimekon lahjakortithan siellä on porkkanana, eli vaivannäkö saattaapi kannattaa!

Täällä vietellään melkoisen väsyneen raukeata sunnuntaita. Ihan älyttömän raskaan viikon jälkeen ei oikein mikään jaksa suuremmin innostaa, ja takki on monellakin tapaa tyhjä. Tälläisinä päivinä yksinkertaiset pienet askartelut ovat sopivaa toimintaa aivoille ja käsille.
Jo viime vuonna innostuin taittelemaan pieniä paperitähtiä kuusen oksille ja joulupaketteja koristamaan. Värikkäämpi postaus vuoden takaa löytyy täältä. Samalla ohjeella askartelin aamulla pari valkoista tähteä koristamaan lehtikuusen oksia.
Vastaaviin tähtösiin on netti nykyisin pullollaan jos jonkinlaisia ohjeita, mutta itse käytän tätä supervarmaa  suomenkielistä ohjeistusta, joka on siis alunperin tarkoitettu tuohelle.
Tarvittavat tykötarpeet ovat niin yksinkertaiset, että ne löytyy varmasti jokaiselta: Valkoinen tulostuspaperi, sakset, (mattoveitsi ja leikkuulauta), viivotin, (paksu pahvinreuna tai lehden selkä, sekä mitta, korvaavat myös viivottimen). Itse käytin lisäksi hiukan liimapuikkoa, jotta tähdet pysyvät varmasti kasassa.
Ihan kivaa sunnuntaipuuhaa, eli suosittelen kokeilemaan!


Meillä on ollut remontin suhteen todellinen pysähdysviikko. No, ne ovet tuli vaihdettua, mutta siinäpä se suurempi edistys sitten olikin. Ei toivoakaan, että rapunpieliä olisi päässyt mitenkään somistamaan, sillä kaikki (uusia ovia lukuunottamatta) roikuukin nyt paikallaan.
Ensi viikolle onkin super isot odotukset, sillä saan todennäköisesti apua noiden raskaampien rojujen siivoukseen, kun pääsemme jälleen normaaliin miesvahvuuteen. Moni muukin asia, kuten kaminan asennus ja uusien lattioiden teko, ajoittuvat seuraavalle viikolle. Tai näin ainakin toivon, viivytyksiin on toki jo hiukan joutunut tottumaan. Tänä iltana olisi jo tarkoitus aloittaa vanhojen lattioiden repimisellä, ja kieltämättä toivon, ettei pitkospuilla tarvitsisi kovinkaan pitkään sen jälkeen kävellä.

Energiaa -sulle ja mulle!

 

Tässä kohtaa marraskuuta alkaa takaraivossani jo olla pientä paniikin poikasta tulevia synttärijuhlia ajatellen. Tällä kertaa kun pojan syntymäpäiviä joudutaan viettämään aika tavalla “vallitsevien olosuhteiden” armoilla, ehdin jo miettiä, etten kovasti koristeluihin ja juhlatunnelmaan edes panostaa. Mutta toki 4-vuotias on juhlansa ansainnut, joten ideointi käyntiin!
Pulu Shopin sivuilta lainasin muutaman ideakuvan tulevia juhlia ajatellen.

Meillä on ollut sinipunainen teema oikeastaan joka vuosi, ja voi olla että jatkamme samaan tyyliin myös tällä kertaa, mutta kovasti tekisi mieli kokeilla myös mustavalkoista yhdistelmää. Itseasiassa, poika itse piti eniten tuosta ylimmästä kuvasta!
Koska joitakin juttuja on valmiiden koristeiden lisäksi kiva näprätä myös yhdessä kotona, taitaa edessä olla pikkuinen reissu Tiimariin! Esmeralda’s -blogista löysin kivan kategorian täynnä hauskoja DIY -ohjeita lastenkutsuihin.
Myös Pinterestiin olen koonnut parikin kansiota, Party ja DIY, joissa olisi toteutettavia ideoita tuleviin juhlintoihin.

Tällä kertaa toivottelen mukavat viikonloput näiden lainakuvien myötä!

Puspus, ja kivaa viikonloppua kaikille!

 

Myönnettäköön että kaikki ne vähäisienkin käsityötaitojeni hyödyntäminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt lähes tyystin. Inspis sisustusjuttujen värkkäämiseen, ompelemiseen tai virkkaamiseen hyytyi, kun asuminen oli väliaikaista ja sisustaminen sen mukaista. Pikkuhiljaa, uuden kodin myötä, olen alkanut virittelemään mielessäni joitakin ompeluksia. Listalla on yhä se tyynynpäälisten ompelu ja painaminen, sekä vanhojen harmaiden pellavaverhojen hyödyntäminen uusiokäytössä. Viime aikoina olen kuitenkin melkein ihastunut taas virkkaamiseen. Äidin varastoista löysin jämiä trikookuteesta ja Hemtexiltä suloisen bambukoukun.

Paksusta valkoisesta kuteesta syntyi muutama pannunalunen, jotka tosin odottavat nyt pesukonevärjäystä ihan käytännöllisyytensä vuoksi. Toki tuokin projekti vauhdittuisi huimasti uuden keittiön myötä, mutta kaipa niitä voi jo valmiiksikin vääntää.
Harmaa kude on uudempi hankinta, ja lähinnä ajattelin siitäkin mattoja pikkuvessaan, mutta koska vessaremontti ei ole vielä alkanutkaan, laitoin kuteen koukulle, ja aloitin pienten säilytyskorien vääntämisen.

Vauvalle olisi tarkoitus laittaa jonkinlainen hoitotaso makuuhuoneeseemme, enkä halua esille mitään sen kummallisempia vauvavärejä, vaan juttuja, jotka sopivat muutenkin sisustukseen. Hoitoalustalle ajattelin ommella pari vaihdettavaa päälistä siitä harmaasta pellavasta, ja pieniin koreihin saa sitten kätkettyä muuta tarvittavaa hoitotavaraa.
Oikeastaan heräsin vasta eilisen postaukseni jälkeen itsekin näihin vauvavalmisteluihin, eli ehkä saan sittenkin tälläkin saralla vielä jotakin aikaiseksi.

Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti, ja sää muistuttaa enemmän keväästä kuin joulun odotuksesta. Tosin taitaapi sieltä se talvikin vielä väliin tulla, ja siihen varaudutaan parhaillaan uusien ulko-ovien asennuksella! Hain aamulla muutaman lyhdyn ja kynttilöitä. Viikonloppuna yritän saada rapunpielet kutsuvampaan kuntoon.

Aurinkoa päiväänne!