>Jos se nyt voi olla mahdollista rakastua tapettiin. Mutta kuvitellaan ainakin että on!
Sandbergin ihana Liljekonvalj! Ikuinen kesä ja kielon tuoksu! Tätä on pakko saada makkariin.
Tummapohjainen on ihana, vaan meille ei taida sopia noin tumma. Matala huone jne. Mutta eipä tossa vaaleassakaan mitään vikaa ole.
Täällä ei tapahdu kummempia. Minä jatkan haaveiluja ja suunnitteluja, ja mies käy välillä kotona muistuttamassa, että mikään ei tapahdu hetkessä, ja tarvitsen kärsivällisyyttä. Hitsi kun olisikin väärässä! Tuntuu, että pitkästä aikaa olen innoissani jostain. Meinaan vallan pakahtua! Toisaalta odottaminen ja suunnittelu on parasta. Kun kaikki on valmista, jää vain nautiskelu, ja siinä olen huono.

Nyt sukellan peiton alle. Mukavaa lauantai iltaa, ja kauniita unia!

>Olen kankaiden käytön suhteen erittäin nuuka ja pihi. Säästän yleensä pienimmänkin tilkun, ihan vain jos sille joskus vielä olisi käyttöä. Kun ostan kankaita, otan varmuuden vuoksi aina hiukan ylimääräistä ja niitä kapeita ylijäämäsuikaleita kertyy ajanmittaan aika paljon. Varsinkin arvokkaammille kankaanpaloille yritän keksiä aina jotain käyttöä. Turha niitä on kaapissakaan pitää, esillä tuovat enemmän iloa.
Innostuin eilen kaivamaan Amy Butlerin kangastilkut esille, ja askartelemaan niistä säilytyslaatikoita. Kun ompelukone (ihan oikeasti) on telakalla, tartuin perinteiseen erikeeper pulloon ja kaivoin kenkälaatikkoja kaapista.
Laimensin liiman lämpimällä vedellä, jolloin se oli helpompi sivellä laatikoiden kylkeen, ja jäljestä tuli siistimpi.  Parasta olisi ollut leikata kankaat harkkosaksilla, mutta äidiltä lainaamani sakset on jossain hukassa (äiti, ne on varmasti hyvässä jemmassa!), joten saksin ihan suoraa reunaa. Taitokset laatikon sisälle ja pohjaan sivelin vielä liimaliuoksella päälipuoleltakin, jottei kangas lähde rispaantumaan.
Laatikoiden ja rasioiden päälystämistä olen harrastanut ennenkin, mutta aina vain paperilla. Paperipinta on kuitenkin aika arka, ja liimatessa paperi yleensä vettyy rumaksi. Kangas on kestävämpi ja siitä saa siistimmän pinnan. Lisäksi kirjava kangas peittää paremmin laatikon kuvioinnit.
En nyt ehkä lähtisi Manoloiden laatikkoja päälystämään (joita mulla ei siis ole yhtään!), mutta aika monet kenkälaatikot on rumia pitää esillä. Pahvisia säilytyslaatikoita saa esim. Tiimarista, mutta ne on usein vähän tylsiä. Lasten kengät myydään söpön pienissä kenkälaatikoissa, ja niistä saa kivoja säilytyspaikkoja vaikka onnittelukorteille, ja muulle pienelle tavaralle, jota haluaa säilyttää muistona. Kangasta ei hommassa tarvita paljon, joten materiaaliksi käy niin tilkut, kuin vanhat vaatteet tai kodintekstiilitkin.
Leikkaa, liimaa, väritä. Kivoja juttuja pakkaspäiville.

Aurinkoista perjantaita!

>Hemputin pakkanen on ahdistanut meidät sisätiloihin. Niilo on tukossa kuin mikä, ja itsekin olen siinä kiikun kaakun flunssan rajamailla. Ei siis talvisia maisemakuvia, vaan ihan satumetsää hyllyn reunalta.
Postipoika toi Miian tekemiä huovutettuja kärpässieniä. Suloisia, piristäviä ja ihan mielettömän taitavasti ja huolellisesti tehtyjä.
Selman vinkistä kipaisin eilen Jyskissä hakemassa edullisia luonnontäytepeittoja. Kunhan saan iloiset kankaat kasaan, voin kaivaa ompelukoneen pölyn ja hämähäkinseittien alta. Sitä odotellessa jatkan suunnittelua ja haaveilua. Olkoon hyvin suunniteltu sitten puoliksi tehty. Ja tarvitaan niitä täkkejä kesälläkin. Ihana tämä blogimaailma; Täynnä taitavia käsiä ja inspiroivia ideoita.
Tänään pitää ostaa multaa ja koulia osa yrttien taimista. Tykkään, tykkään…

>

>

>

***

>

                      (vanhat) farkut tommy hilfiger denim, paita H&M (vanha), vyö H&M (tosi vanha)

>Jos joku päätteli otsikosta, että tässä postauksessa esitellään buudelinkuljetuslaukku, niin pieleen meni. Meillä koira ei ole käsilaukkutavaraa.
Mutta siitä kassista, tai oikeastaan laukusta; Lainasin eilen äidiltäni vanhaa kamelinnahkalaukkua. Aika ihana! Isovanhempani ovat sen joskus tuoneet ulkomaanmatkoiltaan, ja äiti on laukkunsa huolella säilönyt. Aikaansa hyvin kuvastava, kun savukekotelollekin on oma paikkansa.
Laukkua ja muita asusteita lukuunottamatta en voi hirveästi hyödyntää äitini vanhaa pukeutumista. Kahdenkymmenen sentin kokoero äidin ja tyttären välillä varmistaa, että esimerkiksi takit jäävät turvallisesti säilytykseen.
Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat vintageen. Vintagevaatekaupat ja -tapahtumat on ihan mahtavia, mutta itse joudun tyytymään ihailuun. 1940-luvulla kokoiseni nainen olisi ollut sirkusnähtävyys, ja vielä aikaisemmin minut olisi kai poltettu roviolla. Niin se aika ja ihmiset vain muuttuvat.

Täällä ollaan ihan perjantai fiiliksissä jo. Kuunnellaan Jenni Vartiaista, lohdutuksena, koska viikonlopun keikat on peruttu, ja live-esiintyminen jää näkemättä. Varasin kuitenkin leffaliput huomiselle. Ollaan odotettu kovasti tätä, ja nyt olisi saumaa mennä katsomaan.

Perjantai fiilareita teille muillekin!

***

>Mihinkäs se viikko taas vierähtää!? Mulla oli mielessä niin monta juttua, joista piti postata viikon aikana, vaan kuinkas taas kävi. Mä yleensä kehittelen päässäni tekstit valmiiksi (tosin nyt tulee ihan tajunnanvirtana), ja napsin kuvatkin, mutta se puhtaaksi kirjoittaminen sitten tökkii ja pahasti. Voiskohan saada sellasen sihteerin jostain, joka näpyttelis sanelusta, ja latailis kuvia koneelle? Eipä kai, joten näillä mennään.

Tällä viikolla on leipomisen lisäksi ehditty vierailemaan porotilalla, kierretty Turkua (olen rakastunut Turkuun, ihana kaupunki), vietetty (tai oikeastaan jätetty viettämättä, jos tulppaaneita ei lasketa) hääpäivää, oltu, haaveiltu ja suunniteltu. Kivoja juttuja mietitty, mutta mitään en uskalla kertoa, kun sitten kuitenkin kaikki menis päin pyllyä.
Niin, ja tehtiin eilen ekat kevätkylvötkin. Basilikaa ja timjamia ikkunalle. Tuskin ihan omavaraiseksi yrttien suhteen päästään, mutta onpahan jotain puuhaa.

Uusi hiusväri tuntuu niin omalta. Olisin voinut syntyä tää päässä. Nappivärjäys! Otsis edelleen ällösti sivulla, kun en osaa muutakaan sille tehdä, ja koska otsassa on jäätävän kokoinen finni, joka pitää saada piiloon.
Feeluniquen paketissa tuli uusi kulmaväri (bareMinerals). Mätsää uuteen tukkaan, ja on tarpeeksi vaalea. Suosittelen blondeille. En osaa käyttää kuin näitä puuterisia, tai sitten otan väriä kynästäkin siveltimellä, ja se on hankalaa. Mulla on luonnostaan tosi hennot kulmat, ja silmäkulmia on jouduttu aikoinaan parsimaan, minkä vuoksi kulmakarvoituksessa on aukkoja.

Mutta se mun karvoista tällä kertaa. Viime viikon Beck on vielä katsomatta, ja tänään tulee jo uusi. Jospa siis sitä…

En ole pullantuoksuinen äiti, vaikka se niin ihanalta kuulostaakin. Olen itse asiassa leiponut viimeaikoina todella vähän. Pulla ja leipä ovat oikeastaan ainoita, joiden leipomisesta pidän. Kakut ja muut tarkkaan mitattavat taikinat ei ole mun juttu.
Leipomattomuutta voin perustella monellakin seikalla. Tavalliset kiire ja laiskuus ovat varmaan ykkösenä, mutta toisaalta ajattelen, että mikäli meidät olisi luotu jatkuvaan pullansyöntiin, kasvaisi pulla puissa tai pensaissa, eikä sitä ylipäätään tarvitsisi kenenkään leipoa. Kun sitten leivotaan, käytetään kunnolla voita ja sokeria, ja ollaan sitten lopun edestä syömättä. Pullasta ei ole kevennettyä versiota, se on sitten jo sämpylä. Toisaalta arki sisältää myös ne päivät, joina perheelleen haluaa haistattaa jotain ihan muuta kuin tuoreen pullan tuoksua.

Niin tai näin, tänään aamulla laitettiin taikina kohoamaan ja leivottiin kasa kanelipullia. Miksei laskiasipullia, syy on ihanien kanelipullavuokien, jotka sain ystävältäni. Voiko noita vastustaa!
Puolen litran taikina riittää hyvin. En omista yleiskonetta ja vaivaus hoituu käsivoimin. Tällä leipomisen määrällä se ei ole koskaan tuottanut ongelmaa, mutta tietysti Kitchenaid olisi tervettullut tähänkin keittiöön. Muita koneita en huoli, koska ne ovat rumia, ja vaatisivat säilytystä kaapissa. Ja sitä kaappitilaa kun ei ole.

No, ei ehkä pullantuoksuinen äiti tai vaimo, mutta eipä tuossa maanatai aamuna papiljotit päässä pullaa leipoen ihan feministiolokaan ollut. 🙂 Varsin hauska aloitus viikolle!

Tulipas kuvapläjäys! Pahoittelen…
Reipasta viikon aloitusta kaikille!

***