>Valkoista jouluahan sitä toivoo vuosi toisensa jälkeen, mutta sisätiloissa joulu voi olla kaunis missä värissä tahansa. Punainen yhdistetään jouluun yleisesti, mutta valkoinen, jalometallit, siniset ja vihreät, kaikki ne ovat kai jossain määrin jouluvärejä.

Ihmiset usein pohtivat joulun alla, minkä värinen koti tänä vuonna ottaa joulunpyhät vastaan. Useat pitäytyvät kodin vakaassa linjassa, ja poikkeavat vaikka valkoisesta vain kuusen tuoman pienen vihreän tai punaisten monogrammien verran. Kodin tyyli halutaan pitää yhtenäisenä – myös jouluna.
Muotivärit valtaavat myös joulukoristebisnestä. Joskus sininen, tai kuten nyt violetti, saattaa hyppiä eteen kaupan hyllyltä ja piristää muuten perinteisiä jouluvärejä.

Samoin kuin väreissä ja värittömyydessä, myös koristelussa on monta linjaa. On luonnollista, antiikkia, perinteistä, ruutua, pitsiä, nisseä ja nassea, possua ja pukkia. Monella linja on selvä myös tässä suhteessa. Kaikkiin koteihin joulutontut veikeine ilmeineen ja hörökorvineen eivät ole tervetulleita.

Silti joulu tulee, ainakin jossain määrin, jokaiseen kotiin. Se tulee oman näköisenä, juuri sellaisena, jona se miellyttää. Oikeaa jouluväriä tai koristetyyliä ei ole. Joulu muovautuu ihmisten tarpeisiin, vaikka sen perimmäinen merkitys pysyykin aina läsnä ja samana.

Punainen joulupallo voi toimia punaisena vaatteena tai talvitunnelman piristeenä. Joulukoristelun ei tarvitse aina olla vakavaa. Joulu on matka Talven Ihmemaahan. Se tuo arkeen kaivattua muutosta. Viimeistään loppiaisena se kuitenkin pakataan taas laatikoihin, ja kuljetetaan vintille tai varastoon.

Itselleni joulu on joka vuosi enemmän tai vähemmän punainen. Pidän perinteistä; koristeet saavat säilyä vuodesta toiseen ja olla muistoja jo menneistä jouluista. Joka vuosi, yhden kuukauden ajan tai pidempään, on mahdollista ripustaa palloja ja piparkakkuja roikkumaan. On mahdollista kaivaa kaikki rakkaat koristeet kätköistään, ja ihan luvan kanssa raahata kokonainen puu keskelle olohuonetta. Kaikki tämä olisi melkeinpä typerää maalis- huhtikuussa.
Jouluna meillä leikitään tuvan tunnelmaa ja fiilistellään vanhoilla tavoilla. Mitä sitten, että kotimme ei olekaan vanhassa maalaistalossa!? Jouluna on lupa sonnustautua ja lavastaa. Luoda tunnelmaa jostakin – haaveesta tai harhakuvasta.

Enkelikello soittaa samaa sävelmää, jota se soitti jo lapsuudessani. Se on ja pysyy. Toivottavasti vielä seuraavallekin polvelle. Ensi kuussa kodin valtaavat punaiset koristeet ja iloiset nisset. Joulua tulee ovista ja ikkunoista, mutta mitä sitten!? Ikävä sitä taas tulee viimeistään vuoden päästä. Ehkä kannattaakin ottaa kerralla kunnon ähky ja toipua siitä vuoden verran. Sillä yhtä varmasti kuin minä olen tammikuussa kyllästynyt punaiseen, tulee joulu taas ensi vuonna ja kaivan kaikki koristeeni innolla esiin. Kaikki ne punaisetkin.

>

>Olen hypännyt 90-luvun kautta 2000- luvulle. Silityslauta vaihtui kamerajalkaan, eikä täriseva käsi olekaan enää ongelma. Nyt vain pitäisi harjoitella, kokeilla ja testailla. Turhaa kuvamateriaalia on siis tulossa jatkossakin.

Sain eilen illalla siivouspuuskan, ja tänään aion ihan oikeasti käydä sen vaatekaapin kimppuun. Lupaan.
Kaksi aikuista kolmen päivän ajan huolehtimassa tästä taloudesta. Se tietää aikaa keinutuolille ja joululehdille. Tulee tarpeeseen.
Ulkona paistaa ja maa on kauniin kuurainen. Mieliala nousi ja tunnen voimaantuvani. Kyllä se tästä taas!

Räpsräps. Intoni on palannut.
Nauttikaa auringosta!

>Olen hypännyt 90-luvun kautta 2000- luvulle. Silityslauta vaihtui kamerajalkaan, eikä täriseva käsi olekaan enää ongelma. Nyt vain pitäisi harjoitella, kokeilla ja testailla. Turhaa kuvamateriaalia on siis tulossa jatkossakin.

Sain eilen illalla siivouspuuskan, ja tänään aion ihan oikeasti käydä sen vaatekaapin kimppuun. Lupaan.
Kaksi aikuista kolmen päivän ajan huolehtimassa tästä taloudesta. Se tietää aikaa keinutuolille ja joululehdille. Tulee tarpeeseen.
Ulkona paistaa ja maa on kauniin kuurainen. Mieliala nousi ja tunnen voimaantuvani. Kyllä se tästä taas!

Räpsräps. Intoni on palannut.
Nauttikaa auringosta!

>Olen jumissa. Poljen paikallani. Olen jotenkin jämähtänyt, ja syytän siitä näitä kelejä!
Olen viikon märehtinyt ja murehtinut asioita, joille en yksin kertaisesti nyt voi yhtään mitään. Käytän energiani turhan pähkäilyyn ja odotan ihmeitä. Tai ainakin yhtä.
Kaiken tämän jurnutuksen sijaan voisin käyttää energiani siivoamalla vaikka vaatekaappini ja kaikki ne komerot, joiden avaaminen on jollakin tapaa aina riskipeliä tavaravyöryn vuoksi. Haaveilen tyhjistä kaapeistä, tyhjistä hyllyistä, mutta en tee asialle mitään. En halua luopua mistään. Ja sitten pähkäilen, miksi olen sellainen.
Liikaa aikaa? Ehkä. Silti tuntuu, että päivä loppuu samaan aikaan kuin alkaakin. Vai alkaako se ollenkaan. Aina on pimeää.
Sillä aikaa kun me sairastelimme, malttoi tammetkin heittää lehtensä alas. Haravoin eilen koko pihan. Hyvää hyötyliikuntaa, jonkinmoinen pakkohomma, tulee aina tehtyä. Illalla kävelin ikkunaan vain ihaillakseni kätteni työtä ja keksiäkseni, mihin suuret lehtikasat siirrän, kun kompostia ei vieläkään ole rakennettu. Ja kas; Kasat olivat poissa! Oliko se ihme, ehkä joulutonttu, tai yksinkertaisesti naapuri! Joku luki ajatukseni.
Kuuntelin eilen vielä sängyssä kaameaa syysmyräkkää. Vettä tuli kuin saavistaa ja tuuli paukutti peltikattoa. Kysyin T:ltä voiko talo lähetä lentoon. Ei kuulemma ollut täysin varma, mutta päätimme toivoa parasta. Ja tässä ollaan, katto yhä pään päällä.
Taas uusi päivä aikaa ajatella ja pohtia. Kokonainen päivä aikaa siivota vaatekaapi! Vaan otan kameran käteeni ja jämähdän tietokoneelle. Siivoan ehkä jo huomenna.

D.I.Y:
Jos et satu omistamaan kuviosahaa, tee lippunauha paksusta askarteluhuovasta (esim. Tiimarista).
Leikkaa itsellesi haluamasi mallinen kaava, ja piirrä sen avulla liput huopaan. Leikkaa terävillä saksilla. Piirrä risti maalikynällä molemmin puolin (askartelu- ja rautakaupat). Tee reikä ripustusnauhaa varten joko isolla terävällä neulalla, tai vasaralla ja piikillä. Pujota nauha neulan avulla lippuihin.
Voit tehdä samalla tavalla myös esim. Suomen lippuja itsenäisyyspäivää ajatellen.

>Vähän takkuaa tämän blogin päivitys…Meillä oli tosi ihana viikonloppu. T:llä oli työjuttuja Helsingissä, ja lähdettiin siinä siivellä Niilon kanssa katsomaan siskoni perhettä. Niilo sai leikkiä serkkunsa kanssa, ja minä sain taas pidellä niitä ihan pikkuisia kaksosia. Kovasti olivat kasvaneet, vaikka viime näkemästä nyt niin paljon aikaakaan ollut. Parasta tietysti hurtti huumori oman siskon kanssa. Ihan oli levännyt olo, vaikka nukumiset jäikin vähälle. Nyt syysflunssa iskee ja tekee olon aika kamalaksi. Niilo on kuumessa ja minäkin hiukan lämpöilen. Ensi viikonloppuna olisi ristiäiset. Toivotaan, että lentsu lentää tiehensä nopeasti!

Kivasti antoi perspektiiviä siskoni arjen näkeminen. Kaksi ja puolivuotias ja parin kuukauden ikäiset kaksoset. Voitte kuvitella! Miten sitä itse pääseekin niin helpolla! Nyt ymmärrän, miten onnekas tällä hetkellä olen, kun saan illalla huilata hetken sohvannurkassa tai lähteä lenkille. Kenenkään väsymystä ei tietenkään tulisi arvostella ja verrata, mutta laittoipa miettimään, että onko tässä itse nyt niin väsynyt ollenkaan. Hatunnosto siskolle!

Talosta saatiin parempi arvio, kuin oltiin villeinmillään uskallettu edes toivoa. Kaikki työ ja uurastus ei ollutkaan turhaa. Pienellä budjetilla, ja järjen käytöllä, oli mieletön vaikutus. Vähän kuin olisi saanut kirjallisen kiitoksen työstään. Tätä voisi melkein juhlia!

Hassu juttu sekin, että jos on muutaman päivän blogitauolla, sitä alkaa väkisinkin miettiä, että jospa ei jatkaisi ollenkaan. Kun aikaa tuntuu valuvan ihan kaikkeen muuhunkin niin sukkelasti. Perspektiiviä antoi tänään sähköposti, jonka sain yhdeltä blogini lukijalta. Joskus ihminen tarvitsee jonkin pienen sysäyksen ymmärtääkseen asioita. Ja ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Lopulta aika samanlaisiakin. Kiitos siis niistä sanoista.

Nyt yritän parannella itseäni tyrnien ja klementtiinejen voimalla, ja totutella uusiin hiuksiini. Kutrit on nyt hiukan tummemmat ja jonkin verran lyhemmät. Varsinkin jälkimmäinen tuottaa ongelmia, mutta pakon edessä on välillä tehtävä järkiratkaisu ja antaa kehnojen latvojen mennä. Huh, kasvaakohan ne ikinä pitkiksi tällä menolla!? No mikäli olo menee kovasti huonommaksi ajatteli tropata itseäni illalla Ben & Jerry purkillisella.

Loppuun hiukan siivouspäivan perspektiiviä.

>Meillä oli eilen pitkästä aikaa kaksi aikuista hoitamassa taloutta. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että mulle itselleni jää hitunen omaa aikaa. Käytin minuuttini tarkasti harkiten; Pesin kylppäriä ja saunaa, imuroin oikein sydämeni kyllyydestä, pesin lakanapyykkiä ja ihan vain järjestelin paikkoja. Olen niitä ihmisiä, jotka nauttivat siivoamisesta, kunhan saavat tehdä sen kaikessa rauhassa.
Oma työpöytäni alkoi jo peittyä jouluompeluksista ja kaikesta muusta ideoinnista, joten viikkasin kankaat pinoon, järjestelin napit ja nauhat, sekä arkistoin hiukan ideoitani (eli työnsin ne piiloon pöytälaatikkoon).

Meillä on ihan älyttömän pimeää. Vaikka enpä tiedä paistaako aurinko tänään missään päin Suomea. Kuvaaminen on taas aika vaikeeta, ja tätä se nyt tulee olemaan seuraavat kuukaudet. Harmi etten voittanut lotossa. (Ja ihmekin se olisi ollut, kun en edes osaa lotota.) Joku ökykämera olis nyt aika ihana. (Mä muuten vihaan sanaa öky, enkä siksi lue mitään iltapaivälehtiä tai seiskoja. Hyi!) Ja radion kuuntelukin on aika lailla tervanjuontia tällä hetkellä, kun joka tuutista tulee sitä yhtä ja samaa aihetta. Alkaispa jo jouluradio, ja maailmaan tulisi rauha!

Just nyt en muista oliko mulla jotain asiaakin, kunhan vain halusin näyttää teille siistin pöytäni ikuistettuna. Taidan napata mukillisen glögiä ja lämmitellä viluisia sormiani.
Ai niin, T teki eilen  illalla yllätys vedon, ja soitti kiinteistövälittäjälle. Ja jotta oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus toteutuisi, pitää mun nyt vastapalvelukseksi saada tämä talo edustavaan kuntoon torstai iltapäivään mennessä. Huh!

Ja pikkumieskin sieltä jo heräsi. Pitää mennä!

>

>Piti siis tosiaan ostaa niitä kukkia. Olen siivonnut kotia viikonlopuksi, ja sitä harvinaista herkkua, kuten siisti koti, olisi sitten voinut jollakin iloisella puskalla juhlistaa. Vaan eipä onnistunut! Tästä kylästä ei kertakaikkiaan saa kunnollisia kukkia! On hautaustoimisto, pieni kukkakauppa, puutarhaoppilaitoksen myymälä ja puutarha kukkakauppoineen. Tarjolla ruusua, ja puolikuolleista kukista sidottuja tiiviitä, ja suoraan sanottuna aika kamalia kimppuja. Huh. Ei toivoakaan germiineista tai ranunculuksista.
Yleensä ruokakaupoissa sentään törmää nippuun ruusuja tai elegance neilikkaa, mutta nyt s-ryhmällä oli tarjota ne kolme kuollutta kukkakimppua, jotka olivat kuolleita jo viime viikonloppuna.
Yksi syy, miksi joskus haaveilen asuvani suuremmassa kaupungissa (huom. siis vain joskus aniharvoin) on ehdottomasti kukkakaupat ja niiden valikoimat.  Tässä kylässä on huomattavasti suurempiakin parantamisen tarpeita, mutta yksi kappale kunnollista kukkakauppaa tekisi kaiken muun sietämisestä helpompaa!
Joten viikonloppu aloiteaan nauttimalla noista viime viikon, nyt jo parhaat päivänsä nähneistä, oman pihan ruusuista.

Miten te muut? Ostatteko kukkia, ja käyttekö kukkakaupoissa? Mitä niistä ostatte?
Tutkimusten mukaan kukkakaupoissa käydään yhä enemmän. Kuulemma myös taantuma-aikaan naiset hellivät itseään kukilla, koska suurempia investointeja ja satsauksia kotiin ja itseen välteltiin.

Kukikasta, tai kukatonta, viikonloppua!

>Siinä on kuulemma yllättävän hyvä istua. Itse tykkään istua risti-istunnassa. Mahtuu leveämpikin pylly.
Sisustusinhokki; Kaikilla, ja joka paikassa. Laminaattilattia ei tee oikeutta. Lupasin hankkia sille kiiltävän valkoisen lankkulattian alustaksi. Saa nähdä olenko silloin itse keinumassa.
Kuvassa näkyy myös meidän tv-taso. Otin aikoinaan mukaani omasta huoneestani lapsuudenkodista. Se teetettiin tutulla puusepällä. Itse valitsin kalustepyörät alle. Kuulemma erikoinen valinta tytöltä, kun sirompiakin olisi ollut tarjolla. En kadu. Hyvin se on palvellut kaikki vuodet. Sen päällä lepää mohlo kuvaputkitelkkari. Taitaa olla jo antiikia. Mutta kestää käpälöinnit ja maistamiset.
Tilkkupeittokin on lapsuuden ajoilta. Äidin tekemä, niinkuin myös villapeitto.
Hauska viikko takana. Ajattelin ostaa itselleni vielä kukkia.