Heippa ja ihan alkuun kiitokset niin eilisen postauksen, kuin tuon viime viikkoisen ennen ja jälkeen -postauksen vastaanotosta. Blogin tekeminen on välillä melkoista hampaiden puremista, kun aiheena on oma koti, joka ei nyt enää varsinaisesti elä suurten muutosten aikaa. Olen välillä miettinyt onko minusta enää edes tekemään sisustusaiheisia postauksia. Ja jotenkin jopa ajattelin, että ketään ei kiinnosta yläkerran aulaan tehty lastenhuone. Mutta tuntuu ihanalle kun joku kertoo saaneensa postauksesta inspiraatiota ja kenties vastauksen samankaltaiseen tilaongelmaan. Ja mulle tulee sellainen ihan niin kuin ennen vanhaan -olo, ja sillä tarkoitan sitä, että musta on kivaa, että blogit sitten kuitenkin toimivat kuten ne silloin aikanaankin toimivat. Niin paljon kuin blogit ja sosiaalinen media onkin muuttunut ja monella tapaa parempaan suuntaan, kaipaan välillä niitä vanhoja (hyviä) aikoja. Ja vaikka suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuukin nykyisin muualla kuin blogin kommenttiboksissa, se vuorovaikutus on kuitenkin mulle tärkeää. Siitäkin huolimatta, että olen itse edelleen tosi huono jakamaan kuulumisiani ihan joka tunti. Niin, mä taidan olla jo auttamattomasti vanhanaikainen, kun tykkään itsekin stoorien katsomisen sijaan lukea ihan tavallisia blogeja. 😀

Asiasta kukkaruukkuihin – tai pikemminkin kasveihin ja erityisesti pelargonioihin. Karusta ulkonäöstään huolimatta niissä nimittäin on kuitenkin eloa. Ja voi että kun olenkin helpottunut. Luulin jo tammikuussa, että suurin osa pienemmistä kasveista on mennyttä kalua, mutta niin ne hentoiset lehdet vain on alkaneet kurotella kohti kevätaurinkoa. Ja uusia pistokkaitakin on jo laseissa juurtumassa! Kaikki mårbackat on nyt aurinkoisella keittiön ikkunalla ja vielä lisävalolla varustettuna. Niin että eiköhän ne siitä!

Meillä asuu selkeästi joku, jonka mielestä tähtityllat on kertakäyttökamaa. En oikeasti tajua, miten jo kolmas pursotustylla voi taas olla poissa. Kuin maan nielaisema. Niin että laskiaistiistain pulliin(kaan) ei tullut hienoja pursotuksia, mutta hei, se on maku, mikä ratkaisee!

Ja niin oli pullat hyviä, että vatsa pinkeenä sai tänään punnertaa jumpassa. Mutta nyt nukkumaan, olen aivan naatti!

Ihanaa iltaa ja kauniita unia! ♡

Hellurei ja maanantaita!

Kerroin heti vuoden alkajaisiksi, ettei meidän yläkerran aula ole sitten loppukesän ollut entisensä, ja lupasin palata aiheeseen, mutta vissiin sekin on sitten jäänyt. Korjataan kuitenkin tilanne nyt. Sillä niinhän ne sanovat “parempi myöhään kuin ei milloinkaan”. 🙂

Yläkerran aula -tunnisteen takaa löytyy postauksia ja kuvia siitä, mitä tämä tila on ennen ollut. Periaatteessa ihan kiva “välitila”, mutta suoraan sanottuna enemmänkin sellainen hukkatila. Nämä tällaiset huoneet on paikkoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, mutta niiden käyttöaste on jotakuinkin täysi nolla. Tässä tapauksessa aulatilan tärkein tehtävä oli kirjojen säilytys.

No viime kesänä tuli sitten pakottava tarve saada esikoiselle oma iso huone, ja muutaman yön sitten pyörinkin sängyssä ja mietin, että mites mä sellaiseksi muutun. Kylmät vintit on toki vielä ottamatta käyttöön, mutta projekti vaatii paitsi aikaa, myös rahaa. Niinpä sitten asetuin makuulle yläkerran aulan kirjakaappien eteen ja totesin, että jos minä mahdun siihen pitkin pituuttani, siihen mahtuu myös Klaaran sänky, joka on tehty aikana jolloin ihmisen keskimitta oli jotakin 160cm ja rapiat.
Ja siitä se idea sitten lähti. Ja niin lähti myös se puolivuotinen kirjakaappiprojekti, joka itse asiassa saatiin päätökseen vasta muutama viikko sitten. Ensinhän ne kirjat lojuivat keskellä pianohuoneen lattiaa, ja sitten olohuoneen puolella muutaman kuukauden kirjakaapin edessä ja tv-tasolla. Jouluksi sain toki kirjat kaappiin, mutta kaapin päällimmäisen osan mies asetteli paikalleen tosiaan vasta reilu kuukausi sitten. Mainittakoon tässä kohtaa, että emme ole edes hämäläisiä.

Tuo vanha sohvahan päätyi aikanaan Klaaran vuoteeksi, kun olimme luvanneet majoittaa sen, mutta paikkaa ei oikein tuntunut löytyvän mistään. Samaan aikaan Klaara piti siirtää pois pinnasängystään ja kaksi tarvetta kohtasivat. Kun kätevän emännän mittani osoitti, että Klaaran sohvasänky mahtuu oikein hienosti yläkerran aulaan, loppu olikin sitten jo helppoa. Vaatekaapista väännettiin hiukan kättä, sillä kannettuani sen paikalleen, totesin ettei se sopinut alkuunkaan yläkerran vessan ja esikoisen huoneen oven väliin. Mieheni vannoi, että silmäni tottuu kyllä ajan kanssa, ja niin siinä kai sitten kävi, koska nyt sen paikka tuntuu oikein luontevalta.

Huonekaluvalssin jälkeen meillä oli kaksi tyytyväistä lasta. Toisella iso oma huone ja toisella turvallinen välitila omana huoneena. Sellainen, johon uskaltaa nukahtaa yksinkin. Ainakin välillä.

Tämä aulatilan asukas on onneksi melko siisti luonne ja järjestelee lelunsa tarvittaessa vaikka pituusjärjestykseen. Ja ilmoittaa silmät kirkkaana siivonneensa huoneensa pyytämättä ja käyneensä vähän “sisustamassa” myös veljensä huoneessa. Tiedä, mistä on tapansa perinyt, mutta homma toimii.

Edelleen meillä lapset viettävät suurimman osan ajastaan alakerrassa. Alakerrassa askarrellaan ja pelataan ja sinne kannetaan myös lelut. Mutta tavaroille on omat paikkansa ja se helpottaa myös lapsia huolehtimaan järjestyksestä. Ainakin osittain. Ja nyt silmä on tosiaan tottunut paitsi tuohon aulan vaatekaappiin, myös olohuoneen päällekkäin nostettuihin kirjakaappeihin.

Sellaista maanantaille. Ihanaa uutta viikkoa! ♡

kaupallinen yhteistyö⎮Evergreen

---

Jossain määrin olette varmasti huomanneet, että nautin aika hiljaisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Mulle koti ja villasukissa “kotoilu” (niin kamala kuin tuo sana onkin) ovat perheen ohella elämän tärkeimpiä asioita. Yhtälailla luonto ja suomalainen maalaismaisema. Itse asiassa ajattelen luonnon tärkeimmäksi henkiseksi pääomakseni ja koen usein sellaista onneen pakahtumisen tunnetta katsellessani maisemia. Ja kyllä, toivoisin kovasti, että luonto antaisi meille jokaiselle vastaavia elämyksiä ja tunteita.

Joka kesä ihaillessani keltamataran, kissankellojen, apilan, puna-apilan, päivänkakkaroiden ja siankärsämöiden kirjavoittamaa tienpientaretta ymmärrä, että en missään nimessä haluaisi asua jossakin muualla. Vähiten kaupunkialueella, jossa jäisin paitsi juuri tästä. Pyörän selässä viilettäessä tuo värikimara saa joka kerta sieluni hymyilemään ja vedän keuhkoni täyteen maalaisilmaa. Olen onnellinen täällä, enkä kaipaa kesämökkiä tai muuta pakopaikkaa. Yhtälailla nautin oman kodin rauhasta käpertyessäni lämpimän peiton sisään villasukat jalassani.

Kaupallinen yhteistyö Evergreenin kanssa haastoi minut pohtimaan pieniä vihreitä valintoja. Mitä helppoja ilmastotekoja me kaikki voitaisiin sisällyttää ihan jokaiseen päivään ja siten olla osana ilmastotalkoita ja rakentamassa parempaa huomista. Koska kotini on linnani, ajattelin kasata muutamia juttuja, joita voi miettiä juurikin kodin ja asumisen suhteen. Me kaikki tiedetään, että ilmastokysymys ei rajoitu vain asumiseen ja kotiin, mutta keskitytään nyt tänään kuitenkin niihin!

Se mihin me jokainen voidaan kotona vaikuttaa on ainakin energiankulutus. Onko tarpeen, että kotona tarkenee kesät talvet teepaidassa ja pikkuhousuissa, vai voisiko kenties kunnollisella vaatekerralla ja villasukilla pienentää jokapäiväistä energiankulutusta. Meillä ainakin tehdään juuri niin. Syksyllä vaihdetaan paksumpiin peittoihin ja kaivetaan äitini ja siskoni neulomat villasukat esiin. Tosin itse käytän paksua peittoa vaikka makuuhuoneessa olisi kesällä hellelukemat, ja villasukan pohjat kuluvat nekin käytössäni ympäri vuoden. Lämpimästi pukeutumalla kodin sisälämpötilaa voi huoletta laskea talviaikaan ja yhtälailla kesällä kuumuuden saa pidettyä ulkopuolella esimerkiksi verhojen avulla. Myös lämmön virtaukseen voi vaikuttaa pitämällä kodin väliovet auki, jolloin huoneet lämpenevät tasaisemmin myös talvella. Meillä löytyy myös korillinen vierasvillasukkia, joten vieraidenkaan ei tarvitse palella talviaikaan.

Kuten olen ennenkin todennut, en väitä että puulämmitys olisi se ekologisin valinta, mutta puilla lämmittämisessäkin on etunsa. Yksi suurimmista on juurikin se, että asioita oppii suunnittelemaan ja jo ihan ajankäytönkin vuoksi pitää opetella tyytymään vähempään. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen, mutta mukavuudenhalukin voi tarkoittaa erilaisia asioita. Kun lämmittäminen on jokseenkin työlästä ja sitovaa, sitä oppii aika nopeasti tykkäämään vähän viileämmästäkin sisäilmasta. 🙂
Lämmin vesikään ei ole itsestäänselvyys, eikä suihkussa läträtä turhaan. Vedentulo suljetaan kun hiukset vaahdotetaan ja muutenkin siellä vesisuihkun alla käydään ripeästi. Pitää muistaa erottaa mukavuus ja hygienia toisistaan, sillä puhdasta saa aikaiseksi vaikkei kuuman suihkun alla seisoisikaan viittätoista minuuttia. Kun lämmin vesi ei synny vain nappia painamalla sitä oppii aika nopeasti miettimään, minä päivänä on tiedossa hiustenpesua ja milloin lämmintä vettä pitää varata enemmän. Samaa suunnitelmallisuutta voi toki hyödyntää myös muissa lämmitysmuodoissa. Jatkuvan lämpimän veden varaamisen voi kytkeä pois ja lämminvesivaraajastakin voi valita vähän pienemmän koon.

Kodin sähkolaitteissa energiankulutus on nykyisin myyntivaltti ja sähköluokituksia kannattaa vertailla uusia koneita tai vaikka lamppuja hankittaessa. Silti myös laitteiden käytössä kannattaa pitää energian kulutus mielessä. Ei pestä turhia koneellisia astioita tai pyykkiä, ja TV laitetaan päälle vain kun sitä katsotaan. Itseäni hymyilytti tässä taannoin kun esikoinen nyppi puhelinten laturit pistorasioista. Koulussa oli puhuttu energian säästämisestä ja tulin tästä omatoimisuudesta erittäin iloiseksi. Ja juuri näin sen pitäisikin mennä. Vaikka yksittäinen nykyaikainen laturi vie vain vähän sähköä, yhteen laskettuna me suomalaiset voisimme erään laskelman mukaan säästää jopa 50 sähkölämmitteisen omakotitalon verran sähköä irrottamalla turhat laturin pistotulpat seinästä. Tämä on hyvä esimerkki juurikin siitä, että ilmastoasiat ovat nimenomaan ilmastotalkoita. Jokainen pienikin puro synnyttää isompia uomia.

Myös ruoka ja ruuanlaitto ovat vahvasti osa asumista elämistä. Suosimalla luomua ja kasvispainotteista ruokavaliota tehdään tekoja ilmaston hyväksi. Valmistamalla useamman päivän ruuat kerralla säästää paitsi aikaa, vaivaa ja rahaa, myös luontoa. Näin vältetään myös turhat kauppareissut ja niistä usein syntyvä ruokahävikki. Ja makaronilaatikon lopun voi oikein hyvin pakastaa! Mikron avulla se saattaa joskus pelastaa kiireisen päivän!

Taidan jo vähän kyllästymiseen asti paasata niistä pidemmistä yöunista, mutta pakko nostaa sekin asia tähän teemaan. Sammuttamalla jatkossa valot ja osa sähkölaitteista vaikka vain jo tuntia aikaisemmin, teet hyvän teon paitsi itsellesi, myös energiankulutukselle ja ilmastolle.

Jos pitää valita viinilasillinen ravintolassa vai viinilasillinen kotona, itselleni ykkösvaihtoehto on tietenkin koti. Ja niinpä se viinilasillinen tuleekin yleensä nautittua juurikin kotona, villasukat jalassa ja kynttilää poltellen, vilttiin kääriytyen ja elämisen rauhasta nauttien.

Kirjoitin teille jo vuosi sitten Evergreenin luomuviineistä. Tällä kertaa lasissa mehukkas ja tuhti Monastrell punaviini, joska sopii hienosti grilliruuan pariksi, mutta myös kovien, suolaisten juustojen seuraksi kuten esimerkiksi Manchegon. Ja siten itse tykkäänkin viinini nauttia.

Evergreenin luomuviinit ovat helppo vihreä valinta viininystävälle. Laadukkaiden ja maukkaiden viinien kaikissa tuotantovaiheissa on pyritty minimoimaan ympäristölle aiheutuva kuormitus, ja niinpä koko tuotanto on luomusertifioitu. Ja tiesitkö muuten, että kierrätettävään muovipulloon pakatun viinin Suomeen kuljetuksessa ympäristökuormitus on jopa 50 prosenttia pienempi kuin lasipullossa tuotavan viinin! 

Evergreeniltä löytyy litran muovipullossa Monastrell -punaviini ja kolmen litran hanapakkauksessa Merlot -punaviini. Lisäksi litran muovipullossa Sauvignon Blanc -valkoviini. Evergreeniltä on saatavilla myös Organic Seco -kuohuviini ja siiderit. Kaikki luomuna tietenkin.

Pieni vihreä lista:

-Laske huonelämpötilaa ja opettele pukeutumaan vuodenajan mukaan myös sisätiloissa.
-Sammuta turhat sähkölaitteet ja pese ja tiskaa täysiä koneellisia. Myös tiskiharja ja pyykkiteline ovat vanhoja näppäriä keksintöjä!
-Kiinnitä huomiota vedenkulutukseen ja lämpimän veden käyttöön
-Vaihda siivousaineet luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin
-Kierrätä
-Tee kerralla useamman päivän ruoka ja vältä hävikkiruokaa esimerkiksi pakastamalla valmiita annoksia kiireisten päivien varalle
-Vaihda luomuun ja vihreämpiin valintoihin. Suosi kausituotteita sekä lähiruokaa ja kasvispainotteista ruokavaliota
-Nipistä vuorokaudesta tunti terveydellesi ja luonnolle pidemmillä yöunilla
-Tutustu ympärilläsi olevaan luontoon. Luonnon kauden ja moninaisuuden näkeminen ja kunnioittaminen avartaa elämänkatsomusta!

 

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

No moikka!

Se olis maaliskuu ja perjantaikin vielä. Paljon hyvää mahtuu yhteen päivään. Aurinkokin jaksoi paistaa, vaikka pahasti pakkasen puolelle mentiinkin. Vähän siivousta ja kodin laittoa. Ja iltapäivälenkki auringosta nauttien. Alkava viikonloppu, kevään valo ja siisti koti.  Aika luksusta!

 

Meidät on kutsuttu tänään viettämään venäläistä iltaa, ja tulin vasta suihkusta. Eli nyt vain pikaisesti kuvia ja moi. Jatketaan toisella kertaa paremmin!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Kaupallinen yhteistyö⎮Estée Lauder

---

Heippa kaunokaiset!

Pari viikkoa sitten ystäväni läpsytteli kaulaansa ja totesi, että tähän se keski-ikä nyt sitten ensimmäisenä iski. Myös oma käteni hapuili kaulaani. Vaikka periaatteessa matkaa keski-ikään on vielä jokunen vuosi, koen jossain määrin eläväni sitä jo nyt. Paitsi henkinen keski-ikäisyyteni, minut on valitettavasti siunattu myös geeneillä, joista syytän ohutta ja herkkää ihoani, jossa omasta mielestäni ikääntymisen merkit näkyvät kohtuuttoman aikaisin.

Ihoasiat ovat aina olleet itselleni kipeä kohta. Vuosi kausia jatkunut akne söi itsetuntoa ja elämässäni on ollut aikoja, kun olisin voinut antaa lähes mitä vain saadakseni paremman ihon. Klaaraa odottaessani kasvoni tulehtuivat aluksi niin pahasti, että väänsin itkua ihotautilääkärin vastaanotolla. Itkin paitsi kipeää tekeviä paiseita, myös sitä, miten jokainen paise jätti jälkensä ihooni. Tuolloin ihotautilääkärin vakuuttelut siitä, että tilanne tasoittuu ajanmyötä ja arvetkin haalistuvat, tuntui äärimmäisen kaukaiselta. Siitä huolimatta, että sileäihoinen naislääkäri vakuutti käyneensä läpi saman kohtalon. Sain neuvon satsata hyvään seerumiin ja valoa heijastavaan meikkiin.

Nohin aikoihin jatkoin taas Estée Lauderin Advanced Night Repair Seerumin (Sokos ja Stockmann) käyttöä parin vuoden tauon jälkeen, ja tänään kaupallisessa yhteistyössä Estée Lauderin kanssa vähän enemmän tästä kulttiseerumista, jonka monet tunnustavat luottotuotteekseen.

Yli 30 vuotta markkinoilla ollut seerumi on toki päivittynyt vuosien saatossa, mutta sen perusta on kuitenkin edelleen sama. Yli 25 patenttia kertoo siitä, että vastaava tuotetta on mahdotonta löytää. Nyt kun akne on rauhoittunut huomioni on kiinnittynyt erityisesti ihon epätasaisuuteen ja värivirheisiin, ja niihin molempiin ihmeseerumi lupaakin apua. Niin ja tietenkin niihin ikääntymisen merkkeihin korjaamalla ihon ikääntymiseen  johtavia DNA-vaurioita. Silti Advanced Night Repair Seerumi on kaikkien ikäryhmien ja ihotyyppien tuote, sillä se sitoo itseensä valtavan määrän kosteutta ja hoitamisen lisäksi ennaltaehkäisee monia iho-ongelmia. Kosteuden sitomista voi esimerkiksi havainnollistaa pirskottamalla vettä seruumilla voideltuun iholle. Valumisen sijaan, vesi nimittäin kiinnittyy ja imeytyy ihon pinnalle. Varsinkin suomalaiselle iholla tuo kosteutta sitova koostumus on erityisen tärkeä.

Kerroinkin teille jo, kuinka joulun välipäivinä kävin Estée Lauderin Stockmannin myyntipisteellä ja sain ihokonsultaation lisäksi meikin oopperailtaan. Tuolla käynnillä Estée Lauderin työntekijän kanssa käsittelimme paitsi ihoni kuntoa, myös sen erityistarpeita. Tavalliseen tapaani istuin alas, ja aloitin pahoittelevat rimpsut siitä, miten huono ihoni on. Tuntui hyvältä, kun asiantuntija totesi, että ihoni on oikeasti hyvässä kunnossa, mutta huono itsetunto on jäänyt vahvasti korvien väliin. Silti niitä erityistarpeitakin löytyy. Kuiva ja herkkä iho vaatii hellävaraisen puhdistuksen ja ihoa rauhoittavat tuotteet. Samalla värivirheitä ja ikääntymisen merkkejä pitää korjata, eikä kuulemma ole mahdotonta tai liian myöhäistä vaalentaa myös maksaläiskää, joka esikoista odottaessani syntyi kasvojeni ulkosyrjään.
Vaikka Advanced Night Repair viittaakin nimeltään yöhön, tuotetta suositellaan käytettäväksi aamuin illoin. Ihon uusiutuminen on toki yöaikaan ja nukkuessa voimakkaampaa, mutta kosteutta iho tarvitsee kuitenkin ympäri vuorokauden. Samaisen seerumin tehoon perustuu myös Estée Lauder Advanced Night Repair Eye Synchronized Complex II silmänympärysvoide. Itse levitän seerumin kauttaaltaan kasvojen ja kaulan iholle, ja lisään vielä silmänympärysvoiteen. Hiukan geelimäinen voide sopii niin ylä- kuin alaluomellekin ja sitoo herkälle iholle kosteutta kuitenkin siten, että myös silmämeikki pysyy kauniisti paikallaan. Päivävoiteeksi valitsimme Estée Lauderin Revitalizing Supreme+ Global Anti-Aging Cell Power Creme -voiteen, joka on erityisesti ikääntyvälle iholle suunniteltu ja kaikille ihotyypeille sopiva.

Parin kuukauden tehohoidon jälkeen tykkään ihostani enemmän. Tehohoidon aikana olen toki yrittänyt hoitaa ihoani yhä myös sisäisesti. Valkoisen sokerin kohtuukäyttö, riittävä ihoa uudistava yöuni ja säännöllinen veden juonti. Niitä ei kannatta unohtaa! Mutta voiko koskaan olla täysin tyytyväinen, sitäkin olen joutunut pohtimaan. Nimittäin ihon paranemisen myötä huomaan murehtivani enemmän olemattomia kulmakarvojani ja kasvojeni epäsymmetriaa korostavia eriparisilmiä. Ja toki on sitten ne tilanteet kun oman ihon kohtaaminen tuottaa miltei tuskaa. Pahin paikka on kampaajan tuoli, ja suoraan yläpuolelta lankeava suora valo.

Olen aina ajatellut, että sen minkä panostan hoitotuotteisiin, pihistän värikosmettiikassa. Ongelmani on kuitenkin aina ollut se, että pitkien matkojen jälkeen ja iltapäivästä tunnen olemukseni nuhruiseksi ja hompsuiseksi, vaikka meikki vielä aamulla vaikuttikin onnistuneelta. Laadukkaita tuotteita testattuani olen kuitenkin joutunut illalla harmittelemaan, kun hieno meikki pitää puhdistaa pois iholta. Sain myös hyvät neuvot siihen, miten kulmakarvojeni aukkokohdat meikataan peittoon luonnollista karvoitusta mukaillen ja opin kädestä pitäen levittämään poskipunan, joka ei todellakaan ole kuulunut perusmeikkiini. Mutta tästä luonnollisesta meikistä (johon kuuluu muuten nykyisin myös luomiväri!) ja Double wear stay-in-place -meikkivoiteesta voisin kirjoittaa teille enemmän joku toinen kerta.

En haaveile ikuisesta nuoruudesta tai täydellisestä ihosta, jota ei ole olemassakaan. Rehellisesti sanottuna en missään nimessä vaihtaisi nykyistä ihoani 16-vuotiaan Emilian ihoon. Mutta kuten varmasti kuka tahansa nainen, haaveilen kauniisti ikääntyvästä ja tasaisen värisestä ihosta, joka ei vaadi paksuja meikkikerroksia ollakseen kaunis.

Estée Lauderin Advanced Night Repair Seerumi on saatavilla Sokoksella, Stockmannilla ja Kicksissä.

No pöh! Odottelin niin kovasti aurinkoisen kaunista päivää, mutta ei se sitten oikein jaksanutkaan paistaa. Ja minulla on edelleen kahvihuonekaffeet juomatta. Jos vaikka huomenna! Mutta jos eilen oltiin vahvasti kiinni menneessä, niin otetaan tänään vastavuoroisesti tulevaisuus käsittelyyn. Mun sormet nimittäin syyhyää pahemman kerran kevään ja kasvihuoneen suhteen, joten sitä tänään. Lumien sulasessa ja maan ollessa vielä kylmä, oma piha näyttää surullisen ruskealta. Mutta kyllä se siitä vielä iloksi (ja vihreäksi) muuttu!

Kauniit kasvihuone- ja tunnelmakuvat ovat Weronican ihanasta blogista. Nämä kuvat on ollut mun suuri innoitus, sillä Weronicalla on samanlainen Willab Gardenin Mur Maxi -kasvihuone kuin meillä. Ja kuten olen keronutkin, myös meidän muurista tulee keväällä tuollainen vaalea, kunhan saadaan se ensin kuivaksi. Ja eikö vaan olekin ihana just noin!?

Meidän on myös tarkoitus tosiaan tehdä tuollainen samanlainen sora-alue kasvihuoneen ympärille ja siihen haluaisin ovien molemmin puolin jotkin kivat istutukset.  Bongasin Jyskin sivuilta tuollaisen kivat korit, jotka sopisivat oikein hienosti tähän takoitukseen. Bergs Potterin ruukkuja meiltä löytyy jo ennestään, mutta eihän ruukkuja voi olla liikaa? Näissä on ihanat sävyt ja yhdistettynä vanhoihin ja patinoituneisiin punasaviruukkuihin kokonaisuudesta tulee sellainen kivan rosoinen. Ei liian tekemällä tehty, vaan lämpimän mielenkiintoinen.

 

Kasvihuoneen edustalle haaveilen penkkiä. Sellaista, johon voisi istahtaa puutarhatöiden lomassa tai sitten vaan hetkeksi ihailemaa tehtyä työtä. Mä nimittäin harrastan sitä paljon, ja miehen kanssa harrastetaan sitä yhdessä. Ne on ihania hetkiä ne. Tämän kyseisen penkin löysin Elloksen sivuilta. Olen myös ihan hulluna erilaisiin peltisiin kastelukannuihin, vaikka kokomusta orthexin kastelukannu onkin käytännöllisin ja kevein. Mutta erilaisia kastelukannuja pitää olla ja kasvihuoneeseen niitä on hyvä hamstrata ja sitten täytellä kerralla enemmän. Tämä kyseinen Ikean kannu meiltä löytyykin jo keittiöstä, mutta kasvihuoneeseen pitää ehdottomasti hommata toinen samanlainen.

Kasvihuoneen edustalle haaveilen erilaisten betoniruukkujen kokoelmasta. Pari jo valoinkin itse viime kesänä, kun kasvihuoneen pohjaa valettiin, mutta tarkoitus olisi, että jatkan harrastustani keväällä. Kaupastakin saa ihania ruukkuja, mutta kyllä itse tekemällä vain saa jotenkin sen oikean tunnelman.

Naissä kuvissa juurikin sekaisin ne Bergs Potteryt ja tavalliset punasaviruukut.

Jonkinlainen istutus- ja työtaso pitää myös miettiä. Puu näyttää ihanan rosoiselta, mutta pelti olisi tietenkin käytännöllinen.

Meidän kasvihuoneen muurista tehtiin tarkoituksella paksu, jotta sisäpuolelle jää tuollaiset kunnolliset “ikkunalaudat”. Niihin on kiva sitten laittaa niin yrttiruukkuja kuin kahvikuppikin.

Itseäni innoittaa jotenkin tosi paljon juuri tällaiset kuvat. Vaikka tässä kuvienkin kasvihuoneessa puuhailee todellinen puutarhanainen, on estetiikka silti iso osa kasvihuonetta. Ainakin jotkin kauniit puutarhatyökalut haluaisin kasvihuoneeseen roikkumaan. Sellaiset voisi vaikka toivoa äitienpäivälahjaksi. Nuo kuvaan keräämäni löysin Mustilan Puutarhan nettikaupasta.

Hellurei!

Saan tosi paljon viestejä koskien meidän kodin remonttia, ja nyt kevään tullen huomaan taas kysymysten määrän kasvavan. Blogiani pidempään seuranneet tietävät siitä remontista enemmän ja tietävät myös, kuinka paljon olen asioista täällä blogissa kirjoittanut, ja että niitä vaihekuvia laitoin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle. Koska en milloinkaan tägännyt varsinaisia remonttikuvia erikseen, kotia ja remonttia koskevat postaukset löytyvät kaikki saman “koti” tunnisteen alta. Nyt jälkeenpäin miettien se remonttitunniste olis voinut olla aika hyvä.

Jonkin verran niitä remppa-aiheisia postauksia kysytään myös lisää, mutta en ole oikein osannut niitä toteuttaa. Näin jälkeen päin on jotenkin vaikea nähdä asioita ja toisaalta jos ihan suoraan sanon, niin en ole oikein parin viime vuoden aikana niitä kauheasti halunnut edes ajatella. Mutta, löysin muutaman vanhan kuvan (kiinteistövälittäjän ottamia (pahoittelut pienestä koosta) ja sitten itse napsimiani) ja ajattelin, että ehkä tällaiset “ennen ja jälkeen” -postaukset voisi olla kivoja. Tykkäsin ainakin itse taas vaihteeksi katsella näitä, vaikka edelleen se on jotenkin hirveän rankkaa. 😀

Aloitetaan keittiöstä, vaikka se tavallaan olikin niitä viimeisiä remppakohteita. Ja tosiaan multa kysytään myös paljon olohuoneen korituoleista tai sohvapöydästä, ja ne siis ovat keittiössä, ei olkkarissa.

Nämä viimeiset kuvat on edelleen mun puhelimessa muistona karusta todellisuudesta. Molemmat on esikoisen ottamia, hän oli tähän aikaan hyvin innostunut kuvaamaan kaikkea. Sommittelu on todella rehellinen ihan mitä tulee sisustukseen tai väsyneen äidin silmäpusseihin. Puhelinten kameratkin on vähän näiltä ajoilta parantuneet, mutta ehkä näille kuville pieni kohina tekee lähinnä kunniaa.

Ensimmäinen kuva on joulukuulta 2012. Tätä joulufiilistä ei ehkä blogissa näkynyt, mutta tätä se oikeasti oli. Koko työhuone oli tyhjennetty (tehtiin uudet lattiat) ja kaikki vaan kannettiin keittiöön. Näkyy siinä myös muuttolaatikot ja porakonekin on näköjään lapsiystävällisesti keskellä lattiaa.

Toinen kuva on huhtikuulta ja siinä näkyy sitten jo lautaseinä joka tehtiin maaliskuun puolivälin jälkeen 2013. Mun vaatteet on rypyssä tuossa takana olevalla puusohvalla. Vaihdoin vaatteet keittiössä, koska se työhuone (ja sen yhteydessä oleva vaatehuone) olivat tässä kohtaa vielä kylmää varastotilaa. Niin ja viimeisessä kuvassa on myös Klaara, joka syntyi kaiken tämän keskelle tammikuussa 2013. Tuota mustaa senkkiä vasten nojailin koko aamun ennen kuin lähdettiin synnyttämään. Muistan, että isäni oli aika hiljaista miestä, kun saapui paikalle. Taisi olla vain mielissään, ettei tarvinnut enää toista kertaa viedä minua synnyttämään. 😀 Siinä nojaillessani maksoin pari laskua ja vastailin kommentteihinne. 🙂

 

Haluaisin kovasti vähän värikkäämmän keittiön jossa ei olisi tuota lautaseinää. Meillä oli edellisessä kodissa sellainen “duck egg blue” keittiön seinissä, ja siitä tykkäisin taas kovasti. Mieskin on sitä mieltä, että valkoista on liikaa. Mutta niin paljon en sitä maaliakaan nyt halua, että jaksaisin konkreettisesti tehdä asialle jotakin. 😀

Ainakin pari postausta löytyy tuosta keittiön lattiaprojektista. Varaudu aina yllätyksiin -postaus, missä mennään -postaus sekä lattiarakkautta -postaus.

 

No, miten on? Kiinnostaako teitä tämän kaltaiset postaukset? Tämän nostalgiamatkan aikana ymmärsin ainakin itse sen, miksi ne silmäpussit jäi silmien alle pysyvästi. Yöllähän sitä remonttia tehtiin, kuinkas muutenkaan.

Mutta nyt toivottelen kivat tiistain jatkot. Mulla on jumppailta ja lupasin vielä sitä ennen lähteä ulos reippailemaan.

Maanantai ja arki. Ja tiedättekö tuntuu todella ihanalle. Tykkään arjesta ja rakastan tätä auringonpaistetta. Tosin, jos painii höyhensarjassa, aamupäivällä olisin suositellut laittamaan kiviä taskuun. Kävi nimittäin aikamoinen tuuli. No, minä en kuitenkaan paini niin kevyessä sarjassa. Mutta kasvihuoneessa jos missä on aika ihanaa just tällaisina päivinä. Kaikki se aurinko ja valo ilman kovaa tuulta ja viimaa. Tuli jopa ihan lämmin kun tänään lakaisin lattiat ja pesin pöydän mäntysuovalla. Ajatuksenani oli laskea kahvikuppi vasta pestylle pöydälle ja istua hetki auringosta nauttien, mutta en sitten ehtinytkään. Mutta josko huomenna pääsisin siihen asti! 🙂

 

Meillä oli tänään papusoppapäivä. Tosin vihreän sijaan oranssinpuoleinen, vaikka tavallaan erittäin vihreä. Me ollaan yritetty (tai minä olen, koska lähinnä minä laitan ruokaa) niin, että ainakin puolet viikon arkipäivällisistä olisi kasvisruokaa. Toisaalta tämä on helppoa, koska teen aina ruokaa useammaksi päiväksi. Mutta toki sitten joskus käy niin, että broilerkastike ei lopu millään, ja syödään sitä lasten kanssa viisi päivää. Joo, tiedän. Mutta kun en ole okein hyvä tekemään pieniä annoksia. Ja toisaalta en aio edes opetella. Aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa säästyy kun ruokaa tekee kerralla useammaksi päiväksi. Ja vastaavasti sitten tulee niitä viikkoja, kun tarjolla on ainoastaan kasvisruokaa.

Musta on tosi hienoa, että markkinoille on tullut paljon erilaisia kasvisproteiinin lähteitä. Ei sillä, ei meidän kasvisruuassa niitä aina välttämättä ole. Välillä ihan vain vihannespitoinenkin ruoka on paikallaan. Itse syön harvemmin lounaaksi mitään kovinkaan tuhtia. Mutta kun puhutaan lihan korvaamisesta, toisin sanoen kasvisproteiinien käytöstä, vanhassa on vara parempi. Nimittäin tykkään siitä että palkokasvit säilyvät kuivattuina keittiön kaapissa, eikä aina tarvitse välttämättä käydä kaupan kylmäaltaalla. Noin maalaisjärjellä ajatellen näkisin, että esimerkiksi kuivana säilötty härkäpapu on ekologisempi valinta kuin kylmäaltaassa myytävä ja kylmäketjussa kuljetettu kaverinsa. Härkäpapu on loistava proteiininlähde ja vanha palkokasvi jota on pitkään käytetty esimerkiksi eläinten rehuna. Mutta härkäpapu taipuu herkuksi myös ihan kotikeittiössä. Helposti ja nopeasti, kuten arkiruuan kuuluukin. Kokonaiset härkäpavut vaativat joko liottamisen tai pidemmän keittoajan. Yön yli liottamalla härkäpavut kypsyvät vajaassa vartissa, muuten niitä saa keitellä tunnin ajan. Itse laitan härkäpavut likoamaan aamulla ja keitän reilun puoli tuntia iltapäivällä.

Tämän keväisen maanantai arkiruokapulman pelasti lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto.

Lempeän tulinen bataatti-härkäpapukeitto

500g kokonaisia kuivattuja härkäpapuja
3 isoa bataattia
valkosipulinkynsi(tai 1-3kpl)
makeaa chilikastiketta (tai tuoretta chiliä)
suolaa

lisäksi:
ruokakermaa (tai esim. iMat fraiche)

 

Huuhtele härkäpavut ja kuori ja pilko bataatti. Mitä pienemmäksi kuutioit bataatin, sitä nopeammin se kypsyy ja soseutuu itsestään.
Laita härkäpavut kiehumaan omaan kattilaansa. Kaada pavut kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen.

Keitä bataatit vähässä vedessä isommassa kattilassa. Lisää joukkoon hienonnettu valkosipulinkynsi. Noin puoli tuntia ja bataattikuutiot soseutuu miltei itsestään.

Huuhtele keitetyt härkäpavut lävikössä ja kaada ne bataatin joukkoon. Itse surautin muutaman kerran sauvasekoittimella, jolloin papujen rakenne hieman rikkoutui, mutta suutuntuma psyyy kuin perinteisessä hernekeitossa.

Mausta suolalla ja chilikastikkeella. Voit käyttää myös tuoretta chiliä, mutta arkiruuassa on lupa oikaista. Siksi valmis chilikastike.

Keittoa voi notkistaa ruokakermalla, mutta itse tykkään enemmän notkistaa vasta lauatsella Oatlyn kaura fraichella.

 

Tästä määrästä meidän nelihenkinen perhe syö noin kolme päivää!

 

Voima-Papu -tuotteet tulevat Salosta, Karviaisten tilalta. Lasken ne itselleni lähiruuaksi, mutta tuotteet löytyvät kaupan hyllyiltä ympäri Suomea. Tilalla on kuitenkin myös nettikauppa. Instan stooreja katselleet tietävät, että tykkään heidän valkosuklaalla ja salmiakilla päällystetyistä härkäpapukarkeista. 😀

Tuo vihreä parkatakki (Didriksons) on muuten osoittautunut kuin toiseksi ihoksi. Kuljin takissa koko talven, ihan pahimmilla pakkasillakin. Luottovaate, josta on tullut mun arkiunivormu. Haaveilen sellaisesta Barbourin öljykangastakista, joka vois sopia myös mun lantsarityyliini, mutta toistaiseksi mennään tällä.

 

Tulipa sillisalaattia, mutta siitä huolimatta kivaa maanantai-iltaa! ♡

 

 

Kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Siinäpä mun lauantai. Plus kädenvääntöä esiteinin kanssa. Mutta sitäkin paremmalla syyllä kaikkia noita otsikossa mainittuja. Pesin aamulla lattiat ja kaksi nippua kerrottuja tulppaaneja ja pinkit kermamunkit on palkka minulta itselleni. Tai no, yksi munkki mulle ja yksi kullekin lapselle. Vaikka voisin kyllä syödä kaikki. Olisin ainakin ansainnut. Mutta hampaiden kiristelyn sijaan ajattelin sytyttää kynttilät ja ainakin yrittää olla ihan vaan zen, hygge ja namaste.

Mulla on ollut viime aikoina fiksaatio puhvihihoihin, vaikka joskus ajattelinkin etten harteikkaana naisena voisi sellaisia koskaan käyttää. Toisaalta, kun olen vartalotyypiltäni aika “boyish”, niin ehkä sitten just korkea vyötärö farkuissa ja hörtylät yläosissa on ne mun juttu. En tiedä, en ole mikään pukeutumisneuvoja. Mutta puhvihihat on nyt pop. Ainakin minulle.

 

Kaksi uutta Vera Stanhope -jaksoa katsomatta. Harkitsen vakavasti, että korkkaisin jopa viinipullon. Edellinen lasillinen tuli juotua viime vuoden puolella, joten mietin jo, että uskallanko ollenkaan. 😀

Mutta hei, ihanaa lauantai-iltaa. Palailen kommentteihin ja sähköposteihinne viimeistään maanantaina. Nyt rakentamaan rauhaa! ♡

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet. 🙂

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡