Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle. 🙂

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Elämän pieniä iloja on puhdas ja siivottu koti! Kiitos sadepäivien, sisällä on vihdoin ollut mielekästä tehdäkin jotain. Tykkään kovasti kesästä, mutta toki pienet aukot helleputkessakin sallitaan. Harmi tosin, että se aukko sattui juurikin viikonlopulle. Mutta hyödyntää se piti, siitä ei ollut epäilystäkään. Sadepäivä on siivouspäivä!

Siivouksen jälkeen koristelin kotia sateen kastelemilla kukilla. Sytytin kynttilöitä ja vedin hetken henkeä. Kahvittelin ihan yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Sekin on välillä aika ihanaa. Sellaista arkista luksusta. Vain villasukat puuttuivat, nekun ovat lomalla ensimmäsitä kertaa vuosiin. Kesä 2018 – ei tarvittu edes villasukkia! Siinäpä muisto tuleville vuosille. 🙂

Rennon rauhallista lauantai-iltaa myös teille. ♡

Heipsun! Ja huh hellettä! Me ollaan viime päivät liki asuttu rannalla. Tai järvessä oikeastaan. Ensin aamupäivällä ja sitten illalla uudestaan. Uikkarit ja pyyhkeet kuivuvat kotona hetkessä, ja kun hiekat on pudisteltu pois, voi taas lähteä uudestaan rannalle. Ruokailutkin on tullut hoidettua aika lomafiiliksellä. Syöty esimerkiksi tuolla puun alla pitsaa. Jotenkin en jaksa niuhottaa pikkujutuista just nyt. Ei tällaisista keleistä liian usein pääse nauttimaan.

Koti on kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, samoin puutarha. Kuivuus saa kaiken notkumaan, eikä kitkeminenkään ole kauheasti huvittanut. Ja olenkin antanutkin itselleni luvan olla laiska. Ei maailma meidän rikkaruohoihin kaadu. Tai likaisiin lattioihin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja turhan nillittämisen aika ei ole silloin kun Suomen kesä antaa parastaan. Ja viimeiset päivät ovat varmasti olleetkin vuoden parhaita. Sellaisia, jotka jäävät varmasti ikuisesti muistoihin.

Parasta heinäkuussa helteiden lisäksi on hämärtyvät illat. Jos sisällä ei olisi ihan niin lämmin, polttaisin enemmän kynttilöitä. Nyt on tarvinnut tyytyä vain yhteen tunnelman tuojaan.

 

Nautitaan kesästä. Ihanaa iltaa!

Kesä on siitä ihanaa aikaa, että tulee oikeasti tehtyä juttuja vähän harkitsemattakin – fiilispohjalta. Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita, mutta kuitenkin sellaisia, että muuna vuoden aikana tuskin tulisi oltua yhtä spontaani. Uskon myös, että ne parhaat kesämuistot syntyvät niistä suunnittelemattomista hetkistä. Niistä jutuista, jotka ehkä kuulostavat mitäänsanomattomilta, mutta saavat juurikin sen eletyn hetken täyttymään onnellisuuden tunteesta. Tänään muistellaan, mutta myös tehdään kesämuistoja. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Nessun kanssa.

Sulje hetkeksi silmäsi ja anna leppeän kesätuulen kutittaa ihoasi. Tunne auringon tuoksu ja matkaa muistoissa lapsuuden kesiin. Mitä näet? Iloa ja naurua? Yhteisiä retkiä ja hetkiä oman perheen kanssa? Pieniä arkisia asioita vai jotakin suurempaa ja mieleenpainuvampaa?

Mun mieleen tulee ensimmäisenä, kuuma kesäpäivä ja sadetin, jonka isä laittoi kastelemaan nurmikkoa. Se, miten siitä kylmästä vesisuihkusta oli ihana juosta läpi. Sitten tulee mieleen naapurin tytön kanssa rakennettu “kesäsuihku”. Köydellä puunoksalle hinattu kastelukannu. Ja leikkimökissä nukutut yöt.
Aika tavallisia asioita, mutta hetkiä, jolloin olen varmasti ollut onnellinen. Toki meillä tehtiin ihan niitä oikeita kesälomajuttujakin, mutta silti päällimmäiseksi mieleen on painunut tällaiset pienet asiat.

Nyt lapsuuden kesämuistoja tehdään vuorostaan lapsilleni. Eletään niitä päiviä, jotka toivottavasti jäävät mieleen aurinkoisina ja onnellisina. Ja toivon todella kovasti, että itsellänikin on jonkinlainen tila noissa muistoissa. Että lapsille jäisi mieleen, miten hauskaa äidin kanssa oli silloin kesällä. Silloin kun noukittiin mustikoita mättäiltä ja syötiin matkan varrelta vadelmia. Että saisin olla mukana tallettamassa niitä arjen pieniä hetkiä ja retkiä, joita muistella vielä vuosienkin päästä. Ja juuri siksi pitäisi muistaa, että ihan jokainen päivä on merkittävä. Kesää tai lapsuuden muistoja kun ei voi ostaa yksittäisinä hetkinä. Kokonaisuus ratkaisee ja elämän helminauha rakentuu päivä ja muisto kerrallaan. Jokainen hetki on mahdollinen mukana kulkeva muisto. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Kaikkien hienoimpienkin kesäsuunnitelmien lisäksi pitääkin kiinnittää huomiota niihin yhdessä vietettyihin hetkiin. Hypätä pyörän selkään tai kävellä päämäärättömästi kesäpäivässä katsellen ja ihaillen. Tehdä asioita, innostua, iloita ja elää. Sillä joskus ihan vain ulkona luettu satu, yhdessä leivottu mustikkapiirakka tai äidin sylissä itketty itku voi ollakin se mieleenpainuvin ja rakkain kesämuisto. Etukäteen sitä ei kuitenkaan voi tietää!

Kesän pienillekin retkille kannattaa sujauttaa mukaan Lotuksen kostea wc-paperi. Biohajoavat kosteuspyyhkeet lisäävät vessareissujen puhtautta, mutta pelastavat myös monessa muussa tilanteessa varsinkin lasten kanssa liikkuessa. Kosteaa wc-paperia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa Delicate Rose ja
Fresh Cucumber, jotka on miedosti hajustettuja, sekä tuoksuton Pure, josta on saatavilla myös matkakoko. Tuo matkakoko on ylipäätään tosi kätevä kuljettaa mukana. Itselläni se kulkee käsilaukussa kuukautissuojien seurassa ja lisää puhtautta erityisesti juurikin kuukautisten aikana. Tavallisen wc-paperin tapaan Lotuksen kosteat wc-paperitt on huuhdottavissa vessakäynnin yhteydessä.

Myös nenäliinat kuuluvat kesään ja kulkevat mukana tutkimusmatkoilla ja retkillä. Nenän pyyhkimisen lisäksi niillä kuivataan myös pettymyksen, kivun ja ikävän kyyneleitä ja siksi on erityisen tärkeää, että nenäliina on pehmeä. Lotus Nessu Sensitive on pehmeä, mutta sillä on myös Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnus. Lotus Nessu Sensitive ei sisällä haitallisia kemikaaleja, ja on valmistettu mahdollisimman pölyämättömäksi.

Oikein ihanaa uutta kesäviikkoa! Uusia kesäpäiviä ja uusia kesämuistoja, uusia hetkiä ja uusia mahdollisuuksia. Elämä on tässä ja nyt, vain muistot säilyvät. ♡

Aina joskus, kuten tänäänkin, tulee sellainen fiilis, että ei ole mitään asiaa. Tänä kesänä se tunne on tullut useammin kuin koskaan. Tai oikeastaan se on ollut sellainen jatkuvasti häilyvä olotila kohta vuoden. Että miksi kirjoittaa blogia, kun ei ole mitään sanottavaa. Kun ne elämän parhaat hetket on niitä, jotka haluaa kuitenkin pitää itsellään. Kätkeä omiin muistoihin ja piilottaa muiden katseilta. Vaikka toisaalta tuntuu, että bloggaajan kai kuuluisi jakaa ihan kaikki. Julkisen ja yksityisen rajasta on tullut häilyvä, ja välillä koen paineita siitä, että olen aika tarkka sen yksityisen suhteen. Että kun olen vapaalla, olen vapaalla, ja se siitä. Että pitää voida tehdä asioita niinkin, ettei kaikkea tarvitse jakaa julkisesti. Ehkä se on sellainen pieni someähky. Mutta mulle ei vain ole luontevaa esitellä jokaista syömääni ateriaa, tai juoksemaani matkaa. Ja tykkään pussata ja halata yksityisesti. Tai vaikka julkisella paikalla, mutta yksityisesti. Ei blogissa, eikä henkilökohtaisessakaan somessa. Ja sitten se tuntuu ihan hassulta, koska kuitenkin blogi.

Jo jonkin aikaa mulla on ollut myös sellainen hassu lukko kirjoittamisen suhteen. Vuosi sitten tuntui, että kirjoitin sitten ilosta tai surusta, jollakulla oli siihen aina kärkevä mielipide. Että jonkun oli aina pakko saada sanoa ikävästi. Purkaa omaa pahaa oloaan ja turhautumistaan. Ja sama juttu jatkuu yhä.  Se on sellainen puuduttava tunne, kun joutuu ottamaan toisen ihmisen pahaa oloa harteilleen. Siihenkin väsyy. Eikä huonona päivänä auta yhtään, että joku kaataa oman kuppinsa sun niskaasi. Koska tottakai, ihan kuten kaikilla muillakin, myös mulla on niitä huonoja päiviä, kun oma elämä ahdistaa, oma kroppa ja naama tuntuu ihan kauheilta ja koko elämä jotenkin vain on ihan pyllystä. Meillä kaikilla on noita päiviä, mutta eihän siihen auta, että haukkuu muita. Tai että edes ajattelee muista pahaa. Päinvastoin, mä uskon, että negatiivisuus, kateus ja viha vievät jokaiselta energiaa. Varsinkin sitä hyvää energiaa. Sitä jota me jokainen tarvitaan, jotta jaksetaan rakastaa itseämme ja omaa elämäämme.

Mutta sitten mä olen myös ajatellut, että mun blogi on sellainen mun näköinen. Että riittää kun teen jutut niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kuvaan ja kirjoitan just sen verran kun tuntuu oikeelta. Että kyllä te lukijat sen ymmärrätte, että minäkin käyn vessassa, tyhjennän tiskikonetta, syön, pussaan ja halaan, itken ja nauran. Ilman, että mun tarvitsee niitä hetkiä kuvata tai reaaliajassa jakaa.  Että suurin osa kuitenkin ymmärtää, että tämä on sitä pintaa. Sitä, jonka alla on se ihan oikea elämä – ilot ja surut, läheisyys ja yksinäisyys. Että mä olen ihan tavallinen ihminen joka painii ihan tavallisten ongelmien kanssa, eikä mun harteille voi kipata ihan kaikkea pahaa oloa.

Nautitaan siis kesästä. Jokainen omalla tyylillään ja välittämättä siitä millainen jonkun toisen kesä tai loma on. Koska ihan varmasti sen kaikkein hienoimmankin kesäkuvan takana on ihan tavalliset ihmiset ja ihan tavalliset huolet ja murheet.

Me lähdetään nyt iltakävelylle. Juurikin tuolle varjoisalle kujalle, jossa edes hyttyset ei tällä kelillä viihdy.

♡

Hepskukkuu!

Kesävieraat saateltiin eilen matkoihinsa, ja tänään kun heräsin olin suoraan sanottuna päivistä ihan pihalla. Ehdin aamukahvin verran elää maanantaita, kunnes muistin, että viikonloppu onkin vasta edessä.

Tänään on pakattu esikoisen tavaroita leiriä ajatellen, tai ainakin suunniteltu pakkaamista, koska edelleenkään mitään ei konkreettisesti ole repussa. Mutta pyykkikorit on tyhjät, joten sinänsä ollaan voiton puolella. Tänään on myös odotettu ukkosta. Tai minä odotin. Ajattelin, että iltapäivää kohden tummuva taivas toisi sellaisen ukkoskuuron jälkeisen raikkauden (ja viilentäisi kotia), mutta melko pieneksi tuo ukkonen sitten jäikin. Vettäkin satoi juuri nimeksi. Mutta kunnon jyrinä nyt ainakin saatiin, ja voihan sieltä illalla vielä jotain tulla. Mä niin tykkäisin polttaa kynttilöitä ja katsella sataa salamaa. Tai ainakin muutamaa.

Teepaita ja farkkushortsit. Ranteessa tinkelintankelia ja jalassa sandaalit. Kesäisemmin ei voisi kai pukeutua.

 

Mutta nyt iltapalaa. Ja ehkä vähän niitä leirikamoja. Suloista perjantai-iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

Hellouuuu!

Ihan mieletön hellepäivä! Jopa niin lämmin, että löysimme siskon kanssa itsemme uimasta. Koskakohan ollaan viimeksi uitu yhdessä? Ehkä joskus yli 20 vuotta sitten. Hiekka poltti varpaita ja iho tuoksui auringolta. Kesää parhaimmillaan!

Kävin vielä illalla ystävän kanssa hujauttamassa tunnin kuntopiirin tuolla paahteessa. Oli aika voittajafiilis (ja kohtuu hikinenkin) sen jälkeen. Ja lämpömittari näytti vielä kahdeksan jälkeen illalla 25 astetta.

Nyt on sellainen melkoisen raukea olo. Suihkuun ja sitten iltapalapöytää laittamaan. Viisi lasta pitää huolen illan ohjelmasta, mutta toivottavasti saadaan vähän siskoaikaakin menon hiljennyttyä.

Tänään vain puhelimella napattuja kuvia.

Suloista iltaa! ♡

Pons-sandaalit saatu / Duo-Living

Muistatteko tämän halpismekon, jonka ostin ennen pääsiäistä Tallinnasta? Siis ajatus oli käyttää sitä ihan just vain farkkujen kanssa, mutta hitsiläinen, siinä onkin suht ok pituinen helma. No, tosin mekko on jotain koko XL. Se oli sellainen kunnon teinikauppa, jossa vaatteet oli pajunvitsoille. Tai lapsille. No anyway, oikein pirtsakka kukkamekko ihan kesäänkin. Ja punainen on kai jotenkin vähän poweri väri. Siitä tulee sellaista hauskaa energiaa. Kengät on viime kesänä hankitut Kenneth Colen kiilakorot. Edelleen mielestäni yhdet maailman kauneimmista kengistä.

Meidän matka vie tänään taas mummulaan, sillä sisko lapsineen tulee nyt ensin sinne ja sitten huomenna tänne meille. Tässä jo vähän mietin noita yöpymisjärjestelyjä, sillä meidän yläkerta alkaa olla aika lämmin, joten vieraat pitää saada majoittumaan mahdollisimman väljästi ja mieluiten alakertaan. Täytyy sanoa, että olisi eduksi jos joku alakerran komesta sohvasta olisi vuodesohva. Sitten kun joskus aikanaan tulee sohvan osto ajankohtaiseksi, pitää kyllä muistaa tämäkin!

Oikein kivaa uutta viikkoa ja aurinkoista iltaa!

Hiphei ja sunnuntaita!

Iski tuossa torstain ja perjantain välisenä yönä ihan hillitön kesäflunssa. Sellainen, että nousin perjantaina jo viiden aikaan, kun en jaksanut aivastaa ja niistää enää makuuasennossa. Onneksi tuo meni myös nopeasti ohi, olin nimittäin sopinut lauantaiaamuksi fillaritreffit ja iltapäiväksi oli varattuna kampaaja-aika. Jos jotakin hyvää siinä epäonnistuneessa kotivärjäyksessä oli, niin se, että väri myös lähti yllättävän nopeasti pesussa. Itse asiassa, eilen kun lähdin kampaajalle, mun hiukset oli kaukana siitä mahongista, jota ne olivat heti sen värjäyksen jälkeen. Toinen hiuskriisin hyvistä puolista oli, että tuli mentyä ihan oikeasti kampaajalle! Olen jo pitkään suunnitellut, että ylikasvanut polkka pitää taas nipsaista lyhyeksi ja kyllähän siitä mittaa lähtikin. Se, mitä parissa vuodessa oli muutamaa siistimistä lukuunottamatta tullut takaisin. Tosin itsellä oli heti kampaajalla sellainen tunne, että tämä on nyt tosi lyhyt. Vaikka eihän se nyt edes mikään lyhyt ole. No, on varaa ottaa ensi kerrallakin taas muutama sentti. 🙂 Ihan parasta kuitenkin, että hiuksissa on nyt se “oma väri”. Ei luonnollinen, mutta sellainen, joka tuntuu omalta.

Meidän sunnuntai on ollut sellainen kesäisen leppoisa. Oltu vain ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Maisema-ajelun ja ulkona puuhailun lisäksi käytiin katsomassa naapurin lampaita ja syötiin paikallisessa ravintolassa. Vielä pikkuisen pyykkiä, siivousta ja kullan arvoista sohva-aikaa. Ensi viikolla saadaankin sisko lapsineen kyläilemään, joten ohjelmassa on vähän erilaista kesäelämää.

Mun oli tillit päässeet kasvamaan vähän turhankin pitkiksi ja leikkasin tänään niistä kukat maljakkoon. Vähän muita kukkia sekaan ja taas tuli oikein kiva kesäpuska!

Rennon letkeää heinäkuun sunnuntai-iltaa! ♡

Hiphei! Tänään lemppariaiheeseeni eli kirjoihin! Lukemisen sijaan kuuntelujuttuja, saan nimittäin jakaa Bookbeat -kuunteluaikaa teille, jotka ette keväällä ehtineet hyödyntää ilmaista kokeilujaksoa. Kirjoitin suhteestani kirjoihin, lukemiseen ja äänikirjoihin siis jo maaliskuussa, ja kuten tuokin postaus, myös tämä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bookbeatin kanssa.

Edelleen äänikirjat kuuluvat lähes jokaiseen päivääni. Jopa siinä määrin, että mikäli kuunneltavaa ei jonakin päivänä ole, huomaan muuttuvani levottomaksi. Ja vaikka edelleen ihan luenkin kirjoja, äänikirjoista on tullut mulle sellaista itsensä hemmottelua. Ajatella, että joku lukee minulle, äiti-ihmiselle, satua! Tuo on ihan miellyttävä tunne siinä töiden, lattioiden pesun, jalkakylvyn tai ruuanlaiton yhteydestä. Ja kyllähän noihin hetkiin tulee myös varta vasten hakeuduttua, mikä tarkoittaa sitä, että saatan välillä ihan keksiä itselleni tekemistä, jonka lomassa äänikirjan kuuntelu käy ikään kuin terapiasta. Ja hei, olen käyttänyt sovellusta nyt ehkä vuoden verran ja kuunneltuja kirjoja on kertynyt yli 60! Se on ihan hyvä määrä sillä (kuvista poiketen) yhdistän äänikirjat usein hetkiin, joissa kirjan lukeminen olisi melkeinpä mahdotonta. Ja tämä on sitä senlaatuista multitaskaamista, joka ei nosta stressitasoja. Päinvastoin!

Maaliskussa olin juuri ottanut kuunneltavaksi Jo Nesbø Harry Hole –sarjan. Kuuntelin oikeastaan koko Nesbøn aikuisille suunnatun tuotannon, mutta Harry Holen kanssa meille muodostui ihan erityinen suhde. Jukka Pitkänen nousi sarjan myötä myös lukijana top kolmoseeni, ja pitää hopeapaikkaa heti Lars Svedbergin jälkeen. Loistava lukijaääni ja jopa siinä määrin, että kun nyt kuuntelin hetki sitten Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen uuden suomennoksen, Svedbergin äänen puuttuminen ei aiheuttanut minkäänlaista pakokauhua. Olen jopa löytänyt itseni etsimässä kuunneltavaa kahden suosikkilukijani perusteella. Lukijoiden kolmossijaa pitää Krista Putkonen-Örn, ja ihan vain koska ääni sopii Flavia de Lucenkin suuhun ja ajatuksiin.

Sanotaan, että kesä on dekkariaikaa, mutta kuten huomaatte, tykkään murhajutuista ihan vuoden ympäri. Silti juuri kesällä kaikki kevyt toimii parhaiten, ja tästä syystä olen nostalgian kaipuussani kuunnellut pari Christietä uudestaankin. Tällä hetkellä menossa on Håkan Nesserin  Barbarotti -sarja. Loistavaa ihmiskuvausta ja kielellisesti rikasta ajatuksenvirtaa!

Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa -postauksessa listasin hyviä hetkiä äänikirjojen kuunteluun. Lista pitää edelleen paikkansa, mutta näin kesällä lisäisin siihen toki myös lomailun. Niin ja maalaamisen ja kaiken muunkin remppajutun! Lomalla on kuitenkin huomattavasti helpompaa pakata reissukassiin kuulokkeet kuin kasa kirjoja. Ja koska äänitiedostot voi myös ladata, kuuntelu offline-tilassakin onnistuu. Ja näin kesällä huomaan autoillessani valitsevani mieluummin ne pienempiä teitä kulkevat reitit. Suomalaisen maalaismaiseman ihaileminen kun on aika rauhoittavaa siinä äänikirjaa kunnellessa.

Kuten jo postauksen alussa mainitsin, saan jakaa teille koodin yhden kokonaisen kuukauden maksuttomaan kokeiluun!

Uusikuu –koodi on voimassa 30.9. asti ja se koskee jälleen uusia BookBeat-tilauksia.
Pääset aloittamaan ilmaisen kuuntelujaksosi tästä linkistä. Kannattaa muuten huomata, että Bookbeat sovelluksessa voi nyt myös käyttää perhejakoa!

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi laajentaa kuuntelukokemuksiani myös hyvinvointia käsitteleviin kirjoihin. Jos teillä on vinkata jotakin kuunneltavaa tältä saralta, otan vinkkejä enemmän kuin mielelläni vastaan!

Oikein ihanaa torstain jatkoa!