Pikamoikat ennen kuin suuntaamme päiväksi mummulaan. Siitä siisteydestä ei taas ole kuin hatara muisto, mutta hain silti keittiöön kukkia ihan vain fiilistä piristämään. Keltaisia tällä kertaa, siitäkin huolimatta, että mulla ja keltaisilla kukilla on edelleen kana kynittävänä. Mutta onhan noi nyt aika nättejä kuitenkin.

Alkaa muuten muistuttamaan vähän viime kesästä nämä kelit. Kun ei oikein tiedä, että paistaisko vai eikö paistais. Ja tällainen vilukissa joutuu kaivamaan farkut esiin, sillä hellemekossa ei tarkene jos ei paista! Mutta en valita. Olen farkkutyttö, joten tämäkin sopii minulle! Niin kauan on ok, kunhan tarkenee nilkat paljaana. Vaikka nuoriso tosin veti tuohonkin uuden linjan viime talvena. Hyi hitsi!!!

Aika vähän tulee hankittua uusia vaatteita. Ne hellemekotkaan kun eivät kulu Suomen kesässä puhki. Mutta keväällä ostetut mutsifatkut on kyllä ehkä vuoden paras hankinta. Siitäkin huolimatta, että revitty polvi osuu reiteen ja lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet. Mutta kesäfarkkuina ihan loistavat. Näillä kun saa huijattua muotoa vähän tasapaksumpaankin kroppaan.

 

Mun mieli on ollut tässä jo kukkauden verran kuin tämä heinkuun sää. Ei oikein tiedä paistaisko vai eikö paistais. Se on hassua, että mä kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle masis iskee aina just kesäisin. Silloin kun kaikki muut tuntuu olevan vain yhtä hymyä. Ja vaikka tiedän toki, että aina se menee ohi, tuntuu jotenkin kauhealta haaskaukselta, että se harmaus tulee aina just kesällä. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, kun asialle ei oikein mitään mahda. Pitää vain muistaa, että ympärillä on kaikkea tosi kivaa, ja kaikesta saa ja pitääkin nauttia sillä omalla tavalla. Ei väkisin, vaan just niin kuin itsestä tuntuu oikeilta. Eilen illalla pysähdyin kesken lenkin kuuntelemaan lehmänkellojen kalinaa. Ei liikenteen melua eikä mitään ylimääräisiä ääniä. Vaan sellainen tasainen kalkatus. Se oli aika ihana hetki, ja just sellainen mun tyylinen hetki.

Mutta nyt sinne mummulaan! Päästään nimittäin valmiiseen pöytään tänään. 🙂

 

Kivaa päivää teillekin!

Hui hai ja sitten tulikin jo heinäkuu! Jos kesäkuuta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tuo sana olisi joutenolo. Blogi päivittyi historiallisen harvakseltaan, kun taas päiviin tuli mahdutettua jos jonkinlaista rentoutumista. Pitkiä yöunia, hitaita aamuja ja paljon kirjoja. Kesäistä ruokaa ja liikkumista ulkona. Tästä on oikeastaan ihan hyvä jatkaa heinäkuuhun. Ja jospa blogikin heräisi kanssani tämän levon jälkeen taas jonkinlaiseen kesäpirteyteen. 🙂

Tänään tassutellaan kuitenkin taas villasukissa. Siivosin perjantaina koko päivän, ja koska oltiin lasten kanssa viikonloppu reissussa, siitä siisteydestä saa nauttia vielä tänäänkin. Vain kukkia maljakkoon ja maanantai on pelastettu!

Hain aamulla kesän viimeisiä pikkupioneja maljakkoon. Haikein mielin pitää hyvästellä tämäkin vaihe kesästä, mutta onneksi kesän kukkatarjonta ei sentään ollut vielä tässä.

Toivotaan helteisen heleää heinäkuuta ja lisää kesäisen raukeita päiviä!

Torstaitervehdys!

Jos loppuviikon ruokalistassa on vielä aukkoja, tänään on tarjolla helpotusta ongelmaan. Nyt olisi nimittäin tarjolla kaikkea suolaisesta makeaan! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.

Muistatte ehkä kun jaoin aikaisemmin  kesällä ohjeen helppoon ja herkulliseen Feta-oliivipiirakkaan. Tuo piirakkaohje oli osa Hellmann’s yhteistyötä, ja nyt kesäkuun puolivälissä kokoonnuimme yhteen kampanjassa mukana olevien kollegoiden kanssa ja laitoimme pöydän koreaksi. Ideana oli nyyttärihenkeen koottu kesäpöytä ja jokainen toi mukanaan oman majoneesireseptinsä mukaan valmistetun herkun. Oli hauska huomata, että pöytä täyttyi luontevasti pukkusuolaisista ruokaisampaan palaan, ja sitä kautta makeisiin jälkkäreihin. Tämä siitäkin huolimatta, että alkuvuodesta kun resepti-ideoita kyseltiin ei tiedetty yhtään mitä muut aikovat valmistaa. Jossain kohtaa ideana oli kesäinen piknik, mutta lopulta päädyimmekin At Mariasin mökille tunnelmalliseen saareen.

Tuo meidän kesäpäivän lokaatio oli myös siitäkin ihana, että kaiken pääkaupunkikeskeisyyden jälkeen oli kiva, että minunkaan ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin, vaan pääsin tunnissa Tampereelle ja sieltä Heidin ja Kimmon kyydissä Marian mökille. Tällainen päivä on mukava myös siitäkin syystä, että minun harvoin tulee tavattua blogikollegoja, sillä pitkän välimatkan vuoksi kaikenlaiset kekkerit ja pr-tilaisuudet ovat mulle aika vieraita. Siinä, missä Kimmo ja Heidi puhuivat, että on ihan kiva mennä erilaisiin tilaisuuksiin, kun niissä tapaa aina tuttuja ja ystäviä, minä totesin, että kynnys osallistumiseen on suuri juurikin tuosta syystä. Kun ei juuri käy noissa tapahtumissa, on niihin myös vuosi vuodelta hankalampi osallistua. Hauskaa kuitenkin, että juttu luisti heti Kimmon ja Heidin kanssa, vaikka juuri he olivat ne kaksi kollegaa, jotka olivat mulle ennestään vieraita. Samassa autossa matkusti myös meidän toimistolta Pauliina, joka joutuikin päivän aikana kuvausassarin hommiin oikein kunnolla. 🙂

Marian kauniisti katettu pöytä täyttyi nopeasti herkuista ja Marian itsensä tekemien pikkusuolaisten ja kesäisten salaattien lisäksi pöytään katettiin oma piirakkani, Heidin ihanat grillatut kalat kastikkeineen, Hannelen raikas kaalisalaatti ja herkulliset mansikkayllärillä täytetyt muffinit, joiden leivonnassa sekä munat, että rasvat oli korvattu majoneesilla. Jälkkärikahvin kanssa Kimmo leikkasi meille vielä palat upeasta passion-suklaakakusta, jonka kohdalla kyllä ainakin oman vatsani vetokyky oli jo heikonpuoleinen. Niin paljon hyvää ruokaa, että mahalaukun rajallisuus jäi jopa harmittamaan! Ja majoneesi todellakin taipuu moneksi, se tuli kyllä todistettua. Sillä kun voi korvata leivonnassa rasvat tai maustaa erilaiset ruokalajit. Hellmann’s majoneesi on omaan makuuni se on and only. Vapaan kanan munista valmistettu majoneesi hakkaa maullaan mennen tullen kaikki muut majoneesit ja hyvien tyydyttymättömien rasvojensa ansioista se on myös hyvä lisä ruoanlaitossa.

 

Kesäpäivän menu:

 

Kanapeet & kesäsalaatit
At Maria’s -Maria

Grillatut ahvenet
Tiskivuoren emäntä – Heidi

Feta-oliivipiirakka
Uusi Kuu – Emilia

Suklaa-mansikkakuppikakut & kaalisalaatti
Kokit ja potit – Hannele

Passion-suklaakakku
Kulinaari – Kimmo

 

Juttua riitti vähintään yhtä hyvin kuin ruokaakin, ja missasinpa siitä syystä jopa illan viimeisen junankin. Päivän aikana ruodittiin niin blogien negatiivista kommentointia kuin printtimedialle sovellettuja sääntöjäkin. Yhtä mieltä olimme siitä, että nykyaika on ikävästi poistanut joiltakin suodattimen ja netissä lauotaan nykyisin ihan hirveitä julmuuksia. Toisaalta ihmeteltiin myös sitä, että on OK, vaikka naistenlehtien kansikuvameikit ei olekaan tehty ilmoitetuilla tuotteilla vaan kyseessä on täysin vapaasti kosmetiikkamerkkien ostettavissa oleva mainospaikka. Samoin tuli ruodittua sekin tosiasia, että lehtitalojen saamista tuotteista harvemmin näkee merkintää kaupallisesta yhteistyöstä. Blogeille asetettujen mainonnan sääntöjen sijaan printtipuolella tyydytään vain kirjoittamaan asiantuntevia artikkeleita. Pääsipä pöytäkeskusteluun myös ruokakuvien valheellisuus, niiden annokset kun harvoin ovat ihan oikeasti syötäviä hammastikkuviritelmien ja hiuslakkakerrosten vuoksi.

Tämänkaltainen keskustelu ja ajatusten peilaaminen on ainakin itselleni hyvin tärkeää, sillä bloggaaminen työnä sellaisenaan on aika yksinäistä varsinkin juuri tuon välimatkan vuoksi. Lisäksi olen huomannut, että suurien tapahtumien sijaan saan eniten irti juuri tällaisista pienemmällä porukalla istutuista aivoriihistä, joissa keskustelu, sekä ajatusten ja ideoiden pallottelu on vapaampaa ja hedelmällisempää.

Iso kiitos vielä iloiselle seurueelle, sekä emännällemme joka tarjosi ihanat ja upeat puitteet päivällemme. Ja kiitokset myös Marian miehelle, joka iloisena huolehti meidän ja kantamustemme pääsystä mökkisaareen. Ihana ja mieleenpainuva kesälauantai!

 

Heipsan!

Lämpimän alkukesän jälkeen tuntuu ihan hassulta taas seurata sääennusteita, ja odottaa aurinkoa. Kun siihen jotenkin tottui, että aina paistaa ja on lämmin. No tänään onneksi kesä palasi ja ulkona ihan oikeasti taas tarkenee kesävaatteissa.

Me ollaan nyt tämä viikko otettu lasten kanssa ihan loman kannalta. Olen nauttinut hitaista aamuista ja siitä, että kello ei ole soinut. Käynyt lenkillä aikaisen aamun sijaan silloin kun on tuntunut hyvältä. Tarttunut iltapäivällä kirjaan ja lakannut varpaankynteni. Eilen mietin puistossa jumpatessa, että on se aika ihanaa, kun saa punnertaessa haistella apilankukkia ja vatsoja tehdessä katsella sinistä taivasta. Sellaista ihan oikeaa lomamoodia ja kesämieltä.

Nämä kuvat on otettu ennen hiuskatastrofia, mutta siihenkin sain tänään helpotusta. Tavoitin nimittäin kampaajani aamulla jo työmatkalta ja meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun puhelimeen ihan oikeasti vastasi joku. Pessimistinä  realistina olin ihan varma, että nyt on kesälomat hänelläkin ja kärsimykseni jatkuu hamaan elokuuhun. Mutta ei, sain onneksi ajan reilun viikon päähän joten kyllä tässä nyt sen ajan kestää. Ja opinpahan virheistäni! 😀

Nyt meidän pihassa tuoksuu kuitenkin lämpenevä sauna, joten taidan heittää tossut vielä jalkaan ja käydä hakemassa jonkinlaisen alkuhien iholleni. Huomenna herätyskello soi poikkeuksellisesti, joten pitää ottaa illan ihanuudesta kaikki ilo irti ja kömpiä ajoissa petiin!

Mun Aviva -pusero, Karmen -shortsit ja Lindy slip in -pistokkaat, sekä Klaaran Greta -pusero, Ines -shortsit ja Pineapple Bow -tennarit kaikki Ellokselta (mainoslinkkejä).

Ihanaa kesäiltaa myös teille! ♡

Heippa!
Otsikossa taitaa olla kaksi blogini kantavaa teemaa. Kukkia on aina, ja hiuskriisejäkin useammin kuin olisi tarvetta!

Juttu on nimittäin niin, että menin ja ostin kaupan hiusvärin. Sellaisen kestovärin, joka sekoitetaan itse. Edellisestä on aikaa ainakin kahdeksan vuotta, jos nyt en ihan väärin muista. Koska halusin kesäisemmät hiukset, valitsin vaalentavan värin. Kyllä, paketissa luki vaalentava, ja takapuolella oli vielä havainnollistava kuva siitä, miten paljon mikäkin lähtötilanne vaalenee. Ainoa pelkoni oli, että latvat saattaisivat kärsiä ja tyvi voisi vetää liiankin vaaleaksi.

No ei tarvinnut pelätä. Tulos on nimittäin melkein sama, kuin se sävyttävällä hoitoaineella aikaansaamani keskitumma punaruskea. Tämä on kuitenkin vielä tummempi, ja se hoitoaine oli sentään sävyltään tumma chocolate. Eli mitä tahansa laitan päähäni, tulos on näköjään sama! Luin pakkausselostetta ja mietin, unohdinko kenties jonkin aineen pullosta, mutta ei, tein kaiken ohjeen mukaan. Plussaa se, että hiukset eivät kuluneet. Oikeastaan ne olivat värjäyksen jälkeen todella pehmeät ja silkkiset. Tästä varmaan kiitos sille, että väri ei sitten kuitenkaan vaalentanut. 😀

Nyt ottaa päähän niin, että sattuu. Koko juhannuksen tuntui kuin olisi peruukki päässä. Hiuksia on jo ihan tuskaa pitää auki, koska väri ei vain tunnu omalta.  Ja ei, en enää koskaan, ikinä, milloinkaan ja never ever värjää hiuksiani itse. Piste.

 

Mutta hei, onneksi on kukkia! Mihin sitä ilman niitä joutuisikaan. Poimin eilen kimppuuni vähän sitä ja tätä ja laitoin kukat vanhaan kannuun. Piristi kivasti iltaan saakka pimeää ja pilvistä päivää.

Tänään onneksi paistaa jälleen. Kesäelämä jatkukoon!

Oikein ihanaa päivää myös teille!♡

Hei! Ja oikein ihanaa juhannuspäivän iltaa!

En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!

Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. 🙂

Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa.  Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.

Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.

 

Mutta nyt saunaan!

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!  ♡

Pyyhkeet saatu / Hempea

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen. 😀

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa “tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Ja sadehan sieltä tuli! Oikein sellainen pionipenkkiä hakkaava kunnon kesäsade. Tästä syystä napsinkin eilen maljakkoon mahdollisimman paljon kukkia, ja jatkoin vielä aamullakin. Eli sorry, tiedossa pionikuvia vielä jonkun aikaa. Mulle nimittäin käy joka vuosi niin, että otan kauheasti kuvia pioneista, mutta niitä ei kaikkia tule laitettua blogiin, koska ajattelen teidän saavan yliannostuksen. Ja sitten elokuussa viimeistään harmittaa, kun kivat kuvat on jäänyt käyttämättä.

Siitäkin huolimatta, että sade hakkaa pionit ja juhannuskin on tulossa, mä jotenkin nautin tuosta sateesta! Tuli heti sellainen olo, että jee, tänään saa olla ihan luvan kanssa sisällä. Ja polttaa vaikka kynttilöitä. Mulla on kai sellainen joku suomalainen melankolinen luonne, joka vaatii välillä hetkensä päästä ulos. Vaikka kesä niin kiva onkin, joskus pitää saada käpertyä itseensä ja oman kodin rauhaan. Vaikka tosin miljoona kotityötä on tänään se mun käpertyminen. Se to do -lista sadepäivien varalle kun on päässyt tässä paisumaan aika isoksi. 😀

Mies otti aamulla telansa ja pensselinsä ja kapusi kesähuoneeseen maalauspuuhiin. Lattiaa ja listoja lukuunottamatta melkein valmista, ja yritän päästä sinnekin vähän kuvailemaan jossain kohtaa. Projekti on vain venynyt ja paukkunut, koska kesät on mennyt vilistäen ohi, ja maalarini on ollut vähän heikonpuoleisesti paikalla. Nyt kuitenkin ollaan voiton puolella jo!

 

Pieni Champ -jakkara on Ellokselta (mainoslinkki) ja se onkin ainoa uusi asia keittiössä. Muuten kaikki on kuten ennenkin.

Mutta nyt niitä kotipuuhia. Kivaa päivää myös teille! ♡

Ihanaa maanantaita, ja hei, juhannusviikkoa!
Sain viikonloppuna ihastella suomalaisia järvimaisemia ja voi että, miten onnellinen sitä onkaan kun saa asua tällaisessa maassa. Ja tuntuu ihan hassulta ajatella, että tuo sää tuosta jo loppuviikoksi kylmenisi. Olenkin juhannussään suhteen vielä aika optimistinen. 🙂

Meidän juhannus menee aika perinteisellä tavalla, eli juhlitaan joko ennakkoon tai jälkikäteen, miten nyt sitten päätetäänkin. Mutta kyllä koti ja piha silti on kiva laittaa juhannuskuntoon. Olen jo pari kesää suunnitellut vanhan puutarhapenkin kunnostamista ja samalla kun olen surkutellut sen tilaa, välinpitämättömyyteni on vain kasvanut. Niinpä penkki on lojunut viimeiset pari-kolme talvea ulkona. Kyseessä on siis penkki tuosta kalustesarjasta, joka ostettiin kymmenen vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin. Vaikka pöytä ja tuolit on ollut jo useamman vuoden varastossa, tämä penkki kuuluu kesäelämään ihan yhtä varmasti kuin kärpäset ja uudet perunat. Siinä on istuttu ja katseltu lasten kasvavan ja oppivan uusia taitoja. On ollut ensiaskeleita, pyörällä ajoa, jalkapallo, hiekkakakkuja ja sitten ihan vaan sitä kesäillan istumista saunan jälkeen tai puutarhaa ihaillen. Tuossa penkissä on lopulta ihan mielettömästi muistoja, ja sen sijaan, että olisin nähnyt penkin jätteenä, päätin laittaa sen kuntoon ja antaa sille vielä monia kesiä ja uusia muistoja. Ja huolellisen puhdistuksen ja parin maalikerroksen jälkeen siitä tulikin koko kalustesarjan kaunein ja valkoisin yksilö.

Tein Instagramiin storyn josta näkee, miltä tuo penkki näytti ennen projektiani. (Löytyy myös sieltä tallennetuista.) Kuvista ehkä ymmärrätte, että moni olisi kokenut penkin päivien olevan luetut. Mutta hei, vajaat pari tuntia ja vanha puutarhakaluste on kuin uusi. Ulkokalusteita maalatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että maalin tulee olla nimenomaan ulos tarkoitettua. Itse käytin Colorian Deco Akva -kalustemaalia, jolla on maalattu meidän listoja ja ovia. Maali kuitenkin on siitä kiva, että se on tarkoitettu myös ulkokäyttöön, ja siksi tuollainen valkoinen kalustemaalipurkki on ihan loistava hätävara. Kelien puolesta maalauksen olisi voinut hoitaa ulkonakin, mutta täällä meillä on sellainen pöly ilmassa, että koin parhaaksi kantaa projektikohteeni sisälle jotta maalipinnasta tulisi mahdollisimman puhdas. Ja tulihan siitä ihana. Juuri sellainen puutarhapenkki, jossa kelpaa istua aamukahvilla ja haaveilla.

Niin että jos juhannuksen sää on edes jossain määrin kesäinen, taidan istua tuossa ja ihailla kesäyötä. Muistella vanhoja ja suunnitella tulevia. ♡

Heipsan!

Uudet perunat ja kala on meillä tykättyä kesäruokaa, ja tällä viikolla perunoiden kaveriksi on savustettu muikkuja. Vaihtelun vuoksi savustuspönttöön sujahti tänään kuitenkin lohi, ja perunoiden keittämisen sijaan hyödynnetään parin viime päivän ylijäämää. Nimitäin uusia perunoita tulee joka kerta keitettyä enemmän kuin niitä sitten lopulta meneekään. Hukkaan ei kuitenkaan kannata hyvää ruokaa heittää, ei edes perunaa. Perunamunakas on kiva tapa nauttia ylijäämäperunoita, mutta kyllä perunasalaatti silti on oma suosikkini. Hyviä versioita on monia, mutta tämä kohtalaisen perinteinen perunasalaatti maistuu moneen makuun. Ja sopiipa tämä salaatti hyvin vaikkapa juhannuspöytään!

 

Perunasalaatti

200-500 g keitettyjä perunoita
2 kpl (hapokasta) omenaa
1 prk (n.50g) pieniä kapriksia
1 nippu punaista kevätsipulia

Kastike

1 prk kermaviiliä
0,5-1 dl majoneesia (esim. Hellmann’s Real)
1-2 rkl dijonsinappia
1 tl hunajaa
1-2 tl omenaviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Pilko omena, keitetyt perunat ja sipuli. Itse tykkään, että palat ovat isoja ja salaatista saa kunnolla suutuntumaa. Sekoita kastikeainekset ja lisää kastike sekä kaprikset omenan, perunan ja sipulin joukkoon. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa. Koristele hienonnetulla kevätsipulilla, ruohosipulilla ja/tai kapriksilla. Tarjoile kalan tai grilliruokien kaverina.

 

Mukavaa iltaa! Minä istun yhä koulussa. 🙂