Vuoden viimeisiä viedään! Kuten varmasti monen muukin, niin myös minun päässäni pyörii tällä hetkellä ajatus paremmasta vuodesta. Ei sillä, että kulunutkaan vuosi nyt erityisen huono olisi ollut, mutta ehkä niitä hyviä asioita olisi voinut olla enemmän. Kuten aina. Mutta en enää jaksa luokitella koko vuosia hyviksi tai huonoiksi, sillä eihän se niin mene. On vain hyviä päiviä tai vähemmän hyviä päiviä. Huonoja päiviä ja aikoja, joina elämä on vähemmän miellyttävää. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja viivan alle jää yleensä kuitenkin paljon enemmän sitä hyvää.
Joulun aika on ollut meillä tänä vuonna raskasta, ja ilon päällä on myös ollut suurta surua ja ikävää. Eilen sydäntäni riipaisi katsoessani omaa pientä poikaani mustassa puvussaan, kyyneleet poskella vierien. Hetkiä, jolloin tuntee äitinä ehkä suurinta riittämättömyyttä. Tunne joka ajaa omankin surun yli. Ja vaikka sitä jollakin tavalla haluaisi omia lapsiaan kaikelta surulta elämässä varjella, sitä ymmärtää myös, että surua ei synny ilman rakkautta. Elämä on kahden kauppaa. Oli kyse sitten hyvistä tai pahoista päivistä, huonommista viikoista, rakkaudesta tai luopumisen tuskasta. Ne kaikki kuuluvat yhteen, ja pienistä yksittäisistä asioista kasvaa lopulta koko elämän helminauha.
Olen tässä kasannut teille jonkinlaista yhteenvetopostausta kuluneesta vuodesta, ja vaikka blogiin onkin päässyt lähinnä se pieni pintaraapaisu, vanhoja postauksia selatessa sitä muistaa kuitenkin itse paljon niitä kirjoittamattomia ajatuksia tekstien ja kuvien takaa. Ikään kuin lukisi itsekin päiväkirjaa elämästään.
Tämä viikonloppu menee varmasti niin vanhoja muistellessa, kuin uutta odottaessakin. Edellä mainittuun yhdistän kiitollisuutta ja jälkimmäiseen toivoa. Ehkäpä siinä on ihan hyvät eväät niin kuluneen vuoden päättämiseen kuin uuden aloittamiseenkin.
Alehaukka se täällä moi! Nämä välipäivät ovat minulle, ja kaikille lajitovereilleni, kulta-aikaa, tosin sillä erolla, että toiset nauttivat alennusmyynneillä kiertelystä, kun taas itse kuulun siihen heimoon, joka mieluiten jää kotiin. Ihan yhtä paljon kuin vieroksun jouluostoksilla käymistä joulukuussa, kaihdan kauppakeskusten alennusmyyntejä varsinkin heti joulun jälkeen. Koska kuitenkaan en kuulu siihen onnelliseen ihmisryhmään, jolla olisi varaa ostaa kaikki normaalihinnalla, kärkyn alennusmyyntejä, mutta rauhassa kotoa käsin. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa ja toimii esimerkkinä siitä, että hyviä löytöjä voi tehdä myös ihan kotisohvalta!
Kun olimme siskoni kanssa nuorempia (lapsia), meillä oli tapana saada joululahjaksi rahaa, joka tietenkin poltteli taskussa heti tapaninpäivän jälkeen ja sitä lähdettiinkin sitten tuhlaamaan ihan kaupunkiin asti. Meiltä käytiin Tampereella, ja se oli muuten iso juttu se. Vielä aikana ennen lapsia, silloin yli kymmenen vuotta sitten, kävimme miehenikin kanssa ihan vain alennusmyynneillä, mutta sittemmin olen muuttunut niin mukavuudenhaluiseksi, että ajatuskin ostostungoksesta nostaa karvat pystyyn. Kaupat on ahdettu täyteen edellisten sesonkien vaatteita, ja ne roikkuvat nippa nappa vaatepuissaan ihmisten parveillessa ympärillä. En ehkä muutenkaan osta vaatteita ihan hetken mielijohteesta, joten koen nykyisin nettishoppailun enemmän omakseni.
Naistenlehdissä ja blogeissa on paljon juttua siitä, mitä alennusmyynneistä pitäisi etsiä. Toiset kehottavat etsimään klassikkotuotteita, kun taas toisaalla päinvastoin torpataan koko ajatus klassikoiden tulemisesta alennusmyynteihin. Pitäisi etsiä kausijuttuja ja erikoiseriä, joilla on vielä joskus keräilyarvoa. No, oli miten oli, itse etsin alennusmyynneistä sitä, mitä en ole raaskinut muuten hankkia, ja tietenkin sitä, mitä tarvitaan. Tämä Odd Mollyn farkkutakki on hyvä esimerkki tuosta ensimmäisestä. Vaate, jota kovasti himoitsin viime kesänä, mutta en mitenkään ollut valmis maksamaan siitä normaalihintaa. Totaalisesti yli farkkutakkibudjetin! Mutta, jos samaa vaatetta haluaa vielä puolen vuoden kuluttua, voi kai väittää, että harinta-aikaa on otettu. Ja kun sitten onnistuu löytämään sen himotuksensa alennettuun hintaan, niin johan se on onnenhetki!
Pidempään olen myöskin etsinyt puseroa tai paitaa, joka olisi sopivan naisellinen ja omalla tavallaan rento esimerkiksi neuletakin seuraksi, mutta kuitenkin pehmeä myös nahkahameen pariksi. Elloksen Blenda-pitsipusero hurmasi puuterisen roosalla sävyllään ja sopii tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin. Pitsi yhdistettynä antavaan kaula-aukkoon ei ehkä ole juttuni, mutta tässä paidassa palaset ovat mukavasti kohdallaan.
Farkkutyttönä luotan siniseen väriin, mutta monesti ihan perusfarkut ovat asuun liikaa. Esimerkiksi farkkutakin kanssa farkkujen sävyn suhteen joutuu miettimään, ja tästä syystä pidänkin vaatekaapin kulmakivenä farkkumallisia tummansinisiä housuja. Koska edelliset ovat ajalta ennen kuopuksen syntymää, eikä pieni rasvatahra tunnu enää irtovavan millään, tummansiniset housut ovat keikkuneet hankintalistallani jo pitkään. Sävyn pitää kuitenkin olla tarpeeksi harmahtava, eikä missään nimessä puhdas laivastonsininen. Odd Mollyn farkut löytyivät nekin Elloksen alennusmyynnistä ja täyttävät vaatekapistani sinisten housujen mentävän aukon.
Olen kovasti tyytyväinen omiin alennusmyyntilöytöihini, ja kokonaisena asunakin setti antaa kivasti toivoa keväästä. Ja tosiaankin parasta kaikessa se, että vältyin tungokselta ja ahdistukselta. 😀
Elloksen Winter Sale on kurkkaamisen arvoinen, sillä tuotteita löytyy jopa -70% alennuksella niin vaatetuksesta, kengistä, kuin kodintuotteistakin. Ja nopeasta toimituksesta tuttu Ellos sopii hyvin myös hätähousujen ostopaikaksi. Jos oikein on kiire, parin päivän pikatoimituksestakin maksaa muutaman euron, mikä tuskin kattaa shoppailureissun muita kuluja.
Tässä on nyt oltu muutama päivä kuin Ellun kanat, mutta tänään täytyy kyllä ryhdistäytyä, ja kaivaa pölynimuri piilostaan. Pyykkivuorikin pitäisi valloittaa, mutta sitten kun nuo velvollisuudet on hoidettu, painun kyllä päiväunille. Ihan vain koska se on mahdollista. 🙂
Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.
Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!
Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.
Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡
Niin monena vuonna jouluaatto (sitä edeltävät päivätkin) on ollut kiirettä ja kovaa vääntöä. Tänä vuonna halusin asioiden olevan toisin, ja siitä syystä myös blogissa on ollut hiljaisempaa. Tänään on luettu satuja ja puuhasteltu joulua kaikessa rauhassa. Ja kaikki olennainen on silti mahtunut valmisteluihin.
Joulu vietetään levon ja yhdessäolon hellässä syleilyssä ja arkihuolet heitetään hetkeksi naulaan. Samaa toivon myös teidän jouluunne; Rauhaa, rakkautta ja ikimuistoisia hetkiä!
Toivotan kaunista, rauhoittavaa ja mukavan pehmeää joulua kaikille. Hengähdetään pitkän ja pimeän syksyn päätteeksi ja pysähdytään nauttimaan joulun rauhasta ja taiasta. ♡
Hei jee, valoa kohti mennään! Pienin askelin päivät alkavat taas pitenemään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ja vaikka tänään onkin vuoden pimein päivä, pelkkä tieto paremmasta auttaa. Toki myös sekin, että aamun vesisade muuttui pikkupakkaseksi ja auringonpaisteeksi!
Joulun suhteen on vielä paljon tekemättä, mutta sekään ei nyt jaksa lannistaa. Vuoden viimeinen koulupäivä on takana ja päiväkotilainenkin pääsi odotetulle joululomalleen. Huomenna koululaisilla on vielä joulukirkko, mutta me käydään nappaamassa sieltä aito joulumieli, ja sitten perjantai meneekin jouluun valmistautuessa. Uskallan luottaa siihen, että pieni “joulupaine” tekee myös lapsista yhteistyöhaluisempia ja koti saadaan joulukuntoon ryhmätyöllä. 🙂
Illalla aion pystyttää pienen paketointipajan ja kääriä jokaisen lahjan valmiiksi joulua odottamaan. Eihän tuotakaan tarvitse aina jättää siihen aatonvastaiseen yöhön. Vähän glögiä ja hyvää joulumusiikkia, niin sekin homma sujuu mukavasti.
Tsemppiä kaikille viimeiseen puristukseen, ja turvallista matkaa joulunviettoon lähteville. Joulumieltä ihan jokaiselle! ♡
Tänään sanat tuntuvat olevan jollakin tapaa hukassa, joten en yritäkään sepustaa mitään sen ihmeellisempää tekstiä kuvien kylkeen. Joulukuusessa ei edelleenkään ole kuin valot, mutta tänään tehdään lasten kanssa joulua, ja kuusen koristelun lisäksi leivotaan myös joululimput.
Olohuoneen asu ei ole kovin jouluinen, mutta kuusen valot ja kynttilät vihjaavat tulevasta juhlasta. Kukat nostetaan pöydälle loppuviikosta ja niillä viimeistellään tunnelma. Hämärän laskeutuessa olo on kotoisa ja turvallinen, ja se kai on kuitenkin pääasia.
Ulkona sataa lunta ja käsillä on jouluviikko. Se viikko, jonka aikana viimeistään valmistaudutaan joulunviettoon, ja kaiken kiireen keskellä, myös rauhoittumaan. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, nuo molemmat pitäisi sisällyttää seuraaviin muutamaan päivään. Itse olen ratkaissut asian niin, että tänä vuonna mennään vähemmällä. Paljon vähemmällä. Nälkään tuskin päästään jouluna kuolemaan, vaikka joku sortti pöydästä puuttuisikin. Tällä hetkellä ruokaakin enemmän kaipaan käpertymistä ja rauhaa, sellaista joulun tunnetta, joka pyyhkii huolten yli, ja antaa totaalisen rauhan. Haluan nukkua pitkään ja halata niitä kaikkein rakkaimpia. Laahustaa pyjamassa ja suorittamisen sijaan keskittyä siihen, mikä elämässä on tärkeintä.
Ehkäpä juuri tuosta pehmeydentarpeesta, tai sitten vain vaihtelunhalusta, palautin myös hiuksiini tutun vaaleamman ilmeen. Ja kylläpä vain tuntuukin olo taas omalta. Paljon keveämmältä. Ja aivan kuin hiukset olisivat paksummat ja runsaammatkin, sen verran raidoitus antaa volyymintunnetta. Siitäkin huolimatta, etten nykyisin juuri käytä shampoon ja hoitoaineen lisäksi mitään muuta kuin öljyjä. Vaaleampi väri myös valaisee kasvoja, ja loppuvuoden nuupahtanut ilmekin sai pientä piristystä.
Heti aamulla sytytin Skandinaviskin Jul -tuoksukynttilän, joka on minulle se the joulukynttilä. Puolessa välissä viikkoa pestään lakanapyykki, ja loppuviikolla tehdään perusteellinen imurointi ja pestään lattiat. Sen suurempia joulusiivouksia ei enää tarvitse tehdä, säästän sen energian alkuvuoden (toivottavasti) valoisammille päiville. Koti myös kukitetaan jouluun ja tällä viikolla poltetaan tuoksukynttilöiden lisäksi myös paljon muita kynttilöitä. Annetaan rauhan laskeutua ja viedä mukanaan. Ravistetaan kiire ja stressi harteilta.
Toivotan rauhallista ja rauhoittavaa jouluviikkoa myös teille. Ei stressata turhasta tai suoriteta väkisin. Annetaan rauhan laskeutua ja nautitaan jouluntaiasta. ♡
Näin vuoden vedellessä viimeisiä viikkojaan tulee tehtyä tilinpäätöstä vähän joka asian kanssa. Koska tykkään lukea blogeista (ja lehdistäkin) listoja vuoden aikana löydetyistä tai opituista jutuista, päätin kasata tämän vuoden kosmetiikkalöytöni yhdeksi postaukseksi. Nyt mennään siis ihonhoidossa, koska värikosmetiikassa mitään mullistavia uutuuksia ei tullut hankittua. Tai no, Sensain 38°C -ripsari vaihtui Lumenen sensitive touch -ripsiväriin, ja opin myös käyttämään punaista huulipuuna! Mutta samoin, kuin monissa Life-lahjakorttiarvonna kommenteissa, minäkin kunnostauduin vuoden 2017 aikana lisää luonnonkosmetiikan saralla ja aion jatkaa samalla linjalla myös tulevana vuonna. Mutta en liian orjallisesti, vaan juurikin niitä itselleni sopivia tuotteita etsien. Tästä syystä tähänkin luonnonkosmetiikkapainotteiseen listaan pääsi kuitenkin yksi tuote, joka ei kuulu joukkoon ystäviensä kanssa. Mutta hei, jos kuusi tuotetta seitsemästä on jo luonnonkosmetiikkaa, niin suunta on oikea!
Oma ihoni on ohut ja erittäin herkkä. Kasvoni punoittavat pienimmästäkin hankauksesta ja ihoni punoittaa niin lämpötilanvaihdoksista, kuin mielentilastanikin. Joskus leukani ja kaulani muuttuvat täysin punanlaikukkaiksi ja olen oppinut, etteivät kaikki kuivalle iholle tarkoitetut kosteuttavat tuotteet silti sovi herkälle iholle. Kuten moni muukin, kärsin välillä myös harmaasta ja elottomasta ihosta, vaikka tähän vaivaan olen ruokavaliolla muutosta saanutkin. Silti väsymys ja stressi näkyvät helposti myös iholla, ja kun olo on vetämätön, näkyy se tietenkin myös kasvoista. Ohut iho on myös erittäin otollinen silmäpusseille ja väsyneelle silmänymärysiholle. Luonnollisempia vaihtoehtoja kauneudenhoitoon -postauksessa kerroin rakkaudestani öljyihin, ja niitä öljyjä pitää sisällään myös tämä listani. Mukaan mahtui myös ensimmäinen kosteusvoide, joka ihan oikeasti rauhoittaa ihoa välittömästi ja saa punaisuuden kaikkoamaan.
Aloitetaan putsarista! Suomalainen luonnonkosmetiikkabrändi Mia Höytö valloitti minut jo aikanaan Lempeä uni -öljyseerumilla, joka on ja pysyy kylpyhuoneen kaapissa pullo toisensa jälkeen. Saman sarjan Sievä -puhdistusvoide on vuoden 2017 erityisin löytö ehkä siksi, että ajattelin pitkään halvankin putsarin toimivan, koska se viipyy ihollani kuitenkin niin vähän aikaa. Nyt kuitenkin kasvoilleni puhdistuksen myötä syntyvä punoitus on vähentynyt huomattavasti, ja siitä kiitos tälle hieman geelimäisenoloiselle voiteelle. Riittoisa putsari levittyy ihanasti ja vie kasvoilta vahvemmankin meikin, mitä jokainen luonnonmukainen putsari ei suinkaan tee. Myönnän, etten ole kovin montaa erilaista luomuputsaria käyttänyt, mutta tämä on niitä harvoja, jotka poistaa meikin täysin.
Kasvonaamioiden suhteen olen ollut laiska jo useamman vuoden, enkä ole löytänyt ohuelle ja herkälle iholle sopivaa tuotetta. Jolielta saamani Isla Apothecary Refine + Radiate Beautifying Face Mask -Kirkastava Kauneusnaamio muutti paitsi naamiotilanteeni, myös käsitykseni naamioista, sillä kysessä on ns. kuivanaamio. Eli, sen sijaan että ostaisit nestemäistä naamiota kirpaisevaan litrahintaan, ostakin pelkän jauheen, jonka voi sekoittaa joko teelusikalliseen vettä, kasvovettä tai hunajaa. Jos iho on oikein elottoman näköinen ja peiliin katsominen hirvittää, tällä naamiolla saa pikaisesti eloa väsyneempäänkin ulkoasuun. Harvemmin tulee “lähdettyä” minnekään, mutta jos erityisiä menoja on, tämä naamio kuuluu valmisteluihin. Ihan ensimmäisellä kerralla en sekoituksen kanssa päässyt maaliin saakka, mutta tuotetta oppii kyllä käyttämään ja löytää itselleen sopivimman tavan. Hankaamisen kanssa tulee olla tarkkana, sillä jauheesta saa myös mekaanisen kuorinnan, jos sellaiselle kokee tarvetta. Itse tyydyn taputtelemaan naamion kasvoille ja huuhtelen sen vedellä pois.
Madaran Smart Antioxidants Anti-fatigue eye rescue cream on jokaisen turvonneista silmänalusista kärsivän pelastus. Tällä saa jopa parin tunnin itkusession aiheuttaman turvotuksen laskemaan, sekin on testattu. Ei toki mikään taika-aine, mutta ensimmäinen voide, joka laittaa turvotukselle kyytiä. En usko, että uskallan vähään aikaan kokeilla muita silmänympärysihon tuotteita.
Tämän joukon ainoa “ei luonnonkosmetiikka -tuote” on Origins Drink Up Intensive -yönaamio. Ihan alkuvuodesta ihoni huusi kosteutta, ja tutustuin yönaamioon, joka pelastikin talvikuivan ihoni. Tuote jäi osaksi kauneusrutiine, ja tälle en valitettavasti ole löytänyt vielä luonnollista kilpailijaa. Muistaakseni ohje on, että naamiota käytetään kolmena yönä viikossa, mutta käytän voidetta tarpeen mukaan. Joskus jopa päivällä. Onneksi tuubi on iso ja hintakin kohtuullinen. Syy kiepata Stockmannin kosmetiikkaosastolla.
Pai Chamomile & Rosehip Calming Day Cream -Rauhoittava Kasvovoide on jokaisen herkkähipiäisen päivävoide! Voide rauhoittaa ihoa heti levityksen jälkeen ja nollaa pahimmankin ärsytystilanteen. Ohuuteensa nähden tuote on kosteuttava ja hoitava, sekä loistava voide meikin alle. Pari tippaa öljyä ja tämä voide tuovat rutkasti kosteutta pitkäänkin päivään.
Saman sarjan Pai Rosehip BioRegenerate Oil -Uudistava Ruusunmarja Kasvoöljyä suosittelen kaikille, joilla ikääntymisenmerkit näkyvät ihossa, ja iho on väsyneen eloton. Öljy paitsi uudistaa ja rauhoittaa, myös tasaa ihon sävyä. Oranssin värinsä vuoksi öljyä suositellaan käytettäväksi nimenomaan yöllä, mutta itse saatan sekoittaa tipan tätä myös päivävoiteen joukkoon. Kasvot eivät muutu oransseiksi, vaan lämmin sävy enemmänkin taittaa harmaata pois.
Edellistä öljyä huomattavasti koostumukseltaan juoksevampi on Life-yhteistyön myötä saamani Madaran superseed Radiant Energy organic facial oil – heleyttävä kasvoöljy. Tämä on löydöistäni viimeisin, ja ehti listalle täpärästi. Jos kuitenkin olet vielä noviisi öljyjen käytössä, mutta ihosi on kuiva, tästä öljystä on hyvä aloittaa. Tuote on ohut, mutta superrrr kosteuttava ja tekee kasvojen iholle ihmeitä. Näin talvella tämänkaltaiset öljyt toimivat myös ihanasti meikin alla, ja vältyt pakkeloidulta lookilta vahvemmassakin meikissä. Huomiona kuitenkin, että tuotteessa on vahva yrttinen tuoksu, ja kaikkein herkkänenäisimmälle se ei välttämättä sovi.
Suloista sunnuntai-iltaa. Meillä on tiedossa Ultra Bra!!!
*Madaran heleyttävä kasvoöljy saatu blogin kautta /Life-yhteistyö
Yhteistyössä Ellos (postaus sisältää mainoslinkkejä)
Se olisi perjantai, ja vielä viikon verran aikaa jouluunkin. Moni varmaankin viikonlopun aikana valmistelee joulua, ja niin on tarkoitus tehdä täälläkin. Tosin vain huomenna lauantaina, sillä sunnuntai on pyhitetty jollekin ihan muulle kuin joululle. Ainakin osittain. 🙂
Muutama kuva makuuhuoneesta, joka sekin on saanut annoksensa joulusta. Ei mitään ihmeellistä tai suurta, mutta pieniä juttuja, jotka muistuttavat siitä, että joulunaika on käsillä. Risutähti tuossa sängyn yllä jo viime vuonna roikkuikin, ja nyt tempaisin myös pari harmaata paperitähteä ikkunaan. Olen ollut vähän laiska koristelija tänä vuonna, ja ajattelin, että jonnekin ne tähdet olisi syytä laittaa, ja kuinka sitten sattuikin, että sillä hetkellä makkari tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Meillä ei ole tänä vuonna edes valotähtiä ikkunoissa, ja tajusin juuri, kuinka vähän olen lopulta koristellut kotia. No, ehkä lapset hoitavat lopun, sillä ajattelin, että joulukuusi voitaisiin kantaa sisään jo tänään.
Vaikka mitään suurta ei olekaan makkarin sisustuksessa nyt joulun alla tapahtunut, niin viimeisen vuoden sisällä huone on kuitenkin muokkautunut valmiiksi, ja vihdoin se tuntuu myös lämpimän kutsuvalta. Vuosi sitten saatiin sähköt makkariin ja edelleen jaksan ihailla nättejä pistorasioita ja valokytkimiä. Voisin sanoa, että huoneessa on nyt se fiilis, jota halusinkin. Lämpimiä sävyjä, mutta silti neutraalilla paletilla. Ajattelin vähän kasata tähän postaukseen noita makkarin sisustusjuttuja, eli mistä lämmin ja neutraali fiilis syntyy. Tein sen käyttäen mainoslinkkejä Ellokselle.
Sitten viime näkemän makuuhuone on saanut myös uudet verhot. Ihastuin niin suuresti Elloksen pellavapöytäliinoihin (joulu on katettu pöytään -postaus), että päätin tilata saman sarjan laskosverhot makuuhuoneeseen. Tuossa on vierekkäin kaksi Elloksen Pembroke-laskosverhoa ja ne tuovat kivasti lämpöä muuten vähän viileänsävyiseen huoneeseen. Juliette-helmalakana, Juliette-pussilakanasetit ja saman sarjan tyynyliinat ovat nekin Ellokselta. Roselynn-päiväpeitteen tilasin aluksi sohvansuojukseksi, mutta koska sille ei ole enää sohvalla käyttöä, päiväpeite pääsi sille luotuun tehtävään.
Yksi useimmin blogissa kysytty kysymys koskee makuuhuoneen, eteisen ja olohuoneen mattoja. Mistä ne ovat, ja minkä väriset ne ovat. Tanger-ryijymatot löytyvät myös Ellokselta ja nämä meidän ovat väriltään valkoharmaa/harmaa. Monesti myös kysytään, että kellertääkö tämän värin valkoinen osa, mutta se ei kellerrä, koska kyseessä on harmahtavan valkoinen, lähinnä sellainen kitin vaalea pohjaväri.
Kaksi pienempää mattoa hankin vuosi sitten syksyllä olkkariin ja pianohuoneeseen, mutta koska ne osoittautuivat noihin huoneisiin liian pieniksi, laitoimme matot muihin tiloihin, ja nykyisin olo- ja pianohuoneessa on molemmissa se suurempi koko näistä samoista matoista.
Elloksen valikoimista löytyy myös nuo solmittvat pellavatyynynpäälliset (kuvissa sängynpäällä ja korituolissa). Samoja tyynynpäälisiä meillä on myös olohuoneessa. Materiaali on tukeva ja helppo. Pesukoneesen ja rummun kautta taas käyttöön. Myös Himlan Hannelin-torkkupeitto (blogin kautta saatu), sekä lasinen pallomaljakko ovat Ellokselta.
Mutta nyt kuusenhakuun! Jos vaikka illalla keittäisi riisipuurot, niin eikös sitä sitten tule yhdelle perjantaille jo hyvä annos jouluttelua.
Hiphei torstaita!
Nyt on ihan pakko myöntää, että joulumieli on vähän kadoksissa. Mielenpäällä on ihan liikaa kaikkea muuta, ja suoraan sanottuna, jos lapsia ei olisi, koko ajatus joulusta tuntuisi vielä paljon kaukaisemmalta. Mutta onneksi tiedän, että joulumieli syntyy viimeistään jouluna. Tai oikeastaan viimeistään lasten joulukirkossa. Pakottamalla mikään ei muutu paremmaksi, joten olen itselleni armollinen ja nautin ihan vain lumisesta valosta. Nimittäin siitäkin huolimatta, että täällä pakkanen vaihtui plussakeliksi, maa on yhä valkoinen (joskaan tykkylumi ei enää koristele maisemaa kuten vielä eilen). Lisää lunta ja pakkastakin on yhä tiedossa, joten sään suhteen elän toiveikkain mielin. 🙂
Valkoisen maan yhtäkkinen valoisuus tuntuu sekin voimaannuttavalta. Itse asiassa aamupäivällä tuli sellainen helmikuufiilis. Kaikki kovat varjot pehmenevä, kun valo taittuu tasaisemmaksi jo ennen ikkunasta tuloaan. Vähän sama juttu kuin elämässä ylipäätään; kun ympärillä on asiat hyvin ja valoa virtaa monesta suunnasta, ne varjotkin tasoittuvat siedettäväksi tai jopa olemattomiin.
Itsenäisyyspäiväksi ostamani ritarinkukat ovat porskuttaneet hienosti, vaikka en ole maljakkoa jaksanut viileään juuri kuljettaa. Vastaava kimppu koristaa kotia varmasti joulunakin, niin näyttävä tuo leikkoamaryllis on. Aluksi harmittelin, kun en löytänyt kuin riippulehtisiä eukalyptuksenoksia (populus/silver dollar), mutta nyt olen oikein tyytyväinen tarjontaan. Nuo ovat huomattavasti nykyistä muotieukalyptusta (cinerea/tuhkaeukalyptus) kauniimpia juuri tässä kokoonpanossa. Ritarinkukkien, eli amaryllisten, varret taasen pysyvät maljakossa pidempään ehjinä, kun varren alaosaan kieputtaa kumilenkin. Muuten ontot kukkavarret alkavat aukeamaan vedessä, ja niitä saa olla jatkuvasti lyhentämässä. Itselläni on tarkoitusta varten halpoja “heppakumilenkkejä”. Tosin vaaleanpunaisia, koska samoja käytän tarvittaessa myös tyttären hiuksissa. Nuo ovat huomattavasti halvempia kuin kaupan pinnihyllystä löytyvät pienet kumilenkit (parilla eurolla saa hirveän pussillisen esim. Biltemasta). Nämä myös kestävät hiuksiin tarkoitettuja minikumilenkkejä huomattavasti paremmin, ja joustavat niin, ettei kukan varsi vahingoitu. Yleensä kukkakaupasta saakin varsiin kumilenkit, mutta jos kukat ostaa marketista, kannattaa kiepata sieltä hevostarvikeosaston kautta. Siis jos sellainen on. 🙂
Eukalyptuksen oksat kestävät yleensä muita kukkia pidempään, vaikka ne viileässä vedessä joutuvat olemaankin. Eli jos leikkoamaryllis nuupahtaa, tee eukalyptuksiin uudet imupinnat ja laita ne kuumaan vetteen. Samoilla vihreillä voi yleensä kasata toisenkin kimpun, ja taasen tulee selvää säästöä! 😀
Täällä jatketaan yhä flunssan parantelua ja hiljaiseloa. Mutta hei, käykää osallistumassa Life lahjakorttien arvontaan, sillä vielä tänään ehtii mukaan. 50 euron lahjakortteja pääset tavoittelemaan tästä linkistä.
