Hiphei ja lauantaita! Taidetaan täällä Lounais-Suomessa jäädä Klaara-myrskyn ulkopuolelle, mutta hei, voihan sitä nyt kuitenkin odotella jonkinlaista ukonilmaa ja vähän lauantaimyyssiä täälläkin. Jos nyt edes se sade osuu kohdille, niin nappasinpa ainakin nuo jo auenneet pallohortensiat maljakkoon, jotteivät ihan sateen piiskaamiksi joutuisi. Ovat muuten tässä kohtaa kesää se oma lempparini maljakossa.
Vaikka myrskyn silmään ei tänään jouduttaisikaan, niin onpa meillä kuitenkin tuo oma pikkupuhurimme, jonka ainoa toive tälle päivälle oli saada mansikkakakku. Helppo homma, ehdin jo tuumata, mutta ei se sitten ihan niin kivottamasti käynytkään. Kylille saakka ehdittyäni mansikat olivat jo myyty, ja hetken aikaa puski jo huono äiti -fiilis hikenä pintaan. Nopea puhelinkierros paikallisille mansikanviljelijöille oli ainoa oljenkorsi, johon tarttua. Tämän päivän pelastus oli mieheni kollegan puoliso, jonka vanhemmat lupasivat meille mansikat. “Pellot on jo noukittu tyhjäksi, mutta hakekaa sieltä savusaunan takaa.” Sanonpa vaan, että olikin sitten paras mansikkakakku ikinä, eikä välttämättä makunsa, mutta hyvän mielen vuoksi! Ja päivänsankari pääsi itse vielä mansikkansakin noukkimaan, mikä olikin ihan kiva elämys! 🙂
Tänään on sellainen “pannari iltapalalle, vai mustikkapiirakka jälkkäriksi -päivä”. Päädyin mustikkapiirakkaan, koska en jaksanut odottaa iltapalalle asti. Joku väittäisi lohturuuaksi, itse väitän vain herkuksi. Varsinkin kun kylkeen nakkaa pallon vaniljajäätelöä!
Sunnuntaina paistoin valtakunnallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi pellillisen pullapohjaista mustikkapiirakkaa, mutta tämä versio vie aina voiton helppoudellaan ja nopeudellaan. Varmaankin se ensimmäinen tänne rustaamani resepti, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja ympäri vuoden, koska samaan piirakkapohjaan voi tehdä niin raparperi-, puolukka-, kuin omenapiirakankin (ja kaikki muut mieleen tulevat variaatiot).
Pinnalle mustikoita (raparperia, omenaa, tmv) Sokeria maun mukaan.
***
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva ja piimä. Sekoita. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää mustikat ja ripottele päälle sokeria.
Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.
Sää on ollut tänään hetkittäin jopa syksyinen. Tai ehkä se fiilis tulee enemmänkin siitä kelmeästä valosta, joka on tänään tulvinut ikkunoista. Pidänkin kyllä itse enemmän tästä heinäkuun jälkeisestä valosta, joka on jo huomattavasti pehmeämpi. Ymmärtää termin kelmeä sitten jokainen miten tahtoo. 🙂
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niinhän se menee. Täällä lasten kesäloma vetelee viimeisiään, ja vaikka kolmatta luokkaakin on ilolla ja innolla odotettu, on ilmassa selvästi jonkinlaista haikeutta. Pienemmän kanssa harjoitellaan nyt seuraavat pari päivää päiväkotielämää, ja todellinen arki alkaa sitten ensi maanantaina.
Tiedättekö, kun mulla oli keväällä ihan hirvittävän pitkä lista asioista, jotka teen “sitten kesällä”. Jos nuo asiat olisi listannut ranskalaisin viivoin allekkain, ei vessapaperirullakaan olisi varmaankaan ollut tarpeeksi pitkä. Mutta jotenkin ajattelin ja näin kesänkin niin valtavan pitkänä. Että kyllähän sellaisessa nyt ehtii vaikka mitä!
Ja katinkontit! Jos listan olisi oikeasti tehnyt vessapaperirullalle, niin sen jatkokäyttökin olisi melko selvä. Sanoisin, että noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti ne kaikki kesäksi suunnittelemani hommat jäivät tekemättä, mutta toisaalta tuli kuitenkin tehtyä aika paljon sellaista, mitä ei tullut niin ennakolta suunniteltua. Ja eikös se vähän ole kesän ideakin? Että eletään enemmän hetkessä tehdään juttuja fiiliksen mukaan. Johan sitä on sitten pitkä syksy aikaa tehdä kaikkea vähemmän mukavaa, kuten siivota kellari tai lastenhuoneen komerot. Ja ainahan tulee uusi kesä! Ainakaan tämän nykyisen viimeisiä viikkoja en ajatellut uhrata sen enempää kellarille, kuin komeroillekaan.
Muistatteko, kun kirjoitin teille hankkimastani Hygge -kirjasta? Kirja tuli toki luettua ihan kannesta kanteen heti tuoreeltaan, mutta nyt kun arki alkaa taas pyöriä, ajattelin ammentaa tuosta opuksesta itselleni sitä jotakin kuuluisaa tanskalaista onnellisuutta. Niinhän se nyt kuitenkin on, että suurin osa elämästämme sijoittuu välille maanantai – perjantai, ja aika monelle meistä myös viikonloppu on arkea. Niin että ehkä siitä arjesta ihan oikeasti kannattaa ammentaa sitä elämäniloa sen sijaan, että odottaisi aina viikonloppua tai lomaa. Tällaiselle rutiiniorientoituneelle yksilölle arki sitä paitsi tuo pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta. Siihen kun lisää vähän Dictemäistä rentoutta, ja muistaa istua tarpeeksi usein ystävien kanssa viinilasilliselle, kahvikupposelle tai syömään, niin johan sitä luulisi arjenkin muuttuvan juhlaksi.
Viimeinen kesälomapäivä on pitänyt sisällään rentoa oleilua ja lämpimistä keleistä nauttimista. Vaatekaapissa arjen musta ja harmaa odottelevat vielä aikaansa, mutta nyt pötkitään vaaleissa sävyissä niin pitkälle kun hyvältä tuntuu. Pellavatoppi ja beiget nappi-/ vetskarifarkut on saatu bloginäkyvyyttä vastaan Lifestyle La Luna -nettikaupasta. Sain myös teille kivan alennuskoodin, joten jos vaatekaappi kaipaa pientä loppukesän sparrausta, niin koodilla laluna saat -15% alennusta kaikista Lifestyle La Luna -nettikaupan normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa ensi sunnuntaihin (13.8.2017 asti), joten se kannattaa hyödyntää nopeasti!
Kaikkea hyvää lasten koulutielle ja turvallista koulumatkaa ihan jokaiselle lapselle. Ollaan tarkkana liikenteessä ja tehdään lasten päivästä omalta osaltamme niin turvallisia, kuin mahdollista. Positiivista ja iloista mieltä toivon myös sinne koulun käytäville ja välitunneille. Joskaan se nyt ei toivomisestani taida olla kiinni, mutta toivonpa kuitenkin, että jokainen lapsi saisi käydä koulunsa ilolla ja tuntea olevansa ystävien joukossa. Ollaan me aikuiset ainakin esimerkkeinä, ja yritetään jokainen tahollamme tehdä lasten elämästä onnelista ja turvallista – sellaista, mitä lapsuuden kuuluukin olla!
Kaunista iltaa, ja iso kiitos eilisistä tsempeistänne! ♡
Iltaa ihanaiset! Tämän päivän aikana on ehditty elää äärimmäisestä jännityksestä totaaliseen rentoutumiseen, ja koska järjestys on juurikin tuo edellä mainittu, sänkyyn saa kömpiä tänään levollisen rauhallisissa tunnelmissa.
Kävin tänään kuulemassa “kaulakyhmyni” tulokset, ja kuten odotinkin (mutta toki sitä aina myös pelkää), kyse on ihan hyvänlaatuisesta kilpirauhasen kasvaimesta, joka nyt kuitenkin poistetaan kokonsa vuoksi, ja samalla lähtee tietenkin myös toinen puolikas kilpirauhasta. Uutiset olivat siis hyviä ja olokin huojentui aamun jännityksestä muutamassa sekunnissa.
Mutta tiedättekö, vaikka tästä bloggaamisesta voidaan ajatella mitä tahansa, (ja uskokaa pois, tämän kesän aikana olen itsekin ajatellut ihan kaikkea mahdollista tämän blogin tulevaisuutta ajatellen) niin olen kyllä äärimmäisen kiitollinen niistä kaikista kultaisista ihmisistä, joita blogivuodet ovat elämääni tuoneet. Aitoja ihania ihmisiä, suuria sydämiä ja ystävyyttä. Ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman blogia, ja ihmisiä, joista on tullut myös läheisiä kaikkien välissä olevien kilometrienkin uhalla. Tämän aamun ehkä ihanin juttu oli viesti blogikollega Hannalta. Hanna nimittäin muisti, että elokuun kahdeksas on itselleni erityisen jännä päivä, ja kilautti tsempit ja sydämet puhelimeeni. Tuntui niin kivalta vielä odotusaulastakin “höpistä” Hannan kanssa, ja toki ne hyvät uutisetkin on aina mukava jakaa.
Ihana päivä! Ystäviä puhelimen välityksellä ja kasvotusten, sekä saunan rentouttavaa lämpöä. Ja sopivasti viilentynyt yläkertakin takaa mukavat yöunet. 🙂
Täällä ollaan aikalailla naamatusten sen asian kanssa, että ensi viikolla alkaa arki. Huh, en siltikään tahdo uskoa, että koulujen kesälomat on jo ohi. Juurihan ne vasta alkoivat! Koska totuus on nyt vain nieltävä, taihtoi tai ei, olemme käyttäneet lasten kanssa sunnuntaipäivän hyödyllisesti arkeen valmistautuen. Vaate- ja kenkävarastot on käännetty ylösalaisin, samoin muutama lelusäkki (joista löytyi muuten kaikki ne kadoksissa olleet miljoona hiuslenkkiä ja pinniä). Imuri ja lattiapesuri ovat hurisseet, ja kuin palkinnoksi, puhdas koti kukitettiin elokuun väreillä.
Vaikka ajan kulkua kauhistelenkin, niin täytyy myöntää, että arjen alkaminen kyllä kutkuttaa mukavasti myös vatsanpohjasta. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun arki vyöryy päälle ja herätyskello ei tahdo jättää rauhaan edes viikonloppuisin. Mutta jos asiat aloittaa positiivisella asenteella, kenties se tekemisen mielekkyys säilyy pidempään. Näin ainakin haluan uskoa, ja siksipä meillä puhutaan arjesta ja arjen alkamisesta vain ja ainoastaan positiiviseen sävyyn!
Tänään pestään vielä pyykkiä ja poltellaan kynttilöitä. Seuraavat kolme päivää univarastoja täytetäänkin sitten oikein kunnolla ja vuorokausirytmi hiotaan vimpan päälle arkiseen vetoon.
Ja on se muuten niinkin, että kun maljakossa on keltaisia kukkia ja sisällä niin pimeää, ettei ilman sähkövaloa pärjää, tulee väkisinkin vähän syksyinen fiilis!
Kukkamekkojen ja farkkushortsien jälkeen on aika palata taas arkeen ja kohentaa omaa olemustaan. Kesävaatteet vaihdetaan niihin arjen luottovaatteisiin, hyvässä lykyssä klassikoihin, jotka kestävät aikaa ja toimivat vuodesta toiseen. Mustat ja valkoiset vaatteet ovat hyvä pohja toimivalle vaatekaapille, mutta kesän päivettämällä iholla pelkästään mustavalkoinenkin asu näyttää jo hyvältä! Mutta miten pitää ne vaatekaapin perusvärit kauniina pitkän päivän ajan, saati saada vaatteet kestämään myös aikaa? Tähän kinkkiseen dilemmaan poraudutaan tänään mustavalkoisella teemalla kaupallisessa yhteistyössä NIVEAn kanssa.
Vaatehuollon perusteita on pestä mustat ja valkoiset vaatteet erikseen, ja lajitella pyykki muutenkin värin mukaan. Pesuohjeetkaan eivät ole vaatteissa huvin vuoksi, vaan auttavat vaatteen hoidossa ja sen elinkaaren pidentämisessä. Värillisille vaatteille käytetään pesuainetta, joka säilyttää värit, ja valkoiset vaatteet taasen tarvitsevat valkaisevan pesuaineen, jotta eivät muuttuisi ajan saatossa harmaiksi. Vaatteet pestään nurinpäin käännettyinä ja kuivataan pesuohjeen sallimin konstein. Turhaa pesemistä vältetään vaatteiden tuulettamisella ja irtokarvat ja -roskat poistetaan teippirullan avulla… No, perusjuttuja, joita pyykkiä pestessä ei edes liiemmin tule ajatelleeksi.
Mutta, jotta lempivaate kestäisi aikaa ja palvelisi useamman vuoden, vaatehuolto kannattaa aloittaa jo ihan vaatteen käytöstä. Mustien ja valkoisten vaatteiden kohdalla tämä asia korostuu entisestään, koska molemmat värit näyttävät kaunistelematta myös sen, mitä iholtamme vaatteeseen siirrämme. Vaatteeseen suihkittu parfyymi tai paksu kerros huonosti imeytyvää kosteusvoidetta voivat pilata lempivaatteen, mutta kovimmille joutuu yleensä paitojen ja puseroiden kainalot. Ja harmittaahan se, kun ylleen kiskaisee puhtaan mustan puseron, ja hetkenpäästä löytää kyljistään harmaat dödöraidat. Mutta vielä enemmän harmittaa, kun kaunis valkoinen klassikkopaita kellastuu kainaloistaan ja muuttuu käyttökelvottomaksi.
Välillä mietin, pitäisikö jopa vähän hävetä, kun kyselette jonkin vaatteeni ostopaikkaa, ja joudun kertomaan, että kyseinen vaatekappale on jo useita vuosia vanha. Vaatehuoneessani on nimittäin jopa kymmenen vuotta vanhoja perusvaatteita, joita käytän edelleen ihan aktiivisesti. Toisaalta koen kuitenkin ihan ylpeyttäkin siitä, että vaatteillani on pitkä elinkaari ja ne palvelevat yhden kauden sijaan useamman vuoden. Tässä iässä kun ei enää edes tarvitse olla niin kauhean supertrendikäs, vaatteissa arvostaakin enemmän ajattomuutta ja kestävyyttä.
Olen viime vuosina hurahtanut yhä enemmän pellavaan ja sen ajattomaan klassisuuteen, mutta samanaikaiseen rentouteen. Pellava kestää hyvin pesua, mutta imukykyisenä materiaalina se imee itseensä myös epäpuhtauksia. Keltaiset tai hapertuvaksi muuttuvat kainalot ovatkin juuri valkoisten paitojen vitsaus, ja vaikka usein yritänkin käyttää aluspaitaa ihoni ja lempivaatteeni välissä, aina se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Tällöin huomio kannattaa siirtää jo siihen käytönaikaiseen vaatehuoltoon, eli pukea vaate puhtaalle iholle ja sujauttaa kainaloon erityisesti vaatteiden kestoa ajatellen suunniteltua deodoranttia. NIVEA Invisible for Black & White –deodorantti on suunniteltu juurikin säilyttämään vaatteet kauniina ja pitkään, unohtamatta kuitenkaan deodorantin perustehtävää.
Monelle tuttu NIVEA Black & White -sarja on täydentynyt tänä vuonna tuolla vihreä korkkisella uutuudella. Raikkaan sitruksinen deodorantti jatkaa mustien ja valkoisten vaatteiden pelastamista, säilyttäen kuitenkin sen raikkaan tunteen kainaloissa myös niissä kiperissä tilanteissa. Läpinäkyvä koostumus imeytyy nopeasti iholle, eikä se jätä jäämiä vaatteisiin. Valkoiset paidat pysyvät siis pidempään valkoisina ja mustat urheiluvaatteet tai juhlamekot säilyvät kauemmin mustina.
Täyden tehon tästäkin deodorantista saa kuitenkin vain oikeaoppisella käytöllä: Deodorantti laitetaan aina puhtaalle iholle ja sen annetaan kuivua rauhassa ennen vaatteiden pukemista!
NIVEA Invisible For Black & White -sarjasta löytyy uusimman, sitruksisen tuoksuisen Freshin lisäksi myös luonnollinen Clear-variantti. (Roll-on n. 2,50€ ja Spray n. 3,25€). Clear-vaihtoehto on saatavilla myös stick-muodossa. Black & White -tuotteet on saatavilla myös NIVEA MEN -sarjasta. Fresh-variantti miehille on luvassa syyskuussa.
Jos teillä on jotain kivoja ja hyväksi havaittuja niksejä vaatehuoltoon ja vaatteiden keston pidentämiseen, niin raapustakaa niitä ihmeessä tuonne kommenttiboksiin. Itselleni ei edellä mainittujen lisäksi tule enää mieleen kuin esiliinan käyttö. Tykkään nimittäin hääräillä keittiöjuttuja essuun kietoutuneena, ja olen huomannut sen vähentävän omalla kohdallani hurjasti ylimääräisen pyykin syntyä. 🙂
Mutta hei, klikkailkaapa seuraamaan seuraamaan @niveasuomi -Instagram-tiliä! Siellä on nimittäin elokuun ajan jossa
NIVEA Invisible For Black & White Fresh –tuotteita!
Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi “minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.
Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀
Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.
Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!
Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.
Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!
Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!
Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!
Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂
Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.
Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!
Huomenta! Tuntuu nämä viimeiset viikot ennen koulujen alkamista menevän kuin pikakelauksella. Kaikenlaista menemistä ja tulemista, mutta välillä on kyllä ihana ihan vain olla kotonakin ja tekemättä mitään erityistä. Mutta onpa kotona myös yksi homma, joka jo ihan perinteenkin vuoksi pitää nyt seuraavan, reilun viikon aikana, toteuttaa. Olen nimittäin pitänyt tapana tehdä sellaisen “suursiivouksen” aina ennen koulujen alkua. Meillä ei kauheasti “suursiivota” jouluksi tai juhannukseksikaan, mutta kesälomien loppuminen on sellainen virstanpylväs, joka aloittaa elämässä uuden lehden, ja siihen on ihana valmistautua oikein kunnolla. Ja helpottaahan se arjen alkuakin, kun koti on siivottu ja hetken aikaa pärjätään taas niillä ylläpitävillä jutuilla. Ja mitä tulee itse siivoukseen, niin ainahan se on hauskempaa, kun on kauniit, mutta myös tehokkaat välineet. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Dermoshopin kanssa, ja sen keskiössä ovat uuden Dermosil Living –tuotesarjan ekologiset kodinpuhdistusaineet.
Kesän aikana yritän käydä mahdollisimman monta kaappia ja laatikkoa läpi, ja oikoa paikkoja, sekä karsia turhaa ja ylimääräistä tavaraa. Myös lasten vaatteet käydään läpi, ja hankintatarpeet listataan ylös. Ikkunat on hyvä pestä joko tässä vaiheessa, tai sitten siinä syyskuun alussa. Joka tapauksessa niin, että alati vähenevä valo pääsee kuitenkin esteettä sisään. Mutta sitten on se ihan perussiivoaminen, imurointi, lattioiden pesu, kosketuspintojen huolellinen puhdistaminen ja pölyjen pyyhintä. Eli tavallinen viikkosiivous, mutta tässä kohtaa se tehdään oikein superhuolellisesti!
Ylipäätään tämän seremonian on tarkoitus helpottaa arkea. Kun tavaroille on omat paikkansa, ja niiden käyttö on vaivatonta, myös arki toimii helpommin. Samaan ajatukseen perustuu myös se, että haluan kodin käyttöesineiden olevan nättejä ja katseenkestäviä. Muistatte ehkä, kun esittelin viime kesänä uuden Dermosil Living -sarjan ja sen kauniit kodintuotteet? No, nyt sarja on laajentunut yleis- sekä keittiönpuhdistusaineeseen, jotka kauniine pakkauksineen toimivat myös osana sisustusta, eikä niitä tarvitse sulloa siivouskomeroon piiloon. Uskon nimittäin, että siivousvälineitä ja -aineita tulee käytettyä huomattavasti useammin, kun ne on esillä ja aina käden ulottuvilla!
Dermosilin tuotteet ovat monelle tuttuja kosmetiikkapuolelta. Ihonhoitotuotteiden lisäksi Dermoshopista löytyy myös meikit ja hiustenhoitotuotteet, ja nyt tosiaan uusimpana myös kodintuotteet. Valikoimiin kuuluu ECOCERT-sertifioitu Nature-luonnonkosmetiikkasarja ja nyt myös nämä ECOCERT -sertifioidut kodinpuhdistustuotteet. Lisäpisteet annan tuotteille siitä, että niihin (kuten myös moneen muuhunkin Dermosilin tuotteeseen) on saatavilla täyttöpakkaukset. Kauniiden pullojen hävittäminen heti tuotteen loputtua on nimittäin aika järjetöntä puuhaa.
LUKIJAKILPAILU
Valitse oma suosikkisi verkkokaupan valikoimasta ja kerro se kommentissasi. Voit myös perustella valintasi. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan Dermosil Living-tuotepaketti, joka sisältää siivoustuotteet, huonetuoksun, tiskirätin, tarjottimen, käsisaippuan, käsi- ja vartalovoiteen sekä suihkugeelin.
Palkinnon arvo on noin 70€, ja kilpailussa arvotaan kolme voittajaa.
Jätäthän kommenttisi viimeistään 6. 8. 2017
Hello ihanaiset! Toivottavasti kesälauantainne on ollut lämmin ja leppoisa!
Täällä on nautittu lauantaista melkein eilisen tavoin painostavassa kelissä. Tuntuu, että vaikka talon joka puolelta ikkunat ovatkin auki, ilma ei siltikään vaihdu sisällä. Tässä kohtaa vuotta meillä yleensä joku jo luovuttaa, ja siirtyy alakertaan nukkumaan, mutta toistaiseksi nyt ollaan vielä makuuhuoneissa pärjätty. Ajattelen vähän niin, että kyllä se kylmäkin sieltä ehtii tulla, joten otetaan nyt ensin pieni yliannostus lämmöstä, eikös niin! 🙂
Meillä on Alman kanssa oikeastaan sama kävelyreitti ympäri vuoden, ja jotenkin on ihan mielettömän ihanaa seurata samojen maisemien muuttumista kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta. Ei siis vain kesä – kevät – syksy – talvi, vaan ihan jo sitä kesän aikana tapahtuvaa maiseman muutosta. Kesällä kaikki muuttuu niin paljon vihreän sävyjen mukaan ja tietenkin kukkivien luonnonkasvienkin vuorotellessa loistollaan. Ja vaikka alkukesä onkin kaunista aikaa sen luonnon heräämisen ja uuden kasvamisen vuoksi, niin onhan tässä heinäkuun lopun rehevyydessä ihan oma loistonsa. Kohta ihastellaan sitten jo kypsyvien viljapeltojen sävyjä, ja tykkään muuten siitäkin ajasta ihan mielettömästi! Ylipäätään tykkään katsella ympärilleni ja nauttia koko paketista.
Ihan kauhistuttaa, että ensi viikkoa on täällä oikeasti viimeinen kokonainen lomaviikko ennen koulujen alkamista! Aika on kulunut niin luvattoman nopeasti, ja tuntuu, kuin suvivirsi olisi veisattu vasta pari viikkoa sitten! Ehkä jonkinlainen arkea helpottava vuorokausirytmin ryhtiliike pitää ottaa tuossa tulevan viikon aikana, ettei nyt ihan shokkireaktiota tulisi. 😀
Mutta nyt jos koskaan tuosta vehreydestä pitää ihan oikeasti nauttia. Niin ja kesäilloista ja tästä autuaasta rytmittömyydestä. Oma suunnitelmani on istua ilta-auringossa viinilasi kädessä ja tuijotella kesäiltaan. Kyllä sinne sohvan nurkkaan ehtii sitten käpertyä taas syksyllä!
