Ja hei, kiitos eiliseen postaukseen jättämistänne kommenteista! Aivan varmasti siis kotijuttuja tulossa jatkossakin blogiin. Kenties vielä entistäkin enemmän. Sitä kun vain jotenkin alkaa itse ajatella, että eiköhän nämä nurkat ole jo niin moneen kertaan nähtyjä. Kiva siis kuulla niitä ajatuksia sieltä ruudun toiseltakin puolelta. 🙂
Sain syntymäpäivälahjaksi valkoisen maan. Täytyy sanoa, etten nyt välttämättä olisi niin pitänyt tuosta rännästä väljä. Pysyvään lumeen en oikein enää maaliskuussa jaksa uskoa, ja jokainen, päivän parin pituinen, talven tapainen päättyy aina armottomaan kurakeliin. Mutta ei ole vissiin lahjahevosta suuhun katsominen tässäkään tapauksessa.
Eilen 32, tänään 33. Mikään muu ei muuttunut, paisti ikä paperilla. Tänään tuntuu ihan samanlaiselta kuin eilenkin, eikä peilikuvakaan yönaikana juuri muutosta kokenut. 33 vuotta tuntuu tämäkin ihan mukavalta iältä, ainakin näin ensituntumalla.
Sen suurempia juhlallisuuksia päivä ei tuonut tullessaan, mutta saatiin me Klaaran kanssa kauniit naistenpäiväkimput. Eilen illalla rykäisin oikein kunnon tehosiivouksenkin, joten kukat ikään kuin kruunaavat uurastuksen. Näiden voimalla jaksaa loppuviikon oikein hienosti! 🙂
Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.
Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂
Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀
Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.
Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.
Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?
Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀
Harvoin sitä onkaan niin innoissaan uudesta viikosta, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että maanantai on kuin uusi alku ja puhdas pöytä. Jos helmikuu vähän takeltelikin, tästä maaliskuun ensimmäisestä kokonaisesta viikosta mulla on hyvä kutina!
Viikonloppu meni vähän kuin varkain ohi, ja vaikka olo olisi jo sallinut ulkoilunkin, siihen ei valitettavasti jäänyt aikaa. Niinpä päätin jo heti aamulla, kun ensimmäiset auringonsäteet pistivät ikkunasta sisään, että tällä viikolla nautin ulkona olemisesta koko edellisenkin viikon edestä. Tuosta pianohuoneen ikkunasta kun katsoin ulos näitä kuvia räpsiessäni, en pystynyt juuri siitä seisomalta näkemään yhtään lunta. Eli jos se talvi täällä pikaisesti kävikin, niin nyt se on taas poissa ja mun mieli raksuttaa keväässä.
Keväisen mielen kunniaksi listasin itselleni tälle viikolle kolme tehtävää, joiden avulla siirrän mielenikin henkisesti kevään puolelle. Vaatehuoneen siivous, talvi-/joulukoristeiden pois raivaus ja ikkunoiden pesun aloitus. Jälkimmäinen on puhdasta psykologiaa, sillä se ikkunoiden pesun pahin vaihehan on juurikin se aloitus. Niinpä päätin, että mun ei ole pakko suunnitella koko talon ikkunoiden pesua, vaan riittää, että aloitan. Aika näyttää, miten pitkälle sillä pötkitään! 😀
Meillä ei juuri ole mitään kausitekstiilejä, mutta nyt tuo aurinko sai kaikki tumman harmaat tekstiilit näyttämään erityisen synkiltä ja niinpä hiukan karsin niitä pois olohuoneesta ja heittelin sohville vaaleampia sävyjä. Heti tuli valoisamman ja kevyemmän näköistä. Vaaleat tyynynpäälliset lisätäänkin kevään sisustushankintalistaan.
Toivottavasti myös teillä on energiset fiilikset maanantain kunniaksi ja saatte nauttia aurinkoisesta säästä. Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille joka tapauksessa! ♡
Täällä on vietetty perjantaita toipilasmenolla, eli taudit tuntuu olevan nyt voitettuna ja tänään uskaltauduttiin jo kauppaankin. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt viikon ollut kotona joko itse sairastaen tai toista hoitaen, niin kyllä ne seinät jo alkavat vähän kaatua päälle. Vähän ollut noiden kotitöidenkin kanssa nihkeää, kun tavallaan kaikkea tekemistä on kasaantunut, mutta toisaalta ei yhtään hontsita tehdä niitä, kun pelkkä koti jo ahdistaa. Tänään sain kuitenkin heti kaupassa käynnin jälkeen jonkinlaisen inspiksen oikoa paikkoja, joten kai se on tuo mökkihöperyys joka passivoittaa. Itse asiassa, sain jopa kuningasidean ryhtyä ikkunoidenpesuun, mutta se into kyllä lopahti jotenkin yhtä nopeasti kuin tulikin. 🙂
Päivälliseksi bataattivuokaa, jolla pelastetaan myös viikonlopun ruokahuolto. Kaikenlaista ohjelmaa koko viikonlopuksi, joten ruuanlaittoon ei oikein jää aikaa. Meillä mennään arkena useampi päivä samalla menulla, ja välillä tätä käytäntöä pidetään yllä myös viikonloppuisin. Koska arjesta pitää kuitenkin jotenkin eritellä ne spesiaalimmat hetket, mies on luvannut tehdä tänään pitsaa. Illaksi kun on sovittuna videotreffitkin (käytetään tuon vanhan treffiohjelman nimeä puhuttaessa aikuisten sohva-ajasta lasten mentyä nukkumaan. Muistatteko, Marita Taavitsainen…?), niin pitsa sopii kuvioihin paremmin kuin hyvin. 🙂
Kuistilla alkaa olla jo hiukan keväisempi fiilis, nimittäin tuolla viileässä mulla on jemmassa joitakin sipulikasveja, joiden elämää yritän pitkittää. Nuo hyasintit on kylläkin jo ennen joulua hankittu, ja nekin aukesivat nyt vihdoin maaliskuun kunniaksi. Samoin kuin joulun aikaan, myös keväällä tuolta viileästä on kiva ottaa sisälle pientä piristystä vähän kerrallaan. Lämpimässä kun nuo kasvit menevät niin nopeasti ja ilo jää muutamaan päivään.
Myös vanha oliivipuun raato on innostunut kasvamaan uutta. Tänään katkoin uusia kasvustoja rankalla kädellä. Toisaalta sääli, koska noissa lehdissä on niin ihanan energisen vihreä väri!
Varsin tavallinen viikonlopun aloitus siis täällä. Mutta näin on hyvä, lopulta sitä ei ihminen niin kauheasti muuta tarvitsekaan.
Farkut kuuluvat kevääseen ja nyt onkin denim-kampanjoiden kulta-aika! Näin on myös Elloksella, jolle sain tehdä oman Denim -kampanjapostaukseni. Koska sain vapaat kädet fakkuaiheisen yhteistyöpostaukseni tekstin toteuttamiseen, päätin kirjoittaa hiukan siitä, mitä farkut minulle merkitsevät – ja myös yhden teorian siitä, miksi minusta tuli farkkutyttö. Henkeen ja vereen farkkutyttö!
Joitakin vuosia sitten, silloin blogiurani alkuvuosina, sain negatiivista palautetta tyylistäni, ja siitä, että pukeudun farkkuihin. Niin kovin tavalliseen ja arkiseen vaatekappaleeseen, jossa ei oikeastaan ole mitään blogikelpoista.
Niin, olisin voinut polttaa farkut roviolla ja päivittää tyylini jotenkin fiinimmäksi, mutta sitä en kuitenkaan halunnut tehdä. Toki koen olevani tuntemattoman ikävien sanojen yläpuolella, mutta farkuilla on oikeasti omassa elämässäni iso rooli – siitäkin huolimatta, että kyse on vain farkuista.
Koska pituuskasvuni pysähtyi jo varhain, kasvoin nykyiseen mittaani varsin nuorena. Jo ensimmäisinä kouluvuosina kärsin jossain määrin pituudestani, eikä tilanne helpottunut ala-asteen viimeisinä vuosina. Olin kooltani lapsi, joka ei mahtunut vaateteollisuuden muottiin, ja juuri silloin kun halusin olla vain kuten kaikki muutkin, se oli kohdallani täysin mahdotonta. Muistan ensimmäiset vaatekaupassa itketyt itkut, sen tunteen kun innolla lähdettiin ostamaan jotakin uutta ja kotiin palattiin tyhjin käsin. Vaatteiden ostamisesta tuli tuskallista – ei paitsi minulle, vaan myös äidilleni ja siskolleni, joka usein oli mukana näillä epäonnistuneilla ristiretkillä. Jossain kohtaa istuvien housujen hankkiminen kävi mahdottomaksi, ja lopulta äiti teki kaavan yksinkertaisiin housuihin, joita pystyi surauttamaan omien mittojeni mukaan melkoisella tahdilla. Toki housut olivat kivoja, mutta farkkuja ne eivät korvanneet. Farkkuja, joita kaikki muut tytöt käyttivät luontevasti. Sellaisia istuvia, ei vyötäröltä köytettyjä lökäpöksyjä. Niinpä farkuista muodostui itselleni se jokin mahdottomuuden materia. Ne edustivat kaikkea sitä, mitä minä en koskaan voinut saada.
Nykyisin farkkumuoti on melko sallivaa. Lahkeenpituus on makuasia, ja meillä Suomessa näitä muotiasioita rajoittaa nykyisin saatavuuden sijaan lähinnä talvi ja kylmä sää. Lapsena liian lyhyet farkut olisivat kuitenkin olleet nolot. Nuorempana ylisuurissa housuissa kulkemisesta tuli kai itselleni jonkinlainen identiteetti. Vaikka olisin halunnut olla kuin muut tytöt, pingottaa itseni piukkoihin farkkuihin, oli huomattavasti helpompaa roikottaa USA:n armeijan reisitaskuhousuja.
Muistan edelleen kun sain ihan ensimmäiset merkkifarkkuni. Tuumakoot mahdollistivat sen, että lahjetta oli vihdoin riittävästi myös pienempään kokoon. Tuolloin vaateteollisuuden tuottama lahkeenmitta oli nykyaikaista lyhyempi, eikä markkinoilla ollut erityisesti pitkille suunniteltuja vaatteita. Tuumakoot olivat ainoa poikkeus, mutta halpojahan merkkifarkut eivät missään tapauksessa olleet tuolloinkaan. Eivätkä ne ensimmäiset farkkunikaan ihan tyköistuvat olleet, mutta olin vihdoin farkuissa, täyspitkissä lahkeissa ja tunsin olevani jokseenkin kuten muutkin.
Ja kaikista näistä kokemuksista syntyi sisälläni farkkutyttö, joka elää yhä ja nauttii farkuistaan. Joka päivä, sillä samalla rakkaudella. Farkut ovat itselleni se jokin, mitä kynähame ja jakku, tai vaikkapa lääkärintakki, edustavat jollekulle muulle. Pelkkä vaate, mutta silti niin täynnä suuria tunteita, vuosien haaveilua ja unelmia.
Yhä edelleen löydän itseni sovituskopista itkemästä, törmään farkkuihin, joissa lahkeenmitta ei riitä pituudelleni, ja ihmettelen polven alapuolelle jäävää nilkkapituutta. Mutta farkuista en ole kaikkina näinä vuosina luopunut, enkä usko, että koskaan luovunkaan. Nykyisin etsimällä voi löytää ne ihan oikeasti sopivat farkut, ja jos turhamaisuus laittaa hankkimaan vajaalahkeiset pöksyt, niin sen kanssa pitää vain elää: Talvella sääri peitetään pitkällä villasukalla, nilkka kengän varrella ja lopun edestä käytetään muita housuja. Mutta kevään koittaessa vajaatkaan lahkeet eivät enää haittaa. Nilkat saavat vilkkua ja farkunlahkeita voi hiukan kääräistä, jotta ne eivät näyttäisi jo valmiiksi liian lyhyiltä. Vaikka farkut kuuluvat peruspukeutumiseeni vuoden ympäri, kevät on aikaa, jolloin tämän farkkutytön sydän pauhaa onnesta!
Farkut eivät ole vain farkut!
Ehei, kyseessä on yksi vaatekaapin kulmakivistä! Kun ne oikeat löytää, pukeutumisesta tulee helpompaa myös niinä päivinä, joina vaatekaapissa ei muka ole mitään päällepantavaa. Ne sopivat kaveriksi tennareille, nilkkureille, saapikkaille, sandaaleille – ja kyllä, myös korkokengille! Farkut voi yhdistää raikkaaseen raitaan, paksuihin neuleisiin, pitsiin ja oikeastaan ihan mihin vain. Farkut ovat klassinen vaate, johon vuonna 2017 jokaisella naisella on lupa pukeutua. Selasin pelkästään Elloksen oman malliston farkkuvalikoimaa, ja kokoja on todellakin tarjolla ihan jokaiselle vartalolle. Mikä parasta, nämä Elloksen omat farkut ovat myös hinnoiltaan kukkaroystävällisiä.
Valitsin omaan Ellos Denim -asuuni Jenna boyfriend-farkut, jotka ovat itselläni jo kolmannet samanlaiset. Yhdet omistan sävyssä, jota ei enää valmisteta, ja tätä kuvissa näkyvää väriä minulta löytyy toiset pari numeroa suuremmat yksilöt. Sellaiset kunnon lökäpöksyt, joita pidän usein kotona paksun villapaidan seurana. Farkun malli on todella klassinen ja se toimii siis sekä väljempänä, että tyköistuvana.
Koska halusin koostaa farkkuasustani mahdollisimman naisellisen, mutta samalla myös klassisen ajattoman, yhdistin farkkuihin Ellos Collection pellavapaidan. Nora mokka-avokkaat valitsin mukaan koska halusin korostaa farkkuasun naisellisuutta. Asuhan toimisi oikein hyvin myös tennareiden kanssa, mutta mulle itselleni se naisellisuus on suuressa roolissa, kun puhutaan farkuista.
Ellos Denim -valikoimasta löytyy myös hurjasti niitä merkkifarkkuja. Silti halusin antaa esimerkin siitä, että edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy. Ellos Denim -kampanjan ajan saat myös farkuista 25% alennusta. Tarjous on voimassa 5.3. asti, joten kannattaa hyödyntää se pikapikaa.
Mielelläni kuulisin myös teidän farkkutyttötunnustukset. Kertokaa ihmeessä tarinoita ja muistoja! 🙂
Täällä tosiaan jatkuu sairastupameno, kun joukon pienimmälle nousi eilen korkea kuume. Onneksi tuo kuume ei tunnu tyttöä ihan hirveästi haittaavan. Melko pirteä potilas korkeasta kuumeesta huolimatta. Hommani kai onkin nyt huolehtia siitä, että lapsi malttaisi levätä, ja siihen yksinkertaisesti paras apu on telkkari ja lastenohjelmat. Tänään onkin tullut (ainakin äidin) kiintiö täyteen Mansikka-Marjaa, Sanabileitä ja Pikku prinsessaa.
Siinä lastenohjelmien ja satujen lomassa olen itse yrittänyt kuroa kiinni sitä kaikkea mikä muutamassa päivässä kasaantui masentavaksi vuoreksi. Mitään suursiivousta ei tosin vieläkään pysty tekemään, mutta pari koneellista pyykkiä menee nyt ainakin tässä sivussa. Ihan alkuun yritin tehdä joitakin hommia keittiön pöydän vieressä, kunnes tajusin, että saan potilaan rauhoittumaan parhaiten olemalla itse siinä vieressä. Niinpä siirryin hetkeksi olohuoneen sohvalle läppärini kanssa.
Amarylliskin päätti vielä puskea yhden kukkavanan, ja sopiihan tuo minulle. Kuten huomaatte, astiakaapin ovissa on yhä jouluiset eukalyptuskranssitkin. En vain ole raaskinut niitäkään hävittää. Ja jep, yläkerran aulan kuusessa on yhä edelleen ne koristeet! Apua, maaliskuu ja kevät tulee. Nyt pitää oikeasti ryhdistäytyä!!! 😀
Taavi köllöttelee vakiopaikallaan kamiinan edessä. Kissa, jonka olisi kai pitänyt syntyä jonnekin lähemmäs päiväntasaajaa.
Lounaaksi miehen keittämää lohisoppaa. Ruokahalukin alkaa taas palautua, ja makuaistikin heräilee kenties siinä samalla. Rehellinen nälkä on muuten ihana tunne! 🙂
Olen itse ollut viimeksi perjantaina ulkona, ja kun tänään sain pienen tilaisuuden ihan vain tuikata nenäni raikkaaseen ilmaan, oli kokemus aika ihana. Vaikka lumet huuhtoutuvat nyt vauhdilla pois, tuo maaliskuun aurinko tuntui aika energiseltä poskilla. Vielä en itsekään tohdi ulkoilemaan, mutta kivahan siellä on käydä vaikka vain kääntymässä, kun tilaisuus sen sallii.
Sellainen päivä tämä maaliskuun ensimmäinen. Mulle ehdottomasti kevään ensimmäinen päivä!
Koko vuosi terveyttä. Aika paljon sanottu naiselta, joka on kaatunut kaksi kertaa petiin pelkästään helmikuun aikana. Mutta hei, ei tartuta pikkuseikkoihin, eikä tarrata menneeseen. Tästä jos mistä, on hyvä startata ja suuntiakin voi olla vain yksi! Tämä kaupallinen yhteistyöpostaus on sarjassaan ensimmäinen Life-ketjun kanssa, jonka ambassador bloggaajaksi minut valittiin. Olen tästä yhteistyöstä enemmän kuin innoissani, sillä kuten olen viime aikoina kirjoittanut, terveys ja hyvinvointi ovat koko ajan enemmän sitä, mitä haluan blogissani tuoda esiin, ja mistä haluan kirjoittaa. Tämän vuoden aikana blogissani tuleekin olemaan kymmenkunta Life:n kanssa yhteistyössä tehtyä postausta, ja aiheet tulevat vaihtelemaan luonnollisesta ihonhoidosta, vatsan hyvinvointiin, lisäravinteisiin ja syksyn parhaisiin flunssakauden vinkkeihin. Toivon itse saavani seuraavan vuoden aikana yhteistyöstä paljon tietoutta ja käytännön neuvoja, mutta yhtä lailla toivon, että pystyn siirtämään sitä kaikkea myös teille.
Life MultiSport, Life K2 + D3 ja Life D-vitamiini päätyivät käyttööni päivittäistä hyvinvointia tukemaan ja luustoa vahvistamaan.
Yhteistyön myötä sain oman Life-konsultin, eli lähimmästä Life-myymälästä yhteyshenkilön, jonka kanssa seuraava vuosi puidaan terveysjuttuja ja mietitään asioita juuri minun näkökulmastani. Luonnollisesti itselleni se lähin myymälä löytyy Porista, jonne sovinkin treffit jo ennen hiihtolomien alkua. Koska olin vastikään selvinnyt flunssastani, en tuntenut itseni liikkeeseen astuessani ihan terveyden perikuvaksi ja se “terveyden ja hyvän olon lähettiläskin” tuntui kovin kaukaiselta, mutta päätin hypätä tilaisuuteen niin sanotusti “takki auki” ja lähteä liikkeelle vaikka sitten ihan sieltä pohjalta.
Treffini myymälässä osoittautuivat kuitenkin äärettömän pysäyttäviksi. Kävimme läpi omaa terveystaustaani, elintapoja ja niitä mahdollisia sudenkuoppia, joihin kaipaisin apua. Ja, kukapa äiti-ihminen ei tuossa kohtaa ilmoittaisi, että sitä lisäenergiaa olisi kiva saada. Näin minä ainakin tein! 🙂
Perusasiat kuntoon
Sen sijaan, että olisin saanut matkaani purkillisen superenergiaa, pöydälle nostettiin ihan ne perusasiat: Kyllä, sairasteluni oli syönyt luuntiheyteni normaalia heikommaksi jo alle parikymppisenä. Maitotuotteiden käyttäminen jää edelleen osaltani pitkälti kahvimaitoon, enkä ole oikein paikannut asiaa lisäravinteillakaan. Nyt on siis aika tarttua luuston hyvinvointiin ennen kuin vaihdevuodet alkavat nakertamaan luitani entisestään.
Entä väsymys? No juu, onhan se hemoglobiinini ollut aina kovin alhainen sekin. Eli rautakuuria nauttimaan, niin kenties se jaksaminenkin paranee ihan siinä sivussa!
Vatsan oikkuiluja rauhoittamaan probiootit ja rasvahapot, mutta sain myös muistutuksen siitä, että terveyttä ei voi ostaa pillerinä tai kapselina; Omilla elintavoilla on se suurin merkitys, ja luustoni tarvitsee paitsi niitä lisäravinteita, myös sitä lujittavaa liikuntaa. Rautakuuri ei korvaa kunnollisia yöunia tai monipuolista ravintoa. Yhteyshenkilöni Tiina sanoikin mielestäni ihanan rehellisesti sen, mitä meistä moni ei välttämättä haluaisi edes kuulla: Jos elämäntavat ovat aivan retuperällä ja ruokavalio koostuu limsoista ja mikropitsoista, ei luontaistuotekauppakaan voi tarjota ihmepilleriä. Hyvinvointi ja terveys koostuu osista, joita meistä jokainen on velvollinen vaalimaan omilla valinnoilaan. Ensin tulee lepo, ravinto ja liikunta. Vasta näiden jälkeen voidaan keskittyä hoitamaan elimistön ja kehon erilaisia tarpeita.
Tiina puki luontaistuotekaupan tehtävän mielestäni hienolla tavalla sanoiksi: “Tuosta ruokakaupasta haetaan luomubanaanit ja apteekista lääkkeet. Me ollaan tässä välissä.”
Pähkinöitä tulee syötyä joka päivä, mutta nyt terveellisten rasvojen määrä laitetaan kuntoon Life Omega-3 70% -kapseleiden avulla.
Myymälävierailusta jäi hyvä mieli. Tulin kuulluksi tarpeineni ja heikkouksineni. Tiina ymmärsi kun kerroin, että kohdallani vaarana on aina, että jokin menee “yli” ja että sen ikuisen karsimisen ja kieltämisen sijaan haluan etsiä elämääni terveyttä nykyisin muilla keinoin, eli lisäämällä hyvää, korvaamalla paremmilla vaihtoehdoilla.
Niinpä toivon, että tämän koko yhteistyön ajan voisin tuoda terveyskulmaa teillekin sillä lempeämmällä otteella ja muistuttaa siitä, että hyvinvointi lähtee oikeasti itsekunnioituksesta ja halusta tehdä hyvää itselleen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin paras lahja, jonka voimme itsellemme koskaan antaa!
Lukijakilpailu:
Nyt teillä on mahdollisuus voittaa 50€:n arvoisia Life-myymälälahjakortteja!
Mukaan pääset vinkkaamalla kommenttiboksiin, minkälaisia hyvinvointipostauksia lukisit mielelläsi blogistani tämän vuoden aikana / minkälaisia Life-yhteistyöpostauksia haluaisit lukea.
Arvon kolme kappaletta 50€:n arvoisia lahjakortteja. Osallistumisaikaa on 8.3. 2017 asti, ja kilpailun ohjeet ja säännöt löydät täältä.
Nyt olisi hyvä sauma jäädä sängynpohjalle itkemään tätä sairastelun kurjuutta. Surkutella voimatonta oloa ja kaameaa ulkomuotoaan. Listaa voisi jatkaa, mutta pah, mitäs noita vatvomaan, elämä jatkuu! Tänään ensimmäistä päivää melko pienellä lämmölläkin vielä! Sen verran kuitenkin sanon, että ensi vuonna meillä otetaan influenssarokotteet. En unohda, en varmasti!
Enkä muuten yhtään ihmettele, että noita rokotteita riskiryhmille kaupataan. Käy tämä kohtuu terveen kolmekymppisenkin kunnolle. Viimeksi olen tainnut olla yhtä huonona vuonna 2004 sairastaessani munuaistulehdusta.
Mutta nyt on minun vuoroni nousta jaloilleni, sillä perheen seuraava uhri on jo kaadettu. Niinpä minä vetäisin suihkunraikkaisiin jalkoihini siskolta etukäteissynttärilahjaksi saamani villasukat ja otin asenteen peliin. Ei auta itku markkinoilla, tapaa isäkin sanoa.
Eikö olekin ihanat sukat!? Sisko kävi työväenopiston villasukkakurssilla (kantapäänopettelussa äiti antoi intensiivikurssin) ja nyt se jo suoltaa tällaisia!!! Kovasti ne vannovat, että minäkin oppisin, mutta katsotaan nyt koska sitä aikaa löytyisi uudelle harrastukselle. Ei ainakaan ihan heti.
Mietin tuossa, että kroppa huutaa lenkille ja salille, mutta kyllä se on enemmänkin pää joka huutaa noita juttuja. Kroppa huutaa nimittäin hoosiannaa pelkästään yläkertaan kävelemisestä. Ulkomuodostani kertoo varmasti jotain jo sekin, että kun mies eilen tuli kaupasta tilaamieni ostosten kanssa, hän ilmoitti, että nyt on palsamointiaineet kunnossa. Oikeasti mies kyllä tarkoitti lausahduksellaan nenäliinoja, joissa ilmoitettiin olevan balsamia. Mutta luotan siihen, että nenäni ei nyt kuivu eikä mätäne. 😀
Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen on jäänyt, mutta koska niissä kovasti kyseltiin sohvapöydän lattialankkujen hankintapaikkaa, ajattelin laittaa sen nyt tähänkin. Lankut ovat täältä, eli samaisesta paikasta, josta löydettiin meidän jalkalistat. Lankut olivat ihan mieheni yllätys kun tulimme lasten kanssa siskoni luota, eli vaikka palsamoinnit ja balsamit menee sekaisin, mies tietää, minkälaisesta puusta vaimo tykkää. 🙂
Hei kyllä tää tästä, voitonpuolella jo! Ja maaliskuu on niin mun kuukausi! 🙂
Tänään oli tarkoitus laittaa kotia siihen kuntoon, että illalla on kiva vastaanottaa ystäviä kylään. Piti paistaa lasten kanssa nuotioamakkaraa, ja lapset odottivat kovasti yökyläreissua mummulaan, ja me aikuiset tietenkin sitä iltaa aikuisten kesken. Vaan taas menivät suunnitelmat ihan uusiksi!
Näpytellessäni eilistä postausta, mulla oli jo kummallinen olo. Joka paikkaa särki ja tuntui kuin olisi kuume nousemassa. Mutta juurihan olin flunssassa, eihän sitä ihminen jatkuvasti voi sairastella!?! Tunnin päästä olin kuitenkin jo ihan veto pois, ja kuume sen kun nousi. Illalla mittari näytti yli 39, ja samoihin aikoihin tuli äidiltä viestiä, että siellä oli vielä korkeammat lukemat. Äidin kuume oli noussut hyvin samaan aikaan kuin omani, täysin puskista ja yllättäen. Ynnäsin heti, että koska olimme alkuviikon yhdessä reissussa, meille oli jostakin tullut samainen pöpö, jonka itämisaikakin oli molemmilla ihan sama.
Illalla menin seitsemän aikaan nukkumaan ja tänään nousin yhdeksältä. Ihan koko aikaa ei tullut varsinaisesti nukuttua, koska kuume nousi vielä pitkän aikaa, mutta ehkä se korkea kuume teki taudillekin jotakin, sillä tänään olo on jo huomattavasti parempi. Kuume nousee taas pikkuhiljaa, mutta toivottavasti ei kohoa eilisiin lukemiin enää. Noin fyysisesti olo on kuin junan alle jääneellä tuosta kaikesta makaamisesta. Siskoltakin tuli viesti, että nyt on sielläkin yksi lapsista jo kuumeessa, joten tässä nyt odotellaan, miten tuo reissutuliainen lähtee omissa lapsissa käyttäytymään. Eipä olisi tätäkään pöpöä tarvittu, ketuttaa niin vietävästi!
Mutta hei, mahtuipa iltaan niitä iloisiakin juttuja! Nimittäin kun makasin itse reporankana, pojat ahkeroivat ja sain viimein olohuoneeseen haaveilemani pöydän. Suuri matala taso on tehty vanhasta lattialankusta, ja toiseen päähän asennettiin ihan Bilteman kalustepyörät, jotka vaihdetaan heti kun jostain löytyy vanhat puupyörät. Toinen pää on vielä tuettu väliaikaisratkaisulla, mutta siinä se nyt nököttää! Totesin jossain kohtaa, ettei haluamaani sohvapöytää ole vielä valmistettukaan, mutta nyt se on tehty! Kuvat nyt tällaisina pikaräpsyinä, sillä kuntoni ei juuri nyt riitä parempaan suoritukseen.
Viikonlopun suunnitelma menivät kyllä ihan heittämällä uusiksi, mutta minkäs näille mahtaa. Tänään otetaan ihan totaalilevon kannalta ja toivotaan, ettei tauti iske muihin. Onpahan hyvät suunnitelmat sitten valmiina jotakin toista viikonloppua ajatellen! 🙂
Onpas tosiaan ollut loma! Niin paljon mukavaa ohjelmaa, että jopa kaltaiseni “ei niin hyvä lomailija” on irrottautunut arjesta ja leijaillut vaihde vapaalla oikein kunnolla. Viime aikoina elämässä on ollut kaikkea vähemmän mukavaa, ja loma on tehnyt siitäkin syystä nyt hyvää. On ollut aikaa nähdä asioita uudessakin valossa.
Eilen vielä viileteltiin päivä muualla, mutta tänään nautitaan viimeisestä lomapäivästä olemalla ihan vain kotona. Tänne meillekin saapui vihdoin kunnon talvi, ja illalla piti tehdä talven ensimmäiset lumityöt. Täytyy sanoa, että tuosta pikkumiehestä on jo kasvanut sellainen kaveri, josta on ihan oikeasti suurta apua näissä hommissa. Kolme tuntia lumitöitä ja puiden ajamista, tuli hyödynnettyä lapsityövoima oikein kunnolla. 🙂
Koska ihan tavallinen kotipäivä molempien lasten seurassa on jo sen verran harvinaista herkkua, ajateltiin, että onhan se samalla vähintään pullan paikka. Aamulla laitettiinkin heti pullataikina turpoamaan ja lapset saivat itse päättää, millaisia pullia leipovat. Toinen halusi korvapuusteja, toinen voisilmäpullia. Puolenlitran taikinasta riittää materiaalia onneksi molempiin.
Meillä kissojen vakipaikat (silloin kun kamiinassa ei ole tulta) on ruokailuryhmän tuoleissa. Tuosta noita karvapaloja saa siirrellä, kun itse haluaa istahtaa pöydän ääreen, mutta muuten karvapallot saavat ihan vapaasti hyödyntää pehmeitä paikkoja. Taavi tietenkin varasi heti oman tuolinsa lähempää uunia ja siinä olikin varmaan kiva köllötellä pullien paistuessa.
Täällä on pikkuinen olohuoneprojekti meneillään ja tänään toivottavasti saadaan ensimmäinen etappi tässä rallissa valmiiksi. Jos niin käy, laitan teillekin jotakin kuvaa. Nyt kuitenkin toivottelen ihanaa ja talvista perjantaita teille kaikille!
