Huhheijaa! Synttärit on nyt juhlittu puoliksi, ja huomenna jatkettaan lastenjuhlien parissa. Tosin yhtä juhlaa tämä väliaikakin, sillä saatiin siskoni lapsineen meille ihan yökylään. Voisi sanoa, että talo on täynnä elämää tämän viikonlopun.
Ajattelin laittaa teille joitakin kuvia päivän varrelta, mutta jatkan nyt itse pidemmittä puheitta illanviettoa. Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun tämä porukka on meillä yökylässä, ja toki ilosta pitää ottaa kaikki irti.
Joulu on ehdottomasti perinteitä. Tapoja ja tekoja, jotka toistuvat turvallisesti vuosi toisensa jälkeen ja siirtyvät kenties jopa sukupolvilta seuraaville. Osa niistä onkin jo lapsuudesta opittuja, mutta uusia perinteitäkin syntyy kaiken aikaa. Näemme tai kuulemme jotakin, mitä haluamme sisällyttää omiin jouluperinteisiimme.
Kun kymmenen vuotta sitten löysin blogimaailman, tuntui kuin eteeni olisi avautunut ääretön joululehti täynnä ideoita ja tunnelmia. Yksi blogimaailmasta tarttuneista jouluperinteistä on Toivontuottajien Jouluradio, joka onkin sittemmin kuulunut vahvasti jouluuni ja joulun tunnelmaani. Niinpä tunnenkin jonkinlaisen ympyrän sulkeutuvan, kun pääsin tänä vuonna tekemään blogiyhteistyötä Jouluradion kanssa.
Musiikki on yksi osa joulua. Pakettiin kuuluu kevyt joulupoppi, joka soi kaupoissa, ja lasten esittämät veikeät tonttupolkat, jotka ehkä muuten jättäisin kuuntelematta. Jouluinen mieleni nauttii yhtä paljon Katri Helenan Joulumaasta, John Lennonin Happy Xmas -klassikosta kuin Chris Rean Driving home for christmas -kappaleestakin. Silti itselleni ne rakkaimmat ja tärkeimmät joululaulut ovat ne joululauluista kauneimmat. Tänäkin vuonna jouluni alkoi virallisesti lasten adventtikirkosta ja Hoosiannasta, ja jokavuotinen joululaulujen tähtihetki syntyy kun Enkeli taivaan etenee kirkossa viimeiseen säkeistöönsä.
Itselläni on aina ollut vahva tarve liikuttua ja itkeä. Aika usein nämä reaktiot syntyvät luonnostaan, ja saatan pillitellä joidenkin mielestä aivan mitättömille asioille. Mutta tarve herkistelyyn myös kasvaa aika ajoin, ja joulunalusaika on yksi esimerkki tästä. Silloin yksi suurimmista nautinnoistani on olla yksin ja laittaa Jouluradion Kauneimmat joululaulut -kanava soimaan. Heittäytyä täysillä jouluaamun ja varpusen tarinaan – ja antaa itkun tulla. Siinä liikutuksen tuomassa itkussa on jotakin äärettömän puhdistavaa, ja samaan aikaan myös rauhoittavaa. Kenties loppuvuoden kiireinen elämä kaipaa tätä tasapainokseen. Eikä aina tietenkään tarvitse edes itkeä. Joulukiireen keskellä, ja aikataulujen kaatuessa niskaan, auttaa suuresti kun laittaa rauhoittavan joulumusiikin korvilleen ja lähtee ulos vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Välillä kun on hyvä muistuttaa itseään, ettei joulun tärkeimmät asiat ole viimeisen päälle sisustettu ja puunattu koti, tai ylipäätään muutkaan kovin ulkoiset tekijät.
Jos joku ei vielä tiennyt, Jouluradio.fi on nettiradio, joka soittaa joulumusiikkia aina ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti. Jouluradion pääkanava laulaa joululaulut perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle, ja Turusta Joensuuhun. Itselleni Jouluradio on silti aina ollut helppo nettiradio, josta pääkanavan lisäksi löytyy nykyisin jo yhdeksän erilaista jouluradiokanavaa. Mieheni esimerkiksi viihtyy parhaiten Jazz Joulun sekä Indie Joulun parissa, ja yhdessä kuuntelemme paljon Xmas by Jouluradio -kanavaa joka soittaa englanninkielisiä joululauluklassikoita. Perinteinen Jouluradion pääkanava on turvallinen valinta, kun vain kaipaa joululauluja tunnelman luontiin, ja Kauneimmat joululaulut kuuluvat sitten niihin erityisiin hetkiin, jotka lisääntyvät joulun lähestyessä.
Tänä vuonna pääsin kuratoimaan oman soittolistani Jouluradion Kauneimmat joululaulut kanavalle. Mukaan listalleni pääsi tietenkin tutut klassikot, kuten Varpunen jouluaamuna, Ave Maria, Sylvian joululaulu ja Heinillä härkien kaukalon. Listalta löytyy myös lapsuuteni suosikki, tuolloin melko uusi kappale, Tulkoon joulu, joka kuului olennaisesti koulun joulujuhliin. Vastaavasti valitsin listaan myös kappaleen Pieni liekki, joka tuntuu olevan nyt pojalleni vastaavassa asemassa. Tämä kappale oli se ensimmäinen, joka laulettiin tänäkin vuonna koulun adventtikirkossa.
Soittolistallani suosikkejani tulkitsevat esimerkiksi Juha Tapio, Jari Sillanpää, Lauluyhtye Rajaton, Suvi Teräsniska ja Johanna Kurkela. Suosikkini soivat Kauneimmat joululaulut -kanavalla.
Jouluradiolta löytyy myös oma kanava lapsille tai vaikkapa rouheamman musiikin ystäville. Joululaulut voi kuunnelle myös ruotsiksi tai eestiksi. Nautitaan joulunajan tunnelmasta ja lauletaan mukana. Jouluradio #kuulujouluun !
Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään.
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Se olisi joulukuun ensimmäinen viikonloppu edessä, ja pikkujoulukausi kuumimmillaan. Tänään aion pikkujoulutella minäkin, nimittäin suuntaan illalla siskoni kanssa Murhamysteeri-illalliselle. Muistatte kenties, että olimme samanlaisessa tapahtumassa jo viime talvena, ja konsepti oli kyllä niin mahtava, että heti kun liput uuteen “murhaan” tulivat myyntiin, varasin meille paikat. Itse mysteerin ja illallisen lisäksi, on tietysti ihanaa viettää laatuaikaa (ja varsinkin aikuistenaikaa) oman siskon kanssa. Odotan siis iltaa todella innoissani!
Mutta hei, sitten asiaan! Nimittäin ihan huippuun alennuskoodiin, jonka sain teille Lifestyle La Luna -verkkokaupaan! Eli jos kaapista ei löydy sitä jotakin loppuvuoden pirskeisiin, tai mielessäsi on pehmeät paketit, nyt on tilaisuutesi.
Käyttämällä koodia uusikuu saat 30% alennusta kaikista verkkokaupan tuotteista, myös jo alennetuista hinnoista.
Koodi on voimassa perjantai – sunnuntai (2.12.-4.12. 2016), mutta nopeat kuitenkin syövät hitaat, joten kannattaa olla vikkelä!
La Lunan valikoimista löytyy loistavia brändejä, kuten: Cream, Odd Molly, Ajlajk, Capri Collection ja NÜ. Kuvissa joitakin poimintoja verkkokaupan valikoimista. Tuo karvatakki aiheutti minulle itselleni niin kauhean pakko saada -reaktion, että se meni jo tilaukseen.
Marraskuun viimeinen. Maa on valkoinen (joskaan ei kovin paksusti), ja ulkona näyttää huomattavasti talvisemmalta kuin viikko sitten. Tässä kohtaa on kai jo ihan luvallista pohtia valkoista joulua.
Marraskuu meni jotenkin hups vain ja ohi, ja jos olisi kyse mistä tahansa muusta kuukaudesta, voisin vaatia sen uudelleen elämistä. En kuitenkaan kaipaa pimeyttä ja vesisadetta, joten annetaan marraskuun huomenna levätä rauhassa. Kuukausi on ollut jonkinlainen “kodin kuukausi”, sillä muutosten pienuudesta huolimatta, viimeisen kuukauden aikana koti on kokenut taas paljon. Esimerkkinä yhdessäkin kuvassa näkyvät puunväriset karmilistat ja seinästä roikkuva sähköjohto. Työhuone koki todellisen muodonmuutoksen (Näette sitten joskus, kun sähkötarvikkeet ja maalipurkit kasataan sieltä pois, ja tietokone ym. tavarat saadaan paikalleen.), lastenhuone päivitettiin uudelle ajalle ja olkkari sekä pianohuone saivat uudet matonsa, sähköjä, sekä pientä maalikorjailua. Mattojen pyörityksellä sai toki pari muutakin huonetta uutta ilmettä, ja sähköasioiden sekä listojen kanssa jatketaan vielä. Onhan tässä ollut kaikenlaista, ja koko kuukauden tavarat ovat olleet hujan hajan (mikä korreloi stressitasoni ja ärtymykseni kanssa). Täytyy silti myöntää, että henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä, kun puretaan ja rakennetaan, koska noissa isommissa jutuissa ne muutoksetkin ovat suurempia.
Aikaisin aloitetut jouluvalmistelut sen sijaan tyssäsivät heti lahjojen ostamisen jälkeen, ja nyt olisi järjestettävä kahdet syntymäpäivät, ja joululaatikot, limput, piparit ym. odottavat myös tekijäänsä. Tähän kun lisätään lähes joka illalle jokin joulu -alkuinen tapahtuma tai meno, saadaan seuraavasta parista viikosta kunnon puserrus aikaiseksi.
Sunnuntaina oli tarkoitus kaivaa tontut vintiltä, kuten ensimmäisenä adventtina viimeistään on ollut tapana, mutta sekin homma jäi näiden muiden juttujen alle. Aamulla poika kuitenkin tokaisi, että huomenna pääsee jo Nissen taskuille, ja katsoin viisaimmaksi hakea tonttukoplan sisälle lämmittelemään. Kalenteritontut taitavat jäädä tänäkin vuonna keittiöön, koska näin unohduksensa huomanneen tontun on helpompi korjata virheensä herättämättä lapsia kesken toimenpiteen. Täysi arvoitus alkaa olla myös taskujen sisältö, sillä luulenpa taloutemme pikkuauto- ja pinnikiintiön olevan aika lailla täynnä. Meillä käy kyllä siinä mielessä käytännöllinen tonttu, että välillä taskuista löytyy myös hammasharja tai hammastahnaa, sukkia, alusvaatteita ja muita käyttötavaroita. Kommenttiboksiin saa kuitenkin jättää loistavia ideoita kalenteriyllätyksiin!
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuhun siirtymistä kaikille! Marraskuu on kohta takanapäin!
Sade on vihdoin loppunut, ja hyvä niin, sillä pelkäsin jo vedenpaisumusta. Eilinen shoppailureissu venyi puolille öin, ja teki kyllä kaikessa arjesta irtautumisessaan äärettömän hyvää. Istuttiin vielä kotimatkalla huoltoaseman pöydässä, ja puitiin asioita niin laidasta laitaan, että meinasimme jäädä suljetuksi lukittujen ovien taakse. Onni on ystävät, joiden kanssa juttu jatkuu kuin eilisestä, vaikka todellisuudessa väliin mahtuu joskus kokonainen vuosi. Vaikeaa tosin selittää miehelle, miten Ikeasta voi palata kotiin vasta yöllä, kun kuitenkin matkaan lähdettiin jo iltapäivällä, ja autoilukin ottaa vain sen 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta näköjään se on aivan täysin mahdollista!
Tänään onkin sitten rento kotilauantai lasten kanssa. Pitäen toki sisällään kaupassa käynnit ja muut viikonlopun perusrituaalit. Silti viikonloppu on nyt enemmän kuin tervetullut tähän väliin. Ei kiirettä, eikä sen suurempia velvoitteita. Sateen jälkeen auringonsäteetkin tuntuvat taas ihmeellisen voimaannuttavilta.
Rennon päivän rento asu syntyy farkuista ja neuleesta. Molemmat mukavuusvaatteita parhaasta päästä. Vaatteita, joissa tuntee olevansa kuin kotonaan.
Voihan ihanuus! Eilisen illan ja viime yön aikana saatiin tännekin pari senttiä lunta, ja tänään onkin aivan uskomattoman kaunis pakkaspäivä! Näitä lisää, niin ei ole väljä vaikka marraskuu kestäisi vähän pidempään.
Mutta hei muutama kuva viime lauantailta Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumasta ja illan Inspiration Blog Awards -juhlasta tulisi tässä. Mulla oli kyllä omakin kamera päivällä mukana, mutta kuvaaminen jäi jotenkin niin vähälle, että mennään nyt suuremmaksi osaksi muiden ottamilla pönötyskuvilla.
Marian ja Mintun kanssa Instrun pisteellä rillejä testaamassa. Kuva: Sanni Riihimäki
Löysin kahdet aika täydelliset silmälasit… Sinänsä hyvä, koska olen menossa rillikaupoille, ja nyt tiedän, mitä haluan!
Päivätapahtumassa ensin samalla porukalla, kuin rillejä sovittamassa, ja myöhemmin mun ja Marian seurassa Frida & Tiina Kuvat: Emma Tähkäpää
Mansikan makua talven keskelle…
Iltajuhlassa mukana oli myös ranskanpastillit, sekä Hanna ja Tiina.
Kuvat: Henri Ilanen
Päivä oli todella hauska, eikä se ainakaan huonontunut iltaa kohden. Mukava oli myös, kun välissä ehti vaihtaa pyjamaan ja villasukkiin, ja sujahtaa hotellin peiton alle. Tosin nautiskelin vähän liikaakin, ja iltajuhlaan piti sännätä kiireellä, pikkuisen vain meikkiä korjaten.Bloggaaminen on useimmiten sitä, että ajatuksia vaihdellaan viestitellen, mutta silloin kun on mahdollisuus päästä ihan kasvotusten vaihtamaan ne kuulumiset ja mielen päällä olevat, se mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Kiitokset tästä tilaisuudesta taasen järjestäjille, ja kiitos seurasta näille upeille naisille. ♡
Täällä olisi tänään siivouspäivä. Tekstiilit tuulettuu jo ulkona ja aurinko aika raadollisesti huomauttaa, että muutakin siivottavaa löytyisi.
Itsensä toistaminen on jossain määrin turhaa ja ärsyttävää, mutta en voi millään olla hehkuttamatta kotiinpaluun ihanuutta. Siitäkin huolimatta, että koti odotti eilen kylmänä kuin Siperia, täällä on se jokin lämmin fiilis, jota en pysty saavuttamaan missään muualla. Turvallinen rauha ja oma tila – tarvitsen niitä molempia.
Olin eilen illalla lasten kanssa jalkapallokauden päätöstilaisuudessa, ja huomasin hälykiintiöni täyttynee jopa siinä määrin, että tuollainen paikallinen pikkutapahtuma tuntui äärettömän uuvuttavalta. Ja vaikka blogiakin olisi kai eilen pitänyt päivittää, olin illalla aivan liian väsynyt avatakseni tietokonetta. Sen sijaan kaaduin lasten viereen nukkumaan jo ennen kymmentä ja nukahdin kai välittömästi.
Eilinen iltapäivä ja ilta menivät muuten kutakuinkin lämmittäessä ja samaa puuhaa teen tänään. Talvi yllätti jopa niin pahasti, että aamulla jouduin pieneen paniikkiin lasten talvivaatteiden kanssa. Mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja toppavaatteita sai etsiä melkoisessa kiireessä. Tänne kun tuo talvi ei vielä viime viikolla ehtinyt.
Koska meillä ei ole mitään varsinaista kodinhoitotilaa (pieni kylppärikin on tehty taloon vasta jälkeenpäin), pyykkipäivä tarkoittaa yleensä siellä täällä kuivuvia vaatteita.Viime kesänä löysin onnekseni kauniin pyykinkuivaustelineen, jota on ihan ilo jo katsellakin. Vaikka melkein kaikki kuivuritta kuivattavat pyykit ripustankin henkareille, on pyykkiteline silti aika näppärä väline esimerkiksi neuleille. Harvemmin tuo arkinen kapistus miellyttää silmään, mutta tässä, kauan haaveilemassani haitarissa, on kiva fiilis. Kauneutta käyttöesineessä, eli arjen estetiikka parhaimmillaan.
Viikonloppuun mahtui monenlaista ohjelmaa ja kivoja juttuja, mutta niistä kirjoittelen teille vähän myöhemmin. Nyt haluan imaista tätä maaseudun rauhaa ihan jokaisen soluni täyteen. Sillä niin ihana kuin onkin välillä rikkoa arkea ja tuulettaa päätään, onnellisen olen juuri tässä; Oman kodin rauhallisessa tunnelmassa, kipinävahtina pyykkivuoreni keskellä!
pellavatunika ja merinovillahousut⎮Niinmun⎮saatu
villatakki⎮Jumperfabriken
villasukat⎮äidin kutomat
Kuten tiedätte, en ole mikään bilehile, ja tästä syystä ensi viikonlopun blogijuhlat ovat taas yhtenä ajatuksena takaraivossa. Pitää valmistautua henkisesti siihen, että lauantaina ei voi hipsutella villasukat jalassa kotona, vaan pitää oikein laittautua ja näyttää ainakin vähän paremmalta. Älkääkä ymmärtäkö väärin, menen oikein mielelläni, mutta se meneminen ei vain tule mulle ihan niin luonnostaan kuin monelle muulle. Tänä vuonna olin jo hetken aikaa jättämässä koko juhlia väliin. Tai no, mies kyllä nauroi, että ei ole tainnut olla vielä ainoitakaan juhlia, joiden edellä en olisi alkanut epäröimään osallistumiseni kanssa. Mutta aina olen mennyt, ja kivaakin on ollut. Unohtakaa siis tyystin ennakko-oletus siitä, että kaikki bloggaajat viihtyisivät luonnostaan ihmisjoukossa ja juhlissa. Ei se niin ole. Minä olen ainakin se ihan tavallinen maalaistyttö, joka kulkee niin kaupungin hulinassa kuin juhlahumussakin yhtä luonnollisesti kuin kala kuivalla maalla!
Mutta oli kyse sitten monen sadan hengen suurtapahtumasta tai pienemmistä syntymäpäivistä, mulla on aina ja joka kerta kaksi isoa ongelmaa:
Kantapäät! Kuivat ja lohkeilevat jalat kun eivät sitten millään muotoa tunnu kovin juhlavilta, ja ohuet sukat ne rikkovat jo ennen ensimmäistä varsinaista askelta. Ongelmanhan huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun on jo mahdoton saada aikaa jalkahoitoon.
Mekko! Kun ei ole luotu siihen valtaväestön muottiin, on äärimmäisen masentavaa etsiä itselleen mekkoa, joka istuisi päälle niin, ettei lantiolle tarkoitettu, mekon levein kohta, asettuisi heti rintojen alle. Sellaiseen kun törmää äärimmäisen harvoin, ja joskus sentään olisi kiva käyttää vaatetta, johon se vyötärön paikka on jollakin tapaa määritetty.
Tällä kertaa löysin molempiin ongelmiini ratkaisun jotakuinkin helpommalla, kuin olen koskaan edes osannut toivoa. Mikä parasta, molemmat pulmat ratkesivat äärimmäisen edullisesti!
Mulla on Pinterestissä sellainen henkilökohtainen Omat-kansio, johon pinnailen aina välillä eteeni tulevia vinkkejä ja niksejä. Suurin osa näistä on amerikkalaistyylisiä “niksipirkkakeksintöjä”, ja noiden joukosta huomasin tässä jokin aika sitten vinkin jonka olin pinnannut jo muutama vuosi sitten. Nimittäin tehokkaan keinon poistaa kantapäiden kovettumat!
Skeptisyydestäni kertoo se, että kokeilin niksiä vasta nyt, mutta koska se toimi aivan äärimmäisen hyvin, ajattelin vinkata niksin teillekin! Varsinainen ohje meni jokseenkin näin:
1/4 cup Listerine suuvettä
1/4 cup etikkaa
1/4 cup lämmintä vettä
Liota jalkoja nesteessä 10-15 minuuttia ja kovettumat irtoavat pyyhkeeseen.
No, aivan ohjeen mukaan en mennyt tälläkään kertaa, vaan kaadoin vatiin noin 1,5 dl kyseistä suuvettä (enempää ei olut, ja tähän käy varmasti jokin muukin merkki) ja lisäsin mukaan hyvin saman verran Nicolas Vahen vaaleaa balsamiviinietikkaa (muuta ei ollut) ja täytin vadin lämpimällä vedellä. Otin kirjan käteeni, laitoin jalat kylpyyn ja lueskelin noin tunnin verran. Iho todellakin kuoriutui pois, mutta hioin silti kovettumia vielä lisää ja siistein jalkojen ulkonäköä tasaisemmaksi. Mutta koskaan jalkahoito ei ole käynyt yhtä helposti ja vähällä vaivalla, joten suosittelen kokeilemaan!
Elämäni ensimmäinen musta kotelomekko (kuvissa) löytyi Asoksen tall-mallistosta. Vaatteet on suunniteltu yli 170 senttisille, ja olen kuullut, että niin hihoissa kuin lahkeissakin on oikeasti ihan kunnolla mittaa. No, tässä kohtaa en metsästänyt niinkään pitkiä hihoja tai lahkeita, vaan enemmänkin sitä säädyllistä mekon pituutta ja leikkausta pidemmälle selälle. Olkapään ja vyötärön väli olisi toki tässäkin voinut olla 5-10 senttiä pidempi, mutta mekko istuu päälle niin että se jo näyttää kuitenkin siltä, miltä sen kai kuuluisikin. Mekko ongelma ratkesi siis varsin kivuttomasti ja edullisestikin!
Täällä on niin turkasen pimeä päivä, että oikein ottaa päähän. Pahoittelut siis kuvien laadusta. Taidankin sytytellä nyt kynttilöitä tunnelmaa tuomaan ja ottaa hämärän enemmänkin fiiliksen lisäjäänä.
Keskiviikon jatkoa ihanat!
Ai että, mutta tuntuu tuo aurinkoenergia taas ihanalle, muutaman päivän tauon jälkeen. Tosin ne pesemättömät ikkunat ikään kuin näyttävät kettuilevan saamattomuudelleni tässä valossa. No, siinähän ilkkuvat, en ajatellut ottaa itseeni tuostakaan.
Sen sijaan olen ajatellut pyhittää koko viikonlopun tunnelmoiden tätä vuoden pimeintä ajanjaksoa. Ehkä jonkinlaisena vastaiskuna viime päivien mustaakin mustemmalle ja sateen piiskaamalle maisemalle. Niin, ja kesäajan päättymiselle! Huomiseen kun on tarjolla se yksi lisätuntikin.
Eli kotoilua ja leppoisaa elämistä. Niistä on tämäkin viikonloppu tehty.
Kuvissa uusi harmaa rakkauteni. Etsin nimittäin itselleni pitkään muhkeaa villatakkia, ja lopulta törmäsin tähän Jumperfabrikenin neuleeseen, joka oli oikeastaan kaikkea sitä, mitä olin etsinyt; Paksu, lämmin ja ihanan näköinen. Tässä on hyvä ystävä taas moneksi vuodeksi.
