Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Tuulilasi oli aamulla jäässä, ja hanskat hukassa (eli älyttömän hyvin kesän ajaksi jemmattuna). Suun kautta hengittäessä ilmaan muodostui höyryä, ja samanlaista nousi joelta aamun valjetessa. Kirpakka ilma tuntui nenäkarvoissa ja varpaissa asti. Oikea syyssää, kaunista ja kuulasta!

Mulle tuli aamulla sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä viikko. Tiedä sitten johtuiko mukavasta sunnuntaista, kauniista syysaamusta vai hyvin nukutusta (pitkästä) yöstä, mutta ei lainkaan hullumpi fiilis maanantaiaamuna.Eikä myöskään mikään tavanomainen fiilis viikon ensimmäisen päivän alussa.

Maanantain asukoodi on varsin rento ja syksyinen. Näin täällä. Nyt kuitenkin olisi keittiössä yksi taikina odottelemassa, joten riennän sen kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun arki rullaa tasaisesti, ja viikot vierivät toinen toisensa jälkeen samalla kaavalla? Kokoajan on sellainen pieni hoppu, mutta mitään kummallista ei kuitenkaan tapahdu. Vähän kuin oravanpyörässä (tai jonkun muun jyrsijän, harvemmin kai oravat noissa juoksevat. Tyhmä sanonta muuten!), eikä arkipäivät poikkea toisistaan juuri muuten kuin harrastusten aikataulujen verran. Jep, mä tiedän. Musta tuntuu, että syksy on lähtenyt käymään nyt juurikin noin. Arki rullaa eteenpäin sen suurempia ajattelematta. Sanoisin jopa, että kaltaiselleni (kuulemma kontrollifriikille) tuo rytmi tuo turvallisuudentunteen. Sellaisen rauhallisen fiiliksen elämän järkkymättömyydestä.

Tämä viikko on kuitenkin ollut totaalinen poikkeus. Tai varmaan pitää aloittaa jo viime perjantaista, sillä siitä kaikki varmaan lähti liikkeelle. Arkinen aherrus ja kaava ovat rikkoutuneet monellakin eri tapaa, ja päiviin on mahtunut asioita, joita tuskin yleensä mahtuu edes viikonloppuihin. Ja vaihteeksi se tuntuu muuten tosi hauskalta! Vähän kuin olisi lomalla, muttei kuitenkaan.

Eilen ajelimme mieheni kanssa Helsinkiin jääkiekkomatsiin. Normaalisti ei tulisi kuuloonkaan lähteä arki-iltana noin pitkän matkan päähän pelkän jääkiekon vuoksi, mutta koska NordicBet on vuoden ajan kutsunut bloggaajia kiekkoiltoihinsa, ja viimein tuli mahdollisuus lähteä (kiitos vanhempieni), tempaisimme itsemme irti tavallisesta torstai-iltapäivästä.
Vaikkei musta nyt vedonlyöjää tullutkaan (en osaa täyttää edes lottokuponkia), niin ilta oli mahtava, hauska ja ennen kaikkea erilainen! Autossa oli myös hyvää aikaa jutella ja puhua, sillä niinkin yksinkertainen asia jää usein arjen jalkoihin ja tekemättä.

Jos eilinen oli parisuhteen hoitamista, niin tämä perjantai on sitten puolestaan sellaista koko perheen laatuaikaa. Nappaamme itsemme nimittäin jälleen irti tavallisista kaavoista ja nautimme viikonlopunaloitusta vähän erilaisella tavalla. Ja, tuntuu vaihteeksi ihan hauskalta jättää perusperjantaisiivous välistä, vaikkakin se mulle muodostaa jonkinlaisen turvallisen pysyvyyden- ja jatkuvuudentunteen.

Olisi tosi hauska kuulla, miten te rikotte arkisia kaavoja. Teettekö sen jotenkin suunnitelmallisesti (ulos syömään tietyin väliajoin, leffaan, romanttisia iltoja puolison kanssa tmv.?), vai oletteko kuten minä, joka pitää kynsin hampain kiinni siitä, että päivät etenevät tutulla kaavalla ja kenties yllätytte positiivisesti, kun joskus tuleekin poikettua kurssista?

Säätiedotus lupasi kunnon myräkkää, ja hetken pohdinkin, josko sen pilkkihaalarin ostaminen olisi vihdoin ajankohtaista, mutta tulin siihen tulokseen, että ohut tikkitakki saa vielä riittää. Becksöndergaardin villahuivi on syksyn uusi hankinta, ja se on tilattu täältä.

Kohti viikonloppua ja Valio-myrskyä! Pitäkää hatuistanne kiinni! 🙂

Heti alkuun pahoittelut luokattoman huonolaatuisista kuvista. Taidan olla ihan vaan kiitollinen siitä, että satuin ainakin osittain mahtumaan näihin mieheni räpsimiin otoksiin. Välillä mietin, miten se kameran käsittely voikin olla niin vaikeaa, mutta kun siirrän ajatuksen johonkin toiseen instrumenttiin, ymmärrän, etten ehkä itsekään suoriutuisi kirkkaasti joka pestistä. Pysykööt siis suutarit lestissään – ainakin meidän taloudessa.

Älkää siis välittäkö kuvien varsin rakeisesta ja epätarkasta fiiliksestä. Pyysitte asukuvat tyllihameesta, ja tässä ne nyt olisivat.

Hameen tilasin (näitä kyseisiä juhlia ajatellen) jo keväällä Zalandolta, eikä sitä (ikävä kyllä) taida enää olla valikoimissa. Pituus on mullekin aivan ihana, polven kunnolla peittävä. Väri on sellainen persikkainen vaaleanpunainen, tai lohenpunainen. Tosi ihana kaikin puolin koko hamonen, ja palveli kyllä eilisessä juhlassa moitteetta. Tuli jorattua ja pyörittyä tanssilattialla pikkutunneille saakka ja leveä helma oli oikein hauska.

Yläosaksi nappasin ihan H&M:n perusvalikoimista trikoopuseron pitkillä hihoilla. Kun korujen käyttäjänä olen noviisi, sai kaula-aukko toimia yksityiskohtana.

Tänään siivoiltiin vielä porukalla hääpaikka kuntoon ja halattiin vastanaineille viimeiset onnittelut. Juhla oli varsin hääparin näköinen, hauska, rento ja hersyvä. Eilinen päivä meni kyllä ihan vetistellessä, en muista koska olisin liikuttunut edes telkkaria katsellessa noin paljon. Onneksi illan mittaan vetistely vaihtui tanssiaskeliin ja nauruun. Ihana hääpari ja ihana juhla!

Nyt kuitenkin tavallisen sunnuntai-illan pariin. Huomenna on taas arki, ja siihen pitää valmistautua paitsi henkisesti, myös kunnon yöunilla.

Huomenna juhlitaan, nimittäin ihanien ystävien häitä!

Tämä ilta hurhati juhlavalmistelujen parissa, askarrellen ja juhlapaikkaa koristellen. Hyvässä seurassa ja uskomattoman hyvässä tunnelmassa.

Vaatteet on katsottu koko perheelle valmiiksi. Pari paitaa kaipaa vielä huomenna silitysrautaa, ja lasten jatkokamppeet pakkaamista. Lämpörullaa ja puuteria, niitä mahtuu varmasti myös huomiseen ennen hoohetkeä.

Rakkauden (ja naurun) täyteinen viikonloppu edessä. Voi että tätä on odotettu!

Mahtavaa viikonloppua myös teille!

Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Ja jälleen perjantai! Tuntuu, että viikot kiitävät taas sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Toisaalta en ole ollenkaan varma, haittaako se, että syksyn viikot vähän nopeammin tuntuvatkin menevän ohi. Tällä logiikalla oltais taas nopeasti keväässä! 🙂

Vaikka syksyn pimeys ja koleus ovatkin vielä kaukana, huomaan jonkinlaisen orastavan syysväsymyksen merkkejä. Tai oikeastaan tuntuu hiukan siltä, että kyllähän tässä nyt vielä jaksaa, mutta voi hitsi kun olisikin kiva marraskuussa muuttaa Muumilaakson ja nukkua pitkän talven yli. Mikäs siinä herätä huuliharppumusiikkiin, kun linnut taas laulavat ja puroissa solisee. No, saduista todellisuuteen, en mä oikeasti nyt niin väsynyt ole, että voisin maata aloillani pari kuukautta, mutta huomaan kyllä iltaisin, että kynttilän hämy ja villasukat tekevät olon niin raukeaksi, että sohva tuntuu jumalaiselta selän alla.

Sohvan vetovoimasta huolimatta (tai juuri siitä viisastuneen), mä olen kuitenkin aika ylppis itseeni. Ja syy on siinä, että noin niin kuin yleisesti mä olen painunut pehkuihin iltaisin jo ennen ilta kymmentä. Ja sehän on mun kaltaiselta iltojen venyttäjältä aika huikea suoritus. Ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että fiilis on aamulla ihan eri riippuen, siirtyykö pahnoille kymmeneltä vai yhdeltätoista. Suosittelen siis lämpimästi juuri sitä kymmentä! 😉

Tämä perjantai alkoi täällä siivouspäivänä ja jatkuu jonkinlaisena juoksevien asioiden päivänä. Osa niistä jutuista liittyy onneksi pikkuisen remontinkin etenemiseen, joten juoksen asioiden kanssa ihan mielelläni. Kenties saatte vielä tänään pienen maistiaisen sitäkin lajia.

Mä yritän pitää vielä kynsin hampain kiinni sukattomasta elämästä ja kesäisemmistä kengistä. Ainakin tämän, niin sanotun intiaanikesän ajan, syksyn nilkkurit saa vielä odotella ihan rauhassa sesonkinsa alkamista.

Perusmukavaa perjantaita teillekin! Ei muuta kuin pöydänjalka leuan alle, ja iltapäivänokosille! 😉

Huh, onpas harmaa päivä! Täällä on oikeasti sellainen tosi kylmän kolea ja harmaa sää. Syksyinen. Vietiin aamulla Klaaran kanssa koululaiset kouluun, ja heti kotona piti sytyttää kynttilä tunnelmaa tuomaan. Tällaisina päivinä tekee mieli vain käpertyä kotiin ja tehdä olonsa mukavaksi.
Myönnän, en ole muutenkaan mikään värejen käyttäjä, mutta kun housupinosta pilkisti tänään harmaata, tuntui se luonnolliselta valinnalta. Pienellä blingillä varustetut farkut, yhdistettynä utuisen roosaan yläosaan, eivät ole välttämättä niin ankeat kuin äkkiseltään voisi ajatella vaikkapa mustaan yhdistettynä. Moni siirtyy pukeutumisessa syksyllä tummiin väreihin, mutta mun mielestä tässä kohtaa vuotta ei kannata synkistellä turhaan. Toki musta pukee aina, ja se on monen luottoväri, mutta itse löydän sitä keveyttä juuri vaaleista väreistä.

Harmaaseen asuun sopii tietty harmaat asusteet, ja siksi mä kuljen kissa kainalossa koko päivän. No, ei vaan! Kylli on sellainen sylikissa, ja tulee jatkuvasti jalkoihin puskemaan ja kehräämään. Sitä ei voisi yksinkertaisesti rapsuttaa ja silittää liikaa. Mikä tietenkään ei haittaa mua ollenkaaan. Kyllihän saa kulkea vapaasti ulkona, mutta tänään sää ei vissiin houkuttele edes kissaa. Tosin en itsekään istuisi puunoksalla, jos voisin käpertyä lampaantaljan sisään. 😉

Sää houkuttelee ehdottomasti leipomaan, joten koululaisen kotiuduttua voisin hyvinkin siirtyä keittiöön hääräilemään.

Mukavaa syksyistä keskiviikkoa!

Farkut|Mos Mosh
Pusero|Kaffe

Kun nyt mekkoillaan, niin mekkoillaan sitten kunnolla! Tätä, viime kesänä pieniin häihin hankkimaani, kuviollista mekkoa en olekaan tainnut toistamiseen käyttää. Hankintahetkellä pidin siitä kovasti, mutta sitten huivimainen kuviointi alkoi näyttämään silmissäni mummomaiselta. Mekossa oli alunperin vain musta nyöri vyönä, ja korvasinkin sen heti ohuella mokkanahkanauhalla. No se nauhavyö katosi jonnekin, ja mekko on jäänyt käyttämättä, koska ilman vyötä se olisi vain pelkkä säkki, ja neliskanttinen kuviointi tekisi minusta entistä isomman näköisen.

Tänään kuitenkin, penkoessani asustearsenaaliani, löysin vanhan kietaistavan nahkavyön, jonka olen ostanut joskus Klaaraa odottaessani.

Lyhyeksihän tämäkin mekkonen jää, oikein minimittaiseksi, mutta minkäs teet. Ei kai siihen lyhyeenkään helmaan mitään ikärajaa ole!? Useimmat naisten vaatteet kun on mitoitettu sinne 170 sentin hujakoille, joten sillä on mentävä, mitä on tarjolla. Tämän kaltaisissa säkeissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vyötärönpaikan voi kuroa juuri sinne, missä se oma (mahdollinen) vyötärö on.

Tälläkin mekolla voisi kepeästi tanssia kohti syksyä. Kenties just ne bootsit seuraksi, vähän tummempi vyö, nahkatakki, ja suuri huivi lämmikkeeksi. Meillä kuitenkin, varsin sateisen ja syksyisen aamupäivän jälkeen, alkoi vihdoin paistaa. Joten viikonlopp akohti mennään vielä kesäisessä fiiliksessä!

Aurinkoista perjantai-iltapäivää!

Vaikka sää on täällä ollut tänään varsin sateinen, on ilma kuitenkin lämmin. Hellemekkojen ja pikku toppien jälkeen on ihan kiva kaivaa kaapista ne hihalliset  mekot, jotka viime päivinä ovat tuntuneet aivan liian kuumilta auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Neuletakilla, nahkatakilla tai vaikka farkkutakilla moni mekko saa ihan uuden fiiliksen ja asu riittää hyvin lämmittämään pilvisessäkin säässä.

Tänään vetäisin jalkaani vielä sandaalit, mutta näillä keleillä mekkoasuun voi jo hyvin yhdistää bootsitkin. Itse asiassa, jonkinlaiset rennot vaaleat bootsit löytyvät hankintalistaltanikin. Sellaiset mekkokengät kirpakoihin syyspäiviin.

Rentojen bootsien lisäksi, syysgarderobini huusi huiveja. Suuria ohuempia huiveja omistakin aika lailla, mutta paksummat villahuivit kaipasivat päivitystä. Jotenkin mennyt maku vanhoista Burberryn ja Mulberryn ruuduista. Nyt tekee mieli ehdottomasti jotain yksinkertaisempaa, mutta lämmintä ja paksua. Jotain minkä avulla mekkokelit saa venytettyä mahdollisimman pitkälle syksyyn. Lämpimästä elokuusta huolimatta teinkin jo pari huivihankintaa kylmien ilmojen varalle. Tänään ei kuitenkaan ollut vielä niiden aika.

Hiuksetkin näyttivät kivoilta hetken. Sitten tuli sadekuuro, joka muutti lookin lähinnä muistuttamaan uitettua koiraa. No, mitäpä pienistä! 🙂

Joko te kaipaatte pitkiä housuja ja paksumpaa pukeutumista, vai onko kesän venyttäminen pikkumekossa jonkun muunkin suunnitelmissa? Hassu juttu sinänsä, että minä yleensä odotan aina niitä villapaitakelejä ja syksyn viileitä ilmoja, jolloin voi kesän jälkeen kaivaa kaikki “arkivaatteet” naftaliinista. Tänä vuonna fiilis on kuitenkin ihan eri. Ihan kuin koko kesästä ei olisi saanut vieläkään tarpeekseen.

Mutta siitä kyllä kiva päivä, että makuuhuoneessakin on taas vaihteeksi viileää! Ah, ihana käpertyä illalla peiton alle!